Me elämme ajassa ja mittaammekin sitä. Muutos ilmoittaa ajan kulusta, joka näkyy vaikkapa kellon osoittimien liikkeenä tai numerojen vaihtumisena.
Aika on sidottu painovoimakentän suuruuteen. Jos punttikello viedään kuuhun hidastuu ajankulu murto-osaansa. En uskalla sanoa hidastuuko ihmisen vanheneminen tällöin kun digitaalikello kuitenkin pysyy maan ajassa.
Aika kulkee vain eteenpäin. Jos astia putoaa pöydältä ja särkyy lattialle ei vastakkaista tapahtumaa voi olla. Palaset eivät koskaan liity yhteen ehyeksi astiaksi joka hyppää takaisin pöydälle.
Ajan kulkusuunnan muuttuminen tarkoittaisi ihmisenkin nuorenemista!
Jos osattaisiin pitää riittävän suurta kiirettä niin vanheneminen voitaisiin pysäyttää. Valo etenee n. 300 000 km sekunnissa. Tuollaisessa nopeudessa ei vanhenemista enää tapahdu. Siitä vaan hameet heilumaan ja tossua toisen eteen! Vanheneminen nimittäin hidastuu jos liikutaan liukkaasti.
Aidosti tuota hidastuvaa vanhenemista tapahtuu astronauteille, jotka joutuvat lentämään suunnilleen tunnissa sen minkä valo sekunnissa. Muistankohan suuruusluokan oikein?
Einstein loi aikanaan suhteellisuusteoriansa, jossa hän osoitti aineen sisältämän energian suuruuden. Totuus löytyi paljon myöhemmin atomi- ja vetypommeissa. Oikeaan osuneet laskelmansa Einstein teki ilman yhtäkään koetta. No, vaikeáa olisi ollut atomipommia kokeilla laboratoriossa.
Suhteellisuusteorian tiedot osoitttiin oikeiksi vasta 40-vuotta myöhemmin amerikkalaisten avaruuskokeissa.
Suhteellisuudesta on olemassa tarina, jossa kaksi miestä, juutalaisia hekin, keskustelivat aiheesta.
Fiksumpana itseään pitävä sanoi toiselle: Katsos, jos sinä panet nenänsi minun takapuoleeni on meillä molemmilla nenä takapuolessa mutta minun on suhteellisesti mukavampi olla.
Aika on sidottu painovoimakentän suuruuteen. Jos punttikello viedään kuuhun hidastuu ajankulu murto-osaansa. En uskalla sanoa hidastuuko ihmisen vanheneminen tällöin kun digitaalikello kuitenkin pysyy maan ajassa.
Aika kulkee vain eteenpäin. Jos astia putoaa pöydältä ja särkyy lattialle ei vastakkaista tapahtumaa voi olla. Palaset eivät koskaan liity yhteen ehyeksi astiaksi joka hyppää takaisin pöydälle.
Ajan kulkusuunnan muuttuminen tarkoittaisi ihmisenkin nuorenemista!
Jos osattaisiin pitää riittävän suurta kiirettä niin vanheneminen voitaisiin pysäyttää. Valo etenee n. 300 000 km sekunnissa. Tuollaisessa nopeudessa ei vanhenemista enää tapahdu. Siitä vaan hameet heilumaan ja tossua toisen eteen! Vanheneminen nimittäin hidastuu jos liikutaan liukkaasti.
Aidosti tuota hidastuvaa vanhenemista tapahtuu astronauteille, jotka joutuvat lentämään suunnilleen tunnissa sen minkä valo sekunnissa. Muistankohan suuruusluokan oikein?
Einstein loi aikanaan suhteellisuusteoriansa, jossa hän osoitti aineen sisältämän energian suuruuden. Totuus löytyi paljon myöhemmin atomi- ja vetypommeissa. Oikeaan osuneet laskelmansa Einstein teki ilman yhtäkään koetta. No, vaikeáa olisi ollut atomipommia kokeilla laboratoriossa.
Suhteellisuusteorian tiedot osoitttiin oikeiksi vasta 40-vuotta myöhemmin amerikkalaisten avaruuskokeissa.
