Kuuleva kirkko

Olen myös jossain määrin Mummomuorin kanssa eri mieltä, että kirkkoa hallitsisi nimenomaan konservatiivinen siipi. Sukulaisteni joukossa on muutama kirkon työntekijä ja olen saanut käsityksen, että asia on pikemmin päinvastoin. Että kirkkoa hallitsee, ainakin suuremmissa kaupungeissa, nimenomaan liberaali siipi ja monet konservatiivisesti ajattelevat kirkon työntekijät ja riviseurakuntalaiset kokevat olevansa ahtaalla. Maaseudulla voi tietysti asia olla toisinkinpäin.

Tässä herääkin kysymys, onko pitkän päälle viisasta, että kirkko luopuu tai vesittää vähä vähältä omia perusopetuksiaan miellyttääkseen ihmisiä. Taho, joka pyrkii miellyttämään kaikkia, ei lopulta miellytä enää ketään. Tämä kehitys on tapahtunut mm. Yhdysvalloissa. Ne kirkkokunnat, kuten episkopaalinen kirkko, jotka ovat modernisoineet ja vesittäneet lähes kaiken perinteisen kristillisen opetuksen, ovat menettäneet valtavasti jäseniä ja kirkot ammottavat tyhjyyttään. Sen sijaan fundamentalistiset kristilliset herätysliikkeet kasvattavat koko ajan jäsenmääräänsä. Miksi ihmeessä? Oma veikkaukseni on, että ihmiset pohjimmiltaan arvostavat sellaista yhteisöä, joka pitää kiinni omista opeistaan eikä kumartele sinne ja tänne. Sellainen koetaan uskottavammaksi, vaikka ei itse sen kaikkia oppeja allekirjoittaisikaan.

Vähän eri mieltä kirjoitti:

Olen myös jossain määrin Mummomuorin kanssa eri mieltä, että kirkkoa hallitsisi nimenomaan konservatiivinen siipi. Sukulaisteni joukossa on muutama kirkon työntekijä ja olen saanut käsityksen, että asia on pikemmin päinvastoin. Että kirkkoa hallitsee, ainakin suuremmissa kaupungeissa, nimenomaan liberaali siipi ja monet konservatiivisesti ajattelevat kirkon työntekijät ja riviseurakuntalaiset kokevat olevansa ahtaalla. Maaseudulla voi tietysti asia olla toisinkinpäin.

Tässä herääkin kysymys, onko pitkän päälle viisasta, että kirkko luopuu tai vesittää vähä vähältä omia perusopetuksiaan miellyttääkseen ihmisiä. Taho, joka pyrkii miellyttämään kaikkia, ei lopulta miellytä enää ketään. Tämä kehitys on tapahtunut mm. Yhdysvalloissa. Ne kirkkokunnat, kuten episkopaalinen kirkko, jotka ovat modernisoineet ja vesittäneet lähes kaiken perinteisen kristillisen opetuksen, ovat menettäneet valtavasti jäseniä ja kirkot ammottavat tyhjyyttään. Sen sijaan fundamentalistiset kristilliset herätysliikkeet kasvattavat koko ajan jäsenmääräänsä. Miksi ihmeessä? Oma veikkaukseni on, että ihmiset pohjimmiltaan arvostavat sellaista yhteisöä, joka pitää kiinni omista opeistaan eikä kumartele sinne ja tänne. Sellainen koetaan uskottavammaksi, vaikka ei itse sen kaikkia oppeja allekirjoittaisikaan.

Lue lisää

Itse olen joutunut miettimään pitkään ja tuskaisenakin omaa tilannetta. "Kansankirkossa" liikutaan niillä luopumuksen linjoilla, että kuinka kauan siihen voi Kristuksen Herrakseen uskova kuulua.

2 Kor.6:14-

Voisiko mummomuori hiukan täsmentää, missä kirkon tulisi uudistua, ja millä tavoin ajattelemasi konservatiivisempi siipi olisi estämässä kirkon uudistumista.

Asianhan voi nähdä aivan toisinkin päin, riippuen siitä, mitä asioilla tarkoitetaan.

