Kuinka moni viettää joulunsa yksin?

Joulun olen yksin minäkin ja käyn vanhempien haudalla viemässä kynttilän.

N30, ikävää että sun vanhempasi eivät sinun seuraasi kaipaa jouluna.
Varmasti on hyljeksitty olo sulla..
No menee joulu yksinkin, silloin kyllä yksinäisyys korostuu,
kun se on kumminkin perhejuhla...eikä itse ole kyennyt omaa
perhettä perustamaan..

Huono tuuri? Ei kai, muuten paremmalla tuurilla ei olisi olemassakaan?

Elämä vain on sitä mitä se on. Kortit lyödään käteen ja niillä mennään, ei auta itkut markkinoilla. Minkäs sitä voi orpo kohtalolleen afrikassakaan...

yks mies vaan kirjoitti:

Joulun olen yksin minäkin ja käyn vanhempien haudalla viemässä kynttilän.

N30, ikävää että sun vanhempasi eivät sinun seuraasi kaipaa jouluna.
Varmasti on hyljeksitty olo sulla..
No menee joulu yksinkin, silloin kyllä yksinäisyys korostuu,
kun se on kumminkin perhejuhla...eikä itse ole kyennyt omaa
perhettä perustamaan..

Lue lisää

Sama täällä yksin vietän joulun. Lapset tuntureilla , joten sellaista se on. Mutta en mitenkään kärsi yksin olosta siinä se menee sekin päivä ja telkkua katselemalla .

Jospa kertoisit tilanteestasi ja voisit viettää joulun vaikka jonkun sukulaisen tai tuttavan luona?
Tai tee ohjelmaa itsellesi, katso lehdestä, mitä missäkin tapahtuu ja sinne vaan. Illan voit sitten
hemmotella itseäsi, oikein nauti yksinolostasi!

Sinulla on todella kummalliset vanhemmat!

Hyvää Joulua! kirjoitti:

Jospa kertoisit tilanteestasi ja voisit viettää joulun vaikka jonkun sukulaisen tai tuttavan luona?
Tai tee ohjelmaa itsellesi, katso lehdestä, mitä missäkin tapahtuu ja sinne vaan. Illan voit sitten
hemmotella itseäsi, oikein nauti yksinolostasi!

Sinulla on todella kummalliset vanhemmat!

Lue lisää

Olen paistanut joulukinkun jo vuodesta 1981 - itselleni. Laskin juuri, että siitä lähtien olen viettänyt usemman joulun yksin kuin jonkun toisen kanssa. Vuonna 1989 oli viimeinen joulu vanhempieni kanssa, sittemmin oli elossa vain äitini, joka vietti joulut mieluiten sisareni kanssa. Miesystävä on ollut seuranani peräti kolmena jouluaattona - on ilmeisesti tullut ajoitettua tuo seurustelu vääriin vuodenaikoihin ja valittua sukujouluja viettäviä kumppaneita.

Olen jouluihminen, pidän jouluruoasta ja -koristeista. Tajusin jo ensimmäisenä jouluna, että jos haluan joulutunnelman, en voi laskea sitä muiden ihmisten varaan. Itse se pitää tehdä: jouluruoat, koristeet, joulukuusi. Ostan itselleni joululahjan, sen ainoan, jonka saan.

Viimeiset kaksi joulua vietin jouluvastaisen miesystävän kanssa. Hän suostui syömään kinkkua, mutta lahjoja ei saanut ostaa, joululauluja ei saanut soittaa ja joulukoristeille hän nyrpisteli nenää. Tänä jouluna tulee kait ikävä sitä nenännyrpistelyä, kun vietän joulun yksin. Aatonaattona paistan kinkun ja koristelen kuusen ja pilkon rosollin. Aattona käyn hautausmailla tapaamassa perhettäni ja vietän itkuhetken. Sitten lähetän siskolle joulutervehdyksen tekstarilla ulkomaille. Lämmitän illalla saunan, laitan terassille ulkotulia palamaan ja sisälle kynttilöitä, syön jouluruokia, luen jouluksi säästetyn kirjaston kirjan (lempparikirjailijan uusin, ah) - ja soitan niitä joululauluja tuntikausia, kahden edellisen joulunkin edestä.

kypsätäti kirjoitti:

Olen paistanut joulukinkun jo vuodesta 1981 - itselleni. Laskin juuri, että siitä lähtien olen viettänyt usemman joulun yksin kuin jonkun toisen kanssa. Vuonna 1989 oli viimeinen joulu vanhempieni kanssa, sittemmin oli elossa vain äitini, joka vietti joulut mieluiten sisareni kanssa. Miesystävä on ollut seuranani peräti kolmena jouluaattona - on ilmeisesti tullut ajoitettua tuo seurustelu vääriin vuodenaikoihin ja valittua sukujouluja viettäviä kumppaneita.

Olen jouluihminen, pidän jouluruoasta ja -koristeista. Tajusin jo ensimmäisenä jouluna, että jos haluan joulutunnelman, en voi laskea sitä muiden ihmisten varaan. Itse se pitää tehdä: jouluruoat, koristeet, joulukuusi. Ostan itselleni joululahjan, sen ainoan, jonka saan.

Viimeiset kaksi joulua vietin jouluvastaisen miesystävän kanssa. Hän suostui syömään kinkkua, mutta lahjoja ei saanut ostaa, joululauluja ei saanut soittaa ja joulukoristeille hän nyrpisteli nenää. Tänä jouluna tulee kait ikävä sitä nenännyrpistelyä, kun vietän joulun yksin. Aatonaattona paistan kinkun ja koristelen kuusen ja pilkon rosollin. Aattona käyn hautausmailla tapaamassa perhettäni ja vietän itkuhetken. Sitten lähetän siskolle joulutervehdyksen tekstarilla ulkomaille. Lämmitän illalla saunan, laitan terassille ulkotulia palamaan ja sisälle kynttilöitä, syön jouluruokia, luen jouluksi säästetyn kirjaston kirjan (lempparikirjailijan uusin, ah) - ja soitan niitä joululauluja tuntikausia, kahden edellisen joulunkin edestä.

Lue lisää

...valita, viettäisin yhden Joulun täysin yksin.
Mutta en voi.

Olen aina inhonnut jouluhössötystä.Koskaan en ole saanut mieleistäni joulua. Jo pienenä sain pelätä alkoholisti-vanhempieni tapaa viettää joulua ja asiaa ei parantaneet yhtään kasvatusvanhemmat ja heidän joulunsa.
Mutta asun suhteessa,joten jonkinlainen Joulu on pakko laittaa...

Jos asuisin yksin,tekisin minikinkun yksin ja olisin rauhassa....

Hyvää Joulua! kirjoitti:

Jospa kertoisit tilanteestasi ja voisit viettää joulun vaikka jonkun sukulaisen tai tuttavan luona?
Tai tee ohjelmaa itsellesi, katso lehdestä, mitä missäkin tapahtuu ja sinne vaan. Illan voit sitten
hemmotella itseäsi, oikein nauti yksinolostasi!

Sinulla on todella kummalliset vanhemmat!

Lue lisää

Saanko tähän kirjoittaa omat ajatukseni.
En käsitä, en käsitä minkälainen on IHMINEN, joka omaa lapsea hylkii... Minä en käsitä.
Vaikka lapsi tekisi mitä, olisi mikä.. hän on oma lapsi.
Muuta en osaa kirjoittaa.

***** kirjoitti:

Saanko tähän kirjoittaa omat ajatukseni.
En käsitä, en käsitä minkälainen on IHMINEN, joka omaa lapsea hylkii... Minä en käsitä.
Vaikka lapsi tekisi mitä, olisi mikä.. hän on oma lapsi.
Muuta en osaa kirjoittaa.

Lue lisää

Läheisten ihmisten välit voivat myös olla kovinkin muodolliset. Osaa se jälkikasvukin olla ilkeitä. Jotenkin tuntuu pahalta, vaikka kaikkensa on tehnyt parhaansa mukaan lastensa eteen, niin siitä kiitokseksi tulee kuraa päälle. Keksitään jos mitäkin aihetta arvostella. Varsinkin äitinä koen saavani aiheetta kuraa kasvoille. Vaikka joulut vietetään yhdessä lasten kanssa, niin ilmariiri lasten suunnasta on ns. pakkopulla-yhdessäoloa. Aikuinen tytärkin antaa heti ymmärtää, jos joululahja ei ole mieleinen. Mitään kiitollisuutta ei osata ilmaista. Tuntuu se silti pahalta katkaista välit lapsiinsa, vaikka yhteisistä hetkistä heidän kanssaan saa useimmiten vain mielipaa. Joskus kun kutsuvat minut jouluksi, niin kohtelevat kuin ilmaa. Kun yritän jutella, niin minua ei huomioida mitenkään. Heidän omat asiat on se ykkösjuttu. En todellakaan ihmettele, jos jotkut isät ja äidit katsovavat parhaimmaksi viettää joulunsa omissa oloissaan säästyäkseen lastensa aiheuttamalta mielipahalta tuolta Minä, minä, mulle kaikki-sukupolven nöyryytyksiltä.

Minulle on perhejoulu ollut painajaista.
Koko suku tulee aina valmiille. olen yrittänyt ehdottaa muuta, mutta eivät hevin totutuista tavoistaan luovu.
Viisikymppinen tyttäreni ei ole viel kertaakaan laittanut joulua perheelleen, aina tulleet valmiille.
Nyt päätin että ensi jouluna häivyn maisemista.

omaolmi kirjoitti:

...valita, viettäisin yhden Joulun täysin yksin.
Mutta en voi.

Olen aina inhonnut jouluhössötystä.Koskaan en ole saanut mieleistäni joulua. Jo pienenä sain pelätä alkoholisti-vanhempieni tapaa viettää joulua ja asiaa ei parantaneet yhtään kasvatusvanhemmat ja heidän joulunsa.
Mutta asun suhteessa,joten jonkinlainen Joulu on pakko laittaa...

Jos asuisin yksin,tekisin minikinkun yksin ja olisin rauhassa....

Lue lisää

Minäpä se olen viettänyt kymmeniä jouluja yksin. Tänä jouluna tein lumitöitä joka ainut päivä. Lumet pois katoilta, ettei rakennukset luhistu... Ja uutta tulee koko ajan lisää...
Tässä sitä yksinäisen joulun ihannointia on malliksi muillekin! Kadehtikaa!

liian kiltti... kirjoitti:

Minulle on perhejoulu ollut painajaista.
Koko suku tulee aina valmiille. olen yrittänyt ehdottaa muuta, mutta eivät hevin totutuista tavoistaan luovu.
Viisikymppinen tyttäreni ei ole viel kertaakaan laittanut joulua perheelleen, aina tulleet valmiille.
Nyt päätin että ensi jouluna häivyn maisemista.

Lue lisää

Koita jaksaa , sitten helpottaa kun lapset ovat niin vanhoja että pääsevät vanhainkotiin. Silloin voit rentoutua - päätöksesi ensi joulusta on oikea.

kaikki mulle heti kirjoitti:

Läheisten ihmisten välit voivat myös olla kovinkin muodolliset. Osaa se jälkikasvukin olla ilkeitä. Jotenkin tuntuu pahalta, vaikka kaikkensa on tehnyt parhaansa mukaan lastensa eteen, niin siitä kiitokseksi tulee kuraa päälle. Keksitään jos mitäkin aihetta arvostella. Varsinkin äitinä koen saavani aiheetta kuraa kasvoille. Vaikka joulut vietetään yhdessä lasten kanssa, niin ilmariiri lasten suunnasta on ns. pakkopulla-yhdessäoloa. Aikuinen tytärkin antaa heti ymmärtää, jos joululahja ei ole mieleinen. Mitään kiitollisuutta ei osata ilmaista. Tuntuu se silti pahalta katkaista välit lapsiinsa, vaikka yhteisistä hetkistä heidän kanssaan saa useimmiten vain mielipaa. Joskus kun kutsuvat minut jouluksi, niin kohtelevat kuin ilmaa. Kun yritän jutella, niin minua ei huomioida mitenkään. Heidän omat asiat on se ykkösjuttu. En todellakaan ihmettele, jos jotkut isät ja äidit katsovavat parhaimmaksi viettää joulunsa omissa oloissaan säästyäkseen lastensa aiheuttamalta mielipahalta tuolta Minä, minä, mulle kaikki-sukupolven nöyryytyksiltä.

