onko tullut osaksesi? Minunpa on!
Ronja rakasti minua pohjattomasti, suurella sydämellä rakasti. Ikimuistoinen Ronja.
Tuulikaapin oven takana vartalo väristen odotti kotiin. Kuin kohtauksen saaneena.
Viisitoista minuuttia ennen määräaikaa asettui paikalleen odottamaan, eikä saanut
häiritä. Ei reagoinut puhutteluun, korkeintaan tuhautti nenäänsä hermostuneena.
Tuijotti vain ovea. Kun avasin ulko-oven alkoi melkein hysteerinen meteli, ääntä it-
kun ja naurun väliltä, kunnes pääsi vihdoin syliini, nuoli naamani ja lopuksi huokaisi
tyytyväisenä ja hautasi kasvonsa kaulalleni.
Ja minä rakastin Ronjaa, kauniita silmiään, kultaista luonnettaan, lyhyitä, vääriä sää-
riään ja erityisesti monilukuisia tyhmiä ilmeitä naamallaan.
Oi aikoja...
Ronja rakasti minua pohjattomasti, suurella sydämellä rakasti. Ikimuistoinen Ronja.
Tuulikaapin oven takana vartalo väristen odotti kotiin. Kuin kohtauksen saaneena.
Viisitoista minuuttia ennen määräaikaa asettui paikalleen odottamaan, eikä saanut
häiritä. Ei reagoinut puhutteluun, korkeintaan tuhautti nenäänsä hermostuneena.
Tuijotti vain ovea. Kun avasin ulko-oven alkoi melkein hysteerinen meteli, ääntä it-
kun ja naurun väliltä, kunnes pääsi vihdoin syliini, nuoli naamani ja lopuksi huokaisi
tyytyväisenä ja hautasi kasvonsa kaulalleni.
Ja minä rakastin Ronjaa, kauniita silmiään, kultaista luonnettaan, lyhyitä, vääriä sää-
riään ja erityisesti monilukuisia tyhmiä ilmeitä naamallaan.
Oi aikoja...
Vastaukset 74
Vanhimmat
Huomattavasti alempana oli kirjoitus koirista. SINUN kirjoituksesi oli sellainen että sen alemman aloittaja kyllä vetäisee tukun nenäliinoja tuon luettuaan.
Itse olen kissaihminen mutta ymmärrän hyvin, miten rakas perheenjäsen koira voi parhaimmillaan olla.
Parasta tuossa oli ilmaisu "...monilukuisia tyhmiä ilmeitä naamallaan". Osoittaa että tunnet koirat hyvin.
Oletan tietysti että et puhunut aviomiehestäsi :/
koirat ovat ihania, rakastavat varauksetta
ilmoittavat rakastavansa niitä yli kaiken. Asun koiratarhan vieressä, ja olen seurannut sitä puuhastelua. 80% koiraihmisistä saisi pitokiellon, jos asiaa valvottaisiin. Suurimpia puutteita ylipaino ja liikunnan puute.
http://www.aamulehti.fi/uutiset/kotimaa/kaleva-koiria-hakataan-yha-pahemmin/200721
-verdiitti- et saisi koiraa koirakodista. Et osaa ajatella asiaa koiran kannalta. Sinulle on tärkeintä mitä sinä,sinä,sinä.
No tuolla ilmoittamallasi perusteella Amnesty Internatioalin pitäisi huostaanottaa 80% aviomiehistä Suomessa. Vaimot eivät heistä huolta pidä. Ukkoparat ovat ylipainoisia ja saavat liian vähän liikuntaa :(
Kiirettä on pitänyt. Joulunalus ja nyt "Olviretki Schleusengenissa." Jäi vastailematta tähän ketjuun.
Koirattomalle kuitenkin haluan kertoa, hänen perusteettomien heittojensa vuoksi, en niiden kumoamiseksi,sillä ne ovat täysin arvottomia, vaan tekemällä kaikille kiinnostuneille selväksi suhteeni koiriin.Lapsuudenkodissani oli aina koira, kaksikin. Lisäksi veljeni kasvatti Suomen ajokoiria tien "toisella puolen", hän oli maan metsästyspiirien tuntema arvostettu koirankasvattaja. Perustettuani perheen siihen kuului aina itsestäänselvästi koira. Lisäksi vielä siinä ohessa koulutin Opaskoirasäätiölle narttusakemanneja ja labradoreja, niin että he ovat vieläkin minulle yhden koiran velkaa. (Kolmesta vuoden vanhaksi koulutetusta pennusta saa yhden, oppaaksi sopimattoman "palkkioksi") Vastuuntunto on kasvanut alkoholin käytön kasvettua ja näin ollen en voi periä velkaani. En tunne noita mainitsemiasi koirakoteja, niin ettenpä ole heidän oviensa takana kolkuttelemassakaan, joten pitäkööt kriteerinsä.
Kolmea asiaa en ole koskaan tehnyt: lyönyt lasta, naista tai koiraa.
rakastanut aina.