Tiedän, että ns. konservatiivien rivistöissä puhutaan myös kirkon uudistumisesta, ja suorastaan rukoillaan sitä. Niissä rivistöissä taas liberaalimpi siipi saatetaan kokea muutoksen vahvana vastustajana.

Eli millaista uudistusta mummomuori kaipailee.

>>> ,,joihin olen pappisvihkimyksessä sitoutunut (esim kirkon oppi) JA omana persoonanani.,,>>>

Itselläni olkoon sitten lähtökohanani keskustella siitä , esim, miksi en usko ja miksi ole tullut siihen tulokseen persoonassani ja sisäisessä rehellisyydessäni etten usko Kristinuskoon.

Asiahan selvä lähtökohdat ovat erilaiset ns, live maailmassa en tapaa pappeja siinä mielessä jotta keskustelisin heidän kanssaan sanaakaan uskoon liittyvistä asioista, enkä kuntele heidän puheitaan ( en käy sellaisissa tilaisuuksissa).
Ja mitä tulee tuohon ns, sisäiseen minuuteen, kerroit jotta olet pappi pappina ja myös sisäisesti pappina silloin kun et toimita virkaasi ? näinkö on . Pidän muute eteenkin rehellisistä ihmisistä!

NoH ! Minäkin olen rehellinen. silloin kun menee tapahtumat ja keskustelu oikein uskonnolliseksi ja uskovaiseksi, niin katson paremmaksi olla järkähtämättä ajatuksissani enkä ilmaise niitä jottei syntyisi mielettömyyksiin asti menevää riitaa. ( sellaiset keskustelut ovat ehkä jotain muuta kuin pappi istuu kahvipöydässä) entä jos menee oikein jumalattomuuksiin niin sielläkin kestän tilanteen ja sama konsti taas on katseltava aivan kuin sivusta paras on olla sanomatta mielipiteitä koska taas leimahtaa.

On se tulenarka asia tuo ihmisten uskonnollisuus ja mielestäni siitä tekee sellaisen koska sisäinen minuus on sidottu uskottuihin asioihin ja kun ne eivät pidä paikkaansa niin yksilö kokee tuleen loukatuksi ja ei vain hän, vaan siinä koetaan loukatuksi sitä Jumalaa johon uskoo.

Joten kun en usko jotta Jeesus Nasaretilainen on Jumala niin Kristinuskokin kokee tulleeksi loukkauksen kohteeksi ja taas minä puhun vain ymmärtämäni asiat, jonka tiedän niin olevan .

Huom! tiedän niin olevan en usko siihen.

sumusyreeni kirjoitti:

Voisiko mummomuori hiukan täsmentää, missä kirkon tulisi uudistua, ja millä tavoin ajattelemasi konservatiivisempi siipi olisi estämässä kirkon uudistumista.

Asianhan voi nähdä aivan toisinkin päin, riippuen siitä, mitä asioilla tarkoitetaan.

Tiedän, että ns. konservatiivien rivistöissä puhutaan myös kirkon uudistumisesta, ja suorastaan rukoillaan sitä. Niissä rivistöissä taas liberaalimpi siipi saatetaan kokea muutoksen vahvana vastustajana.

Eli millaista uudistusta mummomuori kaipailee.

Lue lisää

Myönnän etten ole paneutunut niin syvällisesti joka seurakunnan tilanteisiin, että voisin sanoa tarkemmin. Ymmärrän että tilanteet vaihtelevat näemmä paikkakunnasta toiseen.

Otetaan nyt vaikka tämä homokysymys. Olen täällä omalla paikkakunnallani jututtanut ihmisiä, jotka erosivat kirkosta nyt. Tulkinnat ovat olleet mielenkiintoisia. Osa erosi siksi, että kirkko ei kieltänyt reilusti homoutta ja sanonut sen olevan syntiä. Osa erosi siksi että se kuuluisan keskustelu tv:ssä oli homokielteinen ja että kirkko hyväksyi tuon kannan. Osa lähti vain siksi, että säästää rahaa.