Lue lisää

Hei älä nytten masennu esim. rakkaudesta saattavat rakkaalle purkaa pahaa oloaan eivät tarkoita mitään. Pakko pullalta joulu välillä tuntuu, joltain osin. Maailma on muuttunut vähässä ajassa tosi paljon. Eri ikäiset näkee eri tavon. Ei sitä jasa näytellä toiselle koko aikaa eikä kunnella toisten nuoruudesta kuinka vaikeaa silloin oli ja kuinka liian helppoa nykyisin on, eli miten vähän nykyisin väliltetään eiks se riitä et yrittää vähän. Myös säännöt rasittaa ei saa tehdä jouluna sitä eikä tätä pitää vaan tehdä näin. ja muistaa vanhepia isovanhepii ja niin edelleen. Pakkoko juuri jouluna on koko vuoden murheet purkaa.
Jättää välistä joku joulun vietto, viettää vaikka eri ihmisten seurassa joulua.
Ja on oikeesti ikävää mitä joudut kärsimään, ja varmaan toisiaan munkin pakko myöntää että pitäisi vanhemmat paremmin huomioida, nykyisin toisaan muuttunut kylmäksi maailma.
Ehkä ne unohtaa kiittää tai sisimmisään on kiitollisia mutteivat ilmaise luulet että tiedät. lapsilla on ainakin mulla murheita niitä tosi vaikea kertoo vanhemmille täysin tuntemattomille kyllä voi kertoo. sit yrittää vältellä joulun vietto kun haluisi rauhassa ratkoo ongelmia, vois toki olla paras kertoo mutku tosi vaikeeta, en yhtään yllätyisi et käytös johtui seurustelun ongelmista pidetään kulissia yllä kaikki hyvin. Myös oman ajan puute voi tehdä juoluna kun on vapaata voi tehdä mitä huvittaa.
Aina ei ole mitään syytä. kyllä sinä olet ihan hyvä äiti.

liian kiltti... kirjoitti:

Minulle on perhejoulu ollut painajaista.
Koko suku tulee aina valmiille. olen yrittänyt ehdottaa muuta, mutta eivät hevin totutuista tavoistaan luovu.
Viisikymppinen tyttäreni ei ole viel kertaakaan laittanut joulua perheelleen, aina tulleet valmiille.
Nyt päätin että ensi jouluna häivyn maisemista.

Lue lisää

Taas yritin rakentaa joulua,mies ryyppäsi ennen joulua vieden joulunodotuksen mennessään.Lapset ovat omien perheidensä kanssa kuten sisaruksenikin.Vanha isäni ei tahtonut tulla "vaivoiksi",joten helvettiin koko joulu.Jos ensi jouluna vielä elän,lähden huitsin nevadaan....

kypsätäti kirjoitti:

Olen paistanut joulukinkun jo vuodesta 1981 - itselleni. Laskin juuri, että siitä lähtien olen viettänyt usemman joulun yksin kuin jonkun toisen kanssa. Vuonna 1989 oli viimeinen joulu vanhempieni kanssa, sittemmin oli elossa vain äitini, joka vietti joulut mieluiten sisareni kanssa. Miesystävä on ollut seuranani peräti kolmena jouluaattona - on ilmeisesti tullut ajoitettua tuo seurustelu vääriin vuodenaikoihin ja valittua sukujouluja viettäviä kumppaneita.

Olen jouluihminen, pidän jouluruoasta ja -koristeista. Tajusin jo ensimmäisenä jouluna, että jos haluan joulutunnelman, en voi laskea sitä muiden ihmisten varaan. Itse se pitää tehdä: jouluruoat, koristeet, joulukuusi. Ostan itselleni joululahjan, sen ainoan, jonka saan.

Viimeiset kaksi joulua vietin jouluvastaisen miesystävän kanssa. Hän suostui syömään kinkkua, mutta lahjoja ei saanut ostaa, joululauluja ei saanut soittaa ja joulukoristeille hän nyrpisteli nenää. Tänä jouluna tulee kait ikävä sitä nenännyrpistelyä, kun vietän joulun yksin. Aatonaattona paistan kinkun ja koristelen kuusen ja pilkon rosollin. Aattona käyn hautausmailla tapaamassa perhettäni ja vietän itkuhetken. Sitten lähetän siskolle joulutervehdyksen tekstarilla ulkomaille. Lämmitän illalla saunan, laitan terassille ulkotulia palamaan ja sisälle kynttilöitä, syön jouluruokia, luen jouluksi säästetyn kirjaston kirjan (lempparikirjailijan uusin, ah) - ja soitan niitä joululauluja tuntikausia, kahden edellisen joulunkin edestä.

Lue lisää

Sun joulusi kuulosti tosi mukavalta.

Olen itse pienestä perheestä ja köyhästä sellaisesta, josta elossa on vain äiti. Äitini on juoppo ja hullu ja vähän molempia, mutten viitsi yksin häntä jouluksi jättää, vain sen vuoksi että itselleni joulu merkitsee jotain, vaikkei hänelle välttämättä niinkään...

Nyt kun luin kirjoituksesi, minulle itsellenikin tuli jouluinen olo. :-D

Joulusi kuulostaa paljon mukavammalta kuin minun, vaikka omani muistuttaa yksinäisyydeltä omaasi.

Itse rauhoituin, kävin lenkillä, äitille jouluruoat ostamassa ja tekemässä. Olin, katselin tv:ta ja nautin hiljaisuudesta. Mietin itsekseni elämääni ja koska nyt olen terve ja talouteni suhteellisen vakaalla pohjalla, olin iloinen. Ja ilman alkoholia tietty. :-)

Hyvää Joulua! kirjoitti:

Jospa kertoisit tilanteestasi ja voisit viettää joulun vaikka jonkun sukulaisen tai tuttavan luona?
Tai tee ohjelmaa itsellesi, katso lehdestä, mitä missäkin tapahtuu ja sinne vaan. Illan voit sitten
hemmotella itseäsi, oikein nauti yksinolostasi!

Sinulla on todella kummalliset vanhemmat!

Lue lisää

Luulen ettei hän mene pyytelemään keltään mitään, eikö se ole niin että ystävät olisivat pyytäneet vapaaehtoisesti jos olisivat ajatelleet toisen tilannetta
Ystävät ovat hyviä niin kauan kun hyötyvät toisesta , mutta jos se toinen tarvitsisi heitä niin ei ole mitään tunnetta olla toista kohtaan inhimillinen . Joten näitä kohtaloita on monilla, milloin lapset laittaa välit poikki ja milloin vanhemmat .
Yleensä ne kiltit ihmiset jätetään aina yhsin silloin kun muilla menee hyvin, sitten taas kun elämä pännii, niin. Soitetaan ja valitetaan kovaa kohtaloa, ja sen kiltin odotetaan auttavan. Niin olen huomannut monen kohdalla .
Jouku on juhlista jaloin sanotaan, ihmiset sen vaan pilaavat narsistisella käyttäytymisellään

omaolmi kirjoitti:

...valita, viettäisin yhden Joulun täysin yksin.
Mutta en voi.

Olen aina inhonnut jouluhössötystä.Koskaan en ole saanut mieleistäni joulua. Jo pienenä sain pelätä alkoholisti-vanhempieni tapaa viettää joulua ja asiaa ei parantaneet yhtään kasvatusvanhemmat ja heidän joulunsa.
Mutta asun suhteessa,joten jonkinlainen Joulu on pakko laittaa...

Jos asuisin yksin,tekisin minikinkun yksin ja olisin rauhassa....

Lue lisää

Minulle ei joulumieltä myöskään jättänyt mitään erikoisia muistoja ainoastaan tädin luona vietetyt joulut . Muistan että 14 vuotiaana istuin junassa jouluaattona matkalla ukin luokse meillä oli ihana joulu ilman reksviittaa vaan me kaksi ja puhuimme paljon myöhäiseen yöhön. Se oli kiva joulu

***** kirjoitti:

Saanko tähän kirjoittaa omat ajatukseni.
En käsitä, en käsitä minkälainen on IHMINEN, joka omaa lapsea hylkii... Minä en käsitä.
Vaikka lapsi tekisi mitä, olisi mikä.. hän on oma lapsi.
Muuta en osaa kirjoittaa.

Lue lisää

Ihan niin, syitä on monia miksi asioita tapahtuu. Yksi syy on että jompikumpi osapuolista voi olla sairas. Tai että yritetään pakottaa jonkun olemaan tietyllä tavalla , eikä hyväksytä aitä ettei kukaan voi luonnettansa muuttaa.
Joten jonkun on aina annettava periksi sellaisissa suhteissa .
Lapset suuttuu kun aikuinen on lopettanut rahan vippailun tai että vanhempi on kieltäytynyt joskus lapsenvahdin hommista kun on halunnut tehdä jotain itselle tärkeää asia, siis jos ei ymmärrystä ole puolin sun toisin niin ei silloin voi pitää mitään suhdetta yllä liioin .
Aitten on ne kateelliset lapset myöskin jotka syyttävät vanhempiaan että vanhemmat ovat suosineet jotain sisarta enemmän kun häntä . Vaikka niin ei ole sinänsä .
Onneksimsaa olla ainut lapsi ei tarvitse syytellä ketään

liian kiltti... kirjoitti:

Minulle on perhejoulu ollut painajaista.
Koko suku tulee aina valmiille. olen yrittänyt ehdottaa muuta, mutta eivät hevin totutuista tavoistaan luovu.
Viisikymppinen tyttäreni ei ole viel kertaakaan laittanut joulua perheelleen, aina tulleet valmiille.
Nyt päätin että ensi jouluna häivyn maisemista.

Lue lisää

Minä lopetin perhejoulut vuosia sitten kun lapset ja lapset istuivat kännykät kädessä ja kukaan ei kuunnellut, sitten söivät ja lähtivät kukin koteihinsa. Päätin silloin että saavat vastaisuudessa räplätä kännyköitään ihan missä haluavat.
Aikuiset muksut ja ei sen vertaa osata että tiedettäisiin että kylään ei mennä kännyköitä räpläämään .halvemakåksi tulee joulu kun ostaa ihan vaan itselleen ruokaa, eipä nuo ole käskeneet myöskään luokseen.

sitroen kirjoitti:

Minäpä se olen viettänyt kymmeniä jouluja yksin. Tänä jouluna tein lumitöitä joka ainut päivä. Lumet pois katoilta, ettei rakennukset luhistu... Ja uutta tulee koko ajan lisää...
Tässä sitä yksinäisen joulun ihannointia on malliksi muillekin! Kadehtikaa!

Lue lisää

Pitäis minunkin mennä ulos lapioimaan sais jo loppua tuo lumen tulo

liian kiltti... kirjoitti:

Minulle on perhejoulu ollut painajaista.
Koko suku tulee aina valmiille. olen yrittänyt ehdottaa muuta, mutta eivät hevin totutuista tavoistaan luovu.
Viisikymppinen tyttäreni ei ole viel kertaakaan laittanut joulua perheelleen, aina tulleet valmiille.
Nyt päätin että ensi jouluna häivyn maisemista.