Minulla on onni omistaa otus joka palvoo minua ehdoitta. Tosin kohtelen sitä hyvin. No on niitä ollut muitakin mutta jääköön tässä mainitsematta:)
Toki tiedät että palvon sinua ehdoilla. Mutta mielestäni se "Flexin" osto oli liioittelua. Kyllä mä sieltä pubista olisin tullut ilman rullaamistakin.
Arvaa nolottiko kun justiin kavereiden kanssa haukuttiin demareita, niin tuoppi jäi kesken ja mua vietiin...
No hyvä, että kuitenkin palvot. On minulla tosi paksu hihnakin jos tarvitaan tiukempaa kuria, silloin sieltä pubista tullaankin vauhdilla ja suoraan:)
Mistä me lopun perin tiedämme, mitä lemmikkimme päässä oikein liikkuu? Miltä itsestäsi tuntuisi kun sinut teljettäisiin yksin neljän seinän sisään koko päiväksi? Et osaisi avata jääkaapin ovea kun sinua alkaisi hiukoa. Et pääsisi vessaan, kun tulisi hätä. Aikasi käydessä pitkäksi et saisi edes televisiota auki, radiosta puhumattakaan. Ainoa hupisi olisi murista oven ulkopuolelta kuuluville ehkä uhkaavankin kuuloisille äänille. Odottaisit koko päivän isäntääsi kotiin armahtamaan sinut pissahädästä ja nälästä. Kyllä minäkin varmaan tuollaisen päivän jälkeen riemastuisin miltei kenen hyvänsä näkemisestä... "pyyteettömästi"?
Onneksi en ymmärrykseni ei yllä koirien rakastamiseen, eikä muidenkaan elukoiden. Jollain tavalla niihin voi kiintyä, mutta kun aikuinen sanoo koiraa rakastavansa liippaa siinä mielenterveysongelmat läheltä. Ihan oikealle ihmiselle voisin antaa ja olen antanutkin jakamattoman rakkauteni. Milleköhän 'hänestä' olisi tuntunut jos olisin leperrellyt pusi pusi juttuja eläimen kanssa. Olisi varmaan kehoittanut naimaan sitä saman tien.
etteikö ihminen kuitenkin olisi tärkeämpi? Koira-ihminen kun itsekin olen aina ollut ihan pikkulapsesta saakka ymmärrän kyllä jos, toinen vastaanvanlainen koira-ihminen kertoo "rakkaudestaan" koiraan. Eihän se sama kuitenkaan kuin rakkaus ihmiseen...vaan jotain mitä Verdiitti tuossa kertoi. Se uskollisuus ja hellyys mitä saamme osaksemme. Tämänhän pitää toimia puolin ja toisin. On totta, että, kaikille en minäkään eläinrakkaana ihmisenä soisi...moni kun pilaa väärillä kasvutusopeilla hyvä luonteisen koiran....näitäkin tapauksia olemme kaikki nähneet....
Oman aviomieheni tapasin näissä merkeissä. Olimme kumpikin hankkineet samoin aikoihin koiran itsellemme oman perheemme jäseneksi;))) tapasimme ensikerran yhteisessä lähellämme olevassa koirapuistossa joten voin kyllä sanoa nyt kokemuksesta minäkin sen että, eläimet ja rakkaus niihin myös saattaa yhdistää ihmisiä ei aina erottaa..;))) Ilman näitä kahta höhlää tuskin mekään olisimme toisiamme koskaan kohdanneet....
Tsau:Friidu
Mä en oo ikinä ymmärtäny tommosta ilmaisua koira-ihminen. Kuulostaakin jotenkin luonnottomalta, niinkun kuulostaa jonkun elukan olevan perheenjäsen.
Mä en haluais olla minkään elukan elukka-ihminen.
suurin osa viesteistäsi on negatiivisia, toisen kirjoittajan mielipiteitä halveeraavia tai väheksyviä.
Jos sinusta tuntuu että et ymmärrä toisen ihmisen tekoja tai ajatuksia, onko pakko tulla heittämään se päin naamaa.
Et tee niin live-elämässäkään. Et lyttää satunnaisten tuttavien ajatuksia ja kerro että heidän elämänsä on perseestä.
Koita opetella hiukan suvaitsevaisuutta muiden kirjoittajien ajatuksia kohtaan, niin saat enemmän hyviä kommentteja sinäkin.
En minä kerjää mitään hyviä kommentteja. Olen nyt tällä kertaa sitä mieltä, että eläimien rakastaminen on luonnotonta. Koita opetella olla ohjeistamatta.
ihmiselle, eläin saattaa olla maailman tärkein kontakti.
Mitä me muut ihmiset olemme sanomaan että se ihminen on sairas?
Ihmisellä voi olal jyrkkäkin mielipide, mutta pitääkö se sykäistä palstalle, kun tietää että se loukkaa moniakin?
Ei mun mielipiteistä tarvi loukkaantua, ainakaan ne ei ole loukkaavaksi tarkoitettuja.