Uudistusta kaipaisin vaikka siinä, että ihmisillä olisi matalan kynnyksen paikka tulla keskustelemaan ja esittämään vaikka kuinka hankalia kysymyksiä. Seurakunnissa olisi muutama henkilö, joka todellakin perehtyisi laajasti alueeseen ja ehkä opettelisi myös väittelyn taitoa.

Olen jutellut muutamien luterilaisten appien kanssa, joista toinen on hyvä tuttu. Kaksi heistä kertoi että ”vanhat sedät ja tädit” on otettava huomioon vaikka kuinka heidän mielipiteensä korpeaisi. Ymmärrän että he toimivat asiakaspalvelun näkökulmasta. Nämä mainitut henkilöt ovat myös niitä, joiden kanssa ei avoin keskustelu luonnu ja he myös tukahduttavat muidenkin ajatukset.

Muutamat ovat olleet hyvin etäisiä ja väistelleet aiheita. Todellakin on tullut tunne, etteivät he tiedä kylliksi! Paras lienee se pappi, joka joutui avioerossa sovittelijaksi kahdelle ateistille. Hän ei edes kysyttäessä kertonut mitä suuntausta edusti.

Olen jutellut myös ortodoksien kanssa. Jotenkin tapaamani henkilöt ovat avoimemmin suhtautuneet myös ”maalliseen” näkökulmaan. Yllättäen muuten heiltä löytyi eniten myös huumoria.

Samoin olen jutellut Jehovien kanssa. Heidän ansiokseen laitan sen, että he ovat perehtyneet aiheeseen ja osaavat huomioida vastaväitteet. Huonoa on että he opettelevat sanomansa ulkopäin, ei omakohtaisesti pohtien. Mormonien kanssa huomasin saman oloisen ilmiön.

Helluntailaisten ja City-kirkkolaisten kanssa taas tarvitaan ihan omaa kieltään. Joiden kanssa sain todella mielenkiintoisia tuokioita ja paljon ajateltavaa puolin ja toisin. Lestadiolaisia tunnen jonkin verran ja heitäkin on sitä ahdasmielisempää suuntaa ja modernimpaa suuntaa.

Jo se että oppii tunnistamaan näitä suuntauksia ja lahkoja sekä ymmärtämään heidän keskeiset eronsa, on ollut tärkeää. On ollut pakko miettiä se oma kanta heidän näkemyksiinsä verraten.

Sen minkä ilokseni olen huomannut ovat mm. muutokset palvelusmenoissa. Nyt ne alkavat olla sellaisia, joista saa enemmänkuin pelkistä epäselvistä monologeista alttarilla. Useimmat papit ovat lähempänä seurakuntalaisia.

Olen huomannut että on henkilöitä, jotka etsivät uskoa tai kyseenalaistavat Raamatusta valmiiksi annettuja tulkintoja. Uskon että nuoressa ikäpolvessa heitä on vielä enemmän. Mikä se muoto ja tapa olisi, kuinka tämänkaltainen toiminta mahdollistuisi, sitä en ole vielä miettinyt.

Kiitos monista hyvistä näkemyksistä :)

Näitä kommentteja lukiessa tuli mieleeni, voisiko olla niin, että monet ovat niin tottuneita tietynlaiseen kirkkoon ja tietynlaisiin pappeihin - mieluiten etäisiin ja vaikeastitulkittaviin - että ei osata suhtautua avoimesti oman mielipiteensä sanoviin uskoviin pappeihin tai kirkkoon, joka aidosti haluaa uudistua niin, että kirkko on osa tätä päivää, muttei kuitenkaan hylkää oppiaan. Voisiko tässä olla sellainen murros käynnissä, joka vaikuttaa nyt sekavalta moniäänisyydeltä?

