Mikä neuvoksi tilanteessani kun ihastukseni ei oikein itse osaa puhua tunteistaan?
Yliasiallista käytöstä ja muuria eteen.
En oikein tiedä yritetäänkö minua torjua vai kieltää omat tunteet minua kohtaan?
Mikä olisi varma merkki että ei kiinnosta ,ja milloin lakata yrittämästä?
Miksi naiset olemme niin monimutkaisia?
Yliasiallista käytöstä ja muuria eteen.
En oikein tiedä yritetäänkö minua torjua vai kieltää omat tunteet minua kohtaan?
Mikä olisi varma merkki että ei kiinnosta ,ja milloin lakata yrittämästä?
Miksi naiset olemme niin monimutkaisia?
Vastaukset 11
Vanhimmat
mietimme toisenkin puolesta asiat valmiiksi. Jos sun ihastus ei puhu tunteistaan mistä sinä tiedät että niitä on ja mitä tunteita? Varma merkki on jos toinen ei vastaa sun singnaaleihin, siinä on varma merkki että ei kannata jäädä arvuuttelemaan onko se ujo vai mikä se on. Älä keksi mitään mitä ei ole, älä laita merkityksiä hänen tekoihinsa joita sinä haluaisit nähdä. Kävele pois ja jos hän todella oli suhun ihastunut hän etsii sut käsiinsä.
Jos hän on mielestään antanut selviä signaaleja ja on epävarma toisen signaaleista. Ja sitten toinen kävelee pois. Mitäs hän miettii? Ei se ollutkaan ihastunut vain ystävällinen, kävelen pois, hän etsii minut kyllä käsiinsä jos on ihastunut. Ollaankin pattitilanteessa. Mitäs nyt? Se on tää kun muka lähetetään selviä signaaleja ja toinen miettii kahden vaiheilla onko hän vain ystävällinen vai ihastunut? Mielestäni tunnistan ihastumisen toisen eleistä, mutta oma ihastus voi värittääkin asiaa. Ylpeys, se on se ongelma, ei uskalleta antaa itsestään kaikkea, ei uskalleta thedä itseään ns. naurunalaiseksi. Ja pelkokin on tietty läsnä.
kun lähetellään singnaaleja ja vilkuillaan niin jos ei pääse siitä vaiheesta eteenpäin siihen että oikeasti ollaan tekemisissä toisen kanssa, aukaistaan se suu ja siirretään ne omat mielikuvat ja mitäjos-arvuuttelut syrjään ja katsotaan oikeasti mitä on ja mitä, jos ei siihen pääse mistään syystä niin ihan sama mitä jossittelee.
Aina löytyy syitä miksi ei voi aukaista suuta tai uskalla mennä puhumaan, ja minusta jos ei ihminen uskalla elää niin se on sitten elämättä, ei mua säälitä jos joku ujo kitisee kun ei uskalla aukaista suutaan, ujous ei ole sairaus mistä ei voi parantua. Kaikki on itsestä kiinni näissä asioissa joten jos vingutaan että tykkääköhän se mutta ei uskalleta tehdä mitään asian suhteen niin ehkäpä tämä hiirulainen ei ole valmis mihinkään sen suurempaan kanssakäymiseen toisen ihmisen kanssa kuin omassa päässään. Elämä on.
tuo -elämä on-, on sellainen asia, joka on aina aika relevantti näissä asioissa. Tämä tälläinen tilanne vaatii musiikkia muistutukseksi siitä, että ensisijaisesti pitää ajatella omaa elämäänsä ja miten sen oikeasti haluaa kokea. Tuollainen toisen tunteiden arvaileminen ja merkitysten hakeminen tekee asioista liian raskassoutuisia ja mikä pahinta saattaa todellakin pilata sen elämisen tunteen, mikä on tärkeintä ihmiselossa.
SMG:
Juon kahvini miten sattuu,
mustana, maidolla, kylmänä, kuumana
Pidän miehistä joilla on järkeä
ja niistä joita katsotaan kadulla
Osaan laulaa kuin enkeli
ja samalla en ollenkaan
Itken elokuvissa
mutta kotona en uskalla
Mitä tahansa minusta odotat,
sitä en ole
Mitä tahansa minusta haluat,
et taida saada kuitenkaan
Jos olisin tässä pidempään,
saattaisin pitääkin sinusta
tai sitten kyllästyisin
tutkivaan katseeseesi
Jos painaisit selkäni seinää vasten
voisin huokaista
tai kääntää nauraen
kasvosi kauemmaksi
Mitä tahansa minusta odotat
sitä en ole
Mitä tahansa minusta haluat,
et taida saada kuitenkaan
Sinä puhut paljon
näin varhaiseksi aamuksi
Osaan kuunnella tarkasti
mutta muistini on kelvoton
Saatan soittaa huomenna,
kysyä haluaisitko nähdä
Tahdotko suudella
kaulaani porttikäytävässä
Tai sitten keitän muina naisina
kahvia ja unohdan
Mustana, maidolla, kylmänä, kuumana,
juon sen miten sattuu
Mitä tahansa minusta odotat
sitä en ole
Mitä tahansa minusta haluat,
et taida saada kuitenkaan
Oletko itse siis puhunut hänelle tunteistasi? Etkä vain oleta, että hän telepaattisilla kyvyillään ne hoksaa? Jos hänellä ei ole niistä aavistustakaan ja on ujo, niin varmasti ei kovin helpolla aloitetta tee ainakaan kovin pian.
