Miten saamme 2,5v tyttäremme nukahtamaan omaan sänkyyn?!?! Tämä kolmas lapsemme on osottautunut oikein kunnon murheenkryyniksi tuon nukuttamisen suhteen. Tyttö ei jää kirveelläkään omaan sänkyyn. Tänäänkin hän on herännyt aamulla n.8:30, ei ole nukkunut päiväunia, ja nyt illalla taas vaihteeksi nukutusrumbaa 1-2h!!
Iltarutiinit ovat joka ilta samat: iltapalan jälkeen pesemme hampaat, luemme iltasandun vanhempien sängyssä, ja sitten alkaa se helvetti...vien tytön omaan sänkyyn sanon: hyvää yötä, aamulla nähdään ja lähden pois...Tyttö kipittää alta kahden minuutin sängystä pois,, Kun vien tai kun isä vie takaisin sänkyyn niin huuto alkaa hysteerisenä ja sama toistuu noin 10-20 kertaa!!!
Alkaa hermo mennä!!!! Olisi kivaa, mikäli illalla olisi edes hetki omaa aikaa ihan itselleen tai puolisolleen.. Mutta kun saa tytön nukkumaan, kaatuu itsekin puolikuolleena sänkyyn..Mikä siis neuvoksi. Keskimmäinen lapsi on 6v, ja nukahtaa omaan sänkyynsä alta viiden minuutin.. Huokaus.
Antakaa kohtalotoverit hyviä neuvoja. Kiitos jo etukäteen.
Iltarutiinit ovat joka ilta samat: iltapalan jälkeen pesemme hampaat, luemme iltasandun vanhempien sängyssä, ja sitten alkaa se helvetti...vien tytön omaan sänkyyn sanon: hyvää yötä, aamulla nähdään ja lähden pois...Tyttö kipittää alta kahden minuutin sängystä pois,, Kun vien tai kun isä vie takaisin sänkyyn niin huuto alkaa hysteerisenä ja sama toistuu noin 10-20 kertaa!!!
Alkaa hermo mennä!!!! Olisi kivaa, mikäli illalla olisi edes hetki omaa aikaa ihan itselleen tai puolisolleen.. Mutta kun saa tytön nukkumaan, kaatuu itsekin puolikuolleena sänkyyn..Mikä siis neuvoksi. Keskimmäinen lapsi on 6v, ja nukahtaa omaan sänkyynsä alta viiden minuutin.. Huokaus.
Antakaa kohtalotoverit hyviä neuvoja. Kiitos jo etukäteen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
meillä on poika nyt 2 vuotta ja ollut myös hankalaa tuo nukuttaminen...joten tiedän tunteen...
ootteko kokeilleet lukea satua lapsen omassa sängyssä?
ja meille on sanottu että jos lapsi tulee pois sängystä niin ottaa vaan kädestä kiinni ja vie
takaisin sanomatta sanaakaan, että kun hyvät yöt on sanottu niin sen jälkeen ei puhuta mitään koska lapsi
saa puheella huomion niin parempi olla hiljaa...
Meillä kyllä vielä nukutetaan lapsi vanhempien sänkyyn, tai jää sinne yksin suukkojen ja hyvien öiden toivotusten jälkeen ja kannamme pojan omaan sänkyyn kunnes on nukahtanut...pian taas täytyy yrittää laittaa omaan sänkyyn suoraan, mutta aina kipeänä tai matkalla ollessa omat rutiinit kotona lapselta unohtuu niin pikku hiljaa sitten taas palataan samaan vanhaan...
ja meillä poika saattaa klo 6 huutaa omasta sängystä ja tulla vielä vanhempien väliin nukkumaan tunniksi kahdeksi ennen kuin noustaan ylös...että ei meilläkään tämä nukutus/yöt ole vielä parhaimmassa mahdollisessa muodossaan...
Tsemppiä teille ja tiedän tosiaan miltä nuo illat tuntuu... :(
nyt heti. Samoin et voi jatkaa, muuten kierre jatkuu samalla tavoin negatiivisena valtataisteluna. Voit jäädä alkuun viereen kädestä pitämään, kunnes lapsi nukahtaa turvallisesti, levollisesti ja hyvillä mielin. Sitten aloitat totuttelun uudelta pohjalta. Voit hetken olla vieressä nukuttamassas tms ja sanot että nyt äiti käy esim vessassa. mutta tulee kohta. Odota sängyssäsi. Jos tuo onnistuu ja lapsi jää sänkyyn, kehut kovin palatessasi, toistat muutamana seuraavana iltana. Sitten pidennät poissaoloasi, mutta lupaat aina palata.jne. Koitapa myönteisyyden pohjalta, ei kiukkuisena rankaisumentaliteetillä. Se kasvattaa vain uhmaa ja molemminpuolista hermojenmenetystä.
meillä on ny 4-vuotias tyttö, joka osaa nykyään käydä ihan itsekseen nukkumaan, eikä ainakaan kovin usein ravaa sieltä pois, mutta kun 1,5-vuotiaana siirtyi isojen sänkyyn, niin ei se siellä pysynyt, ei millään. Vasta joskus 3v aikoihin alkoi sujumaan. Joka ilta sama homma, alkoi ahdistamaan se nukutus jo etukäteen, kun tiesi mitä se on ja tytöllä oli 2vuotiaasta pikkuveli, joka piti illalla hoitaa myöskin. Me kokeiltiin ihan kaikki maholliset ja soitin jo neuvolapsykologille ja kerroin tilanteen,e ttä mitä hän tekisi, niin ei silläkään ollut muuta vihjettä antaa meille, oltiin siis kokeiltu 3 viikkoa sitä palautustaktiikkaa, ilman minkäännäköisiä tuloksia, sama pari tuntia siihen meni aina. vasta siis sitten kun alkoi järkeä tulemaan enemmän tytölle, niin sitten sen sai siellä pysymään.
