Olen tätä palstaa lukiessani törmännyt usein itseään vanhuksina pitävien kirjoituksii. Itse ajattelen, että käyttäisin tuota nimitystä vasta 80 vuotta täyttäneistä, jos sittenkään. En tarkoita, että nimitys olisi vähättelevä, mutta kyllä kuuskymppiset ovat kautta linjan jotain aivan muuta, kuin vanhuksia, mutta mikä olisi sopivampi nimi???
ovatko 60 plus palstalaiset vanhuksia?
nainen 49
1151970
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 115
Vanhimmat
täällä ollaan, ei nimitys sitä muuksi muuta.
Vastahan tässä ollaan keski-iässä.Itse en kyllä 61 vuotiaana tunne olevani vanhus. Fyysinen kuntokin on parempi, kuin kolmekymppisenä.
yleinen elinikä on korkeintaan n. 80 vuotta, niin siinähän keski-ikä olisi 40?
Se nyt on se ja sama, miksi kutsutaan, kun on iloinen mieli ja hänttä pystyssä. Anoppini sanomaa. :))
toiset eivät ole. Ihminen on niin vanha kuin tuntee olevansa. Itse 64 vuotiaana en vielä pidä itseäni vanhuksena. Eikö vanhus ole sellainen joka ei omillaan pärjää vaan tarvitsee päivittäistä apua? Eräät ei ole vanhuksia edes 80 vuotiaina.
Kuusikymppiset, mutta palstalla on paljon heitä, jotka ovat jo lähempänä 70v, kuin 60v.
..koska tuskin täältä löytyy henkilöä joka nuortuu, tai mistäs sitä tiedän,.. kiva olis sellaisen ihmeen tuntea.
ENTINEN NUORI.
Entinen keski-ikäinen?
Olen 72v enkä tunne itseäni vanhukseksi,kaikki toiminnot pelaa kalastan talvellakin liikun paljon luen.Myös seksipelaa,en tietä mikä puuttuu??
ellet sinä itse. Onko kalaa tullut tarpeeksi?
Pitäisikö vanhuksia alkaa kutsua lapsiksi sen jälkeen, kun he itse tuntevat uuden lapsuuden tulleen?
Vanha viisaus:
"Kerran aikuisna, kaksi lasna."
Eivätkä ihmiset itse vanhana edes tajua tulleensa lapsiksi jälleen!
Erittäin suurella todennäköisyydellä meillekin käy juuri niin.
Minun kroppani kuitenkin näyttää paljon paremmalta kuin nelikymppisenä - itsekehua tässä ei ole, nämä arviot ovat ihan ulkopuolisten julki tuomia, ja heitä on aika monta. Kiloja ei ole vähentynyt suinkaan, taitaa olla jokunen kilo enemmän, mutta liikunnan ja treenien ansiosta lihaksisto on kohdallaan ja kroppa sutjakka. Kokonaisuutena ero lie kuitenkin plus miinus nolla, koska selvähän se on että 25 vuodessa nivelet ja jotkin muutkin paikat alkaa antaa vinkkiä ettei nuoruuden kukoistuksessa enää olla.
Vanhukseksi en itseäni tunne, on elämäiloa ja -nälkää sen verran vielä. Mitenkäs nimitys seniorikansalainen? - no, pitää makustella.
Aika karmeelle tuntuu, että vanhuksia, siis yli kuuskymppisiä tarvittaisiin niin kipeästi vielä työelämässä, vaikka on nuorisotyöttömyys korkealla.
Itse tunnen kyllä lähes seitsemänkymppisiä, joille se vanhus nimike ei sitten millään istu..
lukenut niin paljon tästä on tehty aloituksia. Kiitos vaan, "uudesta". Tehdäänkö tästä sellainen jokapäiväinen?
Kaikki täällä ovat vanhuksia, jotkut vaan hakevat tekosyitä.
Tuosta mielipiteestä on minulle kiukuteltu paljon.
Yksikään naisista ei kanna omaa tukanväriään, kaikilla on kireät alusvaatteet jot pullistavat sieltä sun täältä.
Tarkoitan sieltä mistä näkevät tarpeelliseksi. Karaoke on hyvä paikka tehdä havaintoja, Tallinnanlaivat toinen, Ruotsin laivoilla voi havannoida miehiäkin.
Rahakkaimmilla on tavalliset, seksikkäät, leikattuja kun ovat.
Jokunen hyvinsäilynyt luomu on, mutta en paljasta.
ei ole värjätty, ovat vielä tummanruskeat, hieman harmaita hiuksia seassa.
Johtutuneeko siitä että en käy karaokessa?
Tiedämme sen hyvinsäilyneen luomun, paljastamatta. menis vaan omanhehun puolelle.
Nuorempana käytin tummentavaa Brylcreemiä. Vaikka olikin mopo.
:)
ja alle kuusikymppisen näköiseksi todettu, pitänee siis paikkansa.
:)
Mä ainakin olen superluomu,vai väitätkö että pitkät hiukseni olisi värjätyt ; )))
Ja sopivasti rönsyilen,ihan ite kiloni kannan. Entäs itse,pullistelut sikseen.
mutta hyvä niin, voin valita kehen uskon.
:)
Vielä on harmaata vähemmän.
Enkä ole leikellyt, vaikka tarvetta voisikin olla.
kerroin vaan mitä mulle on sanottu.
Ja minulle nyt on ihan se ja sama mitä ja kehen uskot, ei heilauta maailmaani mihinkään suuntaan.
Sinkulla on aina oltava reilusti valinnanvaraa ja tilava sohva. ;))
Nyt menen saunaan ja sipaisen hunajaa pintaan, eiköhän nahka pehmene entisestään.
:)
ensin näppäimistöstä.
:)
sinullekin, etkös sä voidellut kännykän luuripuolen hunajalla :)))
joiden vuoksi voi pyyhkiä Hunajan pois.
Ihan kaikkien vuoksi ei tarvitse.
Laittaa vaan lisää.
nyt on lauteet hunajassa ja pinta pehmeä :))
Kerta kaikkiaan freesi olo, tunnen itseni ainakin kymmenen vuotta nuoremmaksi, mutta peillin
en uskalla katsoa.
Onko paino pysynyt kurissa ?
ei liikakiloja.
En pidä itseäni vanhuksena, tunnen itseni terveeksi ja nuorekkaaksi. Valitettavasti näköni on myös hyvä ja peili väittää toisin. Joskus olen katsonut näyteikkunasta heijastuvaa hahmoa ja ajatellut, että mikä vanha nainen tuokin on, no minähän se siinä.
Lapsenlapset ja heidän ikäluokkansa pitävät minua vanhuksena. Kahdeksanvuotias kysyi, saako hän minun auton kun lähden ukin luo, eli kuolen. Toisena päivänä kuusivuotias sanoi, että koirani tulee sitten heille kun minä kuolen. Hyvä asia sinänsä, mutta ajattelin kyllä vielä olla täällä jonkin aikaa.