Kliseistä on, mutta: ihmisiä on erilaisia. Ujoja ja rääväsuita eivätkä kaikki tykkää toisistaan. Mutta kaksi ujoa jos yritetään saada yhteen, niin on aika haasteellista saada asia etenemään. Aikaa voi kulua, mutta lopputulos voikin olla kaiken odottelun arvoinen. Toisen rohkaistuminen, edes varovainen askel, ehdotus, lähestyminen voi olla ratkaiseva. Joskus täytyy vain saada rauhassa jutella joutavia ilman ulkopuolisten painostusta. Kaikki eivät pysty (eivätkä halua pystyä) röyhkeään suorasukaiseen toimintaan eivätkä siihen myöskään vastaa.
Jos hän on ujo, voisit yrittää sanallisesti hieman vihjailla asiasta. Ujoja ihmisiä pitää joskus vähän "tönäistä" tällaisissa asioissa.
Yllättävän moni tulkitsee ujouden kylmäkiskoisuudeksi tai välinpitämättömyydeksi, sääli sinänsä.
Voi tietysti olla, että hänellä on joku syy piilotella tunteitaan.
veke susta ja katkasta yhteys.ei välitä sillon haluu pois.
Nämä ujo-ujo tai ylpeä-ylpeä -asetelmat ovat kuluttavia ja kuitenkin niitä vain sietää, kun se on ainakin tunnusteluvaiheessaan niin erilaista verrattuna esimerkiksi miesten suunnalta tuleviin "signaaleihin". Miehet ovat niin läpinäkyviä pyrkimyksissään, että ei sellaisesta jaksa edes flirttimielessä kiinnostua. Toisaalta on sanottava miesten eduksi, että sieltä puolen ollaan ainakin rehellisen suorasukaisia. Naiset voivat niin helposti haavoittaa toista sillä, että flirttaillaan ja annetaan ymmärtää asioita ja lopulta saadaan toinen sellaiseen satimeen, että on pakko avautua. Sitten kielletään omalta puolen kaikki ja jätetään toinen nöyryytettynä nuolemaan haavojaan. Kyllä aikuiset, suoraselkäiset, toista arvostavat ihmiset pystyvät kanssakäymiseen ilman jotain ihmeellistä kissanhännänvetoa...
todeta, vaikka lollobridge asioita ansiokkaasti varmaan syvällä rintaäänellään on selostanut, niin tuo hyvä nimimerkki -jälkikiivas- hämärästi toi jotain mieleen. Suurimmat ongelmat näyttäisi tulevan totaalisista väärinkäsityksistä ja siitä, mitä lopulta toiselta haluaa, mikä on se taso, millä toisen kohtaa.
Tuo totaalinen väärinkäsitys, ihmisethän ovat sellaisia otuksia, että heitä ei pääsääntöisesti flirttailemalla houkutella minnekään (tässä nyt on mielikuvitus lähtenyt lentoon, mukaillen Hesarin päivänkysymystä, saako wikileaks paljastukset mielikuvituksen liikkeelle? niin houkutuslintu, joka houkuttelee sellaiseen toimintaan, jota muut tahot voivat käyttää hyväkseen mustamaalausmielessä jne.vitsi vitsinä..)
vaan jokainen ihminen on pohjmmiltaan seurallinen, sosiaalishakuinen ja jos sellaiseen on tilaisuus, ihmisethän tietysti innostuu ja se innostuksen syvyyshän johtuu vain ja ainoastaan siitä, kokeeko toisen sellaiseksi että seura jossain mielessä kiinnostaisi.
Se hämärästi muistaminen johtuu siitä, kun ihan kuin jossakin tuollaista olisin joskus kokenut, että olisi ollut jotain flirtin poikasta, mutta joka ei koskaan syventynyt kanssakäymiseen, koska silloin kun itse toimii normaalien kanssakäymis menetelmien mukaisesti, toinen tuijottelee kaukaisuuteen ts. ei pelkästään torju toista, vaan hylkii totaalisesti. Ja jälkeenpäin esittävät että se johtuisi jostain ujoudesta tms. vaan ei tuollainen käytös siitä kieli, vaan jostain muusta, mutta ei siitä sen enempää. En siis lähtisi tuolle tielle, jossa pyritään syyllistämään jotakuta, kun itse ei saa mitä haluaa, koska toisen pitäisi toimia toisin?
