Mistä saisi töilleen hyvää, rakentavaa kritiikkiä?? Täältä? ;) Haluaisin kunnon arvostelua, että miten maalauksen/piirrustuksen voisi tehdä vielä paremmin, miten pystyisin kehittämään tyyliäni persoonallisemmaksi ym. ja yleensäkin mielipiteitä töistäni! ja mihin näyttelytiloihin kannattaisi pyrkiä, jotta pääsisi ihmisten tietoisuuteen?
art
in my eyes
31504
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
...tietenkin yrittää linkittää työsi tänne. Kyllä sinä täältä niitä mielipiteitä niistä ainakin saisit. Onhan täällä myöskin ammattilaistaiteilijoita joilla on käytännön kokemusta siitä kuinka työsi mahdollisesti kävisi kaupaksi noila taidemarkkinoilla.
Sinun ei pidä kuitenkaan ottaa itseesi niiden kateellisimpien taiteilijoiden haukkumisista jotka näkevät että sinulla on potentiaalia heitä paremmin. Täällä on yksi juuri sellainen ja hän koettaa kovasti häiritä kaikkia näitä keskusteluja omilla sairailla mantroillaan. Hänestä ei kannata perustaa ollenkaan sillä hänet kyllä tunnistaa helposti ja ainakin me autamme tunnistuksessa milloin hän on kysymyksessä.
Pistä vain töitäsi tänne näkyville niin katsotaan.
No, tässä olisi pikkuinen läpileikkaus töistäni:
http://www.aijaa.com/v.php?i=7170605.jpg
Mielipiteitä, neuvoja ja ohjeita siis kaivataan! :D
##Täällä on yksi juuri sellainen ja hän koettaa kovasti häiritä kaikkia näitä keskusteluja omilla sairailla mantroillaan.##
...täällä on myös yksi joka nimimerkkinsä suojasta syyttelee kateuttaan yhtä ja samaa taiteilijaa vuosikausia. Hän se vasta sairas yksilö onkin, niin sairas ettei voi kateellisuuttaan jättää yhtä ainutta ketjua rauhaan, vaan jokaisessa ketjussa yrittää kateuttaan mollata yhtä ja samaa taiteilijaa!
...näytät olevan! Minua vain häiritsee toi valkea tausta noissa töissä. Vieraile eläimiä piirtävien ja maalaavien taiteilijoiden sivustoilla niin näet niitä monia tapoja mitä taustana voi käyttää.
Tarkemmin noista on mahdotonta mennä sanomaan noin teknillisesti ottaen valokuvasta johtuen, mutta osaat todellakin käyttää ainakin värikyniä? tai pastellia?
Itseasiassa työt on maalattu akvarellilla, osassa on käytetty myös siveltimen lisäksi vesiliukoisia akvarellikyniä ja pieni kisunkuva on piirretty lyijykynällä ja hiilellä. Taiteilen myös paljon pastellilla ja öljyväreillä, mutta akvarelli taitaa parhaiten käteen sopia.
Olen miettinyt pitkään tuota koirien taustaa, ja huomannut, että jos taustan jättää tarkoituksella valkoiseksi, niin koira vie koko huomion ja joskus huomion vie kokonaan valkoinen tausta, se jää paremmin mieleen, koska muilla taiteilijoilla on nimenomaan se tausta muu kuin valkoinen ;) Luovun valkoisesta sitten, kun keksin tilalle paremman ja persoonallisemman taustan! :D
Mihin kannattaisi pyrkiä pitämään näyttelyjä, mihin vain julkisiin tiloihin, vai gallerioihin, tai onko kaupungillakaan merkitystä? vai onko Helsinki se ainoa oikea, jossa voi tehdä ns. läpimurron? vai kenties ulkomaille?
Haluaisin todella saada leipäni taiteilijan työstä, ja jättää oman jälkeni Suomen taidehistoriaan joskus :)
...taiteilijana sinun kannattaisi pyrkiä saattamaan itsesi kansan tietoisuuteen oikealla tavalla...siis ei hinnalla millä hyvänsä, enkä viitsi tässä rytyä tuota erittelemään....sattuneesta syystä.