Suhteellisuudesta on olemassa tarina, jossa kaksi miestä, juutalaisia hekin, keskustelivat aiheesta.
Fiksumpana itseään pitävä sanoi toiselle: Katsos, jos sinä panet nenänsi minun takapuoleeni on meillä molemmilla nenä takapuolessa mutta minun on suhteellisesti mukavampi olla.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Vähän hankalalta varmaan tuntuisi olo aluksessa, joka kiitäisi valon nopeudella avaruudessa. Einsteinin teorian mukaan aika pysähtyisi matkustajan osalta. Hän voisi kiitää miljardin valovuoden päähän ja pysähtyessään jollekin maata muistuttavalle planeetalle nousta suihkun raikkaana tervehtimään sikäläisiä.
Harmaita ovat teoriat todellisuuteen nähden. Tuolla toisaalla aputoimittajan ketjussa pohditaan tätä kiperää kysymystä meidän vanhojen kannalta. Eli miltäs nyt tuntuu? Minusta tuntuu kuin 80 vuotta olisi vilahtanut valon nopeudella ohitseni. Ihmettelen, että ylipäätään olen hengissä ja jonkinlaisessa kunnossa.
Tulee mieleen, että pitkäaikaisessa vankilatuomiossa luulisi ajan pysähtyvän. Lusia kymmenenkin vuotta tuntuu kauhistuttavalta. Sitten ajan suhteellisuus siltä kannalta katsottuna, että lapsi toivoo nopeaa kasvua aikuiseksi. Hänen kannaltaan aika matelee. Meillä vanhoilla päin vastoin.
Ei tästä millään saa kasaan yhtenäisteoriaa ajasta edes yksilön kannalta. "Siell on lapsen lysti olla" ylistää Kivi Tuonen lehtoa. Kuolleen osalta aika pysähtyy. Miten äsken tuntuukaan vanhempamme kuolleen, vaikka siitä saattaa olla kulunut kymmeniä vuosia?
Niinkuiin palstallakin on todettu, kokee ihminen ajan suhteessa ikäänsä. Jos 10-vuotias kuvittelee ajankulun hitaaksi, koemme me 7-kymppiset sen teoriassa seitsemäsosaksi. Ainakaan itse en koe saavani mitään aikaan, yhteen mitättömään "hommaan" on varattava päivä.
Ihan tieteellisesti on todettu. että maailmassa on siirrytty hektiseen non-stop-aikaan. Imiset palavat loppuun työelämässä ja tarvitsevat selviytyäkseen psyykelääkettä.
Digitekniikka on osaltaan lisännyt töiden vaativuutta. Kun digitekniikka astui osaamisen välttämättömäksi osaksi kaatui monta käsityöyritystä.
Me taidamme olla aika analogisia, jotka kyllä hallitsemme. me vanhatkin, kirveen, sahan ja puukon käytön mutta digitekniikasta vain tämän kirjoittelun.
on täällä muitakin kuin te kaksi toistenne varjoa.
Olisiko vastaus tässä Yrjö Jylhän runossa Häätanhu monille aprikoitseville miten tuonpuoleisiin siirtynyt muistetaan aina nuorena, kauniina, iki-ihanan muiston kannattamana.
Häätanhu
"On ilo sulla, mut suru mulla,
on mulla hautajaiset, sulla häät.
Siis kätes anna nyt morsianna,
kun viime kerran minut vielä näät.
Sun häitäs tanssaan, mut kohta kanssaan,
vie manan immet mua karkeloon.
Sun onnes tähden pois täältä lähden,
sun silmäs siunaten mua seuratkoon.
Pian päätät tanhus, oot kohta vanhus,
mut ikinuorna minut aina näät.
Luo tuonetarten käyn häitä varten,
on sulla hautajaiset, mulla häät".
Runossa hyljätty sulhanen ei nähnyt muuta mahdollisuutta kuin päättää päivänsä entisen morsiammensa hääpäivänä tullessaan peruuttamattomasti hyljätyksi. Runossa hän suorastaan ilakoi morsiamen tulevalla kohtalolla, miten vanhenet, rypistyt, elon kamppailusi kamppailet. Osat vaihtuvat hyljätty sulho tuntee olevansa ikuisissa häissä entisen morsiamen viettäessä hautajaisia. Näin runon sisällön ymmärrän.
