Mitä te puuhailette ja saatte aikaan päivisin kahdestaan pienen vauvan kanssa? Ja varsinkin, jos teillä on useampi lapsi kotihoidossa!
Katselen joskus samassa elämäntilanteessa olevien tuttujeni facebook-päivityksiä ja koen hienoisia huonommuuden tunteita. Toiset käyvät jumpassa joka päivä, leipovat itse kaiken leivästä alkaen, siivoavat talon lattiasta kattoon, ompelevat itse kestovaipat ja lastenvaatteet, askartelevat puolivuotiaiden kanssa, kokkaavat herkullisia aterioita jälkkäreineen, vievät lapset pulkkamäkeen ja ehtivät vielä viettää sosiaalista elämääkin... Ja joskus kaiken tämän saman vuorokauden sisällä.
Omat päiväni taas... No jaa. Onhan meillä perussiistiä, kaikki syövät kotiruokaa (ja joskus jopa kotona tehtyjä leivonnaisia) ja kuljetaan puhtaissa vaatteissa, mutta näiden juttujen pyörittämiseen päivät ja energia sitten kuluvatkin. Eikä meillä ole kuin yksi 7kk ikäinen lapsi. Ennen sain päiväunien aikana hoidettua siivoukset ja pyykit, tai pystyin jatkamaan niitä lapsen istuessa sitterissä. Mutta nyt kun päiväunet ovat maksimissaan tunnin mittaisia, lapsi liikkuu ja pelkää kuollakseen imurin ääntä, tarvitsen useimmiten miehen lapsenvahdiksi saadakseni hommat hoidettua loppuun. Yritän liikkua muutaman kerran viikossa, ihan omaksi virkistykseksenikin, mutta monesti sekin jää pelkäksi aikomukseksi. Pitkä vaunulenkki vaihtuu kotitöiden tai huonon kelin takia jumppaamiseen lapsen mentyä yöunille, mutta sitten en enää jaksakaan.
Yritän lohduttaa itseäni sillä, että ei kaikkeen voi riittää energiaa, jos hyvin nukuttu yö tarkoittaa meillä sitä, että herätään vain 5-6 kertaa eikä valvota kovin montaa tuntia... Eikä niillä päiväunillakaan tosiaan pahemmin mittaa ole. Mutta tuskin muidenkaan lapset vetävät 12 tunnin katkeamattomia yöunia, vai kuinka? Olenko vain laiska, avuton tai huono organisoimaan? Tiedän kyllä, että on tyhmää verrata itseään muihin, mutta pakostakin sitä tulee tehtyä ja ihmeteltyä, miten muut pystyvät niin moneen.
Katselen joskus samassa elämäntilanteessa olevien tuttujeni facebook-päivityksiä ja koen hienoisia huonommuuden tunteita. Toiset käyvät jumpassa joka päivä, leipovat itse kaiken leivästä alkaen, siivoavat talon lattiasta kattoon, ompelevat itse kestovaipat ja lastenvaatteet, askartelevat puolivuotiaiden kanssa, kokkaavat herkullisia aterioita jälkkäreineen, vievät lapset pulkkamäkeen ja ehtivät vielä viettää sosiaalista elämääkin... Ja joskus kaiken tämän saman vuorokauden sisällä.
Omat päiväni taas... No jaa. Onhan meillä perussiistiä, kaikki syövät kotiruokaa (ja joskus jopa kotona tehtyjä leivonnaisia) ja kuljetaan puhtaissa vaatteissa, mutta näiden juttujen pyörittämiseen päivät ja energia sitten kuluvatkin. Eikä meillä ole kuin yksi 7kk ikäinen lapsi. Ennen sain päiväunien aikana hoidettua siivoukset ja pyykit, tai pystyin jatkamaan niitä lapsen istuessa sitterissä. Mutta nyt kun päiväunet ovat maksimissaan tunnin mittaisia, lapsi liikkuu ja pelkää kuollakseen imurin ääntä, tarvitsen useimmiten miehen lapsenvahdiksi saadakseni hommat hoidettua loppuun. Yritän liikkua muutaman kerran viikossa, ihan omaksi virkistykseksenikin, mutta monesti sekin jää pelkäksi aikomukseksi. Pitkä vaunulenkki vaihtuu kotitöiden tai huonon kelin takia jumppaamiseen lapsen mentyä yöunille, mutta sitten en enää jaksakaan.