Se tarkoittaa sitä että noin alussa ei kannata olla ollenkaan nirso missä pitää näyttelyjään. Julkiset tilat ovat todella hyvä idea siihen tarkoitukseen. Jos taiteesi on niin hyvää....niinkuin äkkipäätään näyttäisi, se kyllä puhuu puolestaan ja herättää kiinnostuksen myös "tarvittavissa piireissä".
Ennenkaikkea cv:si tarvitsee paljon noita näyttelyitä, sillä nuo piirit ovat kiinnostuneita juuri sen sisällöstä taiteesi yhteydessä. Kaikki taiteilijat ovat lähteneet joskus ihan nollilta ja menestymisesi on kiinni täysin omasta aktiivisuudestasi.
Ole kiinnostunut myös muista taiteilijoista ja heidän taiteestaan ja pyri aina mukaan sinne missä tapahtuu. Kaikista suurin voimavara sinulle on juuri toiset taiteilijat. Heiltä saat paljon "avaimia" ja opit heiltä paljon lisää tuossa ammatissa tarvittavia taitoja.
Älä siis erakoidu katkeraksi ja kateelliseksi ihmisraunioksi joka odottaa "vuoren tulevan Muhammedin luo", niinkuin monenkin itsestään suuria luulevan taiteilijan on käynyt täällä suomessa.
Ennenkaikkea ole avoin ja luota itseesi ja muihin kolleegoihisi ja älä sylje apua tarjoavalle kädelle niin siitä se kapuaminen sinne taidehistoriaan alkaa. Sinulla ainakin näyttää olevan sellaiseen ihan hyvät edellytykset.
Toivotan sinulle onnea! T: 58 vuotta alalla ollut Ukkeli joka on hyvin ansaitulla taiteilijaeläkkeellä (teen vielä tilaustöitä joskus)
ja onko taidekoulutusta missä määrin taustalla.
Ikää on 20 vuotta ja pari lyhyttä taidekurssia takana ja monta vuotta harjoittelua itsekseen lukemalla taidetekniikoista kertovista kirjoista ja soveltamalla tietoa käytäntöön.
Ja aina kun on ollut mahdollista, olen udellut muilta taiteilijoilta opastusta ja vinkkejä. Jatkoa ajatellen aion käydä noita lyhyitä kursseja enemmänkin, joissa on enemmän käytännön toimintaa kuin joutavia jorinoita ja turhanpäiväisiä esseitä, koska uskon, että taiteen jalon lajin oppii paremmin tekemällä kuin vain kirjoittamalla esseitä ja lukemalla taidehistoriaa :)
Kiitos onnentoivotteluista, onnea tosiaan tarvitaan! Eli sillä pitäisi sitten jo päästä aika pitkälle, kun on oikein ahkera ja aktiivinen :)
Kannattaako alkaa rakentamaan jotakin tiettyä tyyliä, josta voisi taiteilijan tunnistaa pelkästään katsomalla työn siveltimen vetoja/värimaailmaa? Vai kannattaako maalata ja piirtää joka tekniikalla ajatuksella "Jokaiselle jotakin"?
Ajattelin linkittää tänne vielä yhden kuvan, jossa siveltimen jälki ja tekniikka näkyy vähän paremmin, koska on lähempää napattu kuva.. Anteeksi kuvan heikko laatu, alareunan signeerauksen sensurointi-paperi vähän valottaa kuvaa.
Mutta jos jotakin vinkkiä saisi työn jäljestä ja muuta mielipidettä esim. värien käytöstä jne? :)
http://www.aijaa.com/v.php?i=7175534.jpg
...molempiin postauksiisi.
"Kannattaako alkaa rakentamaan jotakin tiettyä tyyliä, josta voisi taiteilijan tunnistaa pelkästään katsomalla työn siveltimen vetoja/värimaailmaa? Vai kannattaako maalata ja piirtää joka tekniikalla ajatuksella "Jokaiselle jotakin"?"