Lue lisää

Meillä kanssa kyllästyttiin siihen ainaiseen tarjoiluun . Mentiin hotelli joulua viettämään ukon kanssa yhtenä jouluna. Se oli mahtava joulu sai mennä valmiiseen pöytään ja pukkikin kävi ja siellä sai uusia ystäviä , saunoa ja nukkua puhtailla lakanoilla , ja valmiiseen aamiais pöytään hyvin nukutun yön jälkeen . Se oli ihana joulu

kaikki mulle heti kirjoitti:

Läheisten ihmisten välit voivat myös olla kovinkin muodolliset. Osaa se jälkikasvukin olla ilkeitä. Jotenkin tuntuu pahalta, vaikka kaikkensa on tehnyt parhaansa mukaan lastensa eteen, niin siitä kiitokseksi tulee kuraa päälle. Keksitään jos mitäkin aihetta arvostella. Varsinkin äitinä koen saavani aiheetta kuraa kasvoille. Vaikka joulut vietetään yhdessä lasten kanssa, niin ilmariiri lasten suunnasta on ns. pakkopulla-yhdessäoloa. Aikuinen tytärkin antaa heti ymmärtää, jos joululahja ei ole mieleinen. Mitään kiitollisuutta ei osata ilmaista. Tuntuu se silti pahalta katkaista välit lapsiinsa, vaikka yhteisistä hetkistä heidän kanssaan saa useimmiten vain mielipaa. Joskus kun kutsuvat minut jouluksi, niin kohtelevat kuin ilmaa. Kun yritän jutella, niin minua ei huomioida mitenkään. Heidän omat asiat on se ykkösjuttu. En todellakaan ihmettele, jos jotkut isät ja äidit katsovavat parhaimmaksi viettää joulunsa omissa oloissaan säästyäkseen lastensa aiheuttamalta mielipahalta tuolta Minä, minä, mulle kaikki-sukupolven nöyryytyksiltä.

Lue lisää

Juuri tuo että osoitettaisiin kiitosta jostain on tavallista tänään nämä meidän lapset ovat itse vanhempia lapsilleen mutta eivät ole edes heille tapoja kute kiittää jos saavat joitain, en uskalla edes siitä huomauttaa , sattaa tulla haukut jos sanon
muodollisuus on oikea sana miten kerroit nyky suhteita . Sitä toivoi kun lapset olivat pieniä että heidän kanssaan on kiva olla kun ovat aikuisiakin , vaan ei pahemmin väärässä voi olla , kaikki hyvät tavat joita heille on opetettu , ovat poissa heidän elämästään

jollei vankila kutsu

Kun ihmiset ymmärtäisivät olla kyselemättä koska jonkun pitäisi hommata tyttö/ poikaystävä , se on aika epäsivistynyttä . Kukin hommaa elämäänsä jonkun jos katsoo sen tarpeelliseksi .
Sama asia kun on menty naimisiin ja ei olla ensimmäisen lapsia hankkimassa niin kaikkimkyselee että eikö jo pian lapsia teillekkin ole tulossa, kaikilla ystävillesi on lapsia jo.
Se on niitä kurjimpia tilanteita sillä syyt ovat monet siinäkin asiassa.
Voi olla ettei toinen puolisoista edes voi saada lapsia , ja että ei vaan niitä halua juuri siihen tahtiin kun ne kysyjät ovat sen päättäneet. Ja kaikki eivät halua lapsia koskaan . Siis ihan yksityinen asia sekin

psykopaatti-narsistien kanssa ei tarvitse riitaan kahta... Vaikka itse olisit hiljaa ja lähtisit pois paikalta, olisi riita kuitenkin jotenkin käännettävissä sinun syyksesi... Mutta heidän kanssaan ei voi tosiaan puhua normaalista ihmissuhteesta...

Ennen perheen perustamista kutsuin aina sinkkuystäväni luokseni viettämään joulua. Alotettiin syöminen ja saunominen vähän myöhempään, koska monet kävivät sisarillaan/vanhemmillaan ehtoopäivästä. Myös itse piipahdin. Aivan ikimuistoisia jouluja. Otahan kamujesi kanssa puheeksi.

JaaPeppi kirjoitti:

psykopaatti-narsistien kanssa ei tarvitse riitaan kahta... Vaikka itse olisit hiljaa ja lähtisit pois paikalta, olisi riita kuitenkin jotenkin käännettävissä sinun syyksesi... Mutta heidän kanssaan ei voi tosiaan puhua normaalista ihmissuhteesta...

Ennen perheen perustamista kutsuin aina sinkkuystäväni luokseni viettämään joulua. Alotettiin syöminen ja saunominen vähän myöhempään, koska monet kävivät sisarillaan/vanhemmillaan ehtoopäivästä. Myös itse piipahdin. Aivan ikimuistoisia jouluja. Otahan kamujesi kanssa puheeksi.

Lue lisää

Erikoista jos sekä äiti että isä sattuu olemaan narsisti. Isäkään ei halua lastaan luokseen jouluksi alkuperäisessä. Nykyään noita narsisteja näkyy kasvavan joka oksalla.

JaaPeppi kirjoitti:

psykopaatti-narsistien kanssa ei tarvitse riitaan kahta... Vaikka itse olisit hiljaa ja lähtisit pois paikalta, olisi riita kuitenkin jotenkin käännettävissä sinun syyksesi... Mutta heidän kanssaan ei voi tosiaan puhua normaalista ihmissuhteesta...

Ennen perheen perustamista kutsuin aina sinkkuystäväni luokseni viettämään joulua. Alotettiin syöminen ja saunominen vähän myöhempään, koska monet kävivät sisarillaan/vanhemmillaan ehtoopäivästä. Myös itse piipahdin. Aivan ikimuistoisia jouluja. Otahan kamujesi kanssa puheeksi.

Lue lisää

Ihan niin, psykopaatit ja narsistit kyllä osaavat riidellä ihan omien sääntöjensä mukaisesti , pää asia kun saavat aikaa epäsopua se on heidän elämän tarkoituksensa

mikä alkoi isäpuolen pedofiliasta. Äiti oli samassa huoneessa kun tyyppi kouri mua, lasta, 13-v. "Se vain leikkii."Tapahtui toisenkin kerran ja kuusi vuotta pelkäämistä milloin raiskaa kun puhelimessa kehui juomakaverille "kuinka on makeat paikat kun saa äitiä ja tytärtä." Äiti pitää itseään täysin syyttömänä ja osoittaa sen käytöksellään.
Joka helvetin joulu ex-isäpuoli on tervetullut ruokapöytään (koska on aikuisen siskopuolen isä) ja mä sain 2007 haukut kun en suostunut enää venymään ja sietämään seuraansa. Vaikkakin nykyinen miehensä ei vastusta, minusta se on liikaa vaadittu. Lopulta äiti sai piinattua mut itkuun ja lähdin lähibaariin kun ei voinut minnekään muualle mennä. Ainoa tapa kestää jouluja on olla ympäri kännissä ja mulle se ei sovi.
Vuosi 2008 kihlatun perheen kanssa, 2009 kavereiden luona ja täysin yksin 2010 kun Tallinnan matka peruuntui matkakaverin mielenmuutoksen (näille ei voi mitään) ja rahatilanteen vuoksi. Sain joulukuvan s-postiin ja sisko näytti kärsivältä. Äiti oli pakoittanut ilmeisesti päähänsä poronsarvet ja siunailin että tein oikean valinnan. Psykologi; joka löysi minusta keskitymishäiriön, lupasi kirjoittaa virallisen paperin siitä ettei mun tarvitse olla missään tekemisissä sinne jos ei mene muuten perille.
Lahjat ainakin olisi voinut olla antamatta, ne olivat just niitä mitä olen inhonnut aina: vaaleanpunaista, vaaleankeltaista,toffeeta, jouluaiheisia keittiötekstiilejä (en vietä joulua, keittiö on pieni ja pyyhkeitä jo liikaa) ja se tuoksu josta sanoin etten pidä (testerin käytin loppuun), sekin oli laitettu. Huuto-nettiin koko komeus tai vahinko kiertämään, en minä näitä tarvitse enkä halunnut!
Ensivuonna lahjaksi lähtee kanoja ja vuohi yms. sinne missä niitä tarvitaan ja he saavat niistä kortit. Ihan hullua laittaa lahjoja niille joilla on jo paljon. Anteeksi vuodatus, suu puhuu sydämen kyllyydestä. Hyvää joulua ja onnellisempaa vuotta 2011!

Ihan kun kertoisit meidän äidistä. Olen melkein 50v ja meitä neljä sirarusta, kaikilla jo omat perheet, mutta silti jollain tapaa äitimme onnistuu aina jouluna tekemään kiusaa.

Lapsuutemme joulut olivat aina yhtä helvettiä, kun äitini järjesti kohtauksia ja vaatimuksia, ja kaikkien piti olla varpaillaan ettei äiti vaan hermostu.

Olemme viettäneet joulua vuoroin sisarten kanssa, ja vanhemmat ovat ja aina olleet tervetulleita, mutta koska äitini ei siedä "vieraita"ja sisarellani uusi mies, hän päätti taas temppuilla, jättämällä tulematta(oli luvannut tulla), ja olla tuomatta lastenlasten lahjat, vaikka asuu sisareni viereisessä talossa, jonka luona joulua vietimme.

Joulupäivänä hän sitten soittaa sisarelleni muina miehinä, ja alkaa järjästämään lahjojen jako tilaisuutta kylässä johon sukulaisia oli kutsuttu joulupäiväksi. Sisareni ensimmäinen lause on "nyt mami hyvällä päällä", eli taas olisi pitänyt alkaa näyttelee mamin joulua, mutta tämä oli jo liikaa, vaikka näyttelemistä harrastankin:)). Päätin siis olla vastaan ottamatta mamin lahjoja, ja ilmoitinkin sisarelleni ettei hän kiikuta niitä meille vaan ns. äitini saa tunkea ne isoon per....sä.

Äitimme ei koskaan pyydä anteeksi, ei tee koskaan mitää väärin. Hän ajattelee aina itseään eikä koskaan ole sanonnut edes rakastavansa ketään ei edes lapsenlapsia, tuskin hän edes rakastaa itseään, on niin kateellinen kaikille ettei ikinä voi nauttia kenenkään onnesta, koska itse hän on ollut epätyydyttävässä avioliitossa koko ikänsä.

Pienin tyttäreni joka erittäin empaattinen ja omaa hyvät sosiaaliset taidot(koulutod.erittäin hyvät), oli mamilla hoidossa yhden yön vuosi sitten, ja oli "riidellyt"mamin kanssa ja kehottanut mamia pyytämään anteeksi (niinkun koulussa,kodeissa yms. opetetaan), niin mami oli ihan raivona/sekaisin sanoi minulle puhelimessa: "kuka tälle tytölle on tälläistä opettanut" yms.

Ajattelen aina ettei hän enää pysty loukkaamaan minua, mutta onkin keksinyt pahemman tavan kun on huomannut ettei minuun ainakaan tehoa temput. Eli lapsenlapset.

kiolo kirjoitti:

Ihan kun kertoisit meidän äidistä. Olen melkein 50v ja meitä neljä sirarusta, kaikilla jo omat perheet, mutta silti jollain tapaa äitimme onnistuu aina jouluna tekemään kiusaa.

Lapsuutemme joulut olivat aina yhtä helvettiä, kun äitini järjesti kohtauksia ja vaatimuksia, ja kaikkien piti olla varpaillaan ettei äiti vaan hermostu.

Olemme viettäneet joulua vuoroin sisarten kanssa, ja vanhemmat ovat ja aina olleet tervetulleita, mutta koska äitini ei siedä "vieraita"ja sisarellani uusi mies, hän päätti taas temppuilla, jättämällä tulematta(oli luvannut tulla), ja olla tuomatta lastenlasten lahjat, vaikka asuu sisareni viereisessä talossa, jonka luona joulua vietimme.