Yritän lohduttaa itseäni sillä, että ei kaikkeen voi riittää energiaa, jos hyvin nukuttu yö tarkoittaa meillä sitä, että herätään vain 5-6 kertaa eikä valvota kovin montaa tuntia... Eikä niillä päiväunillakaan tosiaan pahemmin mittaa ole. Mutta tuskin muidenkaan lapset vetävät 12 tunnin katkeamattomia yöunia, vai kuinka? Olenko vain laiska, avuton tai huono organisoimaan? Tiedän kyllä, että on tyhmää verrata itseään muihin, mutta pakostakin sitä tulee tehtyä ja ihmeteltyä, miten muut pystyvät niin moneen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Toi teksti oli kuin mun kirjoittamaa... :)
Meidän tyttö on kohta 1v eikä kuitenkaan heräile öisin. Ja nukkuu 2-3h päikkärit. Silti tuntuu ettei mitään ehdi. Tosin juuri tossa yks päivä kun mietin oikein asiaa, iso osa ajastani kuluukin lapsen kanssa olemiseen. Olemiseen kuuluu myös vaippojen vaihto, peseytyminen, syöttäminen, leikkiminen, lukeminen, vaunuilu yms.
Paljon riippuu varmasti lapsestakin, mitä äiti ehtii ja mitä ei. Toiset ovat vaativampia. Välillä kyllä tuntuu, että statuspäivitysten takana on muutakin. Eräänä aamupäivänä katselin koneella kun ystäväni kirjoitti "Tehtiin lasten kanssa aamupalaksi pirtelöä, askarreltiin joulukortteja ja kohta mennään pulkkamäkeen!" Kävin kyseisessä taloudessa illansuussa kyläilemässä ja huusholli oli juurikin sen näköinen, pirtelöitä ja askartelua pienin kätösin... Hyvältä näytti facebookissa muttei paikanpäällä... Sitä vaan meinaan, että ystäväni oli ollut koko päivän lapsiensa kanssa eikä tehnyt juuri muuta mutta kirjoitettuna tämäkin asia kuulostaa "ihmeäiteilyltä".
Itse olen alkanut ennemminkin ajattelemaan, että lapsi kasvaa niin äkkiä ettei parane hukata aikaa turhaan. No eihän siivous ja leipominen ole turhaa mutta lapsen kannalta on aivan sama, onko peilissä sormenjälkiä vai ei. Meillä nykyään siivotaan pikaisesti ja joskus puunaillaan jos on aikaa.
Kannattaa sunkin vaan lakata itses ruoskiminen, muut tehköön jos ehtii.
Sitten joskus kun lapsi/lapset ovat isoja, on omaa aikaa varmaan liikaakin :)
Kuulostaa tutulta. Minulla on vasta neljän kuukauden ikäinen tyttö. En ole kovin ahkera kotitöissä (pakolliset hommat tulee tehtyä,joskus harvoin innostuu ylimääräisestä. Monesti ostan valmistakin ruokaa.) En jaksa jatkuvasti olla lapsen kanssa menossa.
Mutta tuskinpa lapsi siitä kärsii eikä vielä seitsemän kuukauden ikäinen välttämättä tarvitse askartelutuokioita. Vanhempien läsnäolo on mielestäni kaikkein tärkeintä pienelle lapselle.
Joku onkin joskus sanonut "hyvin menee jos ei vertaile". Kaikki me ollaan erilaisia, toiset varmaan haluaakin/jaksaa puuhailla enemmän kuin toiset.