Älä ajattele moisia vaan tee vain sitä mikä sinusta tuntuu hyvältä...lukuunottamatta tilaustöitä mitä tulet varmasti saamaan kun alat pitää näyttelyitä. Veikkaampa että vuosien kuluttua käytät kaikkia tekniikkoja hyväksesi ja niistä kaikista sinut tunnistaa varsin hyvin....juuri niinkuin minunkin työni tunnetaan nykyisin.
Tuosta uudesta kuvastasi.
Toivottavasti tuo rajaus ei todellisuudessa ole noin ahdas.
Tästä näkee että "sinä viet pensseliä" eikä päinvastoin. Väritkin ovat "oikeelliset" varsinkin noissa kukkien terälehdissä. Ainoa kauneusvirhe mielestäni on nuo ääriviivat noissa terälehdissä jotka olet ilmeisesti tehnyt jälkeenpäin. Niitä nuo kukat ei olisi tarvinnut. Kouluarvosanoilla 8 :) Sinulla on värisilmää.
Kiitos vastauksestasi :D
Orvokki-akvarellin rajaus on väljempi todellisuudessa ja kuvasta uupuu pari lehteäkin sekä keltaista taustaa. Täytyykin seuraavassa työssä ottaa huomioon, että on kitsaampi noiden ääriviivojen vetojen kanssa!
On hassua, miten sokeaksi työllensä tulee, koska katson sitä vain "yhdestä suunnasta". On mielenkiintoista kuulla toisten näkökohdista ja nähdä sen jälkeen oma työ "toisten suunnasta katsottuna".
Tarvitseeko jokainen taiteilija taideopintoja? Onko niistä mitään hyötyä käytännön asioita ajatellen?
tietenkin on hyvä tietää kultainen leikkaus, valot ja varjot ja värioppi ym, mutta nehän saa selville myös tavallisista kirjaston kirjoista, joissa ko. aiheita käsitellään.
Onko koulutus pakollinen, jos ajatellaan taiteellista uraa?
esim. öljyvärimaalausta on hankala opiskella kirjoista, vaikka olisi kaikki oppaat hyllyllä. Opettajan tapa tehdä on hyvä opetella ensin, ja sen jälkeen voi rohkeammin soveltaa itse. Tietyntyyppinen 'venäläinen kädestäpitäminen' opetusmetodina on hyvä.
Kannattaa harkita vaikkapa yksityistunteja, muutaman raaskii maksaa, niillä pääsee alkuun.
Ok, onko kurssit laadukkaampia, kuin taidekoulut, joista olen saanut käsityksen että ovat yhtä tyhjän kanssa koska teoriaa on niin paljon ettei sivellintä edes nähdä koko 3-4 vuotisen koulutuksen aikana?
Kaikkein paras tietysti olisi, jos löytäisi taiteilijan, joka omasta mielestä maalaa hyvin, ja pyytäisi sellaiselta mestarilta sitä "kädestä pitäen"-opetusta? :)
"Kaikkein paras tietysti olisi, jos löytäisi taiteilijan, joka omasta mielestä maalaa hyvin, ja pyytäisi sellaiselta mestarilta sitä "kädestä pitäen"-opetusta? :) "
Todellakin, täällä Ruotsissa aikaisemmin tuo kyseinen keino on ollut käytetyin koulutusmuoto taiteilijoille. Tosin tätä "kisällimenetelmää" käytetään jonkin verran vieläkin, mutta enää sellaisia vanhoja mestareita täälläkin on harvassa jotka jaksavat sietää alati kyselevää ja uteliasta perskärpästä ateljeessaan. Kyseiseen menetelmään antautuu enää sellaiset vanhat taiteilijat joilla on muutakin bisnestä malaamisen ohessa...mm. kehystyspalvelua sekä muuta vastaavaa. He hyödyntävät näitä "kisällejä" karkeamman työn tekijöinä ja antavat opetusta työtä vastaan, joka on minusta ihan hyvä menetelmä.