Joulupäivänä hän sitten soittaa sisarelleni muina miehinä, ja alkaa järjästämään lahjojen jako tilaisuutta kylässä johon sukulaisia oli kutsuttu joulupäiväksi. Sisareni ensimmäinen lause on "nyt mami hyvällä päällä", eli taas olisi pitänyt alkaa näyttelee mamin joulua, mutta tämä oli jo liikaa, vaikka näyttelemistä harrastankin:)). Päätin siis olla vastaan ottamatta mamin lahjoja, ja ilmoitinkin sisarelleni ettei hän kiikuta niitä meille vaan ns. äitini saa tunkea ne isoon per....sä.

Äitimme ei koskaan pyydä anteeksi, ei tee koskaan mitää väärin. Hän ajattelee aina itseään eikä koskaan ole sanonnut edes rakastavansa ketään ei edes lapsenlapsia, tuskin hän edes rakastaa itseään, on niin kateellinen kaikille ettei ikinä voi nauttia kenenkään onnesta, koska itse hän on ollut epätyydyttävässä avioliitossa koko ikänsä.

Pienin tyttäreni joka erittäin empaattinen ja omaa hyvät sosiaaliset taidot(koulutod.erittäin hyvät), oli mamilla hoidossa yhden yön vuosi sitten, ja oli "riidellyt"mamin kanssa ja kehottanut mamia pyytämään anteeksi (niinkun koulussa,kodeissa yms. opetetaan), niin mami oli ihan raivona/sekaisin sanoi minulle puhelimessa: "kuka tälle tytölle on tälläistä opettanut" yms.

Ajattelen aina ettei hän enää pysty loukkaamaan minua, mutta onkin keksinyt pahemman tavan kun on huomannut ettei minuun ainakaan tehoa temput. Eli lapsenlapset.

Lue lisää

Tässä taas Minä, Minä-sukupolven edustajan vuodatus. Herää kysymys, miksi äitinne pitäisi hyppiä vaan teidän pillinne mukaan. Tuosta kirjoituksesta kyllä huokuu kylmä välinpitämättömyys äitiänne kohtaan. Lapsenlapsennekin kasvatatte mummia vastaan, Minä, Minä aina oikeassa nirppanokaksi. Kyllä pienen lapsen pitää suhtautua kunnioittavammin vanhempaan ihmiseen, eikä alkaa opettaa iso-äitiään, jolla on huomattavasti enemmän elämän kokemusta.

hävetkää kirjoitti:

Tässä taas Minä, Minä-sukupolven edustajan vuodatus. Herää kysymys, miksi äitinne pitäisi hyppiä vaan teidän pillinne mukaan. Tuosta kirjoituksesta kyllä huokuu kylmä välinpitämättömyys äitiänne kohtaan. Lapsenlapsennekin kasvatatte mummia vastaan, Minä, Minä aina oikeassa nirppanokaksi. Kyllä pienen lapsen pitää suhtautua kunnioittavammin vanhempaan ihmiseen, eikä alkaa opettaa iso-äitiään, jolla on huomattavasti enemmän elämän kokemusta.

Lue lisää

Herää kysymys, miksi AIKUISTEN lapsien pitäisi myöskään pomppia vain vanhempiensa pillin mukaan? Ei se ikä takaa aina viisautta, eikä äiti ole aina oikeassa. Tässä ei ole kysymys "minä-minä sukupolvesta" (sana, jota käytetään aivan liian usein väärin) vaan aikuisesta lapsesta, joka yrittää elää omaa elämäänsä elettyään todennäköisesti koko elämänsä äitinsä pillin mukaan. Hänellä on siihen oikeus. Häpeäisit itse, kun olet heti tuomitsemassaviattomia tuntemattomia ihmisiä itsekkäiksi minä-minä-sukupolven nirppanokiksi. Yrittäisit sen sijaan ymmärtää molempia osapuolia, myös sitä aikuisen lapsen puolta. On toki tapauksiakin, joissa äidit kärsivät nirppanokkaisista lapsistaan - en väheksy äitienkään kärsimyksiä - mutta tämä tapaus ei vaikuta sellaiselta.

kun aikanaan perustat oman perheen muista harkita tarkkaan kenen kanssa..rakkaudenhuumassa ei kannata lasta tehdä vaan katsoa pidemmällä aikavälillä onko ihminen todella sellainen jonka kanssa haluat jakaa loppuelämäsi tai ainakin vähintään lasten lapsuusajan.Itse selvittäisin kyllä toisesta osapuolesta sen miten ihminen lapsista ajattelee oisiko lasten etu tärkeintä myös eron sattuessa ns.sitouduttaisiin edes siihen ajatukseen että vaikka miten riitaisaan eroon koti hajoaisi lapsilla oisi edelleen oikeus sekä isään ja äitiin eikä kumpikaan asettuisi esteeksi.En nyt ihan vastannut ehkä ap.viestiin mutta ohjeeksi tulevaisuudelle jos perheestä siis haaveilet

Itselle on käynyt niin, että ex-vaimo ,saatuaan erossa yksinhuoltajuden lapsiin, sai lapset mukaan jehovalaisiksi 15 vuotiaina. Silloin loppui yhteinen Joulumme lasten kanssa. Nyt lapset ei suostu tapaamaan minua, muutoin kun käännyttämistarkoituksessa. Harvan kerran tavattuani lapset, kääntävät keskustelun aina jehovan oppeihin. Joten tapaaminen on nykyisin lähes mahdotonta.
Aikoinaan ennen eroa, kun ex-vaimo lähti jehovalaisten toimintaan mukaan, kävi paikallinen jehovalaisten johtaja kotona ja sanoi minulle, "sinulla on nyt kolme mahdollisuutta, lähdet heidän toimintaan mukaan, tapat itsesi tai otat avioeron". Valitsin viimeisen vaihtoehdon.

RESUS kirjoitti:

Itselle on käynyt niin, että ex-vaimo ,saatuaan erossa yksinhuoltajuden lapsiin, sai lapset mukaan jehovalaisiksi 15 vuotiaina. Silloin loppui yhteinen Joulumme lasten kanssa. Nyt lapset ei suostu tapaamaan minua, muutoin kun käännyttämistarkoituksessa. Harvan kerran tavattuani lapset, kääntävät keskustelun aina jehovan oppeihin. Joten tapaaminen on nykyisin lähes mahdotonta.
Aikoinaan ennen eroa, kun ex-vaimo lähti jehovalaisten toimintaan mukaan, kävi paikallinen jehovalaisten johtaja kotona ja sanoi minulle, "sinulla on nyt kolme mahdollisuutta, lähdet heidän toimintaan mukaan, tapat itsesi tai otat avioeron". Valitsin viimeisen vaihtoehdon.

Lue lisää

On kyllä välillä vaikea uskoa noita Jehovan todistajien parjaamista. Oma äitini oli Jehovan todistaja mutta isäni ei ollut ja kun meillä kävi niitä Jehovan todistajia, niin he olivat todella ystävällisiä myös isääni kohtaan aina. Minun isäni oli se erittäin vaikea tapaus ja hän teki lapsuudestaani todella traumaattissen mutta nämä Jehovan todistajat olivat myös häntä kohtaan todella sydämellisiä. En ole itse Jehovan todistaja, enkä koskaan sitä asiaa omakseni kokenut ja kävin nuorena jonkusen kerran mukana noissa kokouksissa äidin kanssa. Koskaan en kokenut minkäänlaista käännyttämistä omalta taholtani kun asia ei minulle ollut se oma, vaan muistelen, että Jehovan todistajat olivat hyvin sydämmellisiä ja aitoja ihmisiä, niin kuin myös rakas ihana äitini, nyt jo pois nukkunut. Vaikka en koskaan hänen uskoaan omaksunut, niin hän oli parhain äiti, mitä lapsi saattoi saada. Aina niin hellä ja lapset olivat hänelle kaikki kaikessa ja hän oli ihminen, josta kukaan ei voinut olla pitämättä, ikuinen sovittelija ja valoisa ihminen. Totta oli se, että emme jouluja viettäneet äitini uskontoni takia mutta jotenkin ymmärsin sen lapsena ja ikinä en olisi äitini vaihtanut sen takia, että minulla ei ollut jouluja. Ja nyt ymmärrän sen jo tietysti aikuiselta näkökulmalta, vaikka itse joulua vietänkin ja sen olen omille lapsileni aina järjestänyt.

Eli minun muistoni Jehovan todistajista ovat todella hyviä.

Toinen näkökulma kirjoitti:

On kyllä välillä vaikea uskoa noita Jehovan todistajien parjaamista. Oma äitini oli Jehovan todistaja mutta isäni ei ollut ja kun meillä kävi niitä Jehovan todistajia, niin he olivat todella ystävällisiä myös isääni kohtaan aina. Minun isäni oli se erittäin vaikea tapaus ja hän teki lapsuudestaani todella traumaattissen mutta nämä Jehovan todistajat olivat myös häntä kohtaan todella sydämellisiä. En ole itse Jehovan todistaja, enkä koskaan sitä asiaa omakseni kokenut ja kävin nuorena jonkusen kerran mukana noissa kokouksissa äidin kanssa. Koskaan en kokenut minkäänlaista käännyttämistä omalta taholtani kun asia ei minulle ollut se oma, vaan muistelen, että Jehovan todistajat olivat hyvin sydämmellisiä ja aitoja ihmisiä, niin kuin myös rakas ihana äitini, nyt jo pois nukkunut. Vaikka en koskaan hänen uskoaan omaksunut, niin hän oli parhain äiti, mitä lapsi saattoi saada. Aina niin hellä ja lapset olivat hänelle kaikki kaikessa ja hän oli ihminen, josta kukaan ei voinut olla pitämättä, ikuinen sovittelija ja valoisa ihminen. Totta oli se, että emme jouluja viettäneet äitini uskontoni takia mutta jotenkin ymmärsin sen lapsena ja ikinä en olisi äitini vaihtanut sen takia, että minulla ei ollut jouluja. Ja nyt ymmärrän sen jo tietysti aikuiselta näkökulmalta, vaikka itse joulua vietänkin ja sen olen omille lapsileni aina järjestänyt.

Eli minun muistoni Jehovan todistajista ovat todella hyviä.

Lue lisää

Naapurissamme asui aikoinaan Jehovantodistaja-perhe. Kokemukset tuosta perheestä on pelkästään myönteisiä, aina olivat auttamassa tarvittaessa. Todella sydämellisiä ihmisiä. Antoivat yösijan monasti äidilleni, kun isä humalassa riehuen uhkasi tappaa äitimme. Minä, eikä perheemme olleet Jehova-uskovaisia, mutta silti saimme osaksemme aitoa lähimmäisen rakkautta ja suurenmoista ymmärrystä vaikeuksissamme naapurin jehovalaisperheeltä.

lähimmäisen rakkaus kirjoitti:

Naapurissamme asui aikoinaan Jehovantodistaja-perhe. Kokemukset tuosta perheestä on pelkästään myönteisiä, aina olivat auttamassa tarvittaessa. Todella sydämellisiä ihmisiä. Antoivat yösijan monasti äidilleni, kun isä humalassa riehuen uhkasi tappaa äitimme. Minä, eikä perheemme olleet Jehova-uskovaisia, mutta silti saimme osaksemme aitoa lähimmäisen rakkautta ja suurenmoista ymmärrystä vaikeuksissamme naapurin jehovalaisperheeltä.

Lue lisää

Pojat varastelevat ja lyövät pienempiä. Toki vain "vääräuskoisia". Äiti elää harhoissaan ja ulvoo kuin hyeena.

Karmeaa sakkia. THYI!