Minustakin on tullut laiska liikkumaan, en saa edes jumpattua (joskus käyn kävelyllä). Ennen raskautta olin tosi ahkera liikkuja.Vaikka se liikkuminenkin voisi auttaa jaksamaan paremmin, mutta en vaan ole vielä saanut itsestäni irti...
Mitä tulee Facebookkiin niin veljen muija ainakin valehtelee niin että korvat heiluu noissa statuspäivityksissä, oikeasti makaa perse homeessa sohvalla aina kun siellä käy. Sellainen joka ei tunne kyseistä ihmistä saa Facebookista helposti käsityksen että on ehkä yksi viitseliäimpiä äitejä mitä maa päällään kantaa.
Itse arvelen että ensimmäisen kanssa tämä on aina tämmöstä, aika menee turhaan järkeilyyn eikä osata keskittyä siihen mikä on oikeasti olennaista.
töihin muutama viikko sitten, vauva nyt 10kk ikäinen. Ei tässä enää paljon jumpissa käydä tai mitään muutakaan. Jos sitä ehtisi vielä jouluvalot laittaa ennen kuin joulu tulee...
ja toisaalta muksujakin. Toiset mammat touhuaa luutukourassa toinen käsi taikinassa ja toinen menee mieluummin matolle pärisemään muksun kanssa. Minä kuulun tuohon jälkimmäiseen porukkaan. Äitiysloma-ajan vietin kyllä hyvin tiiviisti sen pikkuisen kanssa, toisaalta tuo meidän pieni neitonen on aina ollut hyvin vaativa seuran suhteen (alun koliikit jne.) Ja nyt on huono omatunto, kun on työ, koti ja lapsen kanssa leikkiminen sovitettava yhteen. Kodinhoitohan siitä kärsii. Mummu-mamma se aina muistelee, että kun me oltiin pieniä niin hänellä kaikki aika kului ommellessa tai siivotessa ja leipoessa eikä hän muista "olleensa" meidän lasten kanssa. Kukanen tehtiin mitä huvitti.
Osa aikaansaamisesta johtuu hyvästä organisoinnista, mutta ei sillä vielä mitenkään pidetä joka elämänaluetta tiptop.
Mulla suurin tottumiskysymys on ollut oppia hoitamaan koti-ym. työt lapsenhoidon ohessa. Oon ollut hyvin perinteinen suorittajatyyppi, joka vie aloittamansa asiat loppuun ja mieluiten muutaman asian yhtä aikaa. Teepä sama vauvanhoidon rinnalla...kun vauvan hoitorutiinit vaan vie sen aikansa ja ne menee asioiden edelle. Siis nämä vaipanvaihdot, pukemiset/riisumiset, syöttämiset, pikkupesut ja kylvetykset, ulkoilut, päiväunirutiinit (meillä ei nukahdeta valitettavasti niin että pistetään sänkyynsä), soseiden valmistukset, pyykkäilyt, leikki- ja laulutuokiot... Joku kolumnisti kirjoitti hyvin vauva-arjesta että kaikkea voi aloittaa, mutta on eri asia ehtiikö sitä tekemään minuutin, 10 minuuttia vai tunnin. Näin se on.
Pikkuhiljaa organisoinnissa harjaantuu, valikoi ruoka- ja leivontareseptejä, joita voi tehdä vaiheittain lopputuloksen kärsimättä. Uuniruuat on käteviä. Isompitöiset jutut kannattaa jättää suosiolla aikaan jolloin mies on kotona, tai valita se ajankohta päivästä jolloin lapsi on tod.näk. tyytyväisin. Meillä onneksi vauva seurailee äidin touhuja suht mielellään ja lisäaikaa saa ostettua tyrkkäämällä käteen jonkun uuden ihmetyksen aiheen, vispilän tai muovirasian kannen. Imuria vauva pelkäsi muutaman kuukauden ikäisenä mutta siitä päästiin yli ottamalla lapsi mukaan "imuroimaan" rintareppuun tai lonkalle. Nykyisin vauva pitää mahdotonta älämölöä lattialla kun imuroin, eläytyy koneen hurinaan... :D
Niin ja se surutyö on pitänyt myös tehdä että¨ihan tosissani kuvittelin ehtiväni tehdä kaikenlaista ekstraa äitiyslomalla...ommella ym. joopa joo.