Juurikin näistä kisälleistä on noussut täällä Ruotsissa melkoisia tekijöitä taiderintamalle ja merkillepantavaa on että heistä monillakaan ei ole ollut virallisempaa taidekoulutusta ollenkaan.
Olen kuullut että siellä Suomessa ei voi ajatellakaan tuollaista suomalaisen taiteilijan perusluonteen vuoksi, joka on itsekeskeisyys ja kateus. Kukaan ei tahdo jakaa osaamistaan sekä taitojaan niinkuin täällä ruotsissa on tapana ollut kautta aikojen.
""Olen kuullut että siellä Suomessa ei voi ajatellakaan tuollaista suomalaisen taiteilijan perusluonteen vuoksi, joka on itsekeskeisyys ja kateus. Kukaan ei tahdo jakaa osaamistaan sekä taitojaan niinkuin täällä ruotsissa on tapana ollut kautta aikojen.""
Tämä taidekeskustelu on kyllä aivan lasten asteella, koska ei kukaan voi jakaa osaamistaan tai taitojaan se on kertakaikkiaan mahdotonta. Osaaminen ja taidot on hankittava itse, ei niitä kukaan millään taikatempulla voi toiselle siirtää.
Mitä tulee tähän mestari kisälli perinteeseen, niin uskon jokaisen mestarin jakavan tietojaan ja antavan oppejaan, jos vain sopivan motivoituneita oppilaita löytyy. Mutta kun kaikki haluavat tietää jonkun taikatempun jolla luullaan osaamisen ja taitojen siirtyvän kuin itsestään henkilöltä toiselle, eikä ymmärretä sitä että kaikki on omasta itsestä kiinni, tarpeeksi lahjakkaasta tulee osaaja kovalla työllä ja lahjattomasta ei taas ikinä tule mitään, ei edes taikatempulla.
Suomalaisten kateus ja oman navan ajattelu on kyllä aivan omaa luokkaansa.. "mitä toisella on, se on minulta pois!"- tuntuu olevan aika monen mottona.
Mutta juuri tuolla "kisällimenetelmällä" päästäisiin varmasti parempiin ja laadukkaampiin opetustuloksiin! :) esim. kouluissa ei opeteta oikeastaan mitään, vaan työssäoppimispaikoilla työharjoittelujaksoillahan se todellinen oppiminen tulee, aika monessa ammatissa. Niin on varmasti myös taidealalla.
Jostain kun löytäisi taidokkaan taiteilijan joka haluaisi opettaa uteliasta taiteilijan alkua! :)
Mitä mieltä olette muuten akvarelliväreistä, onko merkitystä mitä merkkiä tykkää käyttää? Itse olen mieltynyt erityisesti venäläisiin akvarelliväreihin, sekä aika usein käytän myös Winsor and Newtonia ja Daler-Rowneyn värejä. Vähän riippuu tietenkin aina aiheesta, mutta kaksi jälkimmäistä merkkiä soveltuu mielestäni parhaiten juuri maisemamaalaukseen ja venäläiset värit eläinaiheisiin.
...."joo o" nimimerkin suhtautuminen ajatukseen kertoo koko totuuden asenteista "kisälliperinteeseen" taiteessa täällä suomessa. Kyllä tämä ruotsin taiteilija oli kuullut ihan oikein ;)
Itselläni taas ei olisi mitään tuota perinnettä vastaan etenkin nyt kun itse olen jo ikänikin puolesta haudan partaalla. Ei olisi kyllä ollut nuorempanakaan...ei silti. Olihan minulla muutamia kertoja koululaisryhmiä seuraamassa työskentelyä kun olin antanut aiemmin siihen luvan. Heistä taas monikin myöhemmin kyselivät- ja osin vieläkin kyselevät käytännön neuvoja esimerkiksi muotokuvien tekoa varten yms.
"esim. kouluissa ei opeteta oikeastaan mitään, vaan työssäoppimispaikoilla työharjoittelujaksoillahan se todellinen oppiminen tulee, aika monessa ammatissa. Niin on varmasti myös taidealalla."