Ikääntyminen on vaan pakko hyväksyä, se saapuu hiipien ja sen huomaa pienistä asioista. Ei tässä mitään, niin kauan kuin elämä ja asiat kiinnostavat ja selviää itse. Kuudenkympin molemmin puolin hirvitti, pelkäsin vanhenemista enkä halunnut hyväksyä sitä . Nyt on mittarissa jo 66 vuotta ja koko ajan tulee vuosia lisää. Nykyään olen sinut sen asian kanssa.
Ei tämä pirunpaa ole, voittaa se sen toisen vaihtoehdon, ainakin toistaiseksi.
kirjoitit, ihan piti ääneen nauraa, kun niistä lapsenlapsista kerroit, itsellänikin niitä kaksin kappalein 5 ja 3 vuotiaat, parhaassa iässä.
se vanhuus. Ennen olivat kaikki bussinkuljettajat, lentäjät, lääkärit ym. vanhoja miehiä ja naisia, nyt he ovat melkein lapsia. Takavuosina erään noin 40 vuotias kaverini lapsi meni ekalle luokalle, ja isä kysyi minkälainen on opettaja. "Vanha", sanoi poika. "Kuinka vanha", kysyi isä. "En oikein tiedä, mutta vanha on". Onko niin vanha kuin minä?". "No ei kuitenkaan ihan niin vanha", vastasi lapsi.
Itse (67) olen ainakin virallisesti vanhus, sillä olen vanhuuseläkkeellä.
Peileihin en luota, sillä nehän valehtelevat, mutta nyt jo kamerat tekevät samoin. Myös lämpömittarit näyttävät eri tavalla kuin ennen. 30-40 vuotta sitten saatoin tuntitolkulla paljain käsin ruuvailla jotakin 30 asteen pakkasessa, mutta nyt sormet ovat hanskat kädessä kohmeissa jo 10 asteessa.
Ikääntyminen on meidä kaikkien kohtalo, mutta koemme sen ehkä eri tavalla. Joka hyväksyy ikänsä, saattaa tasapainoisena tuntua nuorekkaammalta, kuin menyttä nuoruutta sureva.
Viestisi oli hauska, kuten jo aiempi vastaaja totesi. Hyvää Joulua Sinulle nuorekkaalle vanhukselle!
" Hei pappa mun kenkää meni iso musta mulkku" Ja vielä tarhan pihalla huusi ja tietysti erittäin kuuluvalla äänellä.
Mullakin on kaksi mummutettavaa, tytöt kutsuvat toista mummoa mummiks ja minua eijamumiks! .Onpa mielenkiintoista, kysäisin tytöiltä, vastaus tuli kuorona:et sinä näätä miltään mummolta, kun meijän äitiltä!
se toinen vaihtoehto olisi? Nuorentuminenko?
Tänään tunnen itseni vanhaksi ja raihnaiseksi, kun flunssa on päällä. Sunnuntaina ja maanantaina eli eilen taas tein töitä vapaaehtoisena 4-5 tuntia niin, etten kerennyt kahvia juomaan. Ja kivaa oli eikä väsyttänyt edes - vielä.
Jos lasteni ikäiset 45 vuoden molemmmin puolin tuntevat itsensä keski-ikäiseksi, niin miksi en voisi olla vanhus, mutta terveenä tosi hyväkuntoinen. Oma keski-ikä, oliko sitä ollenkaan! Näin jälkikäteen ajatellen, en myöntänyt olevani keski-iässä. Tein kivaa työtä ja olin rakastunut.
Oliskohan se niin, että elämäntilanteen tai elämänilon mukaan sisäinen tunne omasta paikasta lapsuuden ja vanhuuden janalla vaihtelee.
Ei se totuutta muuta.
Ikäri ukko on ikäri ukko kutsuttakoon miksi tahansa.
Romut eivät liiku vanhaan malliin.
Alkoholi veltostuttaa. Siis sitäkin täytyy välttää.
Vanhan ukon lukulasit ovat tarpeen pienemmän tekstin kanssa. Syytän silmien kaihileikkauksia!
Kun lounaan jälkeen vetäytyy vatsalleen lukemaan, hurahtaa puoli tuntia yhdenkään sivun kääntymättä.
Peruuttaen pysäköidessä jää autonkäppänä aina 10cm vinoon.
Markettiin täytyy ottaa mukaan muistilappu.
Vain korvaustestoilla pääsee 5-kymppisen lukemiin.
Voi, voi!
Voisin jatkaa luetteloa.
Totuus ei muutu miksikään nuorekkaammalakaan nimityksellä.
Vaikka kokeilisi ikäteiniä tai jotain vastaavaa!
Anteeks vaan mut tutulta kuulostaa,itselleen on hyvä nauraa välillä vaikka ei naurattaisikaan.
Koko päivän oon miettiny,mistähän automaatista eilen otin rahaa,netin tilitapahtumat kertoo,muisti vaan ei...
Ja tuhlannutkin olen,sitäkään en juuri muista mihin,en mihinkään tärkeään ainakaan!
Lompsa taas kuitteja täynnä ja jääkaapissa nakkipaketti,matkaevääks.
Nyt äkkiä kuntosalille, kun joku kirjoitti, että siellä treenaaminen parantaa muistia.
Kuluseurannan työnjako kuvannee vaimoni luottamusta muistiini.
Vain hän seuraa kuluja.
Minä kilkuttelen laskut nettiin ja vaimo seuraa korttilaskun ja pankkien tiliotteiden kautta menoja.
Turha on molempien hilseillä!
Omat lapseni ovat aina lapsia, nyt jo yli 40-v. Lapsenlapseni ovat kylläkin lapsia eittämättä, koska lapseni sai ne vasta "keski-iällä", ollen nuorimmaisen saatuaan 39-v.
Äidiltäni on kai minullekin periytynyt sanonta "pojat", joilla hän kutsui omia poikiaan ja vävyjään, yleensä häntä nuorempia miespuolisia. Tyttöjä mekin sisarukset oltiin ja oltaisiin vieläkin, jos äiti eläisi.
Mitä pahaa on vanhus nimityksestä? Olisiko mummo tai ukko parempi? Itse ainakin usein korostan olevani "niin vanha", että en jaksa tehdä sitäsuntätä. En ainakaan hevosena, jos molemmat haluaa ratsastaa, vaikka nuorempana olinkin hevosena, kun oli pikku aatra ja istutimme perunaa.
Olen sillä 30-40v tasolla aina ja näkö muutamien naisten mukaan 50 kymmentä, jonka olen korjannut ajankohtaiseksi.
on ruutiukko sopiva nimi.