Sama juttu. Perus siistiä on ja lapsella vatsa täynnä. Mutta siihen se sitten jää. Joskus käydään jossain ja leivottan ym. Ehkä kerran viikossa jotain ihmeellistä. Enimmäkseen leikitään pojan kanssa ja hoidetaan arkea. Taitaa nuo fasebook päivitykset olla liioittelua tai sitten sinulla on niin paljon kavereita siellä, että jos jokainen tekee kerran viikkoon jotain ihmeellistä niin näyttää vaan paljolta :) Tai ehkä joku oikeasti jaksaa...
lukea kohtalotovereiden kommentteja :)
Järjellä ajatellen moni facebook-päivitys saattaa olla hippasen kaunisteltu/liioiteltu. Ja vaikka ei olisikaan, niin tärkeintä kai on se, että tuntee oman arkensa sujuvan edes suurinpiirtein itseä tyydyttävällä tavalla. Sitä suurpiirteisyyttä ja keskeneräisten asioiden sietämistä on kyllä pitänyt opetella viime kuukausina. Ennen vauvan syntymää kuvitteli, että päivät tosiaan ovat sitä, että vauva syö ja nukkuu, niin kuin kaikki mainostivat. Luuli ehtivänsä tekemään vaikka mitä päiväunien aikana. Mutta lapset tosiaan ovat erilaisia ja meille sattui tällainen vähällä unella pärjäävä.
Itsekin arvostan lapsen kanssa vietettyä kiireetöntä aikaa yli kaiken. On huono omatunto, jos en ehdi hoitamaan kotitöitä lapsen päiväunien aikana, koska sitten se on pois siitä valveillaoloajan seurustelusta ja yhdessäolosta, varsinkin jos ollaan kahdestaan kotona. Mutta pakkohan ne tietyt asiat on päivän mittaan tehdä. Olen vielä aika suorituskeskeinen ihminen, joka päivän päätteeksi laskeskelee, paljonko on saanut asioita aikaan, mikä on pienen lapsen äidillä osoittautunut typeräksi tavaksi... Silti nostan hattua varsinkin niille useamman pienen lapsen kotiäideille, jotka saavat arjen sujumaan sutjakasti. Ehkä sitä itsekin vähitellen harjaantuu.
Ensimmäisen lapsen kanssa kävi juuri niin, että iltapäivällä oli vielä yöpuku itsellä päällä ja koti häutyksen vallassa. Vauvalla paa koliikki eikä nukkunut kuin 20min pätkissä ensimmäiset 4kk ja jatkossakin huono nukkuja. Seuraavan kanssa olikin helpompaa ja tämän kolmannen kanssa ottaa asiat jo rennommin. Organisointi on tärkeää, tekmällä ruokaa isot määrät sopimalla miehen kanssa siivouspäivät, isompien kuljetukset harrastuksiin jne on päästy pitkälle. Tärkeintä levätä itse kun voi, niin jaksaa olla lasten kanssa paremmin. Jumppaan ja harrastuksiin en itse pääse, mutta olen ottanut hyötyliikunnan tavaksi esim. vauvan kanssa kauppareissut lenkkeillen, siivoukset vauva kantorepussa.
Ja tuo FACEBOOK on vihoviimeinen vertailukohde, itse tiedän kaveripiiristäni tapauksen jossa useamman lapsen äiti hehkutti sanoin ja valokuvin täydellistä kotiaan, lapsiaan ja miestään, oli siistiä, ruoka suoraan ravintolan listalta ja lapset taitavia ja osaavia runsaiden virikkeiden takia TOTUUS: avioero vireillä, lapset sossun hampaissa, äiti loppuun palanut, eipä ole enään FB päivitellyt.