Keskustelupalstoilla ei voi välttyä mielipiteiden ilmaisulta, jotka ehkä jossain jotain loukkaavat. Oliskohan tässäkin tapauksessa loukkauksen kokevan ihan oma ongelma.
se on vaan sellainen yleinen tapa ilmaista asia lyhytkäidesti. En minäkään tuota sanontaa nyt minää briljanttia sinänsä pidä;))) Koira-ihmiset;))) (anteeksi) heillä on vaan sellainen eräänlainen samankaltaisuus siinä persoonassaan ja puhetavassaan kun puhutaan koirista. On hyvin tyyppillistä että, koira-ihmiset puhuttelevat toisiaan ainakin täällä näin vaikka: Murren isäntä, Sissin emäntä;)) Minutkin tunnettiin silloin ainoastaan Pamirin emäntänä..en koskaan kuullut oikeaa nimeäni..Ja mieheni oli Morrisonin isäntä;)))Koira-ihmiset yleensä tuntevat toisensa jo kaukaa;))) ja koirat kyllä vaistovat sen oletko koira-ihminen vai et. Koiraa ei voi petkuttaa. Anteeksi tämä mutta, muitakaan sanoja en nyt keksi..tähän hätään;))) Siis ei minulla ole hätä;))) Jos, meillä olisi vielä nämä höhhelit heillä voisi ollakin;)) Se on vähänkuin automaailmassakin ovat omat sanansa..Olipas tämäkin nyt vertauskuva;)))
Tsau:Friidu
Koirat kiintyvät (jotkut enemmän ja toiset vähemmän) henkilöihin jotka niiitä ruokkivat ja täyttävät muutoin niiden tarpeet. Toisilla koirilla on suurempi miellyttämisen tarve kuin toisilla, se on pitkälti rodusta riippuvaista. Ihmisillä on kumma tapa yrittää uskotella itselleen eläinten kykenevän ajattelemaan ja tuntemaan ihmisen lailla, vaan eipä siitä kait ole haittaa jos se tuo jollekkin hyvän mielen.
Niinhän se on. Eläinten tunteet täytyy kuitenkin määritellä erilaisiksi kuin meidän ihmisten. Koiralla täytyy olla myös koiran kuri jota ei ole ansaittu pelottelulla tai väkivallalla, silloin yhteistoiminta sujuu. Ei kaikkien myöskään tarvitse pitää eläimistä, minä satun kuulumaan siihen toiseen kastiin, huh, onneksi ei sentään asuta Intiassa, siellä ne "lemmikit " ovat vähän suurempia ja jätökset sen mukaisia:)
Tuosta palvovasta rakkaudesta sen verran, etten ole koskaan ketään palvovasti rakastanut ja toivottavasti ei kukaan minuakaan koska olisin tuntenut oloni peräti kiusaantuneeksi sellaisessa parisuhteessa. Palavasti...ehkä...olisi oikeampi sana, joskus, mutta taidan olla sitä mieltä, että mikään täällä ei ole pysyvää.
Niin, koira on laumaeläin ja se on ehdottoman solidaarinen laumalleen, johon siis kuuluu kotikoiran perhe. Tuo sidos tulee geeneistä ja on kyllä vahvempaa laatua kuin ihmisten solidaarisuus omalle laumalleen, koiralle ja sen luonnonvaraisille edeltäjille se on ollut elintärkeä, ihminen on sen verran kierompi pakkaus että pärjää yleensä hyvin myös laumaa vaihtaessaan.
ja kissan elämä kun on tosiaan kiinni omistajastaan, omistajalle tulee kiintymys eläimeensä/eläimiinsä, varmasti tuntuu tunteissa sen koiran katse, joka yleensä on hellyyttävä ja se koiran kiintymys omistajaansa, kun koira/kissa hakee läheisyyttä ja rupsutuksia. Sitä herkästi ajattelee, että koirallakin/kissalla on saman suuntaiset tunteet. On se mukava kun on olemassa eläin rakkaille ihmisille kohde johon voi avoimesti näyttää tunteitaan:)))
Meilläki on labbis-poika ja vanha-piika kissa:))))
Olen joskus ihmetellyt erään omasta mielestään koiraihmisen koiranpitoa, joka makuutti kahta reilusti ylipainoista koiraansa kaksionsa lattialla päivät pitkät ja toi joka kauppareissulta niille ihmisille tarkoitettua suklaata. Minusta se vaikutti tosi tympeälle touhulle.
se on, jos isännät ja emännät lihottavat lemmikkejään?
Niihän he lihottavat lapsiaankin, ihmislapsia.
kyllä näin on, koiralle ei saa antaa missään nimessä tavallista suklaata. Mikähän oikein on kun koirille on omia namipaloja saatavilla, jopa marketeissa, ei tartte erikseen eläinkauppaan mennä. Luulis tänä päivänä ihmisten tietävän mitä koiranki elimistö kestää.
ihmis- ja eläinrääkkääjät eli ihmiset jotka jotenkin kieroutuneesti kuvittelevat ylenmääräisen syöttämisen olevan osoitus välittämisestä.
hoitavat mukavan paikan laumassa miellyttämisellä, aika helppoa verrattuna siihen että paikasta pitäisi taistella.