Varsin surullisen tulevaisuuden kohtalon kokevat toinen nyt ja toinen osapuoli myöhemmin.
selittää kuin lapsille.
puhuu puolestaan.
Varjon lois hääiloon tuon kuuleminen. Omalla luonteellani ajattelisin, että olipa ilkeä temppu, hyvä kun en sille suostunut:D
Aika - niin,- kuinka se voikin joskus mennä kuin siivillä, joskus taas pari tuntia on kuin tervassa, jos jotakin joutuu odottamaan!
Ja kuitenkin sisäinen minä, on se sama kuin ennen - aikamatkoja tekee mielessään, eikä mikään ikä rajoita sitä. En tiedä onko se ominaista kaikille, uskoisin kirjailijoilla olevan kyky "elää" siinä hetkessä mistä he kirjoittavat, samoin on luontoa maalatessa - siellä vaan on.
Ei muuten olisi mahdollista paneutua siihen. Sittenkään se ei vie mitään todellisuudesta, päinvastoin oikeastaan, saa niinkuin jotakin sanoin selittämätöntä avartavaa lukiessaan - kokiessaan.
Ihmisen aivot voivat kokea menneisyyden - hamasta kivikaudesta - avaruusmatkoihin. Emme olisi nähneet
Tellustamme kuusta käsin, jos ei ihminen olisi uskonut unelmiinsa! Ajatella, että olemme ensimmäinen sukupolvi, joka on irtaantunut maasta, jonka lähettämiä luotaimia kulkee avaruudessa kuvaamassa muita taivaankappaleita:D
Mitä vielä tapahtuukaan teknologiassa seuraavien vuosikymmenien saatossa, voisi jo hämmentää ja kummastuttaa tätä pientä kulkijaa.
Ruuneper ei taida muistaa kuka tuon määritelmän ajasta hänelle.
vierähtävät vuodet, miespolvet vaipuvat unholaan
kirkasna aina sielujen laulun taivainen sointi säilyy vaan.
Tämän laulun olen tilannut omiinkin hautajaisiini, siinä kaikki sopii maanpäälliseen vaellukseemme.
Maa on niin kaunis, kirkas Luojan taivas, ihana on sielujen toiviotie.
Maailman kautta kuljemme laulain, taivasta kohti matka vie.
Lapsena aika tuntui pitkältä, että pääsisi tansseihin rippikoulun jälkeen, että tulisi täysi-ikäiseksi, sitten onkin ajan virta kulkenut nopeaan, joitakin hetkiä olisi halunnut pysäyttää ja jäädä paikalleen suvantoon. On siunattu asia, että kaiken saa tavallaan kokea lasten ja lastenlasten kautta uudelleen, olla heille tukena omien kokemustensa kautta. Omien vanhempien kuolema oli suuri vedenjakaja : nyt olemme perheen vanhin polvi.
Tuonen lehto ja monet kansanlaulut kuvastavat elämän kovuutta entisaikoina : lasta toivoteltiin kehtolauluissa alle nurmen nukkumahan, koska lapsella edessä yleensä armoton elämä , oli katovuosia ja tauteja, sotia ja vainoja.
Maalaismiehelle toivotan onnea ja paljon virkeitä vuosia .
että kaksi lastenlastani , - ainoat silloin olemassa olevat
7-ja 4-vuotias poika ja tyttö lauloivat kirkossa tuon "Toivioretkellä"-laulun
mieheni , siis isoisänsä siunaustilaisuudessa - niin kirkkaasti ja kuniisti,
- urkuri osasi säestää niin hiljaa, että lasten laulu kohosi kauniisti
ja hyvin sekä sävelen että rytmin osalta,
- ja minusta, mummistansa, tuntui
kuin olisin kuullut laulun uutena, ensimmäisen kerran!
Sanat ja sävel, molemmat osuvat juuri siihen olennaiseen.
Lisää runoutta virsikirjasta, en viitsi luetella virren numeroita!!!!