Kiinnostaisi tietää, miten te itse olette päätyneet heteroseksuaalisuuteen. Tämä ei ole nyt mitään pilaa, eikä hyökkäystä ketään vastaan, vaan puhtaasti tiedonhalua. Missä iässä tajusitte olevanne ensimmäisen kerran kiinnostuneita vastakkaisesta sukupuolesta? Ja oletteko koskaan kyseenalaistaneet suuntaustanne? Miehet ja naiset ovat kuitenkin niin erilaisia.:)
Palstan heteroille
Mua kiinnostaa
4885
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tajusin sen ensi kerran ollessani n. 9 tai 10 vuotias ja serkkujen kanssa viettämässä kesää mökillä. Samaan aikaan siellä oli serkkupoikani kaveri, n. 12 vuotias poika, johon silloin ihastuin ja jolle myöhemmin kirjoittelin rakkauskirjeitä. Suuntaustani en ole vakavasti sittemmin kyseenalaistanut.
Pikku tyttönä ehkä 8-12 vuotiaana "rakastuin" naapurin Heikkiin. Tumma ja komee poika. Heikkiä on seurannut yks sun toinen "uhri" ja yli 20 v. sitten rakastuin ihan oikeasti tummaan ja komeaan aviomieheeni.
Jaa, en oikeastaan ole kyseenalaistanut suuntautumistani koskaan. Minä kun olen niitä, jotka rakastuu tummiin ja komeisiin - on aika vaikee kuvitella tummaa sillä tavalla komeeta naista ;) joten ei meistä taida kilpailijoita olla niille ;) Toisaalta maskuliininen nainen ei minusta seksuaalisesti ole mitenkään kiehtova vaihtoehto.
Tosin olen joskus ajatellut, että oliskohan kíva rakastella naisen kanssa. En oikeen ole tullut siihen tulokseen, että olisi, koska kaipaisin kuitenkin vähintään dildoa ja rintakarvoja sekä partaveden tuoksua, niin ei se ehkä olis silleen niin ihanaa. Joku ryhmäjuttu vois mennäkii, tosin ei ole kokemusta siitäkään. Sittenkin olisin varmaankin mielummin kahden miehen kuin miehen ja naisen kanssa. Siis nää on ihan mielikuvituksen tuotetta, kun ei oo kokemusta. Toisaalta ei niin suurta paloa, että pitäis kokemusta saadakaan. Olen kouluttanut oman miehen niin helkkarin hyväksi seksin suhteen, että ei paremmasta ole puutetta.
Tunnetasolla, mulla on aina ollut ystävämiehiä, joista muutama on aivan yhtä hyviä ja läheisiä kuin parhaat naisystävätkin. Aivan yhtä hyvin voin jutella näille parhaille ystäville IHAN KAIKISTA ASIOISTA sukupuoleen katsomatta. Ja kuten totesit, me ollaan niin erilaisia, niin monesti asia tuntuu paljon simppelimmältä, kun juttelee miehen kanssa, me naiset ollaan niin pirun monimutkaisia otuksia. Miehet osaa oikoa kaikki niin näppärästi.
Taidan olla "umpihetero".
Lapsena ihastuin ensimmäisen kerran mieheen n. 5 v, hän oli kaivinkoneenkuljettaja, katselin aina ikkunasta (siitä on kuvakin), kun hän läheisellä työmaalla työkoneellaan ajeli. En ole koskaan tuntenut vetoa naiseen, vaikka olenkin osittain lesboyhteisössä kasvanut. Minuun kyllä on ihastuttu, mutta se on ollut yksipuolista.