Kymmenvuotiaalla perhoskoiralla todettiin syksyllä kohtutulehdus. Sai antibiotit ja tuntui toipuvan. Mutta kohta oireet tulivat takaisin, eli koira joi runsaasti. Taas otettiin ultra ja kohtu olikin täynnä märkää. Koira leikattiin samantien. Kotiin sai antibiotit ja kipulääkettä. Haava rupesi paranemaan hyvin ja muutenkin virkistyi. Kunnekka tänään halusi vain olla sylissä. Silloin koiraa silittäessä huomasin että käteni kostui. Selastä lähti isolta alata ( pienestä koirasta) karvat pois ja nahka tihkui nestettä ja rupesi muuttumaan mustaksi. Vas puolella myös isoja punaisi kuumia alueita. Eläinlääkäri oli ymmällään, että mikä on. Selkään oli jo tullut kuolio. antibiotit ja särkylääke vaihdettiin ajatellen jotta olisi tullut allerginen reaktio. Sepsiskin tietty mahdollista, jos edellinen antibiotti ei siihen purrut????
Olen aivan ihmeissäni. Pelkään että menetän rakkaan ystäväni.
Onko teillä kokemusta tälläisestä? Miten koiranne on selvinnyt?
ainakin siitäkohden missä kuolio nahka lähtee pois, en tiedä sitten pelastuuko nuo punaiset kohdat.
Tuskaista on vierestä seurata ja vain odottaa mikä eteen tulee. Voin vain lääkitä koiraani ja antaa hellyyttä ja sylihoitoa ....
Olen aivan ihmeissäni. Pelkään että menetän rakkaan ystäväni.
Onko teillä kokemusta tälläisestä? Miten koiranne on selvinnyt?
ainakin siitäkohden missä kuolio nahka lähtee pois, en tiedä sitten pelastuuko nuo punaiset kohdat.
Tuskaista on vierestä seurata ja vain odottaa mikä eteen tulee. Voin vain lääkitä koiraani ja antaa hellyyttä ja sylihoitoa ....
Vastaukset 5
Vanhimmat
Voimia, itselläni on kanssa parhaillaan suuuri huoli rakkaasta ystävästä, elinaikaennuste saatu ja nyt vain mennään päivä kerrallaan siihen asti kun peli on vedettävä poikki. Sattuu niin hirmuisesti, tuska on kova itselläni, etää hyvää joulua vaan :'(
Mikä ystävälläsi on? Voitko miten helpottaa hänen oloaan?
Itsestä tuntuu että antaisi mitä vaan että ystävä paranee, mutta kun voi tehdä vain rajallisen.
Meillä on jo saatu muutama ilon kyynelkin,kun koiran voimat on palutuneet hetkellisesti, että on jaksanut olla jaloillaan ja juoda ja syödä.
Mutta kipuja on kovasti, ainakin silloin kun edellisen lääkkeen teho alkaa hiipua ja ennekuin uutta voi antaa.
Kuolio selän ihossa on kamala ja vieressä iho huonona ja osin sekin kuokioon mennyt.
Onneksi en tiedä tulevaa, joten jaksan vaan toivoa että meidän yhteiset hetkemme jatkuvat.
Paljon voimia sinulle ja jaksamista!
Onpa surullista lukea kuulumisiasi. Kuinka jatkatte tästä? Onko eläinlääkäri sanonut ennusteita toipumisesta, leikkaus yms? On äärimmäisen raskasta seurata oman rakkaan ystävän taistelua. Sitä vaan toivois kumpa vois helpottaa sen oloa jotenkin. Omalla koirallani todettiin takajalassa syöpä. Eilen patti poistettiin mutta lääkäri ei antanut kovin hyvää ennustetta, koska oli näyttänyt että se on tehnyt tuhojaan jo, etäpesäkkeita yms. Lääkäri sanoi että annetaan koiralle vielä mahdollisuus kun on muuten vielä niin virkeä, vain luoja tietää päästäänkö vielä kahlailemaan järvessä kesällä. Käytännössä koira on kolmijalkainen, neljättä jalkaa vaan raahaa pesässään, mutta niin kauan kun pystytään kivut ehkäisemään ja muuten on pirteä niin siihen asti mennään. Meillä näihin 11 vuoteen on mahtunut niin upeita muistoja, että toivotaan niiden voimalla sitten jaksaa tämän raskaan prosessin hoitaa loppuun. Tsemppiä teille ja täällä pidetään kädet ja tassut ristissä teidän puolestanne. Kerrothan kuulumisianne ajoittain.
Marraskuussa koirallani ensimmäinen kohtutulehdus joka uusi ja leikattiin joulukuussa. Tämänjälkeen puolet selän ihosta meni kuolippn ja nahan alla oli anairoobinen bakteeri. Koirani oli huonona pitkään, välillä parempiakin päiviä.Ruokailu ei onnistunut kuin syöttäen.
Muuten hoitona meni kaksi antibiottia aina helmikuun kuudenteen päivään, lisäksi maitohappobakteeri ja happolääkkeet. Välillä koirani oksenteli paljon. Kuoliota leikeltiin ja suihkutus ja betadine kahdesti päivään ja samalla kuolioiden leikkausta. Hoito oli koiralle rankkaa, mutta mitäpä ei tekisi rakkaan ystävänsä puolesta. Kauluria oli pidettävä kaikenaikaa. Illat sitten sai sylihoitoa. Pienin askelin mentiin kohti parempaa. Kunnes maha ei enää kestänyt antibiottia ja se lopetettiin vaikka vähän oli avonaisia kohtia. Koirani meni taas huonompaan oli kovia vatsakipuja, kuumeili ja oksenteli. Mutta antibiotin lopettaminen, antepsin ja maitohappo auttoivat.
nyt meille kuuluu ihanaa: Voin sanoa että koirani on terve. Mikä riemu kun aamuisin kuuluu pienten tassujen rapsutus lattialla. Riemu siitäkin kun koirani syö itse. Ja ennenkaikkea miten iloinen javirkeä koirani on. Turkkikin alkaa pikkuhiljaakasvaa, nutta tietysti jää suuria kaljukohtia, joita on hoidettava kesän auringonpaisteella etteivät pala.
Syyksi kaikken tähä ell arvioi että kohtutulehdus oli jo niin pitkälle edennyt että bakteeri kerkesi jo verenkiertoon.
olen jokahetki onnellinen kun saan viettää aikaani parhaan ystäväni perhoskoirani kanssa.
Kiitos vastauksista ja kiitos kun luit tämän ja samalla jaat tämän ilon kanssani.
olipas kiva kuulla. :) mukavaa että kirjoitit vielä miten kävi. Hyvää kevättä teille molemmille.