Nyt olet kyllä saanut väärää informaatiota asiaa koskien. Kyllä maassamme on monia taidekouluja, joissa opiskellaan nimenomaan käytännön tekemisen kautta. Mistähän moiset mielikuvat oikein syntyvät, ettei näin olisi? Itsekin olen käynyt erään 4 vuotisen taidekoulun, jossa maalattiin koko aika opettajien johdolla. Teoria tuli siinä sivussa. Tämä koulu on nimenomaan maalaukseen keskittyvä.
"Mitä mieltä olette muuten akvarelliväreistä, onko merkitystä mitä merkkiä tykkää käyttää?"
Tottakai on merkitystä. Samalla tavalla laatu vaihtelee maaleissa kuin missä tahansa muissakin tuotteissa.
Väreissä kannattaa aina panostaaa laatuun. Mitä enemmän ja laadukkaampia pigmenttejä väri sisältää sen parempi. Pelkillä täyteaineilla sotketut halvat värit ovat yhtä tyhjän kanssa..
Informaatiota olen saanut monesta tuutista, ja eräs kaverini on käynyt pitkän taidekoulutuksen, eikä osaa muita kuin tietokonetaidetta ym. modernia. Sivellintä ei kuulemma paljon koko koulutuksen aikana tarvittu.. Että näin. Mutta taidekouluissa Suomessa on varmaankin laatueroja.
Kai se on niin, ettei koulutus ole pakollinen, mutta valaisevat taidekurssit aina silloin tällöin ovat tarpeen :)
...olet kiinnostunut muiden kokemuksista ja taidoista. Mielestäni jo se osoittaa...ja uskallan jopa odottaa että sinusta kuullaan näissä taidepiireissä myöhemminkin, olletiki kun näen että et ole mikään tumpelo kädentyösikään puolesta. Hienoa että meillä sentään vielä on näin hienoja nuoria ja hyvässä mielessä "uteliaita" alalle aikovia. Toivon sinulle kaikkea hyvää! Älä misään nimessä ammenna itseesi noita tämän palstan 'kurjaliston' "ikäviä sivujuonteita" ja toivon että käsität niiden oikeat syyt pohjimmiltaan. Voin sinulle vakuuttaa että tuollaisia "kauneusvirheitä" tällä alalla kuitenkin on suhteellisesti vain korkeintaan 2/100.
Itse olen aina ollut mukautuvainen ajan vaatimusten mukaan ja yritä muistaa että Sinä teet taidetta inhimillisten perusteiden mukaan, niin tavoittelemasi asiat taiteessa ei voi mennä kovinkaan paljon pieleen.
Hyvää joulua sinulle!
mutta myös tarkoituksellisia eroja. Nykyään koulutetaan taiteilijoita paljon mainonnan alalle. Nimike voi silti olla kuvataiteilija (yleensä graafinen suunnittelija).
Näissä kuvataiteilijan tutkintoon valmistavissa koulutuksissa (4 vuotta) voi valita lisäksi valinnaisena piirustusta, maalausta ja kuvanveistoa. Piirustuksen ja maalauksen perusteet on kuitenkin jossain määrin pakollisia. Mutta taidemaalaria tai kuvanveistäjää näiltä linjoilta ei valmistu. Voihan sitä sitten jatkaa minne haluaa.
Pidä toi! Täällä on joskus hieman häiriintynyttä porukkaa mutta varmaan ymmärrät mitkä niiden juttujen taustalla on oikeasti.
Hyvää joulua minultakin!
Hyvää joulua myös sinulle, ja myös kaikille muillekkin! :)
On mielenkiintoista kuulla toisten mielipiteitä, ja ottaa opikseen. En halua jämähtää taiteessa paikalleen, vaan haluan oppia väreistä ja maalaamisesta sekä piirtämisestä koko ajan uutta ja ihmeellistä, ja sitä oppia saa parhaiten kokeneemmilta taiteilijoilta :) Haluaisin kehittyä sellaiseksi taiteilijaksi, että jokaisella, joka töitäni katselee, saisi tekemästäni taiteesta iloa itselleen, ja paljon hyvää mieltä.