Tänään meinasin alkaa uskomaan ikääntymiseen kun nuori nainen avas oven mulle tai sit se johtui siitä kun kannoin sen koiraa.
60 -70 v on eri kuntoisia, moni on jo kuollu, moni on vakavasti sairas, jotkut yksilöt on onnekkaasti pysyneet terveinä, joten yleisesti katsoen olemme vanhuksia.
Oma elämä oli 65:na " hilikulla " loppua, sydän petti yllättäin, leikattiin kaikki pääsuonet, nyt voin kohtuullisen hyvin, mutta sydän vikanen on aina puolittain terve, väsyy helpommin, jaksminen heikompaa kuin terveillä, päällepäin sydänvikanen näyttää terveeltä mikä onkin hyvä, en kehtais näyttäytyä sairaan oloisena erilaisissa harrastuksissa, menen ulkoisesti täydestä muitten ihmisten joukossa, kuten Kari Tapio, mutta sairaus jäytää sisälläni, onnellinen olen tästä kunnosta kaikesta huolimatta. Kari leikattiin samoihin aikoihin kuin minut hieman jälempää, nyt hän on poissa, se tietoisuus lohduttaa kohdallani että poislähtö tulee äkkiä yllättäin, eipä tarvi jäädä sängynpohjalle vuosiksi kitumaan.
kun laåpset lähentelee 50v, taikka iki-nuori. Hiusten väri oma, harmaa voittoinen. Sopivasti kirjava.
Lasten mielestä saatan olla vanha, nuorison mielestä varmaan vielä vanhempi, 90-vuotias ystäväni toteaa usein, että olen vielä niin nuori...
Jotkut puhuvat seniorikansalaisista. En ymmärrä miksi ihmisiä pitäisi lokeroida ja nimitellä. Useimmiten toimimme tasa-arvoisina rinnakkain työpaikoilla, järjestöissä, harrastuksissa jne. Siellä mietitään harvoin, mihin ikäluokkaan joku kavereista kuuluu tai miten häntä pitäisi nimitellä. Itse haluan loppuikäni olla ensin ihminen ja sitten nainen - ja kumppanini kanssa joskus myös päinvastaisessa järjestyksessä.
on posliini.
vanhuksia kun saadaan vanhuuseläkettä?! Näin sen näkisin. Itse aloin saada sitä joulukuun alusta (65 vuotta). Sitä ennen olin työttömyyseläkkeellä. Mutta vasta täyetettyäni 65 tunsin itseni "vanhukseksi". Olinkin jo monasti ajatellut, että 90-luvulla pystyin lenkkelilemään koiran kanssa pitkiäkin matkoja. Nyt en pysty ja aloin miettimään, niin johan siitä on ainakin 15 vuotta aikaa. Kyllähän ihmisen kunto muuttuu jo 15 vuodessa. Jotenkin kuitenkin olin kuvitellut olevani samanlaisessa kunnossa kuin silloin.
48 vuotiaana lähtevät monet armeijasta vanhuuseläkkeelle. " Teille on myönnetty vanhuuseläke" luki vajaa 50 vuotiaan naapurini papereissa.
On harmillista huomata ettei lenkkeily enään suju samoin kuin esm. 5 vuotta sitten. Jalat on muuttuneet kipeeksi, pojvissa ja lonkassa kulumat, lihasheikkous seuraa väistämättä huonosta liikunasta, kipulääkkeellä selviä päivästä toiseen. Pakko on myöntää, vanhuus on tullut meille asumaan.
Itsekin jäin vanhuuseläkkeelle kuuskymppisenä, kun olin aikoinaan vuonna 94 älynnyt valita itselleni edullisemman vaihtoehdon ns.n ammatillisen eläkeiän, jossa huomioitiin toistakymmentä vuotta tekemäni kolmevuorotyö. Aiemminhan kolmevuorotyötä tekevillä oli eläkeikä 58.
Nyt tätä eläkkeelläoloa harjoiteltu jokunen kuukausi. Tunnen kuitenkin itseni vielä niin hyväkuntoiseksi, että vanhukseksi en ala. Tiedän toki, että lastenlasten mielestä olen ikäloppu.
Ehkä nämä aatokset ovat vaan jonkunlaisen kriisin ilmenemismuotoja uudessa tilanteessa, kun neljäkymmentä vuotta on putkeen joko opiskellut tai ollut työelämässä tauotta. Samalla hoitanut perheenja yksinhuoltajana Ja nyt on sitten yhtäkkiä lähes kaikista velvotteista ns. vapaa.
"Ilmaillessani" viimeeksi v 1971 oli taistelulentäjän eläköitymisikä 35v edellyttäen ettei ottanut majurin jämiä jolloin ikä nousi 60:een.
Minun vaikea kuvitella parempikuntoista eläkeläistä kuin 35-vuotias hornet-kuski!
En tiedä ovatko muuttaneet ikärajoja tai pelisääntöjä.
Olis kiva tietää, jäivätköhän nuo kolmevitoset viettämään eläkepäiviä. Heistä jotain tietävät voisvat kertoa, kiinnostaa.
Jos huru-ukot yrittäisivät kalliilla koneilla puolustaa ilmatilaamme.
Eläköitymisen jakaumaa en tiennyt silloinkaan.
Kunnianhimo ja turvattu tukevaisuus sekä siviilielämän mahdollisuudet siinä taistelivat keskenään.
Kaverit olivat kovin kiinnostuneita siviilimahdollisuuksistaan.
Yksi poikamieskapteeni oli aloittanut eläkepäivänsä hankkimalla asuntoauton ja ajelemalla Välimeren pohjoisrantaa edes takaisin.
Lähetti postikortin kuukauden välein kustakin paikasta.
miksi näitä mietit
se merkki onko vanhuuden vai tyhmyyden?
"kautta linjan jotain aivan muuta kuin vanhuksia"
- kun tuon jo kerran tiesit
sopivaa lie muita samoin kuin itseäänkin kutsua?
tuttavapiiriini lukeutuvat kuuskymppiset ihmiset ovat virkeitä ja eteenpäi suuntaavia, kun taas tällä palstalla voivotellaa, surkutellaan ja ollaan enimmäkseen negatiivisiä. Ihmetyttää, ja siksi myös mietityttää..
Palstalaiset on 60 - 70 joten meitä on moneksi. Oma kokemus oli että 60:nä olin vielä täysin vireä ja terve touhusin vaikka mitä ja mieheni kanssa matkustelin, kylläki mieheni oli jo alkanu sairastelemaan joten olin hänen hoitajansa monta vuotta, nyt seitenkympisenä olen tullut vanhukseksi, johtuu 65 :na tehty sydänleikkaus, kertaheitolla voimat väheni, se vanhentaa ihmistä kummasti, ei jaksa enään niinkuin kuuskymppisenä vaikka leikkaus onnistuikin hyvin. Te kuuskymppiset olette vielä nuoria meihin seitenkymppisiin verrattuna, mutta tulette vauhdilla perässä, jos pysytte terveenä voitte hyvinkin tuntea ittenne nuoreksi vielä seiten kymppisenä.
