Syyllisyys painaa murhaajaa päivin öin. Sen täytyy olla mielessä aina. Entä murhaajan omaiset kuinka he tämän kaiken jaksavat? Voi heitä, olisihan se helpompi jos murhaaja tunnustaisi tekonsa, sovittaisi syntinsä ja saisi rauhan. Olisi rehellinen ja suora.
Anteeksianto ja rauha tuonpuoleisessa on armo. Nyt vain kärsimystä ympärillä ja hänessä on aivan erilaisia puolia jopa vastakohtia ja hän on yhtä aikaa ihmisiä rakastava ja itsekäs väkivaltaa kammoava ja itse väkivaltainen. Hän on hyvää tahtova ja pahaa toteuttava. Hän rakastaa rauhaa ja aiheuttaa vihaa. Hän janoaa rakkautta mutta kylvää riitaa. Hänen sisimpänsä kaipaa JUMALAN yhteyteen mutta samalla hän itsekkäästi etsii riippumattomuutta ja oman itsensä herruutta.
Hän on kuin talo jonka ullakkokerroksissa laulavat enkelit ihania hymnejään mutta jonka kellarissa ulvovat sudet tai hän on pinnalta katsoen menestyvä sivistynyt ehkä iloinen ja tyytyväinen mutta pinnan alla taakkoja kantava kärsivä, joskus epätoivon partaalla hoippuva ihminen. Tunnustaisi tekonsa kärsivä ihminen.
Mikä saa aikaan huudon? Onko se pelko, kauhu, pettymys, suru, kipu, ahdistus, epätoivo? Vai onko se ihmisen eksistentiaalinen tyhjyyden ja tarkoituksettomuuden kokemus.
Onko se syyllisyyden häpeä? Liittykö se maailman synkkyyteen sen synkkiin väreihin vai oman sisimmän tuskaan? Vai nouseeko se huuto jotenkin suhteesta noihin toisiin ihmisiin, joiden hahmo näkyy etäällä. Liittyykö ahdistus pettymykseen, syyllisyyteen, hylkäämiseen vai siihen ettei yhteyttää heihin enää ole? Peruuttamattomuus, lopullisuus, paha olo jota ei voi pois pyyhkäistä.
Olipa mikä hyvänsä HUUTO - taitaa olla kärsimyksen huuto, kärsimyksellä on siis monta nimeä. Se voi olla fyysistä kipua ja tuskaa henkistä tai sielullista ahdinkoa. Se on piinaa tai hätää, se on määrittelemätöntä ahdistusta, joka valtaa koko ihmisen. Tavallisesti se koskettaa koko ihmistä, se on kuin iso möhkäle hänen sisässään, joka ottaa sieltä tilan, valtaa ihmisen pahuuden köysiin.Tunnustus keventää taakkaa, se myös antaa mahdollisuuden ymmärtää, että on olemassa muutakin kuin kipu, tuska, yksinäisyys ja epätoivo.
Anteeksianto ja rauha tuonpuoleisessa on armo. Nyt vain kärsimystä ympärillä ja hänessä on aivan erilaisia puolia jopa vastakohtia ja hän on yhtä aikaa ihmisiä rakastava ja itsekäs väkivaltaa kammoava ja itse väkivaltainen. Hän on hyvää tahtova ja pahaa toteuttava. Hän rakastaa rauhaa ja aiheuttaa vihaa. Hän janoaa rakkautta mutta kylvää riitaa. Hänen sisimpänsä kaipaa JUMALAN yhteyteen mutta samalla hän itsekkäästi etsii riippumattomuutta ja oman itsensä herruutta.
Hän on kuin talo jonka ullakkokerroksissa laulavat enkelit ihania hymnejään mutta jonka kellarissa ulvovat sudet tai hän on pinnalta katsoen menestyvä sivistynyt ehkä iloinen ja tyytyväinen mutta pinnan alla taakkoja kantava kärsivä, joskus epätoivon partaalla hoippuva ihminen. Tunnustaisi tekonsa kärsivä ihminen.
Mikä saa aikaan huudon? Onko se pelko, kauhu, pettymys, suru, kipu, ahdistus, epätoivo? Vai onko se ihmisen eksistentiaalinen tyhjyyden ja tarkoituksettomuuden kokemus.
Onko se syyllisyyden häpeä? Liittykö se maailman synkkyyteen sen synkkiin väreihin vai oman sisimmän tuskaan? Vai nouseeko se huuto jotenkin suhteesta noihin toisiin ihmisiin, joiden hahmo näkyy etäällä. Liittyykö ahdistus pettymykseen, syyllisyyteen, hylkäämiseen vai siihen ettei yhteyttää heihin enää ole? Peruuttamattomuus, lopullisuus, paha olo jota ei voi pois pyyhkäistä.
Olipa mikä hyvänsä HUUTO - taitaa olla kärsimyksen huuto, kärsimyksellä on siis monta nimeä. Se voi olla fyysistä kipua ja tuskaa henkistä tai sielullista ahdinkoa. Se on piinaa tai hätää, se on määrittelemätöntä ahdistusta, joka valtaa koko ihmisen. Tavallisesti se koskettaa koko ihmistä, se on kuin iso möhkäle hänen sisässään, joka ottaa sieltä tilan, valtaa ihmisen pahuuden köysiin.Tunnustus keventää taakkaa, se myös antaa mahdollisuuden ymmärtää, että on olemassa muutakin kuin kipu, tuska, yksinäisyys ja epätoivo.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mutta kaikki eivät kadu tekojaan.
Kokevt ne ikeutetuilksi.
Jotkut jopa nuttivat niitsä, sala, muisteklevat j jopa usivat teojaan.Ihmisen mieli on monimukainen, selittämätön. Syntyykö lapsi viattomana ja olosuhteetko pilaavat entä geenit.
ei ole mitään syytä huonoon omaantuntoon? Painaako se sittenkin?
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/MTV3 Uusi 112-nauha Ulvilan surmasta/art-1288356038258.html
Ulvilassa voi painaakin, Bodomissa ei, sillä teon tunnustanut ja syylliseksi havaittu hukuttautui 1969. Viimeinen ajojahti oli ansioristin tienuuta, ei onnistunut.
tekijä olikin lähempänä kuin poliisi osasi epäilläkään
Niinhän sitä voisi luulla että olisi helpompi olla kun tunnustaa, tai jos ei itseä hetkauta niin edes lähiomaisten tähden. Mutta tarinankerronta se vaan jatkuu..
Nyt murhasta tuomittu vaatii välitöntä vapauttamista, ketä pitäisi vielä ehtiä ojentaa ennen hovia??
Jes jes kaikki elinkautisvangit vapaalle jalalle.