Ongelma on tämä:
Seitsenkuinen tyttömme alkoi vihdoin reilu kuukausi sitten nukahtaa yöunille omaan sänkyynsä. Iltatoimien jälkeen imetin tytön, nostin sänkyynsä hämärään huoneeseen, taputin pepulle, sanoin kauniita unia ja muutaman minuutin päästä tyttö nukkui. Ihanan helppoa, kun siihen asti nukutus oli ollut yhtä kikkojen keksimistä ja tytön itkua. Päiväunillekin alkoi nukahtaa omaan sänkyynsä parin tuutulaulun ja silittelyn avulla.
Kulununeella viikolla ollaankin menty sitten melkoisesti takapakkia, vaikka iltarutiineihin ei ole tullut meidän vanhempien taholta mitään muutosta. Imetyksen jälkeen nostan tytön sänkyynsä, mutta huuto alkaa melkein saman tien, joskus jopa ennen kuin ehdin laskea tytön petiin. Tassutella ei voi, koska tyttö huitoo ja potkii käden pois. Aikaisemmin levottomuuden sai taltutettua, kun käänsi tytön unikyljelleen ja taputteli hetken peppua, mutta nyt jos yrittää kääntää kyljelleen, tyttö pistää kaikin voimin vastaan ja itkee entistä kovemmin. Selälläkään ei kuitenkaan ole hyvä olla. Tutti pysyy suussa ja unilelu kädessä, mutta nekään eivät lohduta yhtään. Sylissä tyttö rauhoittuu, mutta itku alkaa heti uudestaan, jos yrittää laittaa takaisin sänkyynsä. Sama juttu, kun yrittää nukuttaa päiväunille. Tänään ei pakkasen takia voitu nukuttaa vaunuihin, joten ensimmäiset päikkärit jäivät kokonaan välistä ja toisillekin nukahti vasta tissi suussa, kun oli ihan poikki.
Yötkin ovat olleet aika vaikeita, kun alhaalle on tulossa hampaita. Ien pullottaa valkoisena, mutta hammas ei vielä ole tullut läpi. Mietinkin, voiko hampaiden tulo vaikuttaa tuohon nukahtamiseenkin noin paljon. Jos tyttö vaikka yhdistää hammaskivun ja sängyn toisiinsa, koska pelkkä sänkyyn nostaminen aiheuttaa jo itkua. Pitää varmaan käydä näyttämässä korviakin lääkärille, ettei kuitenkin johdu niistä, vaikka tyttö imee kyllä rintaa hyvin eikä esim. pitele korviaan ja on päivisin ihan hyväntuulinen.
Seitsenkuinen tyttömme alkoi vihdoin reilu kuukausi sitten nukahtaa yöunille omaan sänkyynsä. Iltatoimien jälkeen imetin tytön, nostin sänkyynsä hämärään huoneeseen, taputin pepulle, sanoin kauniita unia ja muutaman minuutin päästä tyttö nukkui. Ihanan helppoa, kun siihen asti nukutus oli ollut yhtä kikkojen keksimistä ja tytön itkua. Päiväunillekin alkoi nukahtaa omaan sänkyynsä parin tuutulaulun ja silittelyn avulla.
Kulununeella viikolla ollaankin menty sitten melkoisesti takapakkia, vaikka iltarutiineihin ei ole tullut meidän vanhempien taholta mitään muutosta. Imetyksen jälkeen nostan tytön sänkyynsä, mutta huuto alkaa melkein saman tien, joskus jopa ennen kuin ehdin laskea tytön petiin. Tassutella ei voi, koska tyttö huitoo ja potkii käden pois. Aikaisemmin levottomuuden sai taltutettua, kun käänsi tytön unikyljelleen ja taputteli hetken peppua, mutta nyt jos yrittää kääntää kyljelleen, tyttö pistää kaikin voimin vastaan ja itkee entistä kovemmin. Selälläkään ei kuitenkaan ole hyvä olla. Tutti pysyy suussa ja unilelu kädessä, mutta nekään eivät lohduta yhtään. Sylissä tyttö rauhoittuu, mutta itku alkaa heti uudestaan, jos yrittää laittaa takaisin sänkyynsä. Sama juttu, kun yrittää nukuttaa päiväunille. Tänään ei pakkasen takia voitu nukuttaa vaunuihin, joten ensimmäiset päikkärit jäivät kokonaan välistä ja toisillekin nukahti vasta tissi suussa, kun oli ihan poikki.