Ensi vuonna pidän muutamassa paikkaa taidenäyttelyjä, ja toivon, että voin niiden kautta antaa taiteen katsojille mukavan värikylvyn mistä jää kiva muisto! :)
Kovin on kuvitusmaisia (liekö tarkoituskin?) nuo paperisi. Aikalailla "postikortti"-kamaa. Maalauksellista tai piirroksellista kiinnostavuutta ei löydy. Tulee se vaikutelma, että olet kopioinut aiheesi jostain kuvasta tai tehnyt ns. omasta päästä. Olenko oikeassa? Näin lopputulos on hyvin steriili ja etäinen.
Voisit kokeilla maalata/piirtäää ihan elävästä mallista. Näin saisit taustaankin eloa. Keskity enemmän väreihin ja valööreihin mallissa ja ssen ympäristösssä, kuin täydellisen "näköisyyden" tavoitteluun. Lopputulos on varmasti elävämpi / aidompi / kiinnostavampi. Mitään tiettyjä maneereja ei kannata vielä miettiä. Maalaa ja piirrä reilusti siten miltä milloinkin tuntuu. Mutta elävästä mallista. Jos et sitten pyri kuvittajaksi? Malliksi kelpaa mikä vaan, aiheella ei ole väliä. Ainoastaan sillä kuinka olet sen kuvannut. Valokuvan kanssa kilpaileminen on myöskin aikaa turhaa, pyri saaamaan rento ote tekemiseesi, niin sieltä se "persoonallisuuskin" ehkä löytyy.
Ai niin. Tässä neuvo joka toimi aikoinaan itselläni: Unohda se miltä kuvattavan kohteen "pitäisi" tai miltä se mielikuvissasi näyttää. Luota vain havaintoosi. Tulet löytämään paljon enemmän värejä ja pääsemän elävämpään tuloseen kuin kopioimalla valokuvista tai muista kuvista.
Kiitos neuvoista! :)
"Tulee se vaikutelma, että olet kopioinut aiheesi jostain kuvasta tai tehnyt ns. omasta päästä. Olenko oikeassa?"
Suurin osa töistäni on juurikin omasta mielikuvituksesta lähtöisin, mutta koiramuotokuvat tekevät poikkeuksen. Koira-maalauksissa on ollut malli valokuvassa/valokuvissa, joista sitten olen yhdistellyt mieleiseni, esim. yhdestä kuvasta silmät ja kuono, toisesta ääriviivoja ja kolmannesta hieman ilmettä :)
Elävää malliakin olen yrittänyt monet kerrat ikuistaa, mutta kun ainakin nuo koirat ovat niin nopeita liikkeissään! Maisema on myös elävästä mallista varsin haasteellinen, koska kun huomaa itseään koskettavat värit ym. maisemassa, esim. auringonlasku, täytyisi olla huippunopea, jotta saisi sen paperille saakka ennen kuin on liian myöhäistä. Sitten kun aurinko on jo laskenut ja on päässyt vasta alkuun, niin silloin huomaa että ei muista enää kaikkia hienoja yksityiskohtia ja värisävyjä! Siksi olen tyytynyt omaan mielikuvitukseen ja omiin valokuviin :) Mutta voisiko se auttaa, että maalaa vaikkapa siitä maisemasta juuri ne värisävyt vikkelään vähän sinne tänne, ja ottaa valokuvan kyseisestä maisemasta, ja sitten kuvaa saa katsoa vain äärimmäisessä hädässä? Saisiko näin elävämmän lopputuloksen?
"Jos et sitten pyri kuvittajaksi?"