Kaikki ollan köyhästä perheestä kotoisin, savonmualta. Jokainen on lähteny tahoilleen leivän perään,pärjänny kuka mitenkin. Mutta yksi yhteinen piirre meillä on, huumorintaju ja tietynlainen vahva side toisiimme. Isämme kuoli jo 71 luvulla ja äiti 85, meitä jäi isän kuoleman jälkeen neljä alaikäistä tyttöä.
Äiti kasvatti meitä parhaansa mukaan, ompeli naapurinkin lapsille vaatteita ja piti muutamaa lehmää tulojen saamiseksi. Hän oli positiivinen ihminen jos kuka, eikä kukaan jos ei tietänyt äidin ikää ois luullu kaksikymmentä vuotts vanhemmaks. Sitten kun sain hänet lopettamaan navettahommat ja lähtemään ihmisten ilmoille, hoi hän nuortu samat mitä menetti lehmien ja meidän lapsien hoidossa, ja oli syövän voittamanakin paljon nuoremman näköinen kun viisikymppisenä.
Mulle tulee 50 linssiin uudenvuodenaattona, tyttäreni on 30, tuntemattomat luulee meitä sisaruksiksi. se imartelee,asutaan eri paikkakunnilla.
Jos joku kadehtii toisten terveyttä ja nuorekkuutta, Tyhmää, elämän iloa ja asenetta!
Kuulepas "nuori" kommentoija, anna meidän olla sen ikäisiä kuin haluamme ilman mitään nimitystä. Miksi sinua häiritsee, jos joku joukosta tuntee olevansa kuusikymppisenä vanhus? Vanhus-nimitystäkään ei ole niin yksioikoinen,että kaikkien mielestä vain kahdeksankymppiset ovat vanhuksia. Sitäpaitsi meilläpäin koulunuoriso kutsuu vanhempiaan vanhuksiksi yleisesti. Siten vaikkapa nelikymppiset vanhemmat voivat jälkikasvunsa kielenkäytössä olla vanhuksia. Sinäkin pääsisit ilman muuua vanhusten joukkoon.
Jos joku haluaa nimittää itseään kuusikymppisenä vanhukseksi, ihan vapaasti vaan. Onhan meillä sanan- ja ajattelunvapaus. Aloituksestasi on jälleen kerran luettavissa kansallinen piirteemme eli että kaikella asialla ja ajattelulla pitää olla vain yksi nimitys ja se on se oikea. Muita suuntia ei sallita. Mitä, jos kuitenkin sallisit, varsinkin kun itse et kuulu ikäryhmään.
Ikääntyminen ei mene tasatahtia. On myös turhaa luulla,että kaikki yli kuusikymppiset ovat valtavan vireitä ja tukka putkella liehumassa yltiösosiaalisina. Sairaus kaataa meistä monia tavalla tai toisella ja olo on usein tosi väsynyt. Peilistä katsoo silloin vastaan satavuotiaan näköinen ilmestys. Palstalle kirjoitellaan monenlaisissa mietteissä enkä ainakaan minä jatkuvasti jaksa olla niin kovin pirteä ja nuorekas (että onkin ärsyttävä termi tuo nuorekas). Kun ikämme ei ole sinulle henkilökohtaisesti aktuelli, älä kanna siitä tai nimittelystä huolta. Ehdit miettiä asiaa, kun ja jos itse olet kuusikymppinen "nuori".
Henkilökohtaisesti olen mielelläni vanha ja monasti tunnen itseni vanhukseksi, kun kivut oikein kalvavat ja köpöttelen vaivalloisesti ulkona. Muut ikäluokan mimmit ja kundit voivat olla edelleen nuorisoa.
kirjoitit, onnea selvästä aivotoiminnasta.
Minuakin on aina potuttanut sana nuorekas. Se on varmin merkki siitä, että sillä nimitetty ei ole nuori.
Nykyisin ei mikään saa olla luonnollista, aina pitää olla jotain kiertoilmauksia.
Syksyisin on vanhuksilla oma viikkokin, kuinka sitä olette viettäneet?
Muuten, kyllä kansallispiirteemme on kateus.
Meillä on rollaattorikilpailuja,sitten kilpailuja joissa keksitään sanoja jotka alkaa kirjaimella .
Lisäksi miehillä on pissimiskilpailu,jossa parhaiten pärjäävä saa palkinnoksi vuoden piimät.
ihanasta vastauksesta. Sait minut hyvälle tuulelle toiv. loppupäiväksi. Niin, täytyykö aina olla niin helve.. tosikko?
Olen huomannut, että kun nuorempana kutsuttiin kauniiksi, myöhemmin sanottiin, että näytät hyvältä, niin nyt kuuskymppisenä kutsutaan freshin näköiseksi (EDELLYTTÄEN, ETTÄ ON LAITTAUTUNUT).
Kun oma vanhin lapsi täyttää 42v Alkaa tuntua että lapset on saman ikäisiä kuin itsekin.Sitten katson peiliin..Vanha äitini on 93v ja vasta 90vuotiaana hänestä voi sanoa että hän on vanhus.Tässä me ollaan koko paketti..
Uskonkin, ettö suhtautuninen omaan vanhuuteen on erilainen, jos edellisistä sukupolvesta on omaisia vielä elossa.
luulotautia et olisit samanikänen. Jojoo niinhä täälläki jotkut käyttää teinislangia, ihkuu ja jutskaa jne. Kyllä mulla lapset, lapsenlapset häpeis, jos yrittäsin olla niin "nuorta" et huh.
Lapsi 48, lapsenlapsi vanhin 28, ja sen lapsi 3v.
Olen vanhus, ja ylpeä siitä.
siinä on, jos on nuorekas. Siitähän se on kiinni, kuinka hyvällä maulla ja tyylillä on varustettu, silloin ei tarvitse yrittää olla mitään muuta, kun on.
sanon(ajatuksissani) puolisolle, joka on enempi vaari-iässä mm. monipuolisine sairauksineen ja ikäerostammekin johtuen. Joten joudun nyt hoitamaan kaiken sen vastuun mitä ennen jaettiin ja pähkäiltiin yhdessä. Osan "taakasta" olen jakanut tyttärelle.