Eli tsemppiä vaan, kyllä se ajan kanssa helpottaa, vaikka nyt tuntuisikin epätoivoiselle.
Kiitos teille vastauksista. Täytynee kokeilla jotain muuta keinoa -ennen kuin menee hermot kaikilta. (Vaikka ne taitaa tässä vaiheessa olla jo menneetkin -äidiltä varsinkin..)
Nyt tuntuu juuri siltä, että ollaan umpikujassa:( Tyttö on semmoinen jääräpää, että molemmilla sekä äitillä ja tyttärellä on vain negatiivisia tunteita toisiaan kohtaan. Isä on todella paljon pois kotoa (reissuhommissa..), että välillä äiti on todella kypsä koko nukutustouhuun.
Mutta totta tuokin, että kun ikää tulee lisää niin silloin viimeistään nukutuspuuhatkin helpottaa -toivottavasti..
Mutta tänä iltana kokeilen jotain positiivista -katsotaan tuottaako tulosta.. Ei ehkä yhden illan perusteella, mutta kannattanee kokeilla:)
Tsemppiä kaikille kohtalotovereille!
kokeilla että on vieressä niin kauan että lapsi nukahtaa.Eihän nyt tuostakaan mitään tule että molemmat rähjää illat pitkät.
Minäkin kokeilisin tuota lapsen vieressä oloa ainakin toistaiseksi. Ei se nukkumaanmenoa kovin paljon hullumaksi ainakaan luulisi vievän...
Syynä on vääränlainen kasvatus. Meillä tyttö, nyt 3 v 5 kk laitettiin 3 päivän ikäisenä, kun sairaalasta tultiin kotiin, omaan huoneeseensa nukkumaan. Itkuhälyttimestä kuulin, kun yöllä heräsi ja nojatuolissa istuen imetin. Eipä ole koskaan ollut ongelmaa, että tyttö ei jää sänkyynsä. Sinne on aina nukahtanut ja nukahtaa alta viiden minuutin illalla, kun iltasatu on luettu.
Kyllä kannattaisi opettaa lapsi ihan pienestä pitäen nukkumaan omassa sängyssään, eikä vanhempien. Sillä pääsee monesta murheesta.
säästyy monelta murheelta.Itsellä ainakin oli paras ratkaisu koskaan ottaa vauva viereen laitoksella:)
Olipas hauska viesti. Siis tuo sinun tapasihan on nimenomaan se oikea tapa, aivan. Kaikki muut tavat ovat vaan vääriä.
Jotkut meistä eivät vaan halua juosta öisin imettämässä, vaan mieluummin nukuttavat lapsen vierellään, jotta syöminen on aika lailla helpompaa.
Meillä eka tyttö jota ei nukutettu vieressä enkä kauaa imettänytkään, nukkui omassa sängyssään, mutta meidän huoneessa, oli se joka temppuili nukkumisen kanssa. Toinen tyttö nukkui ekat 8kk vieressä ja sitten pääsi pois kun lakkasi yöllä syömästä, hänen kanssaan ei ole koskaan ollut mitään ongelmia nukutuksessa, ei omaan sänkyyn eikä huoneeseenkaan.
Sunkin kannattaisi vaan ymmärtää, että ei ole yhtä oikeaa tapaa, vaan jokaisella perheellä on oma tapansa hoitaa asiansa. Jos joskus vielä saatte toisen lapsen, joka ei olekaan samanlainen kuin ensimmäinen huomaat asian ehkä itsekin ;)
Heh, niinpä pieleen menneestä kasvatuksestahan tässä on selvästi kyse lol... Voi sitä aikaa kun esikoisen kanssa touhuttiin, ja saatiin miehen kanssa tehdä vastaavia johtopäätöksiä. Oli se kummallista kun muut eivät osanneet vauvojaan/lapsiaan kasvattaa. Olimme niin täydelliset vanhemmat, että tokihan lapsikin oli (on tosin edelleen) täydellisen helppo...
No, onneksi tämä juniori palautti meidätkin maan pinnalle. Kyllä on itseriittoisuus rapissut kun syöminen on temppuilua, nukkuminen on temppuilua ja muutenkin tempperamenttia tuntuu löytyvän...niin ja käsittely oli aluksi samat kuin esikoisenkin kohdalla.
Ymmärrän toki kirjoittajaa, sillä tosiaan samassa harhassa elin minäkin ja kieltämättä hyvältähän se tuntui. Totuus tosin on kaikkea muuta.