Ne eleet ovat opetettu koiralle yleensä makupalojen avulla. Kannattaa toimia odotusten mukaan jotta heruu herkkuja.
samainen koiranomistaja oli hyvin tarkka siitä, jos kukaan yritti neuvoa häntä koriin liittyvissä asioissa. Itse en yrittänytkään, kun sen tiesin, vaikka mieli olisi tehnyt..
kun on niin moneen lähtöön.. Ikävää koirien puolesta):
Varmaan olis tiukka paikka miullekki olla hissuksiin ja katella tollasta touhua.. Huh..
Miekii tunnen muutaman erityisen eläinrakkaan ihmisen, syöttävät ja lihottavat koiran sellaseen kuntoon hyvä että jalat jaksaa kantaa elopainon, sitte koiruus-raukalle tulee sydämmeen vikaa ja ihmetellään, mikähän sen noin kipeeks tekee ja jatkavat vaan samaan malliin):
siis hautavahteja :O
Olisko sellaisella omistajalla itselläänkin tapana antaa houkutuksille periksi?
hautojen vartioina?
on näyttäny sellaiselle:))))
Toisinaan on toisinaan taas kummajainen joka on koiran komennettavissa mutta hommaa kuitenkin ruoan ja ylöspidon. Joillekin koiranomistajille sopisi lemmikiksi paremmin kissa.
missä niitä vartijakoiria on, niin tiedätkö niistä kissoista jotain? vai onko kyseessä urbaanilegendat?
pakko jonkinlaista kuria pitää, ei muuten tulis mitään:))) Koirallekki jonkinlainen kuri olemassa, se saa olla vapaana pihassa ja lähiympäristössä, myöko asustetaan tääl mettän keskellä, ja miehen vanhemmat ja siskonsa asuu lähietäisyydellä, koira käy välillä appiukolla ja anopilla, appi antaa joskus "herkkuja" koiralle, mein piti kieltää häntä siitä, onneks hää usko ja lopetti sen:))
Kun lähetään kylän suuntaan kävelylle kytketään koira kiinni, hyvin se on oppinu senki, aina tietyssä kohtaan, se alkaa pyöriä ympärillä ja oottaa kiinnilaittoa:)))
heität jonkun haudanvartijajutun ihan totena, etkä kuitenkaan pysty kysyttäessä antamaan edes pienintä vinkkiä mistä kiinnostunut saisi tietoa noista tapauksista.
Nostamalla itsesi yläpuolelleni vetoamalla yleissivistykseen, et kyllä anna omista tiedoistasi kovin hyvää kuvaa. Uskonkin että keksit koko jutun omasta päästäsi ja ylimielisyydelläsi nyt pyrit peittelemään valheittesi jäljet.
Onkohan kaikilla muillakin täällä yhtä huono yleissivistys kuin minulla, vai tietääkö joku QP:n lisäksi noista haudanvartijakoirista?
miten palvotut kissajumalat liittyvät väitteeseesi koirista jotka vartioivat isäntiensä hautaa?
"Mutta on eläimen ja ihmisen välillä oikeaa kiintymystäkin.
Viittaan tällä niihin koiriin, jotka vartioi isännän hautaa.."
on täällä enemmänkin sellaisia ainakin yhden tiiän, yleensä herjaavat ja ensimmäisenä heittävät vastaajalle näin: Sinähän se olet korottanut itsesi muita viisaammaksi. Muuta ei tarvita, muiden KYLLÄ pitää tajuta mitä toinen kirjoittaja ajattelee. Muita ei siis näy eikä vastaa samaan viestiin.
Eipä pieni ihminen tajua ihmistä joka kirjoittelee keskustelupalstalla useita vuosia kommentoiden tähän tyyliin, peili kääntyy silloin omaa naamaa päin. Keskustelee, mutta ei kuuntele muiden kommentteja, oudohkoa on joskus kommunikointi. Minkähänlainen kuvajainen silloin on äänessä. Ei keskustelua voi syntyäkään jos vain itseään peilistä pitää ihailla,silloin voi puhua kuvajaisellensa.
Poistuu taas takavasemmalle. Asiasta jos mainitsee peilin parempi kuvajainen närkästyy. Ja sota ei ole kommunikointia, ei keskustelua. Kiistelköön itsekseen, kun jo kaikentietävä on. Hiljaista on.
Keskustelun loppuosa osoittaa kuinka erilaisia kielelliset valmiutemme ovatkaan.
Suurimmalle osalle meistä on selvää, jos sanomme rakastavamme koiraa, niin ei se tarkoita, että olisimme eläimeen sekaantujia. Vain pieni prosentti luulee niin. Eivät he meitä huonompia ole, vain heidän sisäinen maailmansa on.