Itse olen jo ent.ammattinikin vuoksi joutunut pukeutumaan ym. "hyvällä maulla ja tyylillä"
Käyn edelleen tyttökaverini kanssa shoppailemassa ja kurkkimassa mikä olisi IN tämän ikäisille naisihmisille. Ja voidaanpa piipahtaa sillointällöinen teatterissa tai konsertissakin :D
häpeemistä jos luoja on suonut sellaisen persoonan, jota luullaan nuoremmaksi. Itsellä mittarissa liki 64v ja käyn töissä silloin tällöin. Itse asiassa työstä saa uutta virtaa ja saa valita työn ajankohdat itse.
Minua on sanottu aina ikääni 10v nuoremmaksi, kaipa johtuu persoonasta, eikä ole harmaantumistakaan vielä. Äitini alkoi harmaantua vasta yli 75v.. Siis geeneistä kiinni.
Ja viimeksikin potilaat "tytöttelivät" niin, josta melkein punastuin.... Työssä tapaan monia muita ikäisiäni ja monta vuotta itseäni vanhempia hoitajattaria, joilla on virtaa kuin nuorilla.
Kuulin ja luinkin jostain, että hoito-alalla jatketaan työssä aina ad 68v ja osa anoo sen ylitystä. Lääkärit varsinkin. Mikäs siinä jos terveyttä piisaa. Sitähän valtiovalta toivoo, jotta ihmiset jatkaisi työssä mahdollisimman pitkään.
tämä vanhusten saivartelu.
Vaikka kunto olisi ok ja naama kunnossa, on 60 ja siitä eteenpäin, silkka vanhus.
Lässytyksen voisi jo lopettaa.
miten munkin ja ehkä jonkun muunkin kävis...käy, jos ei täälläkin lässytettäis :D
Tuli vaan mieleen että miks kaikki haluaa kuulla miten nuorelta näyttää?
ottaisivat rauhallisesti kaikki ne elämän luistimen piirot jotka naamalla on.
Mä en ainakaan luota ihmiseen jonka naama on kananmunan sileä.
Rosoisuutta pitää olla siit tulee katuuskottavuutta.
käsittää näköjään väärin millainen on nuorekas? Tai luulee, että silloin on nuorekas kun on rypytön.
Ihminen voi olla nuorekas ja antaa nuorekkaan kuvan itsestään vaikka on niitä ryppyjä ja iän tuomia luonnollisia juonteita. Persoona, se kokonaisuus viestittää millainen olet ja millaisena näyt ulospäin.
Ryppyjä ja elämisen merkkejä pitää olla kun ikää mittarissa 60 . On minullakin ja en niitä häpeä ja silti saanut usein kuulla, että en näytä ikäiseltäni.
Tänne kelpaa vain vaivat ja valitukset. Onneton on hänen kohtalonsa jos uskaltaa itseään kehua, se on yleinen lynkkaus. Näkee miten heikoissa kantimissa on ihmisten itseluottamus ja taito kertoa iloisesti hyvistä puolistaan.
Jos olet palstaa kaemminkin seurannut olet huomannut tämän. On kuin lauma korppeja kimpussa selittämässä sinulle kuinka typerä olet - äläkä tule tänne leuhkimaan osaamisillasi!
Kokonaisuus ratkaisee ei kelkanjäljet, pukeutuminen ja itsestään huolehtiminen lisäävät sitä vaikutelmaa mitä kukin antaa itsestään. Iloitaan me siitä.
olemus voi olla nuorekas, vaikka olisi ryppyjäkin. Positiivinen, elämänmyönteinen ja iloinen ihminen on
aina nuorekkaamman näköinen kuin myrtsi mököttäjä.
Jos haluaa olla mies turhan naurajasta ei kuulema miestä tule.
kukaan ei saisi iloita mistää, edes omasta hyvästä kunnostaan, jonka eteen on nähnyt vaivaa jo mahd. vuosikymmeniä. Turha se on kuuskymppisenä herätä itseään hoitamaan, jos ei siihen ole aiemmin satsannut.Sitten on katkera ja kateellinen niille, joilla nämä asiat paremmin.
sitä nauramista ja säilyt vielä miehen kirjoissa.
Tämä on sellaista tasapainottelua liikaa ei saa nauraa ettei maine mene, mutta sopivasti kun iloitsee,
säilyy nuorekkaana.
jos isoisoäiti, käyttäytyy teinin tavoin, kyl siin silloin aikuinen lapsi ja lapsenlapsi katsoo poispäin.
Olisin hävenny, jon mun äiti olis ollu ku pyryharakka, ah nii nuorekas.
Esim karitapion kuvia ollu lehdet täys, ei sekään yrittäny olla nuori, vaan just sen ikäne ku oli, ja näytti kans. Samoin sen vaimo.
Menkää passikuvaa ja järkyttykää, oma peili valehtelee ain.
Koska te meinaatte ehtii sit olla vanhuksii. Kuollessako? Mä ainaki aion elää just nyt vanhuksena, ja ei se tarkota et en osais pukeutuu. Mut kyl sen vaa näkee nassusta, toiset vaa haluu uskoo ku joku kehasee, sanoo sit takana päin et olipas vanhentunut, enhä mä vaa? Vaik on iteki. Ihme illuusioita, aikuisilta eläkeläisiltä.
Tästä kirjoituksesta ainakin näkee sen, ettei asianomainen ole vähääkään ymmärtänyt, mitä jotkut edelliset itsestää myönteisen minäkuvan omaavat, itsestään huolehtivat kirjoittajat ovat tuoneet julki.
Ei kai sitä voi kaikilta vaatiakaan....
sinäkään ymmärrä, kuin omalta kannaltasi. Antaa hänen tehdä samoin. Emme ole aivoklooneja.
Juuri sitä minun ja muiden samoin ajattelevien kantaa ei ole ymmärtänyt, kun puhuu teinin tavoin käyttäytyvistä ja pyryharakoista.
Kun ei mene perille, niin ei sitten.
Kuitenkin ,se siinä on hyvää, että kirjoittaja kertoo paljon itsestään.
Samaa mieltä, nautin suunnattomasti uudesta elämäntilanteestani, saadessani olla vanhus.
Väki vähenee ikäisteni joukosta, tuntuu hautajaisia olevan enemmän vuosi vuodelta.
Onneksi myös rippijuhlia lapsenlapsilla, ja häitäkin on tanssittu. Kohta minäkin tuon 65v, vaan pääsin eläkkeelle jo 63v, nykylain mukaan. Vanhus on kaunis sana, olen ollut lapsi, teini, nuori aikuinen, keski-ikäinen, ja nyt vanhus. Jotenkin tuntuu monet vierastavan sanaa. Eihän se säkkiin pukeutumista tarkoita, vaan Elämistä tässä yhteiskunnassa , jokainen omanlaisella tavallaan.
Olin mummi jo 37 vuotiaana, ja myös jo nyt isoisomummi. Hieman on nuorempi tuo nuorin suvussa, kuin sinulla
Ollan me vanhuksia, muista välittämättä, eihän se heiltä pois ole.
