tein pari taatelikakkua.
Raaka-aineet laittelin valmiiksi kuppeihin. Sokeri valkoiselle vadille jne...
Kun kakut uunissa, aloitin tarvikkeiden kokoamista pois ja huomasin kauhukseni että sokerit on vieläkin siinä valkoisessa astiassa.
Seuraavalla kerralla laitan sokerin punaiseen pönttöön. Kakuista tuli kakun näköisiä paitsi ei niin imeliä kuin normaalisti.
aina sattuu ja tapahtuu, entä muille leipureille?
Raaka-aineet laittelin valmiiksi kuppeihin. Sokeri valkoiselle vadille jne...
Kun kakut uunissa, aloitin tarvikkeiden kokoamista pois ja huomasin kauhukseni että sokerit on vieläkin siinä valkoisessa astiassa.
Seuraavalla kerralla laitan sokerin punaiseen pönttöön. Kakuista tuli kakun näköisiä paitsi ei niin imeliä kuin normaalisti.
aina sattuu ja tapahtuu, entä muille leipureille?
Vastaukset 20
Vanhimmat
ole koskaan sokeria unohtanut. Teenkin useimmiten sellaisia kakkuja, joissa aloitetaan munien ja sokerin, joskus harvoin rasvan ja sokerin, vaahdottamisella. Mittavirheen tein ainakin kerran, kun tein jouluksi hedelmäkakkuja. Tarkoitus oli kertoa perusohje kolmella, mutta mausta päätellen sokerimäärä jäi kertomatta. Kostutin kakut muistaakseni punssiaromilla maustetulla sokerivedellä ja hyviä tuli.
Leipätaikinoistani on joskus unohtunut suola tai hiiva. Silloin menee kyllä leivät biojätteeseen.
Minulla on tapana tehdä mahdollisimman vähän tiskiä leipoessani tai yleensäkin, joten en yleensä mittaile kaikkia raaka-aineita valmiiksi.
Ellei taateli anna tarpeeksi makeutta kakkuihisi, niin suosittelen kostuttamista. Runsaasti tomusokeria siivilän läpi pöllytettynä kakun päälle, sekin saattaa riittää. Tai ehkä peräti sokerikuorrutus?
Minullakin tuli mieleeni tomusokerista vaikkapa ananasmehulla tehty sokerikuorrutus. Kuorrutuksen ollessa vielä notkeaa voi siihen lisätä momparelleja tai ranskanpastilleja ; ) Olen sitä mieltä, että jos moka paistoksissa sattuu niin pitää keksiä pelastusohjelma ja niitähän toki on moniakin.
Leivoin kerran sokeritonta pullaa, no, hillon ja kermavaahdon kanssa se maistui ja teki kauppansa..
sattunut. Olin ostanut valmista murotaikinaa, aikomus tehdä tonnikalapaistos ja niin aloin toimeen. Huomasin siinä vaiheessa, kun pohja oli uuniin menossa, että taikinapakkauksen mukaan siinä on sokeria. Ripsautin siihen päälle hieman suolaa, ajattelin että se kumoo sokerin maun. Esipaistos pois uunista ja täytteet päälle, takasin uuniin. Lopputulos oli ihan syötävää, eikä sitä sokeria siinä aistinut juurikaan.
Valmistaikinat on käteviä, täytyy vain olla tarkkana että ostaa sitä mitä meinaa.
..ja kiitos kaikille hyvistä vinkeistä, niitä saatan joskus tarvita.
Tekevälle sattuu, sille joka ei mitään tee, ei mitään satukaan :-).
sienisarvia. Ihmettelin, kun taikina ei noussut. Tein montaa asiaa yhtaikaa ja hössöttäessäni olin unohtanut hiivan pois. Tein sarvet ja söin itse. Lapsille mukaan tein uuden annoksen, aineksia oli jäljellä.
Laitoin juuri täytekakunpohjan uuniin. Kuiva-ainevarastosta puuttui korppujauho. Voitelin kaukkuvuoan voilla ja ripottelin Nalle ruishiutaleita korppujauhoja paikkaamaan ; )
sitten olin leipomassa. Puhelin pärräsi välillä, oli muutakin mietittävää. Tein kuivakakkua, uunista ottaessani ihmettelin, ettei ollut noussut tavalliseen tapaan.