Ehkä maailman kielissä olisi kehittämisen varaa, niin että nämä heikommin varustetut saisivat tuntea edes häivähdyksen tästä mm kielikuvvien rikastuttamasta maailmasta.
Lukemalla paljon oppii aina jotakin, kielestäkin. Tuskin kuitenkaan asuntoauton ohjekirjan selailu auttaa tässä asiassa.
etteikö ihminen voisi rakastaa koiria... tai mitä tahansa luontokappaleita, jotkut rakastavat myös luontoa tai tavaroita, tai vaikkapa rahaa ja valtaa. Vaan luontokappaleet eivät rakasta ihmistä, vaikka ihmiset itse sitä kuinka toivoisivat.
eläin leimauntuu ja kiintyy ihmiseen, mutta rakastamaan se ei kykene.
Ihminen on eläin, jos eläin ei pysty rakastamaan, niin miten ihminen sitten? Luulen, että ihmisistä löytyy eniten niitä häiriintyneitä yksilöitä, jotka eivät edes käsitä, mitä rakkaus on. Monessa suhteessa eläimet ovat terveempiä. Voidaan ajatella myös, että kiintymys on osa rakkautta.
voidaan kikkailla loputtomiin. Eri ihmiset näkevät ja kokevat samoille sanoille eri merkityksiä.
Rakkaus sanan käyttö on hyvin moninaista, sillä ihmiset ovat kokeneet niin erilaisia tunteita liittyen rakkauteen. Veikkaampa todellisen rakastumisen huuman ja rakkauden kokeneiden arvioivan koiran tuntemuksia kiintymykseksi. Jos tunteet rakkausrintamalla ovat olleet kovinkin laimeita, niin silloin niitä ehkä vertaa koiran kiintymykseen.
Äidin ja isän rakkautta ei tule verrata kahden aikuisen keskenäiseen rakkauteen, niin erilaisia ovat eri rakkaudet.
Ihminen voi rakastaa koiraansa, mutta koira ei ihmistänsä, koiran kiintymys perustuu niin paljon muuhun kuin tunteisiin. Koira pitää ihmistä laumansa johtajana/itseään ylempänä olevana jäsenenä, jos ei, niin silloin on huonosti asiat.
sanan rakkaus ja sitten vasta voidaan väitellä kuka rakastaa ketä >;)
jos vaikka menisin päiväunille enkä lukisi enää näitä sanasaivarteluja, pitää jaksaa vielä rakastaa noita koiriakin ennen töihin lähtöä. Tarvitsevat pitkät lenkit ja kunnon ruuat, jaksavat sitten taas osoittaa kiintymystään saatuja palveluita vastaan :)))
Koen rakastumisen huuman olevan enemmänkin hormonaalista. Hormonaalisen tasapainon palautuessa takaisin normaalille tasolle huomaa käyttäytyneensä idioottimaisesti. En erottaisi todellakaan ihmisen käytöstä muista eläimistä. Minulle sana rakkaus ei tarkoita hormonaalisen tasapainon heilahteluja, omien geenien turvaamista yms.. Pidän rakkautta laajempana käsitteenä.
Koiranmuonan käsikirja ei myöskään ole kattava selittämään rakkauskäsitteitä. Joten se siitä asuntoautosta.
Ihme sekoilua puhua eläimeen rakastumisesta ja rakastamisen levittämistä koskemaan vaikkapa marsua. Voiko leppäkerttua rakastaa vai missä kulkee rakastamisen raja noissa elukoissa. Tuskin loispistiäistä kukaan ihminen rakastaa, tai en tiedä.
Onko se niin vaikeeta suhtautua lemmikkiin ihan sillain normaalisti. Katella sen touhuja, rapsutella korvan takaa, ulkoilla sen kanssa ja niin edelleen. Sekopäistä on alkaa rakastamaan sitä ja jutteleen sille tyyliin, isän oma kulta hellanlettas tuu tänne. Sitte annetaan koiran nuolla koko naama samalla kielellä jolla se just omaa persettään nuoli. Hyi hitto.
Mitä se sinulta on pois, jos joku pitää lemmikistään enemmän kuin sinusta? Aika ahdas on sinun rakkauskäsitteesi. Eiköhän sinunkin rakkauskäsitteesi muodostu enemmän itserakkaudesta ;). Lenkkeily koiran kanssa voisi tehdä sinullekin hyvää. Saisit alhaisemmaksi verenpainetta, jota olet kova kehittelemään.
Tais kalahtaa nilkkaan toi nuoleminen. Taidat haista koirankuolalle.
Mutta oikeessa olet. Ahdas on mun rakkauskäsitteeni, se kun koskee ja tarkoittaa vain ihmisten välistä.
Koirani sattui kuolemaan sydänkohtaukseen syliini pyhäinmiestenaatonyönä. Ei se ollut edes kuolaavaa rotua. Jos satut saamaan tästä jotakin iloa, niin ole hyvä vain. Olen jo tottunut kaltaisiisi ihmisiin.