RESUS kirjoitti:

Itselle on käynyt niin, että ex-vaimo ,saatuaan erossa yksinhuoltajuden lapsiin, sai lapset mukaan jehovalaisiksi 15 vuotiaina. Silloin loppui yhteinen Joulumme lasten kanssa. Nyt lapset ei suostu tapaamaan minua, muutoin kun käännyttämistarkoituksessa. Harvan kerran tavattuani lapset, kääntävät keskustelun aina jehovan oppeihin. Joten tapaaminen on nykyisin lähes mahdotonta.
Aikoinaan ennen eroa, kun ex-vaimo lähti jehovalaisten toimintaan mukaan, kävi paikallinen jehovalaisten johtaja kotona ja sanoi minulle, "sinulla on nyt kolme mahdollisuutta, lähdet heidän toimintaan mukaan, tapat itsesi tai otat avioeron". Valitsin viimeisen vaihtoehdon.

Lue lisää

Kamalaa kun lapsille laitetaan tuollaisia oppeja päähän , tunnen yhden äidin myös jonka lapsista tuli yhtä äkkiä Jehovan todistajia. Ihanista lapsista jotka olivat aina iloisia j humoristisia . Tämä äiti kärsii siitä kovasti, ja yrittää kaikkensa että ymmärtäisi lapsiaan kun kaikki hönen lapsensa heilahtavat yhtä aikaa oville koputteleviksi ihmisiksi .
Luulen että saavat äitinsä lopulta käännettyä uskoon sillä hänellä on vaan nämä lapset, sanoi itsekkin että pelkää että jos hänenkin pää pyörähtää jotenkin sttä tulis iåuskoon. Ennemmin sanoi kuolevansa se kun lähteä häiritsemään ihmisiä koputtelemalla heidän ovilleen ja yrittää levittää Jahven oppeja. Miksi ei nämäkään lapset tyytyneet aiihen mitä heillä oli siis kirkossa heidätkin on ristitty ja rippikoulun ovat käyneet . Säälin tätä äitiä , kun. Hö
Äänen piti viimeiset elinvuotensa menettää kaikki lapsensa jahvelle, siis kuka o,i se joka siitä hyötyy, sillä hyötyä ovat olleet katsomassa koska nainen on varakas, ilmeisesti lapset eivät osaa niin kauas ajatellallääkkaan että kun äiti kuolee ja jättää hyvän perinnön niin tietävät uskon veljet mistä narusta nykäistään että pääsevät osalliseksi .

Toinen näkökulma kirjoitti:

On kyllä välillä vaikea uskoa noita Jehovan todistajien parjaamista. Oma äitini oli Jehovan todistaja mutta isäni ei ollut ja kun meillä kävi niitä Jehovan todistajia, niin he olivat todella ystävällisiä myös isääni kohtaan aina. Minun isäni oli se erittäin vaikea tapaus ja hän teki lapsuudestaani todella traumaattissen mutta nämä Jehovan todistajat olivat myös häntä kohtaan todella sydämellisiä. En ole itse Jehovan todistaja, enkä koskaan sitä asiaa omakseni kokenut ja kävin nuorena jonkusen kerran mukana noissa kokouksissa äidin kanssa. Koskaan en kokenut minkäänlaista käännyttämistä omalta taholtani kun asia ei minulle ollut se oma, vaan muistelen, että Jehovan todistajat olivat hyvin sydämmellisiä ja aitoja ihmisiä, niin kuin myös rakas ihana äitini, nyt jo pois nukkunut. Vaikka en koskaan hänen uskoaan omaksunut, niin hän oli parhain äiti, mitä lapsi saattoi saada. Aina niin hellä ja lapset olivat hänelle kaikki kaikessa ja hän oli ihminen, josta kukaan ei voinut olla pitämättä, ikuinen sovittelija ja valoisa ihminen. Totta oli se, että emme jouluja viettäneet äitini uskontoni takia mutta jotenkin ymmärsin sen lapsena ja ikinä en olisi äitini vaihtanut sen takia, että minulla ei ollut jouluja. Ja nyt ymmärrän sen jo tietysti aikuiselta näkökulmalta, vaikka itse joulua vietänkin ja sen olen omille lapsileni aina järjestänyt.

Eli minun muistoni Jehovan todistajista ovat todella hyviä.

Lue lisää

Ihan niin äidit tapaavat rakastaa lapsiaan. Ja jos ei uskonto ole ollut mitenkään häiritsevä osa elämässäsi niin se on ihan okay. Äminulla taas on toinen kuva jehovista , ovat hyviä näyttelemään. Ovat hyvin ystävällisiä tarpeen tullen, mutta osaa tai myös näyttää sen kamalan puolensa jossa sarvet nousee otsalle . Muistan erään nuoren äidin joka sekosi niin pahasti jehovien vaikutuksesta että teki itsemurha. , pienet lapset jäivät ilman äitiä•samainen ihminen oli hyvin iloinen ja kiva ihminen mutta muuttui aika pian kun liittyi jehovien. Joukkoon.joten kun on katsellut tölläisiö asioita sivusta niin kärsivät yhstävätkin ystävän menetyksestä
Kun itse jäin leskeksi niin jo alkoi koputtelut, siis sureva on helppo kääntää oli heidän taktiikkansa vetävät mukanaan pieniä lapsia kun häiritsevät ihmisiä koputteluillaa. . Antaisivat lasten kasvaa ihan vaan rauhassa ja elää ilman pakotettuja seremonioita . Kuullut monen jehovista pois hyppääjän kertomuksen , ei ole heillä olllut hyvää lapsuutta ..
Ja televisiossa näin pojan joka oli kasvanut Jehova perheessä kilttinä poikana , ja huomasi itsensä homoksi ja kertoi vanhemmilleen asian sai lähteä välittömästi kotoa eikä saa pitää yhteyttä vanhempiinsa ja sisaruksiinsa . Hän rakasti vanhempiaan syvästi mutta vanhemmat hylkäsivät hänet valitsivat uskonnon eikä omaa poikaansa joka olisi tarvinnut ymmärtäväiset vanhemmat tukemaan lastaan .tyhmyys on totaali näillä vanhemmilla .
Itse ovat yhteisvoimin hankkineet lapsen ja antaneet hänelle geenit joista homous siis perintönä lapselle jonka hylkäsivät
Siis onko se vanhempien rakkautta En usko, heidän ei koskaan olisi saanut tehdä yhtäkään lasta uskonto teki heistä vailla tunteita olevia olioita . Sillä jehovat eivät ymmärrä sen vertaa että tietäisivät että homoja syntyy , ja se ei ole mikään pahe ihmisessä . Täytyykö sanoa että poikakin lopulta jätti jehovat ja asuu tänään puolisonsa kanssa yhdessä ja on onnellinen hänen kanssaan

lähimmäisen rakkaus kirjoitti:

Naapurissamme asui aikoinaan Jehovantodistaja-perhe. Kokemukset tuosta perheestä on pelkästään myönteisiä, aina olivat auttamassa tarvittaessa. Todella sydämellisiä ihmisiä. Antoivat yösijan monasti äidilleni, kun isä humalassa riehuen uhkasi tappaa äitimme. Minä, eikä perheemme olleet Jehova-uskovaisia, mutta silti saimme osaksemme aitoa lähimmäisen rakkautta ja suurenmoista ymmärrystä vaikeuksissamme naapurin jehovalaisperheeltä.

Lue lisää

Jaa että monasti, jos minun pitäisi miehen vuoksi paeta toisten nurkkiin niin se tapahtuisi vaan yhden kerran sellainen mies tavallisesti jätetään . Ja jehovat tietysti lohduttivat höntä että mieheen on mennyt saataanan voima tai jotain muuta yhtä ” älykästä” äkyllä minunkin kotikylässä oli yksi Jehova perhe, eivät eeoittuneet muista mitenkään ja lapset saivat leikkiä muiden lasten kanssa .
Mutta näin ei ole joka paikassa

Miksi aina odotetaan valmista, jospa äitisi ja isäsi ovat vain kyllästyneet passaamaan.
Valmiille menisin itsekin mielelläni.
Laitapa vanhemmillesi joulu ruokineen kaikkineen, näet millainen työmäärä siinä on.

tarvitaan kaksi.
Miksi sinne kotiin vanhempien luo pitäs mennä?joulu on ihana viettää omassa kotonaan jos ei yksin tahdo olla, vois kutsua vaikka omia kavereita joiden kanssa menee hyvin.Keksiä jotain ihanaa tekemistä..mennä ulos, luistelemaan, leffaan tms.

Itsellä muutama ihminen suvussa jota kartan ja sillä riitoja ei pääse syntymään enää lisää.
Kyllä vahingoista aina pitäs viisastua.Ikävät ihmisuhteet unohda ne!

Omat vanhemmat ei ole riippakivi ne on omaa perhettä sanon minä jolla niitä ei enää ole!
Voi kuinka isää olisin tarvinnut tässä elämässä monesti, mutta hän meni..Vanhempien arvostus on sitä että antaa heidän olla omia itsejään arvostaa sitä.Itse on nuori ja tyhmä he kuule tajuaa senkin.Odota sinä kasvat..Nykyään kaikki koetaan nalkutuksena, jonain sairautena jos huomauttaa, omassa kodissaan!itse olen myös ikävä anoppi.Inhottukin olen!Mulle on huudettu ja huomauteltu se riitti!!!!!!!mulla on lemmikkejä tää on niidenkin koti.Ei niidenkään tarvitse halveksuntaa sietää minun kotonani.Mutta ovat ne niin yäk ja yäk.Minulle ne on rakkaita ja niitä ei haukuta ja inhota tarvitse.

Elän omaa elämääni ja he omaansa!!en oo koskaan puuttunut ja tarttunut asioihin jotka ei mulle kuulu.Mutta aikuinen olen kaikkea en siedä.Eikä tarvitsekkaan.Olen oma itseni.17v kotoa lähtenyt kaiken aloittanut ihan nollasta. Kotikasvatuksella on paljon merkitystä.

Me vanhemmat, isä ja äiti, rakastamme lapsiamme. Aikuisia lapsiamme, toinen perheellinen jossa pieniä lapsia. Pienet eläkkeemme säästämme jotta saamme ruokaa pöytään moneksi päiväksi ja kaikkia laatuja. Myös lahjat annamme osin rahana. Joulukuu menee aina taloudessamme miinukselle paljon. Ja voi, miten väsyneitä olemme, kun tämä hulabaloo on ohi.
Olen jo suunnitellut että ensi jouluna men menemme jonnekin valmiiseen jouluun. Sinne pitää mennä jo viikko ennen aattoa!!!! ja palata vasta uudeksi vuodeksi. Mutta onkohan sitten ikävä kotijouluhössötyksiä? Pitää kokeilla. Tai tällä rahalla minkä nyt laitamme jouluun, menisimme vaikka jonnekin lämpöön.
Ajatelkaa aikuiset lapset niin, että te kutsuisitte joskus vanhempanne valmiiseen jouluun.

...eläkel.... kirjoitti:

Me vanhemmat, isä ja äiti, rakastamme lapsiamme. Aikuisia lapsiamme, toinen perheellinen jossa pieniä lapsia. Pienet eläkkeemme säästämme jotta saamme ruokaa pöytään moneksi päiväksi ja kaikkia laatuja. Myös lahjat annamme osin rahana. Joulukuu menee aina taloudessamme miinukselle paljon. Ja voi, miten väsyneitä olemme, kun tämä hulabaloo on ohi.
Olen jo suunnitellut että ensi jouluna men menemme jonnekin valmiiseen jouluun. Sinne pitää mennä jo viikko ennen aattoa!!!! ja palata vasta uudeksi vuodeksi. Mutta onkohan sitten ikävä kotijouluhössötyksiä? Pitää kokeilla. Tai tällä rahalla minkä nyt laitamme jouluun, menisimme vaikka jonnekin lämpöön.
Ajatelkaa aikuiset lapset niin, että te kutsuisitte joskus vanhempanne valmiiseen jouluun.