...ymmärrän, että olet vanhuusnimityksen kannalla. Olethan itse jo isomummi ja sille nuorimmalle tosi vanha kun hänellä on jo isoäitikin.
Mielestäni vanhus nimitys ei käyt kuusikymppisille. Meitä on monta, jotka emme ole edes mummoja ja tiedätkö kun joskus saan tuon arvonimen en aijo kutsua itseäni vanhukseski ainakaan jos olen varustettu näillä elämän voimilla.
alkaa olla nainen.
Tuo vaihe näytti jääneen sinulta väliin.
Vai oliko luettelosi puutteellinen?
:)
;D Nainen isolla, olen toki, en vain erittele teininainen nuoriaikuisnainen jne. Miehetkin käyvät nuo luettelemani "nimitykset" lävitse, käsittääkseni? Ei niihinkään lisätä sukupuolta.
Ja, sukupuolenihan hyvin tuli mielestäni esiin, siinä vastauksessani, toiselle vanhukselle ;D
Meillä on vanhuseläke. Jos tapahtuu jotain mistä lehdet raportoivat "tavikselle" niin kyllä kuusvitosia ja vanhempia siinäkin vanhukseksi kutsutaan.
Vanhus ryöstettiin, vanhus ajoi kolarin, vanhus jäi auton alle jne. ;D
Hieman typerältä vaikuttaisi, naisvanhus, tai miesvanhus, mutta voit toki käyttää sanaa, jos se sinulle on tarpeellinen. Ihmisiä me olemme, sukupuoleen katsomatta.
Olenhan myös ollut tyttöystävä, kihlattu, vaimo, useammankin kerran. Ai niin, ja taisin salarakaskin olla jossain vaiheessa. ;D en niihinkään naisnen sanaa lisäisi ;D
Jo 1700-luvulla tiedettiin, että nauraminen vahingoittaa hampaita ja, että se on osoitus rahvaanomaisuuteen kuuluvasta heikosta itsehillinnästä. Muka uusia tutkimuksia siitä, että positiivisuus ja nauraminen olisivat terveellistä. Ja pyh! Sellaisten tutkimusten tarkoitusta voi vain arvailla! Ja vielä pitäis säilyä nuorekkaana? Kohti kuolemaahan tässä suunnataan lihan kiroista luopuen!
Minulla tosiaan on vähän heikonpuoleinen itsehillintä, joten olen siis rahvaanomainen.
Hampaat sentään on omat ja pystyn syömään muutakin kuin velliä.
Kuolema odottaa, siinä olet oikeassa, mutta katsotaan nyt ensin tämä elämä loppuun, mitä naurettavaa
se vielä eteen tuo.
Kiitos, tämä oli hauska. :))
kivaa on saada kunnon, monisanainen, kommentti, yleensä saan lyhyitä kuittauksia.
Vanhukset eivät tunnu tykkäävän minusta.
Pirteän ilkikurinenkin olet.
Mites on, vanhus? Oletko lopettanut jo tuon tyttöystäväilyn?
sextari hyvä nimitys?:)))
7-kymppinen on sjuttari ja 8-kymppinen åttari. Näin pakkoruotsikielteisyyden aikana vois vähän tsempata tätä toista kotimaista kieltä. Nuoret haluais venäjää opiskella mieluummin kuin ruotsia. Jos eivät opi ruotsin kieltä niin kyllä venäjä on 100 kertaa vaikeampi kieli. Ainahan voivat yrittää. Joku varmaan voi vähän oppiakin mutta jos jokainen luupää pistetään opettelemaan venäjää niin haluanpa nähdä ja nauran räkäsesti kun haluavatkin vaihtaa takaisin ruotsin kieleen kun eivät pärjää kokeissa.
mielestäni molemmilla kotimaisilla vierailta. Pitäisikö vanhukset jakaa omiin ryhmiinsä vuosikymmenten mukaan? Jos niin haluttaisiin tehdä, onhan meillä jo suomeksi ihan käyttökelpoiset: 6-kymppinen, 7-kymppinen, jne.
Eiköhän tässä iässä riitä koko ikäluokalta vaadittavaan kielten opiskeluun luottokorttien termit: debet- ja credit. Nuoret sen sijaan oppivat varsin helposti ihan mitä haluavat. Kielten opiskelu lapsena sujuu kuin leikki verrattuna eläkeikäisen opiskeluun. Vanhempana saa päntätä tosissaan asioita, jotka jäivät kouluikäisenä kertalukemalla pysyvästi muistiin. Suosittelen lämpimästi nuorille mahdollisimman monen kielen opiskelua
Ei siinä venäjässä mitään erityisen vaikeaa ole. Kirjainmerkit ja muutamia erilaisia s-kirjaimia ääntämisineen. Kyrillisten kirjainmerkkien hallitsemisesta voi myös olla hyötyä muuallakin kuin venäjällä liikuttaessa. Esim. Bulgarian pääkaupungissa, Sofiassa, törmäsin itsekseni liikkuessani yllättäen tilanteeseen, että katukyltit oli kirjoitettu kyrillisin kirjainmerkein ja karttani meikäläisin. Selvisin kartan lukemisesta pienen aivovoimistelun jälkeen omin avuin, vaikka varttuneemmalla iällä käydyistä venäjän kursseista en äkkiseltään paljon muuta muistakaan. Itse jouduin pänttäämään kreikkalaisia kirjaimia enemmän kuin kyrillisiä, vaikka koulussa opitut akkosten alkukirjaimet olivat jo valmiiksi muistissa.
Kuusikko on sexan!
Itä-Suomessa riittää suomea puhuvia, matalapalkka-alalle sopeutuneita venäläisiä joten senkään vuoksi ei sitä tarvitse opiskella.
Kaiken osaaminen olisi kivaa mutta venäjän kohdalla mielnkiintoni tyssää kyyriseen kirjaimistoon.
Isäni opetti minulle tarvittavan venäjän taidon.
- Kto tam?
- Idi sutaa!
- Ruki veer!
En takaa kirjoitusasua koska sain ohjeet suullisesti.
nuo luin, ei tarvitse jauhaa pashaa diivaamalla.
Kuka siellä
Tule tänne
Kädet ylös.
Kiinnostava tutkimus
Henry Saari saapui kuusikymppisen naislääkärin vastaanotolle.
– Mikähän minua oikein vaivaa, en pysty muistamaan nykyisin mitään asiaa viittä minuuttia kauempaa? hän kysyi huolestuneena.
Lääkäri innostui silminnähden.
– Niinkö? No, testataan teidät. Riisuutukaa ja asettukaa makuulle tuohon sohvalle.
Oli vanhus tai ei, niin loppu on paljon lähempänä kuin alku, sitkeimmillekin.