Taidat olla ylen yksinkertainen ihminen kun päättelet, että saattaisin sattua saamaan iloa jonkun lemmikin kuolemasta.
Ehkä se johtuu siitä, että pidän sinua sellaisena :).
Näyttäisi siltä että nyt alkaa taas... ulostus. Yksi toisensa jälkeen.
Olen kyllästynyt varomaan, etten sanoillani loukkaisi takaisin sekä kaikkinainen paapominen on tästä elämästä ohitse. Lukuunottamatta seuraavan koiran ;). Älä ole huolissani minusta. Ole enemmänkin huolissasi Teemunasta. Tuskin tulen kirjoittelemaan Teemunan kanssa jatkossa. Sain aikoinani 40 -palstalla tarpeeksi eräästä yksilöstä. Biologina en ymmärrä sitä, miten ihmiset kuvittelevat poikkeavansa eläinkunnasta ja ovat sokeita oman käytöksensä tulkitsemiselle.
saada palstalle kaltaisesi asiainhoitaja. Hetkessä teet diagnoosit kirjoittajista, tulkitset muille mitä he kirjoituksillaan tarkoittavat ja minkälaisia he ovat luonteeltaan. Palstan tasosta huolehdit myös kiitettävällä tarmolla, tosin tulokset ovat hyvin arveluttavat.
Puuttumalla jatkuvasti toisten välisiin mielipide-eroavaisuuksiin saat mukavasti pidettyä itseäsi sillä kuvittelemallasi ohjaajan pallilla, vaikkakin tuloksena onkin yleensä farssi joka ei pääty onnellisesti.
Löydät aina minut toisesta ympäristöstä. Sitä paitsi tunnen olevani liian nuori tälle palstalle, vaikka Mysteriet on minuakin nuorempi. En enää ota yhteen Teemunan kanssa eli älä ole huolissasi. Tottakai, tämä on hänen palstansa siinä kuin muiden. Olen tullut vain nirsoksi, kenen kanssa kirjoittelen ;).
Korppikotkat eivät minuun vaikuta. Liekö yksi monipersoonaisena? Voi olla useampia.. Heijastaa enemmän yhteiskunnan tilaa, kun ihmisillä on huono olo.
voi RAKASTAA kuten luontoa, lapsia ja niin edelleen. Mutta ei kukaan koiraan rakastu hormonaalisella tavalla;) Myös minä pidän rakkautta laajempana käsitteenä. Rakastuminen taasen on ihanaa hormonaalista huumaa, joka voi johtaa kahden ihmiseen aitoon rakkauteen tai sitten lopataa kunnes kokee taas uuden huuman eri kohteeseen ;)))
Minä ihmisihmisenä näen, että voihan lepsotkin olla keskenään rakastuneita, homppelitkin. Vaikka näen sen yhtä luonnottomana kun lehmän ja kukon rakkauden. Tää nyt on vaan tätä, että on hienoo ja buenoo huutaa kurkku suorana rakastavansa kaikkea mikä liikkuu. Tikkaita sitten jos muuta kohdetta ei löydy.
No kun vaan ei voi, ellei samalla huoraa ihmisihmisen keskinäistä rakkautta! Tietenkin voisi rakastaa papukaijaa ihmisnaisen sijaan syystä, että siipiveikon sanavarasto on suppeampi.
Okei, perun taannoisen, hyvästi jutun. Hyväksytkö?
mistä puhutaan, mutta kaikki käy ;))
Sanot vaan joskus liian jyrkästi, niin että toinen loukkaantuu.
Vaikka huomaan ettet tarkoitakaan ihan sitä ;)
Minäkin koitan opetella sanomaan mielipiteet niin ettei ne rysähdä kuin tonni tiiliä lukijan syliin ;)))
saakka /olin siis todella pieni. Kun iso-äitini pelasti erään koiranpennun. Tämä koiranpentu tuli minun lapsuudenkotiini yhdeksi perheenjäseneksi. Olin hyvin arka lapsi. Voisi sanoa, nykypäivän termin jopa yli-araksi. Tuosta koirasta joka oli narttu. Tuli kuitenkin minulle paras kaveri. Jolle opin puhumaan tunteeni. ja ajatukseni. Oli kuin tuo koira olisi lukenut ajatukseni sanoittakin.. Kun meille tuli vieraita. Pelkäsin. Menin aina sängyn alla piilon. Tämä koira tuli kaveriksi..Eikä myöskään tullut sängyn alta pois ennenkuin vieraat olivat lähteeneet...tämä koira oli meillä 15v. Tämä koira oli hyvin viisas luonteeltaan mutta, myöskin itsenäinen. Koirilla on tietenkin omat luonteensa kuten meillä ihmisilläkin. Ainoa jota tämä koira totteli täydellisesti olin minä. Sain jopa ottaa tältä koiralta luun suusta pois..temppu jota yleensä koirat eivät anna ihmisten tehdä murisematta vastaan:)) Tämä koira oli myös aina suojelijani. Tuli koulun päätettyä vastaan. Siihen aikaan maailmasta kaupungissakin koirat saivat olla vapaina...