Tällä palstalla on todella hyvin tuotu esille sitä, mikä kirkossa on vanhentunutta, eli turha hierarkia ja Kaanaankieli ja pappien eriarvoinen asema näin esimerkiksi. Sellaisesta tahdomme me ainakin useimmat kirkon työntekijätkin eroon. Mutta kun tällaiseen etäisyyteen seurakuntalaisten ja kirkon työntekijöiden välillä on totuttu, ei osata ajatella meidän olevan rehellisiä, kun haluamme olla lähellä seurakuntalaisia, tavallisina ihmisinä Jumalan valtakunnan asialla. Kirkko on kuitenkin ihmisiä varten ja tarkoitus on levittää hyvää ihmisten keskuuteen.

Tämä ei tarkoita sitä, että kaikkia pitäisi miellyttää. Onneksi pappejakin on monenlaisia. Voimme jokainen pappi olla oma itsemme. Toisaalta toisin uskovien tai toisin ajattelevien moittimisesta tai tuomitsemisesta ei seuraa mitään hyvää. Se ei ole mielistelyä, jos antaa toiselle ihmiselle arvon omana itsenään ja kunnioittaa toista, vaikka hän ajattelisi erilailla kuin minä.

Mitä mieltä olette, olenko tulkinnut oikein kun havaitsen, että osa kaipaa kirkon ja pappien uudistumista ja toiset kaipaavat vanhaa arvovaltaa ja yksiselitteisyyttä puheissa ja käytöksessä?

pappi Sonja

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Kiitos monista hyvistä näkemyksistä :)

Näitä kommentteja lukiessa tuli mieleeni, voisiko olla niin, että monet ovat niin tottuneita tietynlaiseen kirkkoon ja tietynlaisiin pappeihin - mieluiten etäisiin ja vaikeastitulkittaviin - että ei osata suhtautua avoimesti oman mielipiteensä sanoviin uskoviin pappeihin tai kirkkoon, joka aidosti haluaa uudistua niin, että kirkko on osa tätä päivää, muttei kuitenkaan hylkää oppiaan. Voisiko tässä olla sellainen murros käynnissä, joka vaikuttaa nyt sekavalta moniäänisyydeltä?

Tällä palstalla on todella hyvin tuotu esille sitä, mikä kirkossa on vanhentunutta, eli turha hierarkia ja Kaanaankieli ja pappien eriarvoinen asema näin esimerkiksi. Sellaisesta tahdomme me ainakin useimmat kirkon työntekijätkin eroon. Mutta kun tällaiseen etäisyyteen seurakuntalaisten ja kirkon työntekijöiden välillä on totuttu, ei osata ajatella meidän olevan rehellisiä, kun haluamme olla lähellä seurakuntalaisia, tavallisina ihmisinä Jumalan valtakunnan asialla. Kirkko on kuitenkin ihmisiä varten ja tarkoitus on levittää hyvää ihmisten keskuuteen.

Tämä ei tarkoita sitä, että kaikkia pitäisi miellyttää. Onneksi pappejakin on monenlaisia. Voimme jokainen pappi olla oma itsemme. Toisaalta toisin uskovien tai toisin ajattelevien moittimisesta tai tuomitsemisesta ei seuraa mitään hyvää. Se ei ole mielistelyä, jos antaa toiselle ihmiselle arvon omana itsenään ja kunnioittaa toista, vaikka hän ajattelisi erilailla kuin minä.

Mitä mieltä olette, olenko tulkinnut oikein kun havaitsen, että osa kaipaa kirkon ja pappien uudistumista ja toiset kaipaavat vanhaa arvovaltaa ja yksiselitteisyyttä puheissa ja käytöksessä?

pappi Sonja

Lue lisää

Oli näköjään mielenkiintoinen linkki, mistä on tässä ketjussa puhuttu, mutta se oli uutisissa. Kirkko on jo kahtia jakautunut. Ainoastaan rusinapullien, mihin lasken arkkipiispankin lukeutuvan, ainoastaan heidän hallinoimat kassat pitää kirkon lahkot yhdessä. Tulee vielä joku päivä sellainen tilanne, että ei edes raha saa pidettyä kirkkoa koossa. Sitten lyötiin eroennätykset. Nythän eroaa päivittäin noin 200 ihmistä, mikä on paljon ja nyt lähestyy erobuumi, kun vuosi vaihtuu. Mikäli eroaa nyt, niin ei joudu maksamaan veroja ensivuodella. Perinteisesti tänä aikana on erottu hyvin.