Tietyissä tilanteissa siis kieltäytyvät tunnistamasta ihmistä, mutta silti välillä saatuaan vaikka kavereilta rohkaisua, pyrkivät jollain tavalla näyttämään tunteensa, vaikka toinen käsittelee asiaa sillä tasolla, että voitaiinko aloittaa normaalit kanssakäymismenetelmät ym, jonka jälkeen voi pohtia, mihin tilanne johtaa vai johtaako mihinkään. Jolloin sitä kohtaamista ei tapahdu ja varmasti toinen voi kokea epämiellyttävyyttä tuollaisen ristivetojen suhteen, mutta kyllä täytyy ihmisen itse mennä pohtimaan, mihin oikeasti toimillaan pyrkii.
Tuosta jälkikiivaudesta että sellaistakin on tietysti tullut tehtyä (mistä olen pahoillani jollakin tasolla, vaikka se oli oikeutettua, mutta jäi selvittämättä kun seuraavan kerran katsotaan vain täysin ohi, jolloin mitään keskusteluyhteyttä ei saa, jossa asiat voitaisiin selvittää), mutta ei se liity tuollaisiin tunnekuvioihin, että toinen saataisiin tuntemaan toista kohtaan jotain (jokainen on itse vastuussa tunteistaan) ja sitten toinen vetäytyy totaalisesti niin toisen pitäisi vain jäädä nuolemaan näppejään suruissaan, ilman varsinaisesti yhtään mitään?
Eiköhän ne jälkikiivailut johdu vain siitä, että ne käytökset tuon tapahtumaketjun aikana ei pysy kohtuuden rajoissa, halventaa toisen siis omalla käytöksellään ja sitten pelkuruuttaan vetäytyy loukkaantumisensa pelossa ja vierittää syyn toisen niskoille. Ja varmasti pakenee lopullisesti tietyn tyyppiset ihmiset, jos tuollaiset tapahtumaketjun aikaisesta toiminnasta vielä pitäisi vastuukin ottaa, kovuuden esittämien on tietysti yksi suojautumiskeino, mutta jos siihen ei ole toista kohtaan mitään syytä, muuta kuin syyn vierittäminen toisen niskoille (halpamaista) ja vastuunsa pakoileminen (vaikka olisi kuinka paljon vahingoa aiheuttanut) niin tappeluhan siitä tulee ja sen jälkeen totaalinen ignooraminen.
flirttiä, ei sen kuulukkaan johtaa mihinkään, se on vain flirttiä. Ap kyseli mistä tietää onko toinen kiinnostunut, ja miten sen tietää muuten jos ei mene ja aukaise suutaan, siinä ei enää riitä katseet eikä hymyt. Tuollaisista asioista tehdään vaan liian vaikeita, otetaan se pakin saamisen mahdollisuus kuolemantuomiona ja häpeänä ja ei uskalleta ottaa mitään riskejä, mielummin vain kelataan omissa päissä että mitäs jos...
Ulkoimailla tuntuu että tämä ongelma on ihan olematon, siellä ihan suoraan tullaan juttelemaan jos ihminen näyttää itsestä kiinnostavalle ja pyydetään ulos joko suoraan treffeille tai ainakin kahville. Minusta se on tervejärkistä, kun taas täällä tuijotellaan ja kuvitellaan päässä kauheimmat mitä voi tapahtua kun menee puhumaan ihmiselle.
Se että pelataan jotain pelejä toisen tunteilla ja vedätetään onki sitten ihan eri juttu.
tuohon, että jos tietyissä aikarajoissa ei toimi esim. sen jälkeen kun on ollut kontaktin ottamista, flirttiä tms. niin sen jälkeen asiat vasta monimutkaistuu. Sekin nimittäin on ihmisille tyypillistä, että innostus laimenee hyvin äkkiä, jos niitä katkoksia tulee, jolloin tilanteet tavallaan pitää rakentaa aina uusiksi, eikä tilanne siten ole enää sellainen spontaani, vaan siihen on tullut sivulisänä syvempi ulottovuus, mikä tavallaan hämärtää sitä kuvioita, vie tavallaan liian pitkälle sen tilanteen, ilman että siinä varsinaisesti ole sen enempää kuin toisen huomioiminen ja jälkeenpäin tai kohtaamisten aikana ihmetteleminen että tuossa on jotain tuttua..(koska on ihmisen jollain tavalla jossain vaiheessa huomioinut, hakenut kontaktia tms.) ja siinä olen sitä mieltä, että mitä siitä.
Tuon aikajanan takia (ja varsinkin jos tuo spontaanitilanne sotketaan vakavilla pyrkimyksillä estämään se, kaiken maailman häirinnöillä, spekulaatioilla jne, (aidon, villin vapaan luonteen esittäminen jne.) ja epäsäännöllisten kohtaamisten takia ja että sen vuoksi ettei tilanteet enää ole spontaaneja, ja senkin takia, että se kiinnostus syvenee, voi joillakin mennä se liialliseksi pohdinnaksi ja odottamiseksi toiselta jotain sellaista, mikä antaisi vastauksen niihin pohdintoihin. Keskittymmällä itseensä ja tekemällä selväksi, mitä on omat odotukset tilanteen suhteen ja mitä lopulta haluaa, niin varmasti vastaukset löytyy (mikä ei siis seuran suhteen takaa mitään, mutta kuitenkin).