Hankin kundille myös koiranpennun kahdestakin syystä. Toinen niistä oli arkuus. Toinen oli tämä kun hän oli aivan pienenä pelästynyt kahta isoa koiraa...eli pelkäsi suunnattomasti jos, koira tuli kadulla tai pihalla vastaan.. Tämä meidän oma koiranpentumme taas... kun sanoin sille vaikkapa näin: mene kundin huoneeseen nukkumaan kundi pelkää nyt. Koira totteli. Olen täysin varma että, on koiria jotka ymmärtävät puhetta. Tärkeintä on tuo äänenpaino ja minkälaisen yhteyden saat itse koiraan. On olemassa myöskin viisaita koiria...tästä olen varma. En ole koskaan joutunut ihmeellisemmin myöskään ns. kouluttamaan tätä koiraa tottelevaiksi. Olen nainen jota lähes kaikki koirat rotuun katsomatta lähestyvät iloisesti häntä heiluen. Puhun koiralle samoin tavoin kun puhuisin pienelle lapselle, siis lämmöllä ja äänessäni on rakkautta katsoen aina ensin silmiin suoraan..taputan ja rasputan en myöskään koskaan korota ääntäni tai huuda tai tee äkkinäisiä liikkeitä vaan olen hyvin rauhallinen koiran ollessa vieressäni...En toki lähesty kaikkia koiria minäkään, koska aina on omistajalta syytä kysyä saako koiraan koskea. Luonne on syytä varmistaa omistajalta. Järkeä on syytä käyttää;))
Kun luin tätä ketjua. Heräsi itselläni uusi ajatus sinänsä. Tästä aiheesta. Meidän jotka todella pidämme koirista ja eläimistä muutenkin. Olisi ehkä myös vähän joustavammin ymmärrettävämmin opittava suhtautumaan niitä ihmisiä joille ehkä tämä ns.eläinrakkaus ei ole sama asia. Kaikki eivät todella välitä kotieläimistä ei koirista eikä muistakaan. ja sitten myös toivosin suvaitsevaisuutta toisin päin. Kaikki eläinten ystävät eivät ole mitään eläinrääkkäjiä tai vihaajia..vaan todella pitävät ja aidosti ovat kiintyneitä omiin lemmikkeihinsä. Mitään ihmeen pahaa en pysty itse tietenkään näkemään? Eihän se ole keneltäkään pois. Mutta, en suinkaan odota että, kaikkien olisi näin tunnettava..ja ajateltava.
Ylipäätän tämä vastakkain asettelu? Mistä se kertoo meistä ihmisinä? Mikä ihmeen tarve on tästäkin näin yksinkertaisesta aiheesta saa aikaisesti näin ääripäihin menevä keskustelu? Eivätkö oikeesti aikuiset ihmiset pysty keskustelemaan järkevästi, hyväksyen? Erilaiset mielipiteet ja asenteet hyväksyen? Mikä on niin vaikeaa...että, täskin harmittomasta ja ihan tavallista ja kivastakin aiheesta sinänsä syntyi vähän tunkkainen....kokonaisuus. ylipäätään miksi täällä aina mennään keskusteluissa intohimoisesti helposti henkilökohtaisuuksiin;)))
Tsau:Friidu
Et saa nimitellä itseäsi höhläksi. Olet todella fiksu.
Varmaan mielenkiintoisia vastauksia oot saanut. Tykkäilen kaikista eläimiin liittyvistä jutuista.
Elikkä tullen niitä lukemaan tässä kohta tai jonakin muuna aikana, mutta nyt pläjäytän vaan omia sanoja,
kun tarttee ruveta meneskelemään tuonne muualle päin.
Kivaa, että sinulla on mukavia kokemuksia koirasta, jolla on ollut monilukuisia tyhmiä ilmeitä naamalla.:)
Se erityisesti venytti huuliani. Totta ja totta, että koirien naamataulut ovat mitä hauskimpia katseltavia.
Ilmeikkäitä, naurettavia, sydäntä lämmittäviä, lutusia ja vaikka mitä. Ja "monisanaiset" Silmät ja silmän valkuaiset.
Tanskan Doggin naamataulu on mitä vivahteisin. Pöljän näkösiä, kun pistävät parastaan. Siitä rodusta tykkään, ne ovat huumorintajuisia koiria. Se voima myös viehättää. Ja nopeus.
Kolme semmosta on ollut ja iloa on tuottanut perheeseemme monen säkillisen verran.
Lapset tökättiin iiiiiisoooon pulkkaan ja doggi veti jäätä pitkin saareen, että viuh vaan kuului.
Newfoundlandinkoira on kans meillä ollut ja sekin oli tooooosi kiva koira. Paljon olis siitäkin kerrottavaa.