Yötkin ovat olleet aika vaikeita, kun alhaalle on tulossa hampaita. Ien pullottaa valkoisena, mutta hammas ei vielä ole tullut läpi. Mietinkin, voiko hampaiden tulo vaikuttaa tuohon nukahtamiseenkin noin paljon. Jos tyttö vaikka yhdistää hammaskivun ja sängyn toisiinsa, koska pelkkä sänkyyn nostaminen aiheuttaa jo itkua. Pitää varmaan käydä näyttämässä korviakin lääkärille, ettei kuitenkin johdu niistä, vaikka tyttö imee kyllä rintaa hyvin eikä esim. pitele korviaan ja on päivisin ihan hyväntuulinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kuitenkin eroahdistuksesta.Aika moni vauva alkaa protestoimaan yksin nukkumista ja nukahtamista vastaan jossain vaiheessa.Neuvoa en osaa enempää kuin ota viereen.Itse olen nukuttanut kaikki lapset viereen,ei siis ole tarvinnut koskaan taistella uniasioista.
On meilläkin nukutettu viereen ja nukuttu perhepedissä, kunnes ei enää nukahdettukaan viereen eikä nukuttu perhepedissä. Siirryttiin nukuttamaan omaan sänkyyn, kun viereen nukuttaessakin tyttö vain itki kiukkuisena. Ajateltiin, että on ehkä parempi, että saa nukahtaa omassa rauhassa, ja hyvin se toimikin - hetken aikaa. Mutta siis ei se vanhemman läheisyyskään nukuttaessa aina autuaaksi tee.
Itse en lapsia nukuta viereeni taikka omaan sänkyyni. Eroahdistusta ei helpota yhtään se, että lapselle annetaan periksi. Oma sänky tulee olemaan se paikka, jossa myöhemminkin nukutaan. Liikkuva lapsi vieressä herättää mamman helposti ja uni on katkonaista.
Tosin kyseessä on pieni lapsi, mutta en suosittele tavaksi omaan viekkuun nukuttamista.
Kuitenkin sääntöön voi tehdä aina poikkeuksia.
Minäkin veikkaan eroahdistusta. Meillä lapsi on kolmikuisesta asti nukahtanut ja nukkunut omassa sängyssään, yleensä ongelmitta. Toisinaan sitten on tullut juuri tuollaisia ap:n kuvailemia iltoja vastaan. Ehkä noin puolivuotiaasta lähtien. Yleensä ne ovat kestäneet viikon verran. Täysin varmahan asiasta ei voi olla, toki hampaatkin voivat oireilla. Meidän mielestä kyseessä on kuitenkin selkeästi ollut raivostunut itku, ei kipuitku. Eli näiden kausien aikana lapsi alkaa huutaa heti kun huoneesta koettaa poistua, rauhoittuu kun palaa luokse ja silittelee (ja joskus ääritapauksissa nostettu syliinkin), mutta jatkaa taas raivoamista kun aikuinen yrittää uudelleen poistua.
Ei noihin taida olla mitään muuta reseptiä kuin aikuisen kärsivällisyys... Ja johdonmukaisuus tietysti. Nyt kannattaa kiinnittää jo huomiota siihen, ettei lähde kehittelemään mitään iltasirkuksia lapsen kanssa. Kovastihan siinä saa makuuhuoneessa ravata, mutta aika aikaansa kutakin. Väliaikaisia ovat nuo kaudet olleet ja yleensä lyhytkestoisia.
Pääasia on, ettei lapsi koe itseään hylätyksi. Meidän perheessä ei lasta enää oteta perhepetiin koska nukkumisesta ei tulisi mitään tuon ikäisen kanssa (kohta vuoden). Lapsi ei ole pikkuvauva-ajan jälkeen yhdistänyt vanhempien sänkyä muuhun kuin peuhaamiseen ja leikkimiseen, ja hyvä näin. Lapsen oma sänky on sen sijaan ollut aina meidän sängyssämme kiinni, ja se toimii kyllä.