Tärkeintähän on, että perheenjäsenillä on hyvä olla. Ei ole tärkeää onko teillä siistiä, kunhan on puhdasta vaatetta ja kotona viihtyy kuitenkin. Leivonnaisia saa tarpeen vaatiessa kaupastakin, ei leipominen ole mikään autuuden mittari. Ja muista, että facessa kaikki kirjoittavat niitä positiivisia asioita, ei se kerro totuutta. Lue kirja "Äidin voimakirja". Se on hyvä!
Meillä on sellainen tapa, että kun perheessämme on vauva, se on äidin juttu. Vauva kulkee mukaani ja isä voi hoitaa kyllä isompia. Kun vauva täyttää 1, alan minäkin harrastaa, lähinnä liikuntaa. Vauva-ajan vaunulenkkien lisäksi alan käydä jumpassa ja pilateksessa ja nyrkkeilyssä. Meillä on kalenteri, johon minä ja mieheni merkkaamme omat menomme ja harrastuksemme. Sen mukaan toinen on kotona ja toinen voi sitten harrastaa. Joskus hommataan lastenhoito ja mennään kahdestaan. Teemme myös paljon koko perhe: laskettelemme, matkustamme, käymme ravintolassa syömässä ja sitten meillä on seurakunta jossa käymme koko perhe yhdessä.
Arkemme menee suurinpiirten näin: yläkoululaiset lähtevät itsekseen aamulla kouluun ja kolmasluokkalaisen minä lähetän kouluun. Sitten juon rauhassa aamukahvin (toki yleensä saan vaihtaa kahvinjuonnin lomassa vaipan, tehdä pienimmillekin aamupalaa, pyhjetä suita, käsiä jne...) Sitten luen hetken Raamattua ja sitten siivoan keittiön. Sitten puen pienet ja lähdemme ulos. Vauva nukahtaa vaunuihin. Puolenpäivän aikaan tulemme sisälle ja syömme lounaaksi edellispäiväistä ruokaa. Jos sitä ei ole, keitän nuudeleita, lämmitän purkkihernekeittoa tai teen vaikka munakkaan. Jotain nopeaa ja helppoa kumminkin. Tämän jälkeen 2 vuotias menee ulos päiväunille ja hyvässä lykyssä vauvakin nukkuu samaan aikaan. 4 vuotias leikkii ja piirtää ja minä juon kahvia ja herkuttelen vaikkapa suklaalla :) Päiväuniaka on aina ollut minulle pyhä aika, ei missään nimessä mikään rästitöiden tekoaika. Silloin myös äiti lepää! Käyn facessa, luen lehtiä ja rentoudun. Pian tulevat koululaiset ja pienimmät heräilevät. Silloin meillä on lasten välipala-aika: pannukakkua, muroja, jogurttia, puuroa, hedelmiä, leipää tms. Seuraavaksi kuuntelen koululaisten kuulumisia ja autan läksyissä, tenttailen koeasioita jne. Samalla teen päivällistä. Viiden maissa syömme koko perhe päivällisen. Sen jälkeen alkaa harrastukset, kaverien luo menot, kavereita tulee meille jne. Yhdeksältä meillä on kaikilla kotiintuloaika ja sitten syömme iltapalan. Illalla minä nukutan vauvan ja mies nukuttaa muut alta kouluikäiset. Sitten onkin aikaa ittelle (lue: vanhemmat sammuvat kuin saunalyhdyt :) Ja kyllähän meillä heräillään öisin monta kertaa.
Pesukone meillä pyörii koko ajan ja isommat lapset hakevat kodinhoitohuoneesta omat kuivat ja puhtaat vaatteensa. Minä huolehdin aikuisten ja alle kouluikäiset vaatteet kaappeihin (usein on kauheet keot puhtaita vaatteita...) Meillä ei hirveesti siivota kuin keittiötä. Perjantaisin on sitten siivouspäivä: päivällisen jälkeen on jokaisella koululaisella oma siivoushomma. Yksi kerää tavarat lattialta, yksi siivoo vessat, yksi järjestelee pöytäpinnat, yksi pyyhii pölyt jne. Minä siivoan pienten kanssa leikkihuoneen ja imuroin.
