Nyt tarvittaisiin joku kikkakolmonen, jotta saisin koirani lopettamaan maahan heitettyjen nenäliinojen syömisen. Se on aiemmin hyvin totellut käskyä -ei ota- ja -irti-, vaikka se olisi löytynyt jotain pizzanrääppeitä tms. syötävää. Jostain syystä noi hemmetin räkäliinat, joita idiootit heittelee lenkkipolkujen varrelle, ovat sen mielestä niin ihania, ettei se usko suullista käskyä. Joudun kaivamaan nenäliinat sen suusta. Mikä siis neuvoksi?
Tiedän, ettei paperiliina tai pari ole koiralle vaaraksi, mutta se söisi niitä vaikka kuinka monta.
Ja tiedoksi kaikille nenäliinojen heittelijöille, ettei nekään maadu talvella siellä polunvarressa, vaan ovat ihan yhtä ikävästi kevään tullen näkyvillä kuin koiran paskatkin. Minä korjaan koirani kakat, vie sinäkin nenäliinasi roskikseen, älä heitä luontoon tai kaduille.
Tiedän, ettei paperiliina tai pari ole koiralle vaaraksi, mutta se söisi niitä vaikka kuinka monta.
Ja tiedoksi kaikille nenäliinojen heittelijöille, ettei nekään maadu talvella siellä polunvarressa, vaan ovat ihan yhtä ikävästi kevään tullen näkyvillä kuin koiran paskatkin. Minä korjaan koirani kakat, vie sinäkin nenäliinasi roskikseen, älä heitä luontoon tai kaduille.
Vastaukset 16
Vanhimmat
helposti ongelmasta eroon kun rupeat kehumaan koiraa siitä kun se ottaa sen nenäliinan suuhunsa, etkä yritäkään ottaasitä pois siltä.
Ei auta muu kuin kouluttaa koiraasi siihen suuntaan, että sinun sanasi on laki, jota ei kyseenalaisteta missään olosuhteissa. Eli koiran on toteltava sinua, oli sitten suussaan paperinessu tai makupala, ja luovutettava se pois.
Tähän päästään siinä vaiheessa, kun koira tunnustaa ja myöntää itselleen sen että sinä olet sen ehdoton johtaja. Johtaja-aseman saavuttaaksesi, et tarvitse mitään erikoista, jotkut virheellisesti kuvittelevat, että siinä esim. täytyy fyysisesti koskea koiraan rankaisumielessä tms. mikä EI pidä paikkaansa. Googlaa johtajuutta vahvistavat harjoitukset koirankoulutus, tms. hakusanat, sieltä käy ilmi miten harjoittelette tähän.
Jos koirasi on vielä pentu, on homma helppoa. Vanhemmankaan koiran kohdalla se ei ole vaikeaa, kun vain tietää, mitä tekee. Hiukan hankalampi tilanne on jos koira on jo "arvoasteikossa" eli laumahierarkiassa mielestään sinua korkeammalla, eli suomeksi sanottuna kuvittelee itsestään liikoja, ja käyttäytyy sen mukaan. Oli tilanteesi mikä tahansa, sen saa korjattua! Kysy lisää jos tulee mieleen, kerron mielelläni.
Olen tähän asti luullut, että se tottelee kaikessa, sillä ongelmia ei ole aiemmin ollut. Murrosikäkin meni ohi aika lepposasti, koira nyt 2½-vuotias. Nuori vielä, muttei enää ihan hömppä pentu. Se antaa luut ja makupalat ym. aivan kiltisti, ei tarvi edes ääntä korottaa. Se ohittaa muut koirat kauniisti ja tottelee vapaanakin hyvin. En ole koskaan joutunut rankaisemaan sitä mitenkään pahemmin, joskus murrosiän aikana jouduin pitämään muutaman kerran puhuttelun poskista kiinni pitämällä, muttei sen kummempaa.
Voihan silti olla, että tämä on ainoa tapa, jolla johtajuusongelma ilmenee. Olen kyllä koko sen eliniän ylläpitänyt omaa johtajuuttani mm. syönyt ensin, kulkenut ovista ensin, puolustanut sitä esim. koirapuistossa, vaatinut noudattamaan käskyjä, ollut rauhallinen, mutta samalla määrätietoinen jne. Sen kanssa ulkoillaan ja harrastetaan, sillä on koirakavereita, se syö hyvin ja saa levätä. En siis tiedä mikä on vialla. Miten kummassa voin vielä johtajuutta korostaa?