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Kiitos monista hyvistä näkemyksistä :)

Näitä kommentteja lukiessa tuli mieleeni, voisiko olla niin, että monet ovat niin tottuneita tietynlaiseen kirkkoon ja tietynlaisiin pappeihin - mieluiten etäisiin ja vaikeastitulkittaviin - että ei osata suhtautua avoimesti oman mielipiteensä sanoviin uskoviin pappeihin tai kirkkoon, joka aidosti haluaa uudistua niin, että kirkko on osa tätä päivää, muttei kuitenkaan hylkää oppiaan. Voisiko tässä olla sellainen murros käynnissä, joka vaikuttaa nyt sekavalta moniäänisyydeltä?

Tällä palstalla on todella hyvin tuotu esille sitä, mikä kirkossa on vanhentunutta, eli turha hierarkia ja Kaanaankieli ja pappien eriarvoinen asema näin esimerkiksi. Sellaisesta tahdomme me ainakin useimmat kirkon työntekijätkin eroon. Mutta kun tällaiseen etäisyyteen seurakuntalaisten ja kirkon työntekijöiden välillä on totuttu, ei osata ajatella meidän olevan rehellisiä, kun haluamme olla lähellä seurakuntalaisia, tavallisina ihmisinä Jumalan valtakunnan asialla. Kirkko on kuitenkin ihmisiä varten ja tarkoitus on levittää hyvää ihmisten keskuuteen.

Tämä ei tarkoita sitä, että kaikkia pitäisi miellyttää. Onneksi pappejakin on monenlaisia. Voimme jokainen pappi olla oma itsemme. Toisaalta toisin uskovien tai toisin ajattelevien moittimisesta tai tuomitsemisesta ei seuraa mitään hyvää. Se ei ole mielistelyä, jos antaa toiselle ihmiselle arvon omana itsenään ja kunnioittaa toista, vaikka hän ajattelisi erilailla kuin minä.

Mitä mieltä olette, olenko tulkinnut oikein kun havaitsen, että osa kaipaa kirkon ja pappien uudistumista ja toiset kaipaavat vanhaa arvovaltaa ja yksiselitteisyyttä puheissa ja käytöksessä?

pappi Sonja

Lue lisää

Minä ainakin kaipaan kirkolta sitä, että se julistaa selvästi lakia ja evankeliumia, mutta että se laki ei ole Raamatun kirjaimellista tulkintaa vaan vain sitä, että uskalletaan sanoa ihminen syntiseksi.

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Kiitos monista hyvistä näkemyksistä :)

Näitä kommentteja lukiessa tuli mieleeni, voisiko olla niin, että monet ovat niin tottuneita tietynlaiseen kirkkoon ja tietynlaisiin pappeihin - mieluiten etäisiin ja vaikeastitulkittaviin - että ei osata suhtautua avoimesti oman mielipiteensä sanoviin uskoviin pappeihin tai kirkkoon, joka aidosti haluaa uudistua niin, että kirkko on osa tätä päivää, muttei kuitenkaan hylkää oppiaan. Voisiko tässä olla sellainen murros käynnissä, joka vaikuttaa nyt sekavalta moniäänisyydeltä?

Tällä palstalla on todella hyvin tuotu esille sitä, mikä kirkossa on vanhentunutta, eli turha hierarkia ja Kaanaankieli ja pappien eriarvoinen asema näin esimerkiksi. Sellaisesta tahdomme me ainakin useimmat kirkon työntekijätkin eroon. Mutta kun tällaiseen etäisyyteen seurakuntalaisten ja kirkon työntekijöiden välillä on totuttu, ei osata ajatella meidän olevan rehellisiä, kun haluamme olla lähellä seurakuntalaisia, tavallisina ihmisinä Jumalan valtakunnan asialla. Kirkko on kuitenkin ihmisiä varten ja tarkoitus on levittää hyvää ihmisten keskuuteen.