Muista: kun äiti voi hyvin, perhe voi hyvin. Itse olin juuri yhden päivän minilomalla ystäväni kanssa ja se oli ihanaa ja virkistävää! Vauva oli toki mukana, sillä vauvaa en koskaan jätä kotiin, vauva kulkee aina mukanani. 1-vuotiaat jäävät sitten jo isänkin kanssa :) Myös muiden äitien seura on minulle huipputärkeää! Meillä käy arkena äitejä lapsineen kylässä ja minä kyläilen muiden kotiäitien luona. Iltaisin ja viikonloppuisin kyläilemme perhetuttujen kanssa. Sosiaaliset suhteet ovat minulle todella tärkeät jaksamisen kannalta. Ja seurakunta on myös meidän perheelle tärkeä voimavara!
Tässä meidän arkea ja jaksamisen eväitä, vaikka minulla on diagnosoitu ahdistuneisuushäiriö ja syön mielialalääkkietä, että ei elämä aina ole ruusuillatanssimista. Voimia ja hyvää jatkoa sinulle! Tee elämästäsi omannäköistä ja pidä huoli omasta jaksamisestasi!
"Toiset käyvät jumpassa joka päivä, leipovat itse kaiken leivästä alkaen, siivoavat talon lattiasta kattoon, ompelevat itse kestovaipat ja lastenvaatteet, askartelevat puolivuotiaiden kanssa, kokkaavat herkullisia aterioita jälkkäreineen, vievät lapset pulkkamäkeen ja ehtivät vielä viettää sosiaalista elämääkin... "
Ja kaiken tämän lisäksi he vielä kerkeävät päivittämään jokaisen tekemänsä uroteon jälkeen facebook profiiliaan...
Joo, jälleen yksi hyvä syy olla olematta FB:ssa... :)
Miult kysy yks perheen äiti että miten kerkeen hoitaa lapsen ja kodin, käymään asioilla, leipoa jne samaan aikaan kun istun kokopäivän facebookin ääressä.
Vastasin että ilmeisesti paremmin kuin sä, sillä minäpä en istu koko päivää kyyläämässä kuka siellä facebookissa oleileekaan, vaikka facebook saattaakin olla melkein koko ajan auki.
Leikitenhän se munan vatkaus täälläkin sujuu. Jauhot ja sokerit sekaan muu.
Vuokaan ja uuniin. Kello soimaan.... Ei ihan noin mutta kummiskin ja sen teen samalla kun laulelen pikku-eerikin kanssa.
Ei meillä joka päivä leivota. AIka harvoin itseasiassa eikä olla mitään tehopakkauksia :)
FAcebookstatuksia harvemmin päivittelen ja vieläpä harvemmin kerron kotiaskareistani.
Oli sekoittanut minut toiseen tuttavaan joka päivittää joka päivä moneen kertaan kertoen juuri siitä mitä on tullut tehtyä.
Mukavaahan niitä on lukea illalla juuri kun on saanut lapsen nukkumaan.
Ei käy kateeksi, enkä koe huonommuutta. Meillä elellään niin kuin elellään ja eläilköön muutkin miten elävät....
Hehheh ja joskus jää ne kotityötkin kokonaan tekemättä :D Niitäkin päiviä joskus tulee eteen. Teen sitten seuraavana päivänä :)
Älkääs nyt vanhemmat vaipuko surkutteluun, teette parhaanne ja lukemani perusteella se on erittäin paljon. Ei omaa ja muiden arkielämää kannata vertailla. Koskaan en ole naamakirjaa kokenut tarvivani ja tämän keskustelun jälkeen en koe vieläkään.