ENNEN kuin se ottaa räkäliinan. Kaikessa koulutuksessa ENNAKOINTI ja KOIRAN TARKKAILU vievät valtavasti eteenpäin.
Meillä ihan sama ongelma. Koira 2v. Vaikea ennakoida kun niitä valkoisia räkärättejä ei itse erota valkoisesta lumesta. Paitsi tietysti koira, se syöksyy salamannopeudella räkärättiin kiinni eikä myöskään luovu suosiolla siitä.
Koiranhan voisi opettaa ilmaisemaan räkärätit.. Kouluttaahan voi samalla tavalla, kuin jäljellä esineiden ilmaisu, ohjeita löytynee pilvin pimein googlaamalla.
Ota itse mukaan tuollainen rätti mutta kostuta se sitä ennen etikalla ja chilillä. Jossain vaiheessa matkaa heität sen muina miehinä koiran eteen niin ettei tuo huomaa likaista temppuasi. Kun kerrankin saa suunsa täyteen etikkachiliä niin luultavasti muistaa seuraavalla kerralla että mitä voi tapahtua jos...
Niin just, ei itse ehdi valkosta nenäliinaa huomata, ennen kuin se jo on koiran hampaissa. En kyselisi täällä neuvoa, jos ratkaisu olisi normaalia koiran käsittelyä.
Hih, jokkersvinstnummerär, tuo kikkasi saattaisi jopa toimia. Kokeilen sitä jo tänään kohtapuoliin iltalenkillä.
Kokeilin laittaa jauhettua valkopippuria nenäliinaan ja se nyytiksi. Pudotin sellaisen koiran huomaamatta maahan ja palatessa samaa reittiä koira kyllä hoksasi sen, mutta ei ollut haistelua enempää kiinnostunut.
Etikat sun muut tuikeat aineet haisee niin kauas, että niitä en kokeillut lainkaan. Pippurin arvelin toimivan, sillä se ei löyhkää, mutta suussa se maistuu ikävälle. Mutta eipä tuo ottanut sitä suuhunsa ollenkaan. Mutta muuten on kyllä edistystä tapahtunut. Se pudottaa räkäliinan suustaan, mutta aika tiukasti joudun komentamaan. Taisin peläyttää pari ohikulkijaa, kun karjaisin EI OTA! juuri kohdalla.
Nyt aion jatkossa palata rauhalliseen käskytykseen, kun koira on jo hoksannut, että nenäliinojen syönti on ihan oikeesti kielletty. Eiköhän tämä tästä. Toivottavasti kohtalontovereillakin alkaa asiat sujua.
Mitä hyötyä? Mitä itua siinä sitten olisi?
Koira pysähtyy osoittamaan, että tässä taas olisi yksi räkäliina ja ihminen siihen sitten, että niinpäs onkin, ota namupala. Ei järkee..
Kun kyse ei ole itse nenäliinasta, vaan siitä mitä nenäliina sisältää. (räkä, yskös ymv.erite) Siitä se koira kisaa.
Nenäliiina itsessään herättää koirassa vain tarkasteluhalun (kokemuksenperusteella) Joillain se voi olla karkkipaperi tai vastaava. Voi sitä herkkua, kun koira/t istui aikanaan lasten vieressä flunssa aikana ja jojot nenän alla odotti vuoroin noutajaan. Oli ehkä maailman paras homma heidän mielestä. Samoin muu flunssakausi. "räkäpaperit" oli kovaa valuuttaa muutenkin. Eiköhän tämän ole huomannut moni muukin.
En tiedä mistä johtuu.
Jos olet koiran johtaja, se kyllä :
1) jos ehdit kieltää nenäliinan ottamisen, eli huomaat nenäliinan jo ENNEN koiraa ja sanot
"EI OTA" tai "EI" tiukasti sillä hetkellä kun koira näkee liinan - se jättää koskematta räkäliinaan!!
Eli ei ota sitä ollenkaan suuhunsa!
2) jos se on ehtinyt ottaa sen ja komennat "IRTI" , se antaa sen suosiolla suustaan pois.