Sitten minäkin huomasin, sokeri oli jäänyt pois. Eipä haitannut, hyvin maittoi siitä huolimatta.
Laita kakku takaisin, ja kostuta sitä vaikkapa sokerisella luumumehulla, tosin, tuskin tarpeen, onhan siinä muutekin niin makoisat ainekset. Minulla tahtoo kakku pursuta yli äyräittensä, vaikka on iso vuoka.
Leipomisurani alkuaikoina tein Hanna-tädin kakkuja. Ne levisivät koko peltin leveydelle. MIeheni kaveri sattui tulemaan kylään, ja ahtoi hyvällä mielellä koko ekan pellillisen suuhunsa, ja toivoi, että epäonnistuisin uudelleenkin. :))
kahdesti olen onnistunut tekemään täysin suolattomia muikkukukkoja.
Tuli syötyä, suolasen voin ja ripotellun suolan kanssa.
pipareita tehdessäni lisäsin sokerin taikinaan tupla-annoksena. Kaulitessani aavistin jotakin olevan pielessä, mutta vasta paistettuani piparit sain lopullisen vahvistuksen sille että sokeria tais olla liikaa.
Piparkakuista tuli kivikovia ja rakenteeltaan kristallisoituneita.
Nykyisin teen pippurikakut ostotaikinasta.
Kaupan taikina on hyvää paistamattakin.
taitaa olla alkujuuri piparkakuille? Muistaakseni ovat lähtöisin Saksasta ja maustettiin ennenmuinoin pippurilla?
Lasten ollessa pieniä piti tarkkaan vahtia sokerikakkutaikinaa ettei mennyt parempiin suihin ennen paistamista...jätin kyllä aina reilusti nuoltavaa taikinakulhon pohjalle. :) Pojalleni kelpasi paistamaton pullataikinakin! Mikä lie vitamiininpuutos saanut aikaan tuollaisen mieliteon? :)
maustepippuria käytettiin, ka kenties vieläkin käytetään niiden mausteena.
Ihan kuin äiti olisi sitä piparkakkutaikinaan laittanut?
Meillä isäntä aina suree, kun lapsuudessaan kaverit saivat raaputtaa äidin leipomusastiat suuhunsa. Oma äitinsä rapasi aina ihan tyhjäksi kulhon. Pullataikinahan oli raakana herkkua.
oli aina 5 jakamassa kaikki herkut. Kakkutaikinat, jäätelöt ja karkit ynnämuut. Siinä vaadittiin aitiltä diplomatiaa jos halus jakaa kaiken tasapuolisesti. ;) Yleensä onnistui siinä ja jos jäi ylimääräinen karkinmuru, niin sai itsekin maistaa herkkua.
Häpeän sanoa, mutta joskus sitä kakarana haaveili että olisi ollut ainut lapsi perheessä jottei tarvis kaikkea jakaa toisten kanssa. ;)
Kun odotin vauvaani, harva se päivä vispasin kahdesta munasta sokerikakun ja söin kun en ikinä olisi ruokaa saanut :)) Oli melkein ainoita herneiden kanssa joita en oksentanut samantien.
meillä vieläkin, että kilpaillaan siitä, kuka saa puhdistaa kulhon, jos on useampi kotona. Myös miesystäväni pitää tästä puuhasta. Ja vanhemmalle kelpaa mikä tahansa taikina, käy maistelemassa kohoamisen aikana. Ennen vanhaan lapsuudessa äidin oli piilotettava piparkakut, yritimme löytää kätkön.
oli sokerin kanssa vispattu kananmuna. Meillä oli pieni vispiläkin tätä varten ja lautasella vispattiin. Munia oli aina kotona, kun oli kanoja. Odotusaikana halusin syödä avocadoja.
joko noita avocadoja tuotiin suomeen? mikä oli odotusvuosi?13
kuka kilpailun yleensä voittaa?
1980, oli hyviä muistaakseni israelilaisia avocadja.
paikalla ole kuin yksi kolmesta mahdollisesta. Kaikki kolme ovat harvoin yhtaikaa ja silloin en leivo, vaan luultavasti olemme juhliin lähdössä. Jos joku muistaa varata etukäteen, hän saa tehtävän.