Lue lisää

Joulu on erittäin kriittinen aika. Se peilaa koko vuotta / vuosia. Yritetään muistaa Joulun oikeaa sanomaa ja saada siitä itsellemmekin itsekkäästi, edes joskus, se ilosanoma, joka meille kaikille kuuluu, minullekin, Sinullekin. Joskus tuntuu, että turhia murheita on paljon ja vain ne minun murheeni ovat kaikkein pahimpia. Kun kuuntelen teidän toisten murheita, ehkä omani hieman hellittävät : Aviomiehen kuolema, lapseni aivokuume ja ikuinen vammaisuus, muitten ymmärtämättömyys, paha kiusaaminen kouluissa ja jopa vammaisten työpaikoilla. Oma sydämeni on aina särkyä lapseni puolesta, mutta murehtiminen ei auta meitä ketään. Huomenna on arki, ihanaa. Aloitetaan taas päivä uus`. Me selvitään ja revitään ilonhetkiä jostakin ihmeestä. Masennukseen ei ole varaa, sillä menetetään loputkin mahdollisuutemme. On juuri hyvä mieli, että kävin riuskasti lapioimassa umpihankea 20 metriä tiellä, josta kaikki yrittävät selvitä huomenissa bussiin. Annakajsa

Ihan niin vanhoilla on usein pieni eläke ja jos minäkin käskisin katraan syömään tänne niin se olisi 13 ihmistä ruokapöydässä joten ne ajat ovat ohitse, mutta ei pahemmasti ole kutsuja tullut lapsiltaan , huomenna tukee poika tyttärensä kanssa käymään vaimonsa töissä , kun on sairaanhoitaja niin juhlapyhätkin tulee joka toinen vuosi heillä vapaaksi toiset ivat tunturissa

anopin reesukka kirjoitti:

tarvitaan kaksi.
Miksi sinne kotiin vanhempien luo pitäs mennä?joulu on ihana viettää omassa kotonaan jos ei yksin tahdo olla, vois kutsua vaikka omia kavereita joiden kanssa menee hyvin.Keksiä jotain ihanaa tekemistä..mennä ulos, luistelemaan, leffaan tms.

Itsellä muutama ihminen suvussa jota kartan ja sillä riitoja ei pääse syntymään enää lisää.
Kyllä vahingoista aina pitäs viisastua.Ikävät ihmisuhteet unohda ne!

Omat vanhemmat ei ole riippakivi ne on omaa perhettä sanon minä jolla niitä ei enää ole!
Voi kuinka isää olisin tarvinnut tässä elämässä monesti, mutta hän meni..Vanhempien arvostus on sitä että antaa heidän olla omia itsejään arvostaa sitä.Itse on nuori ja tyhmä he kuule tajuaa senkin.Odota sinä kasvat..Nykyään kaikki koetaan nalkutuksena, jonain sairautena jos huomauttaa, omassa kodissaan!itse olen myös ikävä anoppi.Inhottukin olen!Mulle on huudettu ja huomauteltu se riitti!!!!!!!mulla on lemmikkejä tää on niidenkin koti.Ei niidenkään tarvitse halveksuntaa sietää minun kotonani.Mutta ovat ne niin yäk ja yäk.Minulle ne on rakkaita ja niitä ei haukuta ja inhota tarvitse.

Elän omaa elämääni ja he omaansa!!en oo koskaan puuttunut ja tarttunut asioihin jotka ei mulle kuulu.Mutta aikuinen olen kaikkea en siedä.Eikä tarvitsekkaan.Olen oma itseni.17v kotoa lähtenyt kaiken aloittanut ihan nollasta. Kotikasvatuksella on paljon merkitystä.

Lue lisää

Ihan niin , minullakin kissa ja en oikein muuta kaipaakaan elämään. Äitikin on kuollut
Usein aikuiset lapset saavat puolison jonka kanssa ei oikein mennä yksiin.
Miniä minulla on hyvä ei valittamista, mutta vävyistä en ole oppinut pitämään koskaan, kun näkee oman lapsen tekevän työtä enenmän kun kun jaksaa ja vävy se vaan on omaa itseään täynnä tyttö ei valita koskaan mutta kiukku menee minun päälle sitten , siitä tiedän ettei voi olla onnellinen .
anopistani tykkäsin kovasti, ei riidelty koskaan hän oli aina ottamassa vastaan iloisena kun heille meni .
En voi mitenkään valittaa, myös appi ukko oli ihan okay . Joten kai se on niin että aikuiset lapset elävät nykyaikaa jossa kovasti tykätään että heidän kasvatuksessa oli pitänyt olla toisenlaista ja aina jotain valitettavaa. Ikäpolven syndrooma sinänsä ä joten ollaan kukin omanlaisiamme miksi muuttaisimme itseämme. Samalla emme voi muuttaa ketään muutakaan .

Anonyymi kirjoitti:

Ihan niin vanhoilla on usein pieni eläke ja jos minäkin käskisin katraan syömään tänne niin se olisi 13 ihmistä ruokapöydässä joten ne ajat ovat ohitse, mutta ei pahemmasti ole kutsuja tullut lapsiltaan , huomenna tukee poika tyttärensä kanssa käymään vaimonsa töissä , kun on sairaanhoitaja niin juhlapyhätkin tulee joka toinen vuosi heillä vapaaksi toiset ivat tunturissa

Lue lisää

Korjaus tulee. ei siis tukee

Kyllä ne siinä,iässämovatkin sellaisia, oma lastenlapsuåimmyös siinä iässä ja kun kuuntelen miten hän puhuu isälleen niin tekisi mieli seläkaantua, vaan en sekaannu, koska itse ennolisi hyväksynyt nuorena että joku sekaantuisi meidän välisiin asioihin.
Poikani on hyvä isä ja todella välittä lapsistaan , mutta tyttö on nyt siinä iässä että käyttäytyy kun omistaisi koko maailmaan.

tämä joulu. Aattona kävin äidillä syömässä. Eilenkin äiti soitti, että tottakai tulet syömään. En mennyt. Ihanaa olla vain kotona. Ja rauhoittua. Aamulla taas töihin. Vapaa-aikaa on niin vähän, että mielellään on omassa rauhassa kotona. Ja eihän tässä nyt montaa päivää ollut. Ja nyt reippaasti kolaamaan lunta. Hyvää Uutta Vuotta!

Siinä se taas tuli esille, se kamala lapsuus ,
Se on tavallisen tarina nykyisin , kaikilla vaan on ollut kamalat vanhemmat. Minäkin olen saanut kuulla että annoin kamalan lapsuuden yhdelle lapsistani. Enkä edes ymmärrä mistä on kyse. He saivat asua omassa talossa , jokapäivä saivat hyvää ruokaa ja tietysti laitoin rajoja esin 14 vuotiaiden paikka on kotona öisin eikä kylällä , vaatteitakin ostelin heille kykyjeni mukaan ja kun he muuttivat kotoa niin olin aina lapsenlikkana vaikka minulla oli kaksi työtä en sanonut EI koskaan , ja kun vihdoin sanoin etten jaksa niin olin kamala ihminen . Siis sairastuin ja en voinut nostaa edes toista kättä olin hyvin väsynyt , siltikin olisi kaiken pitänyt olla kuten aina että he saivat hieman levätä , mutta kukaan ei ajatellut että minunkin olisi pitänyt saada levätä.suåyytin ainoastaan itseäni , olin lellinyt heidät pilalle tyhmyyksissäni, olisi ollut parempi kun olisin itse kunnioittanut itseäni enkä aina ollut saatavilla kun he tarvitsivat minua.
Joten toisaalta kyllästyttää, ainainen valittaminen joka puolella

Aikuisena meillä on myös velvollisuuksia. Emme voi vain odottaa, että muut kutsuvat meidät joulunviettoon. Mehän voimme puolestamme kutsua heidät, jos on halua yhteistä joulua viettää. -Jos välit sukuun ovat huonot, voimmehan kutsua ystävät luoksemme vaikkapa nyyttikestiperiaatteella. -Joulun sanoma on antaminen, ei vaatia muilta palveluksia.

Eli pidä välisi pojan kanssa kunnossa äläkä lähde eksäsi touhuihin mukaan: Pidä sopimus omalta puoleltasi ja vaikka toinen osapuoli rikkoisikin sitä, niin älä moiti äitiä lapsen kuullen vaikka kuinka ottaisi päähän. Lapset ovat fiksuja ja tajuavat homman nimen ennen pitkää. Poikasi on vielä pieni ja aikaa varmasti tarvitaan, mutta rakkauden osoittaminen, suoruus ja lojaalius lasta kohtaan ovat parasta mitä lapselle voit antaa.

Meillä se menee juuri noin että tämä mummo menee aattona lapsen perheeseen ja omasta halustani vielä teen heille kakut ja laatikoita. Illalla sitten kun lapsenlapset menee nukkumaan kävelen omaan kotiin vähän matkan päähän. Lopun joulun vietän sitten omissa oloissani ellen tapanintansseihin mene.
Näin ollut jo vuosia kun heillä enemmän tilaa kuin minun pienessä yksiössä.

Kyllä välit vanhempiin säilyy, jos vanhemmilla on antaa aikuisille lapsilleen usein ja paljon RAHAA. Kyllä rahalla on ihmeellinen voima! Olen näin eläkeläisenä päättänyt, että eläissäni en anna enää, vain lapsenlapsille. Yhtään ei saa heiltä apua jos tarvitsee mutta he tarvitsevat usein apua, tarkoitan nyt fyysistä ym.

kiukustunut mummi kirjoitti:

Kyllä välit vanhempiin säilyy, jos vanhemmilla on antaa aikuisille lapsilleen usein ja paljon RAHAA. Kyllä rahalla on ihmeellinen voima! Olen näin eläkeläisenä päättänyt, että eläissäni en anna enää, vain lapsenlapsille. Yhtään ei saa heiltä apua jos tarvitsee mutta he tarvitsevat usein apua, tarkoitan nyt fyysistä ym.

Lue lisää

En ikinä ottaisi iäkkäiltä vanhemmiltani rahaa. Parempi kun mummi ei yleistä tuollaista. Sitä paitsi äkkiä ne lapsenlapsetkin tottuu siihen että mummilta sitä rahaa tulee.. välit säilyy sillä voimalla lapsenlapsiin.

Ihmissuhteisiin ei kannata takertua koska siitä ei seuraa kun pettymyksiä. Kannattaa vaan opetella elämään hyvää elämää yksin olla itsensä paras ystävä myös jouluna.

yhtä yksin kuin muuloinkin, tunne ei ainakaan voimistu.
Kaupassa ei voi käydä ,mutta asuu tässä kerrostalossa muita. Seinän takana ,metrin päässä touhuaa siellä tai parin milloin mitenkin.
Eilen toivotti naapuri hyvää joulua.
Joka asuu maalla on asia ehkä eri.

santre sanoikaan ...........ovat toiset ihmiset

enkä sitä muuhun vaihtais.
Yksin myös vuoden kaikkina muina päivinä.
Kun oli vielä töissä(nyt työtön)oli kaikenlaista seuraa(jota inhosin),mutta nyt ei ole enää.Kohta pääsen eläkkeelle.
Olen ollut yksin yli 25 vuotta.Viimeinen seurustelusuhteeni päättyi silloin.Luojan kiitos.
Ei ole mitään sen mukavampaa kuin jouluaattona liikkua hiljaisella kadulla.Yksin.
Ei ole mitään mukavampaa kuin lähteä etelään,varata oma huone/yksiö,yksin.
Ei ole mitään sen mukavampaa kun tulee metsältä omaan pieneen mökkiinsä,se on lämmin ja avaat television ja katselet suosikki ohjelmaasi.
Ei ole mitään sen mukavampaa kun alkaa tehdä"sitä mieli"hyppäät laivaan ja meet Tallinnaan ja tuut seuraavana päivänä takas ja on oma koti jossa on rauha ja hiljaisuus.
Yksinäisyyttä en vaihda mihinkään.