Tämä ei tarkoita sitä, että kaikkia pitäisi miellyttää. Onneksi pappejakin on monenlaisia. Voimme jokainen pappi olla oma itsemme. Toisaalta toisin uskovien tai toisin ajattelevien moittimisesta tai tuomitsemisesta ei seuraa mitään hyvää. Se ei ole mielistelyä, jos antaa toiselle ihmiselle arvon omana itsenään ja kunnioittaa toista, vaikka hän ajattelisi erilailla kuin minä.

Mitä mieltä olette, olenko tulkinnut oikein kun havaitsen, että osa kaipaa kirkon ja pappien uudistumista ja toiset kaipaavat vanhaa arvovaltaa ja yksiselitteisyyttä puheissa ja käytöksessä?

pappi Sonja

Lue lisää

globaali tason muutos ei voi olla vaikuttamatta myös kirkkoon. Aina uuden alla on kuohuntaa ja niin pitääkin olla. Monen muun muutoksen tuoma hämmennys vaatii jo aika lailla asenteiden muutosta ja tuo turvattoman olon, kun mikään ei ole kuin ennen. Jotkut kaipaavat jotain vakaanoloista ja muuttumatonta kokeakseen olonsa turvalliseksi. Toiset taas ovat valmiimpia omaksumaan uutta ja heidän turvallisuuden tunteensa tulee muualta.

Täällä on hauskasti heitelty ruokavertauksia eri tavoista uskoa. Voisiko siis ajatella että rusinapulla uskovaiset ovat näitä tavallisia, ei niin uskonnollisia. Einesuskovaiset taas näitä vanhakantaisia, kaikki tuodaan miltei valmiina eteen. Kolmas voisi olla tämä uusi aalto, joka etsii luomua . )

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Kiitos monista hyvistä näkemyksistä :)

Näitä kommentteja lukiessa tuli mieleeni, voisiko olla niin, että monet ovat niin tottuneita tietynlaiseen kirkkoon ja tietynlaisiin pappeihin - mieluiten etäisiin ja vaikeastitulkittaviin - että ei osata suhtautua avoimesti oman mielipiteensä sanoviin uskoviin pappeihin tai kirkkoon, joka aidosti haluaa uudistua niin, että kirkko on osa tätä päivää, muttei kuitenkaan hylkää oppiaan. Voisiko tässä olla sellainen murros käynnissä, joka vaikuttaa nyt sekavalta moniäänisyydeltä?

Tällä palstalla on todella hyvin tuotu esille sitä, mikä kirkossa on vanhentunutta, eli turha hierarkia ja Kaanaankieli ja pappien eriarvoinen asema näin esimerkiksi. Sellaisesta tahdomme me ainakin useimmat kirkon työntekijätkin eroon. Mutta kun tällaiseen etäisyyteen seurakuntalaisten ja kirkon työntekijöiden välillä on totuttu, ei osata ajatella meidän olevan rehellisiä, kun haluamme olla lähellä seurakuntalaisia, tavallisina ihmisinä Jumalan valtakunnan asialla. Kirkko on kuitenkin ihmisiä varten ja tarkoitus on levittää hyvää ihmisten keskuuteen.

Tämä ei tarkoita sitä, että kaikkia pitäisi miellyttää. Onneksi pappejakin on monenlaisia. Voimme jokainen pappi olla oma itsemme. Toisaalta toisin uskovien tai toisin ajattelevien moittimisesta tai tuomitsemisesta ei seuraa mitään hyvää. Se ei ole mielistelyä, jos antaa toiselle ihmiselle arvon omana itsenään ja kunnioittaa toista, vaikka hän ajattelisi erilailla kuin minä.

Mitä mieltä olette, olenko tulkinnut oikein kun havaitsen, että osa kaipaa kirkon ja pappien uudistumista ja toiset kaipaavat vanhaa arvovaltaa ja yksiselitteisyyttä puheissa ja käytöksessä?

pappi Sonja

Lue lisää

kansan tasolle, saarnapöntöstä on helpompi julistaa Jumalastaan jota lähempänä pappi on kun Jumala on taivaissa.
Jo Roomalaisten amfiteatterissa kansa katseli ylempää ja valloitettujen alueitten orjat taistelivat hengestään.