Jos nämä eivät toimi näin, silloin ET ole koiran johtaja, sen mielestä. Vaikka omasta mielestäsi
olisitkin.
Jos näin on, silloin täytyy tehdä vaan lisää johtajuusharjoituksia. Huomaat myös koiran suhteen sinuun jos kiellät tai komennat sitä, niin jos se laittaa korvansa "suppuun" eli pään myötäisesti ja katsoo sinua ikään kuin "mielistellen" silloin tiedät, että suhde on kunnossa. Koira alistuu sinulle luontaisesti, eikä sitä tarvitse (eikä pidäkään!) alistaa.
Jos taas koira pitää korvat eteenpäin suunnattuna, se ei kunnioita sinun johtaja-asemaasi.
Tähän samaan asiaan perustuu esim. se miksi joissain maissa saa koiria pitää irrallaan, ja ne seuraavat vilkkaissa kaupunkien keskustoissa omistajaansa, eivätkä lähde mihinkään, eivät aiheuta häiriöitä, vaikka muita koiria tms. tulisi vastaan, tai mitä tahansa ärsykkeitä. Ne ovat täysin johtajaansa seuraavia koiria, luottavat siihen, että omistaja päättää kaikesta, ja ratkaisee ongelmat ja "puolustaa tarvittaessa laumaa". Näin toimii laumaeläin, joka koira on.
Suomessa kun yleisesti ei tätä allekirjoiteta, ja niinpä täällä on totuttu siihen, että koirat on pidettävä tiukasti kytkettyinä. Täällä kun yhä harvempi on koiransa johtaja. Koulutuslinjat korostavat pelkkää palkitsemista, joka tietysti on tärkeää sinänsä, ja sillä on paikkansa koulutuksessa. Monet vaan nykyään eivät usko eivätkä myönnä sitä faktaa, että koira ON laumaeläin, ja sillä ON hierarkkinen asema laumassa.
no kuka käskee opettamaan sen jäädä tojottamaan siihen? etkö keksi ainuttakaan muuta käytöstä kuin tojottamisen? Esim. kontakti, vaikka onhan se hirveää jos koira ottaa lenkillä kontaktia omistajaan, hui.
Tekee tuon tahallaan saadakseen sinulta huomiota, jos et välitä siitä että se ottaa niitä nenäliinoja niin se jättää ne rauhaan.
Ja mä kun luulin että mun koirani on maailman ainoa ihmeellisyys, jonka mielestä kaikki pihalta löydetyt nenäliinat on ihan sika nameja!
Meillä onneksi tämä on nykyään enää vain kausiluonteista, nuorempana jokapäiväistä.
Koira voi alkaa jopa useita metrejä ennen luonnossa olevaa nenäliinaa haistelemaan hulluna maata ja ilmaa ja oikeasti etsimään sitä nenäliinaa! ja se onkin oikeasti ainoa asia, johon sitä nenäänsä käyttää!.
ja ne löytyvät jopa lumen alta. yhtäkkiä tunkee päänsä lumeen, kaivaa ja tulee takaisin onnellinen ilme naamallaan ja suutaan mussuttaen! ärsyttävä ongelma, mutta toisinaan hyvinkin huvittava!
useimmiten meillä koira antaa kaivaa sen nenäliinan pois suusta, siis kaivaa, ei anna sitä.
mutta mussuttaa sitä aina siihen tahtiin kitaansa, ettei usein jäljellä ole kuin pieni kulmanpalanen suussa.
Mitkään muut roskat eivät kelpaa. toisinaan luulee jotain valkoista roskaa nenäliinaksi, juoksee hulluna sen luokse, mutta pettyy, kun huomaa ettei se nenäliina olekkaan. eikä siis kiinnosta.
ongelmaasi ei siis minulla ole vastausta. koirallani on varmasti kahdeksan vuoden aikana mennyt todella paljon niistä mahaan mutta ongelmia ei tästä terveydellisesti ole ollut. ovat tainneet tulla luonnollista tietä ulos.
ps: Kevät on ihanaa aikaa: lumet alkaa sulamaan... itse ei pienen lumen alta niitä huomaa, mutta koira haistaa ne todella hyvin! ja niitä kun talven jäljiltä on ainakin täälläpäin ihan älyttömästi. =)