Ei se estä elämästä nauttimista:)
Ollessani ostoksella kylän isossa marketissa vastaani käveli käsikynkkään pariskunta. Tumma komistus ehkä väliltä 40 - 50-vuotta. Käskynkässä tepasteli valkoisissa korkosaappaissa lähenpänä jos ei ylikin kuuttakymppiä oleva "ikinuori".
Miksikö pari kiinnitti huomioni..no siksi. että tällä komistuksella oli jo toinen "ikinuori" kainaloisena kanana. Vaikka täytyy sanoa, että se aikaisempi ikinuori oli söpömmän näköinen sellainen sievä kisumirri. Tämä uusi ikinuori oli.... en nyt viitsi sanoa korpiksi, mutta kovapiirteinen kanahaukka ; )
Siis... ei kaikki naiset tunne olevansa vanhuksia, en minäkään sillä vaikka elänkin hyvässä parisuhteessa näen kyllä komistukset, ei silti miehellänikin on silmää kauneudelle.
Ikiteininä olemisen kokemuksesta voin huokaista kun katselen näitä ikiteinejä, että unohda Mandi koko juttu ; )))
Viehtymys nuorempiin miehiin. Kaksikymmentä vuotta 16 vuotta nuoremman kanssa, minun aloitteestani loppui, nyt on 21 vuotta nuorempi mies, tämä on kestänyt kymmenen vuotta.
Alkaa ärsyttämään ja kyllästyttämään tämäkin. Enköhän jo pärjäisi loppuelämäni yksin, tai eihän sitä tiedä.
En yritä olla nuorekas, en paljon meikkaa ja pukeudun ihan normaalisti.
Vielä kuusvitosena puhkuin elämänhalua, nyt on ollut huolia ja murheita, ne vaikuttavat ikäiseeeni enemmän kuin nuorempana. Huolet eivät ole omasta sairaudesta, eikä mies-suhteesta johtuvia.
Ei minusta tunnu siltä että antaa periksi jos vähän hiljentää vauhtia.
Olen myös seurustellut itseäni 14 vuotta nuoremman ja 10 vuotta nuoremman kanssa, vaikken ole mitenkään nuorempaa miestä etsinyt. Välillä on ollut kyllä 8 vuotta vanhempikin. Melestäni iällä ei niinkään ole merkitystä, kunhan on samantyyppinen huumorintaju, niin sillä pääsee pitkälle.
Ja mitä aktiivisuuteen tulee, niin kohdalleni osuneiden miesten tapauksessa on ollut niin, että mitä vanhempi mies, sitä aktiivisempi.
Sopivaa nimitystä en meille kuuskymppisille keksi, vaikka kyllähän me jo ikääntyneitä aletaan olla...
Olisiko Seniori nimi mitään?
Emmää ny tiärä...kuulostaa kyä nii vanhalta? Mää sanon sen olevan jo iäkkäämpi , tiärä mikä ny sitte oikee o?
Oliko Kari tapio vanhus, kun kuolu nuorena ?
Mielestäni oli, ja myöskin ikäisensä näköinen, ei keski-ikäinen, kuten poikansa.
Hän kuoli ikävä kyllä vanhuksena nuorena, koska elinaika on noussut, joten siinä mielessä oli yleisiin vanhuskuolemiin, nuori. Ei missään nimessä muutoin nuori.
Sisimmässään voi jokainen olla "nuori", mutta ikänsä mukaan ei
Kysäisepä nuorisolta, keski-ikäisiltä, niin kyllä he meitä vanhuksina pitävät ;D
Yritä vaikka googlata. Tällaista sieltä löytyy. Et kyllä ainakin 65 vuotias on virallisesti vanhus, siis jos vielä elää.
"Kansaneläkelain mukainen vanhuuseläkkeen ikäraja on 65 vuotta. Lisäksi vaaditaan, että. asut tai olet asunut Suomessa vähintään laissa
Pelkkää kansaneläkettä saavat vanhuuseläkeläiset, % 65 vuotta täyttäneistä. 12. Toimeentulotukea saaneet 65 vuotta täyttäneiden taloudet ..
yli 65 vuoti"as "vanhus" oman käden kautta, ja syynä on yksinäisyys.!
Kari siis oili nuori vanhus, niin minäki nyt, suap nähdä kuinka kauan täällä vaellan turhakkeena, elämä on takana, tuleva ei kiinosta.
Onko sillä mitään väliä, millä nimellä tätä ikäluokkaa kutsutaan. Kyllä 60 ihmisellä täytyy olla henkistä vahvuutta, että kestää minkä nimityksen tahansa. Totuus on se, että ei meistä nuoria tai keski-ikäisiä tule, vaikka kuinka vedettäisiin minihame takapuolen peitoksi.
Mummuna olo ei tee meitä vanhaksi, päinvastoin se nuorentaa mieltä.
Eikö se ole jo vanhuuden merkki, jos ei osaa elää tätä vuosilukua. Naurettavaa on lukea "nuorekasta" tekstiä, jos puhutaan esim. tämän päivän ongelmista, niin vedotaan siihen, kuinka minä tein silloin ja silloin, kun olin nuori ja opiskelin. Se oli silloin ja nyt on aika toinen.
Muistella toki saa, vaan ne "ohjeet" ei enää käy tälle vuosituhannelle.
miksi ikäluokkaani kutsutaan. Työelämässä kuitenkin voi jatkaa 68 vuotiaaksi... .
Itselläni on henkistä kanttia sen verran, että otan välittömästi etäisyyttä ihmiseen, joka harkiten "nimittelee" minua tai muita sanoilla, jotka melko todennäköisesti on valittu vähemmän hyväntahtoisesti. En itse koskaan kutsu ihmisiä tavalla, josta hyvällä syyllä voin olettaa heidän pahoittavan mielensä. En tarkoita nyt pelkästään vanhus-sanaa, enkä siis itsekään pahoita siitä mieltäni, edes silloin kun sanoja on ilmiselvästi siihen pyrkinyt, en vain erityisemmin pidä sellaisista ihmisistä.
En missään nimessä pidä vanhuuden merkkinä sitä, ettei "osaa elää tätä vuosilukua".
;D no ei tulisi mieleenikään kysyä sinulta esim mitenkään ikään liittyvällä sanalla? Ei kukaan kysy myöskään hei teini, hei keski-ikäinen. Emmeköhän me ihan nimellä toisiamme kutsu. Kysymys oli kai ihmisen iän mukaisesta määrittelystä, mihin ryhmään kuuluu?
Kyllä miniäni puhuvat heidän vanhuksista, ja varmaan poikani samoin. " meidän vanhukset lähti espanjaan" esimerkiksi.
Ystävättärieni kanssa tietysti puhumme nimillä, vaikka tiedostammekin liittyneemme vanhusväestöön. En myöskään puhu naapurin vanhuksesta, vaan miehestä/naisesta.