Kaikkea hyvää lukijoille. Jokaisella meillä tarinamme Joulusta. Turvallinen ja rakastava Joulu on mielestäni tavoiteltavin. Yhtenä päivänä vuodesta voi Suomalainenkin antaa anteeksi läheisilleen. Sinua on petetty, olet rikollinen, murhaaja, paha tai muuten vain joskus jotauin loukannut sanallisesti tai fyysisesti. Sillä jos menetämme rakkauden ja anteeksi annon ei elämällä ole merkitystä.
Jokainen voimme filosofoida Joulun merkityksestä ja omia Joulujamme miten ne on saatu vietettyä. Joskus on surullisia jouluja joskus iloisia. Joulu on muistamisen aikaa ja anteeksiantamisen aikaa. Jeesus lapsi on asia mikä on vuosi tuhannet ollut mukana kristillisessä ja muissakin uskonnoissa. Mutta mutta..kaikessa on mukana ohje ja neuvo..kaiken tämän nyky joulun ja hössötyksen keskellä pitää aina muistaa se olennainen asia Joulusta. Pakanakin fvoi kerran vuodessa aidosti laittaa kädet ristiin ja miettiä hetki syntejä syviä, antaa ja saada anteeksi antoa ja Rakkautta. :) Eli rakastakaa toisianne ja läheisiänne siinä on alku suuremmalle..

PSSSSTTTT sä oot yks vitun kusipää,mee muualle..tää on terapia-ketju

Olet ehta hirviö-mutsi, piinkova, anteeksiantamaton ja paha! Tuollaiset eivät lapsia ansaitsisi. Olet varmastikin myös hyvin ilkeä ihminen ja kiusaat lapsiasi. Provosoit, jotta saisit syyn ajaa heidät ulos.

Tommsten kuuluu tappaa itsensä! Painuisit vittuun. Kirjaimellisesti V-I-T-T-U-U-N. Sua säälittävämpää ihmistä ei koko universumilta löydy!!!!!1 Nii & bakteeritki MÄÄÄÄÄÄRÄÄ sua

En ole yksin jouluna, mutta tuntuu että joulua oikein ei vietetty. Olen viettänyt joulut yleensä äitini kanssa kahdestaan. Olen tehnyt jouluruoat alle parikymppisestä asti. Aina kun tulen äitini luo, siivoan ja hoidan ostokset ja ruokapuolen, en minä ainakaan valmiiseen pöytään istu. Päinvastoin, vien ruoat äidilleni sohvan eteen. Mutta ei tämä oikein joululta aina tunnu, etenkään jos ei käydä joulukirkossa ja haudoilla, nytkin olin liian kylmä. Syömme omissa huoneissamme, samoin katsomme televisiota omissa huoneissamme. Ja käymme saunassa erikseen. Mutta eipähän tarvitse ihan yksin olla. Toki haluan yksinäisen äitini seurana olla, mutta parhaat joulut olen viettänyt exäni suvun luonna, jossa oli ihan oikea joulutunnelma, joulupukki ja lasten ilo. Olisin sinne edelleenkin tervetullut, mutta en halua että äitini viettää joulun yksin.

Lapsuuden joulut menivät isäni alkohuuruissa, ja myös exäni joi, joten erityisesti nautin joulusta kun ei tarvitse juopottelua katsella. Mutta onneksi pyhät loppuu jo.

Jouluksi tulen äitini luo siksi kun hautausmaa on täällä eikä äitinikään halua jouluna kotoaan lähteä. On niin huonokuntoinenkin.

SInäkin istut miehesin ja lastesin kanssa teennäinen hyvmy kasvoilla kotona ja toivot, että tulisi jo arki.
Tiedät, että kaikkie ottaa päähän teeskennellä yhdessä "kyllä meillä on nyt laatuaikaa" leikkiä.
MIehesi lähtisi heti Baariin jos pääsisi. Lapsi eivät millään jaksaisi teeskennellä yhdessä meillä on kivaa leikkejä ja jos olet rehellinen, sinuakin ottaa päähän teennäinen jouluvankeus.

Toivon sinulle jaksamista. Älä vain ala juopottelemaan jouluna. Humalassa tunteet nousevat pintaa ja koko pakka räjähtää.

Osan ottoni puolestasi!

sanoi narsisti ja antoi peilin, joka oli jo valmiiksi rikki. Katso peiliin taitaa olla narsistien lempilauseita, muodossa tai toisessa. Tavoitteena on tietenkin saada toinen vertaamaan omaa mitättömyyttään narsistin täydellisyyteen. Mitättömyys on aina varmistettu jo etukäteen, sillä ainoa kelvollinen todistusaineisto on se, mitä narsisti tarjoaa. Muu on valhetta, kuvitelmaa tai hullun horinaa. Niinpä rikkinäisestä peilistä näkyy rikkinäinen ihminen. Kun tätä leikkiä jatketaan vuosikausia mitä ihmeellisimmillä tavoilla, alkaa uhri itsekin uskoa olevansa viallinen yksilö.

En tietenkään väitä sinun olevan narsisti, mutta käytät kyllä samanlaista kieltä ja kohdistat sen ihmiseen, jolla on jo valmiiksi ihan tarpeeksi vaikeaa. Aika tyypillinen kohdevalinta, minkä tarkoitus oli ilmeisesti taata muutama helppo irtopiste. Narsistit rakastavat helppoja irtopisteitä.

Et ilmeisesti itse vietä joulua yksin, kun on varaa toisia syytellä. Oletko varma etteivät ihmiset ole seurassasi vain siksi, koska pelkäävät sinua tai vähintäänkin haluavat välttää konfliktia kanssasi? Jos narsistin jättää jouluna yksin, voi seurauksena olla vähintäänkin myrkyllisten kommenttien tulva, ellei vieläkin pahempaa. Kosto elää, sillä ovathan yhteiset juhlapyhät narsistin lempiaikaa. Mikään ei ole hauskempaa kuin siemailla jouluna glögiä sekä samalla piikitellä sukulaisia ja perheenjäseniä. Arvostelemista löytyy niin lahjoista, kuusesta, ihmisten tyhmyydestä kuin toisten kakaroistakin. Juhlailon pilaaminen on ihanaa.

En tietenkään väitä sinun suoranaisesti haluavan myrkyttää ilmapiiriä. Ehkä on muitakin selityksiä, jotka nyt vaan eivät tule mieleen. Joo, minä muuten olen oikeasti hankala ja provosoiva tyyppi; varsinkin psykopaateille ja narsisteille.

Sinkkuna ja viileämmissä väleissä läheisteni kanssa en ole viettänyt jouluja moneen vuoteen. Miksi pitäisi? Koen sen vaan yhdeksi päiväksi muiden mukana, jolloin vaan kaupat eivät ole auki. En muutenkaan ymmärrä joulun merkitystä vaikka tietyn uskon omaankin. Ehkä jos tulevaisuudessa tulee olemaan niin läheisiä ihmisiä, joiden kanssa joulunvietto tulee puheeksi, niin olisihan se kiva kokeilla. Mutta nyt en koe menettäväni mitään koska en ole sitä 'lähimmäisten joulua' koskaan kokenutkaan. Ei sellaisesta tiedä mitään, jota ei ole kokenut.

Olen pahoillani että sinulla on niin tunnelukkoiset vanhemmat. Ehkä heitä voisi hieman verrytellä?
Entäpä jos kerrot isällesi näin Joulun jälkeen, miten pahan mielen sait ja miten hylätyksi tunsit itsesi hänen välinpitämättömyydestään?
Monesti on niin, että kun yksi uskaltaa avautua ja näyttää tunteensa, se on helpompaa toisellekin.

Monessa perheessä on ajauduttu niin kauas toisistaan. Molemmat vanhempasi ovat todennäköisesti pettyneitä elämäänsä ja se aikaansaa kylmyyttä ja välinpitämättömyytä. Elää nyhvötetään vain päivästä päivään, tuijotetaan telkkaria, vedetään viinaa ja ihmissuhteet kuivettuu.
Rehellisyyttä kehiin kyyristelyn ja teeskentelyn sijaan! Älä anna heidän nuivan asenteen masentaa, kävi niin tai näin.

Yksi vaihtoehto olisi aiemmin ehdotettu, että olisit kutsunut isäsi joulun viettoon. Tai ehkä voisitte yhdessä tehdä pienen matkan, vaikkapa Pietariin tai muihin lähikohteisiin.

Olen ketjun aloittaja. Ketjuni olin siis tarkoittanut kohtalotovereille vertaistueksi, keskusteluksi yksin joulunsa viettävien välille. Hassua, miten paljon kriittisiä, moralisoivia ja syyllistäviä ja suorastaan ilkeitä vastauksia kirjoitukseni kirvoitti. Kukaan muuhan ei voi tietää toisen elämästä yhtään mitään, etenkään lyhyen nettikirjoituksen perusteella. Silti moni luuli tietävänsä, että vika on minussa ja olen itse syypää yksinäiseen jouluuni.

Sen voin kertoa, että isäni asuu hyvin kaukana ja käsittääkseni tämä on osasyy siihen, miksei hän minua jouluksi kutsunut. Samasta syystä hän tuskin vaivautuisi itse luokseni jouluksi jos kutsuisinkin, ei täällä ole oikein majoitusmahdollisuuksiakaan pienen asunnon takia.
Hän on jo iäkäs ja valitellut viimevuosina väsymystään, sairastelujaan ja masennusta. Toissavuonna hän sanoi kieltäytymisensä syyksi jouluvierailustani ettei hän jaksa. Ehkä hän tosiaan on väsyneempi ja masentuneempi kuin ymmärränkään, eikä siksi tosiaankaan olisi vain jaksanut vierailuani.
Huonoissa väleissä me emme ole.
Toisaalta hän jätti minut teini-ikäisenä yksin asumaan ja pakotetuksi ottamaan opintolainaa muuttaessaan itse naisystävänsä kanssa muualle, sekä vanhempieni avioeron jälkeen ei pitänyt vuosiin mitään yhteyttä, joten kyllä hänellä on taipumusta myös piittaamattomuuteen. Ei hän myöskään minulle soittele, minä olen se, joka pitää yhteyttä.

Äitini taas on tyylipuhdas pahimman luokan narsisti ja ne, jotka ovat narsistin uhriksi joutuneet, tietävät, että on todellakin mahdollista, että riidassa on vain yksi osapuoli. Olen kyllä vuosien varrella useampaankin otteeseen yrittänyt parantaa välejäni häneen, todellakin olen yrittänyt! Mutta äitini tekee sen aina, alkaa aiheettoman ilkeilyn, pilkkaamisen, raivokkaan riidanhaastamisen ja tuhoisan henkisen väkivallan. Sitten ymmärsin, että äitini on narsisti, narsistit ovat tällaisia, eivät he muutu ja narsistien uhrien tuki ry:n suositus on, ettei heihin pidä mitään yhteyttä.

Jouluni sujui miellyttävästi. Tein itse itselleni lanttu- ja perunalaatikkoa sekä ostin niin paljon herkkuja, että varmasti riittivät pyhien yli. Rentouduin, katselin netistä itseäni kiinnostavia ohjelmia ja pääsin jopa oikeaan joulutunnelmaan!
Monet joulut olen viettänyt yksin, joitakin kavereiden kanssa, mutta tämä oli oikeastaan paras jouluni koskaan. Oli vaan niin hyvä olla! Nyt oli ihanaa olla yksin.
Toivottavasti myös muiden joulut sujuivat hyvin, vietittepä sen sitten yksin tai yhdessä muiden kanssa!

Joulu on lasten juhla? Mutta lapset ovat joulunakin olemassa sitä varten että heidän tehtävänsä on tuoda SINULLE joulutunnelma?