Olisiko kuvittajalla enemmän vientiä kuin "tavallisella taiteilijalla"? Minä haluaisin maalata ja piirtää, ja saada juurikin siitä päivätyön (taikka yötyön..) jolla tulee toimeen. Itseasiassa kuvittajana olisi varmaankin mukava olla, koska se on käytännön läheistä, olen toiminnan nainen ;) Kun opettajan/kurssien ohjaajan työ ei niinkään kiinnosta, koska en halua tukahduttaa luovuuttani, vaan luoda uutta.
Mitä kaikkea muuta kuin ahkeruutta "läpimurtoon" tarvitaan? Onnea ainakin, mutta onko jotain muuta, johon voisi itse vaikuttaa?
pari esimerkkiä taiteilijan verotiedoista: pari tuntemaani tunnettua kuvataiteilijaa, molemmat kansainvälisesti menestyneitä, toinen tienasi viime vuonna 10 000 e, toinen 0 e.
Ala on vaikea. On hyvin vaikea saada tienestiä pelkällä teosmyynnillä. Moni taiteilija taiteilee elämäntavan vuoksi. Taiteilija joka saa työskentelyapurahan, saa apurahalla leivän pöytään, se on ikään kuin taiteilijan päiväraha.
Moni ammattitaiteilija tekee muutakin työtä, kuten opetustyötä, tai ihan muuta päivätienestiä.
Koska olet vielä nuori, kannattaisi selvittää muitakin taiteellisia aloja, kuten taideteollisen alan mahdollisuudet; korutaiteilija, tekstiilisuunnittelija, teollinen muotoilija...ammatteja löytyy. Kaikkiin taideteollisen alan suuntiin on piirtämistaidoista iso hyöty.
Eli asiasta ei tiedä ennen kuin yrittää. Ja sitä ei sitten kukaan tiedä että jos yrittää kauan, onnistuuko vai ei.. Ala on tosiaan erittäin vaikea, lisäksi minun mielestäni Suomessa on taiteilijan elämä muutenkin tehty hankalammaksi kuin muissa maissa, esim. taiteen arvostuksen suhteen. Sekin harmittaa, että kansalaisten suussa kuka vain on taiteilija; raja on niin hämärtynyt, se varmasti vaikuttaa taiteen arvostukseen, ja sitä kautta hinnoitteluun, taiteen kaupaksi käymiseen ym.
Suomen Taideala totisesti tarvitsisi vähän tekohengitystä, sekä uusia, raikkaita tuulia. Tuo on varmasti ainakin yksi asiaa parantava seikka, jos taidealalle pääsyä rajoitettaisiin, ja sinne otettaisiin vain kaikkein lahjakkaimmat oppimaan lisää taitoja. Mutta jonkun olisi sitten syytä valvoa, ettei sinne mentäisi suhteilla!!
"Maisema on myös elävästä mallista varsin haasteellinen, koska kun huomaa itseään koskettavat värit ym. maisemassa, esim. auringonlasku, täytyisi olla huippunopea, jotta saisi sen paperille saakka ennen kuin on liian myöhäistä. Sitten kun aurinko on jo laskenut ja on päässyt vasta alkuun, niin silloin huomaa että ei muista enää kaikkia hienoja yksityiskohtia ja värisävyjä! "
Suosittelen maalaamaan koko kuva-alaa samanaikaisesti. Ja reilusti isolla sudilla. Jos jää pipertämään tiettyä yksityiskohtaa huomioimatta muuta alaa, niin tosiaan maisema ehtii muuttua moneen kertaan. Yksityiskohtiahan voi lisätä jälkeenpäinkin jos kokee sen tarpeelliseksi.
Maalauksessa yleensä se todellinen ja elävä vaikutelma syntyy nimenomaan väreistä ja valööreista, ei niinkään tarkoista muodoista ja yksityiskohdista.
"Mitä kaikkea muuta kuin ahkeruutta "läpimurtoon" tarvitaan?"
Constantin Brâncuşia lainatakseni: "Kunnia on lehmänkusta."
Tärkeintä on taide. Ja hyvä taide kyllä löytää aina yleisönsä, ja päinvastoin.
Selvä! :)
Pidän myös Constantin Brâncuşin sanat mielessäni ;)