Olen sinut jo kadottanut.
Tänään luulen niin,
olet mennyt tuntemattomiin.
Miksen ole unohtanut?
Sinun kauneuttas, luulet
tai iloa rakkauden.
Koko kipumme yhteinen,
se yhä asuu minussa,
syvä sykkivä haava.
Miten voisi raueta
ja tyhjiin kadota
se polttava laava?
Tänään luulen niin,
olet mennyt tuntemattomiin.
Miksen ole unohtanut?
Sinun kauneuttas, luulet
tai iloa rakkauden.
Koko kipumme yhteinen,
se yhä asuu minussa,
syvä sykkivä haava.
Miten voisi raueta
ja tyhjiin kadota
se polttava laava?
Vastaukset 8
Vanhimmat
taas kirjoitit mieleiseni runon, pidin erityisesti
"koko kipumme yhteinen.....),
kosketti syvältä jajokainen säe olikuin
kauis sävel aivankuin musiikkia lukijalle.
Kiitos kauniista vastauksestasi, vaikka itse en ole runoon tyytyväinen. Se mitä haluaa sanoa ei vain onnistu.
Niin tunnepitoinen, hyvin koskettava.
Tähän voisi laittaa leiman; Herkkää, ei saa pudottaa:)
Runo on kyllä valmiiksi säröillä.
kun kaikki tässä koskettaa. Taitosi luoda kuvaa kivusta, erosta ja kaipauksesta on kadehdittavaa. Paheisiisi jos niin voi sanoa, on aina kuulunut itsesi aliarviointi ja nytkin se on täysin turhaa.
Syvä rakkaus asuu edelleen sydämessäsi vaikka se tuottaa kipuakin.
Sanasi ovat kauniita ja siksi kiitän niistä. Tämä runo vain on paitsi vajavainen, myös hävettävän epämuodostunut.
en muuttaisi mitään, enkä toisaalta lisäisikään tekstiisi mitään.
Ole lempeämpi itseäsi kohtaan.
Hyvää joulun odotusaikaa Sinulle.
Kiitos ansaitsemattoman lempeistä sanoistasi. Hyvää joulua toivon sinullekin!