Minutkin hukutettiin lapsena joululahjoihin koska joulu oli silloinkin lasten juhla. Isäni antoi joululahjaksi pikkuautoja, autoratoja, junaratoja, sähköautoja, kaikkea mitä pienet tytöt vain voivat toivoa. Sitten isä leikki niillä itse. Koska joulu on lasten juhla eikä karun lapsuuden kituneella isällä ollut lapsena joululahjoja eikä ruokaa.

Toki sain kaikenlaisia muitakin lahjoja muilta perheenjäseniltä. Suurin osa heidän itsensä tekemiä jotta pääsimme ihastelemaan heidän omien kättensä töitä kuinka taitavia he itse ovat. Suurten ikäluokkien edustajina vanhemmilla oli taloudellisesti varaa ostaa paljon lahjoja koska he olivat koko Suomen historian ensimmäinen sukupolvi joka on kokenut kulutushysterian. Isovanhemmillakaan ei eläkeläisinä ollut taloudellisia huolia. Hekin olivat päässeet ruuhkavuosinaan 50- 60- luvuilla rakentelemaan talot ja mökit itselleen eikä pula- ajoista ollut kuin muisto vain. Siellä sitten keinuteltiin keinutuolissa ja kuunneltiin kellon tikitystä jo viiskytvuotiaina. Vähän käytiin jotain nikkaroimassa puuverstaalla ettei aika tule pitkäksi.

Ja kerrottiin paljon itseriittoisia omahyväisiä syyllistäviä tarinoita lapsille ja lapsenlapsille.

Jo hyvin varhain lapsena joululahjojen vastaanottaminen alkoi tuntua ällöttävältä. Syytä en tietenkään osannut silloin määritellä mutta joku siinä lahjarumbassa mätti. Lahjojen vastaanottaminen sai minut tuntemaan itseni ahneeksi pilalle hemmotelluksi kakaraksi. Iän karttuessa joululahjavuorista tuli koko ajan enemmän ja enemmän vanhempien ja isovanhempien hyvyyttä ja uhrautuvuutta alleviivaavia kiitollisuudenvelkavuoria joiden lunastamiseen ei oma elämäni aika riitä.

Aikuiseksi tultuamme me lapset jäimmekin sitten laman jälkeisen työttömyyden ja (suuria ikäluokkia edustavien poliitikkojen kasaan kyhäämän) palkattoman temppu- ja haistapaskasopimuksilla pyörivän silpputyöelämän jalkohin. Kesätöihin 15- kesäisenä ei ollut asiaa koska äiti kielsi kesätyöt. Te- toimiston kautta pääsimme kouluttautumaan kaikenlaisilla mikä-hedelmä-olisit-jos olisit-hedelmä- kursseilla. Koska itsetuntemuksen kautta se polku työelämään aukee.

Tuilla kituuttaessa ei olisi ollut varaa ostella lahjoja muille. Sovimmekin siskojen kanssa jo teini- ikäisinä ettei osteta toisillemme lahjoja koska ymmärsimme ettei meillä kertakaikkiaan ole varaa niitä ostaa.

Tärkeintä oli ostaa lahjat taloudellisesti hyvinvoiville, verkkaisesta mukavasta turvallisesta elämästään nautiskeleville vanhemmille ja isovanhemmille. Ikinä ei heitä häirinnyt tietoisuus siitä ettei meillä, heidän omilla lapsillaan, ollut varaa ostaa toisillemme lahjoja. Eikä heillä koskaan ollut moraalista ongelmaa ottaa meiltä kalliitakin lahjoja vastaan vaikka tiedossa oli ettei meillä ollut töitä eikä toimeentuloa eikä ruoka riittänyt edes koko kuuakaudeksi.

Tuista ja jostain tuki-sitä ja tätä- työjaksojen hiluista tuli vuosien varrella ostettua velvollisuudentunnosta kalliita lahjoja. Joululahjoja piti alkaa keräämään jo kesäkuussa. Milloin jotain jalkahoitoja millon hemmotteluhierontoja. Sillä lailla tuntui että pystyi edes jotenkin säilyttämään itsekunnioituksensa. Ettemme ole ihan niin epäonnistuneita naurettavia tyttäriä näiden erinomaisten suurten ikäluokkien, elämässään onnistuneiden, ja urhoollisten sotasukupolvien edessä jotka olivat rakentaneet meille paskoille pullamössösukupolville itsenäisen hyvinvointivaltion. Niin paljon he olivat uhrautuneet meidän kaikki-mulle-heti- nyt- sukupolvien vuoksi joille kaikki toimeentulotuet ja SPR:n ja seurakuntien ruoka- avustukset ovat tulleet valmiina eteen kultaisella tarjottimella kuin manulle illallinen vuodesta toiseen.

Koska olin jo sikiönä ahne ja syyllinen Afrikan lasten nälkäkuolemiin, isäni karuun lapsuuteen, tätini lapsuuden aikaiseen keripukkiin ja äitini kärsimyksen, sairastutin itseni anoreksiaan teininä. Isä oli syöttänyt minut läskiporsaaksi lapsena koska hänellä itsellään ei ollut ruokaa lapsena. Oli itse joutunut lapsena syömään laastia seinästä nälkäänsä. En sallinut itselleni ruokaa ja paino putosi. Joululahjaksi näiltä erinomaiselta vanhemmiltani sain tuolloin henkilövaa'an. He ajattelivat minun omaa parastani.

Nykyisin en osta lahjoja enää kenellekään. Eikä onneksi kukaan osta minulle lahjoja. Vihaan lahjojen vastaanottamista muilta ihmisiltä enkä varmasti tule mihinkään tautiseen lahjarumbaan siedättäytymään enää koskaan. Lahjojen vaihtaminen on ihmisten välistä narsistista sosiaalista peliä.

Ainoa jolta on kiva ottaa lahjoja vastaan olen minä itse. Ostan itse itselleni lahjan jos huvittaa, ja silloin tiedän että lahjan antaja on minulle _hyvää tahtova_ ja minusta _hyvää ajatteleva_ ihminen ja antajan motiivi on vilpitön.

Paras joulu vietetään omassa seurassa ilman paineita ja pakkoja ja kaiken maailman roolipelejä. Yhdessäoloa lämpöä ja läheisyyttä voi tarjota itse itselleen.

Miksi vanhuksia aina surkutellaan? Vanhuksilla on kokonainen ihmiselämä jo takana. Heidän elämänsä on voinut olla vaikka kuinka hieno. Korkea ikä kielii helposta elämästä. Karun elämän eläneet kuolevat nuorena.

Kun ikää on paljon on aivan luonnollista että ympäriltä ihmiset alkavat kuolla pois. Se on elämän luonnollinen realiteetti. Mikäli lapset eivät pidä yhteyksiä tai välit ovat etäiset on vanhuksella itselläänkin varmasti osaa ja arpaa siinä miksi niin on käynyt.

Harmaa pää ei kuittaa syntivelkoja. Josef fritzlkin on jo vanhus. Tekeekö se hänestä uhrin jos hänestä ei vieläkään pidetä eikä häntä kunnioiteta vain sillä perusteella että on paljon elämää takana?

Anonyymi kirjoitti:

Miksi vanhuksia aina surkutellaan? Vanhuksilla on kokonainen ihmiselämä jo takana. Heidän elämänsä on voinut olla vaikka kuinka hieno. Korkea ikä kielii helposta elämästä. Karun elämän eläneet kuolevat nuorena.

Kun ikää on paljon on aivan luonnollista että ympäriltä ihmiset alkavat kuolla pois. Se on elämän luonnollinen realiteetti. Mikäli lapset eivät pidä yhteyksiä tai välit ovat etäiset on vanhuksella itselläänkin varmasti osaa ja arpaa siinä miksi niin on käynyt.

Harmaa pää ei kuittaa syntivelkoja. Josef fritzlkin on jo vanhus. Tekeekö se hänestä uhrin jos hänestä ei vieläkään pidetä eikä häntä kunnioiteta vain sillä perusteella että on paljon elämää takana?

Lue lisää

Totta turiset. Ei sitä tässä iässä, n.70v, enää jaksa joulun takia höösätä. Mieluummin sen viettää jo kaikessa rauhassa. Itselläni siihen onneksi mahdollisuuskin, aaton vietän lapseni perheen luona silloin kun ovat joulun kotonaan. Leivon lahjaksi aina jotain ja teen laatikoita kun vielä jaksan.
En omista autoa niin ei tarvitse muissa sukulaisissakaan kiertää niin saa viettää lopunkin joulun hyvinkin rauhassa.
Jotkut tutut on surkutelleet , mutta itse nauttinut tästä järjestelystä. Lapseni perhettä tapaan pitkin vuotta muutenkin kun asuvat lähellä.
Ehkäpä ensi vuonna on jouluristeilyn vuoro, viimeisestä onkin jo muutama vuosi.

Anonyymi kirjoitti:

Totta turiset. Ei sitä tässä iässä, n.70v, enää jaksa joulun takia höösätä. Mieluummin sen viettää jo kaikessa rauhassa. Itselläni siihen onneksi mahdollisuuskin, aaton vietän lapseni perheen luona silloin kun ovat joulun kotonaan. Leivon lahjaksi aina jotain ja teen laatikoita kun vielä jaksan.
En omista autoa niin ei tarvitse muissa sukulaisissakaan kiertää niin saa viettää lopunkin joulun hyvinkin rauhassa.
Jotkut tutut on surkutelleet , mutta itse nauttinut tästä järjestelystä. Lapseni perhettä tapaan pitkin vuotta muutenkin kun asuvat lähellä.
Ehkäpä ensi vuonna on jouluristeilyn vuoro, viimeisestä onkin jo muutama vuosi.

Lue lisää

70- vuotias ei ole nykypäivänä sama kuin vanhus.

Jos vietät aaton lapsesi perheen luona et vietä joulua yksin. 🤦

Anonyymi kirjoitti:

70- vuotias ei ole nykypäivänä sama kuin vanhus.

Jos vietät aaton lapsesi perheen luona et vietä joulua yksin. 🤦

Joulu on muutakin kuin vain se aatto. Ei sen yhden päivän muutamat tunnit koko joulu ole.

Minä vietin monta joulua yksin eikä se ollut lainkaan kauheaa. Jouluruoka oli aivan yhtä hyvää, vihreät kuulat maistuivat aivan yhtä makoisilta kuin ennenkin ja kynttilöiden polttelu illalla baileys- lasin kanssa joululauluja kuunnellen oli oikein mukavaa. Ei tuntunut katkeralta tai surulliselta edes siksi koska joulun yksin viettämiseen liittyi välirikko perheen kanssa. En mä vain siitä osannut surra. Oikeastaan päin vastoin tuntui semisti voimauttavalta että sai olla rauhassa oma itsensä vaikka lapsuuden jouluista onkin kivat ja lämpimät muistot.

Elämä täytyy ottaa vastaan sellaisena kuten se tulee ja joskus tulee karikoita. Sitten vain täytyy muistaa nolla hyvä itselleen. Mikäs siinä ollessa hyvässä seurassa kun on itsensä kanssa.

Hyvää joulua kaikille yksin viettäville! 🧑‍🎄

Monet viettävät pakosta joulun perheen ja suvun kanssa siitä huolimatta että vanhemmat ja suku ovat paskapäitä. Paljon mukavampaa on olla omassa seurassa kuin vääntöytyä väkisin johonkin traditioon vain perinteen vuoksi. Mitä järkeä siinä on kun kenelläkään ei ole oikeasti mukavaa? Tai sitten se perinne palvelee vain yhden henkilön tarpeita ja muut viettävät joulua vai jotta sille jollekin isoäidille tai äidille tai isälle tai paapalle tai jollekin ei tulisi paha mieli.

Mitä järkeä on pilata oma joulu jotta sille jollekin itseä tärkeämmälle henkilölle tulee mielensä mukainen joulu?