Tuskinpa enää Suomalaiset kaipaavat suurissa määrin Kirkon auktoritääristä valtaa.
Ja papin asettuminen kansansekaan vie häneltä loputkin uskottavuudesta ,sillä tuo uskonnolinen tieto on jo kaikkien ylettyvillä eikä papistolle jää mitään Jumalallista salaisuutta.

mummomuori* kirjoitti:

globaali tason muutos ei voi olla vaikuttamatta myös kirkkoon. Aina uuden alla on kuohuntaa ja niin pitääkin olla. Monen muun muutoksen tuoma hämmennys vaatii jo aika lailla asenteiden muutosta ja tuo turvattoman olon, kun mikään ei ole kuin ennen. Jotkut kaipaavat jotain vakaanoloista ja muuttumatonta kokeakseen olonsa turvalliseksi. Toiset taas ovat valmiimpia omaksumaan uutta ja heidän turvallisuuden tunteensa tulee muualta.

Täällä on hauskasti heitelty ruokavertauksia eri tavoista uskoa. Voisiko siis ajatella että rusinapulla uskovaiset ovat näitä tavallisia, ei niin uskonnollisia. Einesuskovaiset taas näitä vanhakantaisia, kaikki tuodaan miltei valmiina eteen. Kolmas voisi olla tämä uusi aalto, joka etsii luomua . )

Lue lisää

Kirkko on Jumalan sanan esilläpitämistä ja kristittyjen keskinäistä yhteyttä varten. Ympäröivän maailman muutosten kanssa kirkolla ei pitäisi olla muuta tekemistä kuin seurata valveutuneena noita muutoksia ja tukea sitä minkä näkee oppinsa valossa hyväksi ja vastustaa sitä minkä näkee huonoksi. Sen ei pidä lähteä itse muuttumaan vain siksi että maailma ympärillä muuttuu, koska jos se tekee niin, kukaan ei kohta enää arvosta sitä vaan pitää sitä vain mielistelevänä tuuliviirinä, jota ei tarvita mihinkään. Minusta on outoa, jos kirkko itse ei tuota tajua.
Sitä arvostetaan, joka seisoo oman totuutensa takana, vaikka siitä sen totuudesta oltaisiin täysin toista mieltä.
Noinhan se on yksittäisten ihmistenkin kohdalla. Joka suuntaan kumartelevaa ei kunnioita kukaan eikä häneen luoteta.

tuhat ja yksi kirjoitti:

kansan tasolle, saarnapöntöstä on helpompi julistaa Jumalastaan jota lähempänä pappi on kun Jumala on taivaissa.
Jo Roomalaisten amfiteatterissa kansa katseli ylempää ja valloitettujen alueitten orjat taistelivat hengestään.

Tuskinpa enää Suomalaiset kaipaavat suurissa määrin Kirkon auktoritääristä valtaa.
Ja papin asettuminen kansansekaan vie häneltä loputkin uskottavuudesta ,sillä tuo uskonnolinen tieto on jo kaikkien ylettyvillä eikä papistolle jää mitään Jumalallista salaisuutta.

Lue lisää

Minun koti- ja työkirkossani saarnatuoli ei ole onneksi korkealla, vaan saan olla lähellä seurakuntalaisia. Toisinaan tulen kokonaan pois saarnatuolista, varsinkin lastenkirkoissa. Pappeuden ydin ei olekaan jumallisen salaisuuden pitäminen itsellään, vaan seurakuntalaisten tukijoina ja kuuntelijoina oleminen. Me myös julistamme siitä avusta ja armosta, jota yksikään ihminen ei voi antaa. Me siis haluamme kertoa Jumalan rakkaudesta, emmekä suinkaan pidä tietoa itsellämme. Eikä pappien uskottavuus ole sidoksissa tuollaiseen tietoon. Minulle uskottava pappi on rehellinen ja aito, Jumalalle ja kirkolle uskollinen sekä oma itsensä Jumalan ja Hänen seurakuntansa palvelijana.

pappi Sonja