En myöskään nimittele palstaa vanhuuspalstaksi vaan iän mukaan 60
Mutta, vanhus olen, ikäni mukaan tammikuussa, vaikka nimityksen arvonimen otinkin jo eläkepäätöksen saadessani.
Uskon sinun tajuavan asian aivan hyvin, mutta haluat nyt vain "protata" , siihen tietysti sinulla on oikeus kuten minullakin omaan mielipiteeseeni.
että minkä asian sinä uskot minun tajuavan aivan hyvin...
Me työelämässä olevat emme vain aivan yksinkertaisesti voi edes yleistäen kutsua työtovereitamme tai muitakaan työelämässä olevia vanhuksiksi. Vakiintuneesti puhutaan "ikääntyneistä työntekijöistä". Ja kun jonkinlainen yleisesti käytetty paalu muutenkin on jo pitkään ollut 75 vuotta, niin miksi ihmessä asia niin kovasti täällä - 60 palstalla - joitakin jaksaa aina askarruttaa?
Laitoksissa tai jonkun palvelun piirissä olevista ammattimaisesti ja/tai yleistäen puhuttaessa vanhus-sanan alle tietenkin voi joutua alle 50 kymppinenkin muistisairas tms., samoin perhe- ja ystäväpiirin hyväntahtoisessa jutustelussa.
Muistanko oikein, käytiinkö tämä keskustelu aika hiljattain?
pohtinut samaa kuin sinäkin beessi. Eli sitä, mikä ihme laittaa ihmisen pohtimaan ja väittelemään vielä siitä kuka on vanhus ja ketä saa/pitää nimitellä vanhukseksi?
Vaikka on käytössä ns vanhuuseläke, joka alkaa viimeistään 65v niin se ei oikeuta ketään nimittämään toista vanhukseksi. Meille opetettiin jo ammoisina aikoina, että vanhus nimitystä ei voi käyttää jokaisen 65v kohdalla. Maailmalla on "vanhuksia" maan johtajina ja muissa korkeissa viroissa ja ikä ei ole useissa maissa este jos pätevyyttä riittää.
Se on näkynyt myös työssä ja näkyy edelleen. Esim potilasta nimitellään ani harvoin vanhukseksi. Syksyllä oli töissä kirurgisella ja päivystyksestä tuotiin uusi potilas. Höristelin korviani kun tuoja sanoi potilasta "papparaiseksi" ( joka on melkein synonyymi vanhukselle) ja potilas oli nuorempi kuin minä ja moni muu hoitaja. Totesinkin, että voiko tuon ikäistä nimittää siten? Käyhän tervehtimässä, niin toteat saman.
Menin tervehtimään potilasta ja totesin että vanhus/papparainen on kyseessä. Taustalla sairauksia jotka ovat taannuttaneet täysin koko ihmisen, psyykkisesti ja fyysisesti ja habitus oli kuin yli 80v...
Totesin itsekseni, että skaala on pitkä, jos aletaan tarkastella iän perusteella ihmisen "vanhuutta"...
Mielestäni on turhaa itsensä kiusaamista pohtia liikaa näytänkö ja olenko vanhus. Kuten olen aiemmin maininnut, ihmisen persoona, tyyli ja kokonaisuus merkitsee eniten antaako ulospäin kuvan vanhuksesta
vai ihmisestä joka elää eikä tarvitse miettiä ikäänsä. Pari päivää sitten näin entisen työtoverini kaukaa kävelevän ripeästi eteenpäin ja harmitti, ettemme tulleet kohdakkain. Olisi saattanut olla juttutuokio pitkästä aikaa. Mieslääkäri on yli 80v ja pitää edelleen vastaanottoa.
Luin jostain, että varsinkin hoito-alan henkilökunta haluaa jatkaa vielä työelämässä senkin jälkeen kun 68 v on mittarissa. Erityisesti lääkärit ja korkeasti koulutetut haluavat jatkaa, mutta myös tavalliset sairaanhoitajat. Jos terveyttä riittää osa-aikatyö/keikkatyö on pehmeä lasku lopulliselle työstä poisjäämiselle. Moni kirurgi leikkaa vielä 70v täytettyään ja käsi ei saa vapista kuin usein vanhuksella.
Lopuksi jokaisen pitää tulla sinuksi oman ikänsä kanssa. Jokainen vanhenemme ja rypistymme omassa tahdissa. Mutta elää pitää ja täysillä elää, elämä on ihanaa, ikääntyneenä ja vanhuksenakin kun löytää ne asiat jotka tuovat iloa ja merkitystä elämään. Pois katkeruus ja kauna vanhus-asiaan juuttuneet:)
Heh, ( "potilasta nimitellään ani harvoin vanhukseksi ") tuli mieleen, kun 20 vuotiaana olin synnyttämässä toista lastani, kätilö huusi sihteerilleen tämä on vanha synnyttäjä, heh, säikähdin ja kauhistuin, ennenkuin ymmärsin ja tajusin että oli aikasemminkin jo synnyttäny, suomen sanakäänteet ja käsitteet on joskus aika hassuja .
, - keretään me olla vanhuksia myöhemminkin, oltaisko me vanhoja nuoria, vai nuoria vanhoja, ja toisaalta miksi karsinoida jokainen on mitä on, tuskin kukaan enää kuvitteleekaan olevanssa nuori..
Päivä kerrallaa vanhetaan..itsekukin oman perimänsäkin vaikuttamaan tahtiin..
vai ei?
"Kaipa sana vanhus kuopataan lopullisesti silloin, kun me suuret ikäluokat vartumme kypsän iän seniorisarjaan ja alamme riehua ikinuorina harmaina panttereina kultaisen iän kerhoissa."
http://www.kotus.fi/index.phtml?s=1190
laulussa sanotaan, että toinen on vanhus jo syntyessään? Jotkut ovat vanhuksia ja näyttävät siltä 40-50v ja jotkut eivät vielä 70-80 vuotiaanakaan. Nykypolvi - suuret ikäluokat eivät vanhene samaan tahtiin kuin 30-40 v sitten. Vaikka ikää tulee, niin vireyttä riittää jos saa olla terve.
Einohan se kirjoittaa Lapin kesässään:
Muualla tulta hehkuu vanhat miehet,
Vanhoissa hehkuu hengen aurinko.
Meill' ukkoina jo syntyy sylilapset
Ja nuori mies on hautaan valmis jo.
Tiedä sitten häntä. Moni terve on kuin nukkuneen rukous, ja pahastikin sairas jaksaa elää tätä päivää, koska ehkä ymmärtää elämän rikkauden ja arvon.
Taitaa tuokin olla kovin henkilökohtainen kysymys.
jo ikäloppujä ainakin jutuista päätellen.