Sormuksen hankkiminen

Jos kyseessä on kerran oikea kosinta, eikä tämä niin prkleen muodikas "kihloihin pyynti", kuten olin ymmärtävinäni, eli myös sormukseen on tarkoitus vähän satsata?

Voit aivan hyvin kosia tyttöystävääsi ja hankitte sormuksen vasta sitten. Tulee taatusti valittua mieluisa sormus.
Kun aiot vähän panostaa kosintaankin, niin en usko tyttöystäväsi pahastuvan jos kerrot jättäneesi sormuksen tietentahtoen hankkimatta, koska haluat hänelle juuri sen upeimman. ;)

Meillä kosinta tuli esitettyä vähän tökstöks meiningillä ja pikkuisen "vahingossa" tuli tunnustettua, että "hei, mä haluaisin sut omakseni", niin luonnollisesti sormukset hankittiin vasta jälkeen päin.
siinä oli oma romantiikkansa olla muikean onnellinen avioliittolupauksen antamisesta ja sitten kierrellä kauppoja, että sopivat sormukset löytyivät. :)
Sitä paitsi, se metsästys kesti monta päivää. Ja varmaankin viitisenkymmentä sovitettua erilaista sormusta. Lopulta kummankin sormukset löytyivät eri kaupoista ja eri päivinä. :)
Mutta olivat mieluisat ja hieman erikoiset kihloiksi. Kummallakin "oman näköinen".

Onnea kosintaasi!

(vastapainoksi ja mukakihloihin myös kyllästyneenä kerron olevani pian 28, ja kihlaustani seurasi naimisiin meno sovitusti kosintaa seuraavana vuonna, elikäs nyt tulevana kesänä tulee vuosi aviossa:)

Olen samaa mieltä, että sormustakin tärkeämpää on se itse kosinta ja kuinka se tapahtuu. Siinä vaiheessa kun mies katsoo suoraan silmiin ja lausuu ne "maagiset" sanat, niin on jo niin liikuttunut ja ikionnellinen (tietty mikäli mies on Se Oikea:), ettei varmasti haikaile ensimmäisenä sormuksen perään. Minun sormeeni tosin pujotettiin silloin ns. väliaikainen "sormus", kuten myös hänelle. Se oli vähän sellaista hassuttelua. Ja ihanaa. Ihanaa oli myös kosinnan jälkeen kierrellä yhdessä rakkaan kanssa koruliikkeitä ja etsiä sitä juuri itselleen sopivaa. Oikea kokokin voi olla pienestä kiinni. Löytyihän ne viimein, molemmille. Mutta vieläkin joudumme hetken odottamaan, että sormukset valmistuvat ja saamme viimein pujottaa sormeen ne oikeat.
(Ja jospa minäkin vielä puuttuisin tähän ikäkeskusteluun, ettei ketään jää vaivaamaan. Olen 27 v. ja kihlauksemme jälkeen alkoi myös häiden suunnittelu.)

voisit siinä kosintatilanteessa tyrkyttää.
Olen samaa mieltä että sormia on erikokoisia ja makuja erinäköisiä joten sormuksen/sormukset voi käydä yhdessä valitsemassa.
se on sitten eri asia kuka lystin maksaa ja miten hienovaraisesti vinkaista että ei sitten yli viittätonnia..?
toinen keino on katsella näitä kotiin kannettavia kultasepän mainoksia ja muina miehinä sanoa jotain negatiivista että onpa mauton sormus tai kuka tuommoisiakin ostaa jne josta yritetään onkia se morsiamen mielipide vaivihkaa.
tämän parin kihlat ostettiin joskus vuonna -88, itse maksoin miehen sormuksen opintorahallani :) eli tuli tässä luokkasormuksen vaihto-ohjekin.

Kihlasormusrimpulat sulatettiin myöhemmin yhdeksi ja saatiin yksi hienompi sormus vihkisormuksen rinnalle prouvan sormeen, miehelle ostettiin uusi.
naimisissa 12v (jo?) rouva 32 v.

Hei!

Todellakin, kuten monet tuossa edellä, kehoittaisin panostamaan itse kosintaan. Jos etukäteen hankittu sormus sattuisi olemaan täysin vääränlainen tai liian pieni (esim. itselläni mikään muu sormi ei ole vasemman nimettömän kokoinen, joten toisten sormusten mittailukaan ei auta...) niin muuten ihana hetki voi saada tragikoomahtavia piirteitä! :)

Siinä on oma hohtonsa lähteä yhteisen päätöksen jälkeen kiertelemään kultasepänliikkeita! Kukapa nainen sanoisi ei shoppailulle, varsinkaan jos sen voi tehdä rakkaansa kanssa ja romanttisen päämäärän kanssa!

Jos satut kosimaan luonnon helmassa niin ainahan voit symbolisesti ja kauniin romanttisesti vaikka kietoa naisesi nimettömään timotein tai lemmikin.

Onnea "suureen hetkeenne"!

Tuli mieleen, että jos haluan kosintaan liittää mukaan sormuksen niin voithan tehdä sellaisen itse vaikka esim. tuohesta. Ainakin morsian tietäisi, että olet nähnyt kosinnan eteen vaivaa :)

Oikeat sormukset voisitte sitten käydä ostamassa yhdessä.

Mikset yksinkertaisesti kosi häntä yllätyksellisesti ja romanttisesti, ja menkää vasta sen jälkeen ostamaan sormukset. Me tosin teimme niin että ostimme sormukset etukäteen, päivänkin tiedän mutta odotan jännityksellä sitä milloin Hän minua vaimokseen pyytää.

..tapahtui niin että oltiin seurusteltu puolisen vuotta (vasta!) ja yöllä pimeässä huoneessa seksin jälkeen maattiin sylikkäin ja mies kysyi että mennäänkö kihloihin. :) Sitten käytiin ostamassa ihan nätit sileät kultaiset sormukset ja saatiin vielä halvalla kun oli alennusmyynti, ja nyt ollaan oltu vuosikaudet kihloissa ja tänä kesänä on häät. Sinnekään ei mitään älyttömän kallista sormusta tarvinnut ostaa, nätti sormus 9:llä pienellä timantilla maksoi alle 500e.