Koirat tuntevat itsensä turvatuksi hyvän johtajan seurassa. Luottavat, että kyllä se ihiminen musta huolen pitää. Siis jos ihminen osoittaa, että hän osaa johtaa sillä tavalla sopivan-sopivasti.
En tiedä, rupesin mietiskelemään, että Rakastaako koira kuinka ja miten. Rakkaus sana jotenkin hypähti munilleni (silmien), sanoisin ehkä niin, että minä tykkäsin kuin hullu joulupuurosta mun koirista. Oli kiva touhuta niiden kanssa. Koirat tykkäs kans kovasti, kun saivat mennä joka paikkaan (metsät, saari ym.) ja toki krapsutukset myös miellytti.
En viitsi ottaa enää uutta koiraa, koska minusta ja koirasta tulisi liian pieni lauma. Koira ei varmaan tykkäis näin pienestä "perheestä". Noh, onhan mulla nää kissat, nekin ovat kivoja.
Joo, Oi aikoja......
Minua kiinnostaa kaikki luontodokkarit ja mikä hyvänsä luontoon ja sen olemassaolemiseen ja sen ilmentymiseen liittyvä. Erityisen kiinnostunut olen laajemmin maailmankaikkeudesta ja kaikesta siitä mitä ihmiset ovat siitä saaneet kerättyä tutkimustietoa. Paljon ovat, mutta paljon puuttuu. Minun ei tarvitse uskoa muuhun kun faktatietoon, onneksi.
Minullakin on ollut ilo tutustua yhteendoggiin joka oli varmasti maailman itsevarmin koira. Taas tuli käytettyä ilmaisua jonka pitäisi koskettaa vain ihmistä. Mutta niinhän sinäkin (huumorintajuinen), mutta mitä sanoja sitten käyttäisikään, ei, ei aleta keksimään korvaavia. Doggi oli todella kiltti ja suhtautui välinpitämättömän suojelevasti briardiini, joka oli doggia paljon vanhempi eikä aivan pieni koira sekään. Tämä briardi Dina on vilahtanut täällä parissa jutussani huumorin merkeissä. Avioeron jälkeen nainen toi kaksi koiraa elämääni joista toinen oli tämä Ronja ja siitä tuli minun koirani. Molemmat olivat sileäkarvaisia mäyrräkoiria ja alkuun vierastin niitä niiden ulkonäön vuoksi. Ne olivatmielestäni rumia ja rujoja, jalostuksella aikaansaatuja luonnonoikkuja. Muutaman kuukaude kuluttua ne muuttuivat mitä kauneimmiksi otuksiksi ja opin arvostamaan niiden pelottomuutta ja maasturin ominaisuuksia.
Tuo rakastaa sana, kuten vartalokin jäi juttuuni, kun alunperin oli tarkoitus kirjoittaa Ronjasta niin, että lukija ei olisi tiennyt puhunko koirasta vai naisesta, mutta se osoittautui liian vaikeaksi. Vähän samaan tyyliin, kuin kerran sinikielisestä koirasta, mutta eipä siinäkään kukaan mennyt halpaan. Huumori on vaikea laji.
Mielestäni yksinäisen ihmisen joka on vielä aktiivinen ei tulisi ottaa koiraa, se sitoo liikaa. Rajoittaa menoja ja menoja. Hyvää Tätä Vuotta!
Koirani oli hyvin viisas.
Oppi tuntemaan ajan milloin tulen kotiin. Eri päivinä eri aikaan. Mutta säännöllisesti kuitenkin.
Kun kasvoi ja tuli vanhemmaksi niin tuntui että se ymmärsi puheenikin. Ja yksi tapaus oikein jäi mieleeni.
Olin kerran todella surullinen niin koira tuli ja lohdutti. Se tuli syliin ja laittoi käpälänsä kaulalleni ja
ja "halasi". Kummallinen tunne tuli ja ymmärsin koiran ymmärtävän tilanteeni.
Koirat ovat viisaita ja antavat paljon hyville hoitajille. Minulle koirani oli tärkeä.
Minäpä tiedän Erika nimisen koiran joka ymmärtää seitsemää kieltä omistajansa mukaan. Tottahan minä tuon uskon.
kuitenkin ovat yleensä hyvänä apuna nuuskimisessa verrattoman hajuaistinsa ansiosta. Koiralle kannattaa opettaa pääosin sen viettejen mukaisia tehtäviä.
Samansuuntaisia ovat minunkin kokemukset koirista. Tuossa yläpuolella kerron briardista, Se on ollut omistamistani koirista "viisain", eli tarvitsi vähiten toistoja opetuksessa. Oppi puhumaan ja vähän matikkaakin.
Ihan tosi!
Tuon sorttista se oli Dinankin puhe ja matematiikka oli sitä, että se tiesi mekityksen sanoille yksi kaksi ja kolme, eli kerjätessään pannaria ja mansikkahilloa se amtoi aina erehtymättä vaaditun määrän pusuja.