Noin soveliaasti 2,5 v vaimon kuolemasta. Mikä lienee sovelias aika.
Mitä olen saanut vastaani, lokaa ja ikävyyttä.
En sovellu enää kellekään.
Mitä olen saanut vastaani, lokaa ja ikävyyttä.
En sovellu enää kellekään.
Ajattelin tyttöystävää
kednah
8212
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
mitä antaa, kaikkialla.
Pitäisi varmasti kirjoittaa Great Pound Britain.:-XD
vaikka olisi sopivakin aika. Varsinkaan sitä sopivaa kaveria. Jos sillä entisellä on vielä paikka siellä sydämen sopukoissa niin ainahan sitä uutta kaveria kuitenkin vertaisi siihen vanhaan ja turvalliseen jonka seurassa pystyi olemaan oma itsensä tilanteessa kuin tilanteessa.
Miten niin moni kuitenkin uskaltaa ??
Pupun paikkaa ei monikaani täytä, jos kukaan.
En nyt vastaa tuohon, että onko hankala löytää tai helppo löytää, vaan aattelin kommentoida tuohon sinun sanomiseesi, että Vertailee uutta kaveria siihen vanhaan aviomieheen/aviovaimoon, niin mielestäni se ei ole niin.
Aikuinen ihminen kyllä tietää, että on kyse kahdesta Eri ihmisestä. Ja tottahan toki me ihmiset olemme erilaisia.
Ja tahtoisikokaan sitä ruveta olemaan kenenkään kanssa siinä mielessä, että haluaisi sen yhdessäolon olevan samanlaista, kuin edellisen kanssa. Jokaisella pariskunnalla on oma, ikioma, suhteensa.
Ja jos on menettänyt puolisonsa kuoleman kautta, niin eihän uusi suhde poista sitä vanhaa rakkautta menetettyyn. Mutta se ei poista tai vähennä rakkautta siihen uuteenkaan. Riittäähän sitä rakkautta.:)
Toisaaltaan vaikka menetettyyn puolisoon tuntisikin rakkautta, niin se rakkaus sopivan ajan kuluttua siirtyy hiljaisempaan, syrjäisempään paikkaan. Se ei "elä" sillä tavalla, kuin se eläisi elävän ihmisen kanssa.
Tätä mieltä itse olen.
Uuden ihmissuhteen kanssa (mieheni kuoleman jälkeen) en Koskaan vertaillut heitä.
Olen sitä mieltä, että tarpeeksi pitkä aika pitää kulua pitkän suhteen jälkeen ja jos se on vielä ollut onnellinenkin ennenkuin voi ajatella uutta ystävää. Kaikki asiat pitää käsitellä ja kaikki muistot muistella niin kauan ettei ne enää satu. Ei siitä mitään tule jos koko ajan tippa silmässä koettaa uutta suhdetta hoitaa. Yksinolokin pitää opetella, minunkin piti. En ollut koskaan ollut yksin ja nyt on hyvä olla vaikka koville ottikin. Elämä on täyttynyt uusilla asioilla ja niinhän sen pitääkin.
On se tarpeeksi pitkä aika eri henkilöillä hyvinkin erilainen. Minulla se ei ole ollut montaa kuukautta, kun jonkinlaista valmistautumista kuitenkin tapahtui niiden vuosien aikana kun vaimo oli sairastunut. Hänen elämänsä päättyminen kyllä silti jysäytti tavalla jota ei voinut arvata.
Mutta myöhemmin tiesin, ettei hänenkään mielestä ole mistään poissa että aloitan uuden elämän hänen jälkeensä. Kaikki elämän asiat asuinpaikasta mietin nyt uudestaan ja varmasti parisuhdettakin tavoittelen (ellen sittenkin päätä elää vapaata sinkkuelämää).
Oletko muuten huomannut tämän: http://www.nuoretlesket.fi/ ?
Eikä sieltä saa muuta kuin muistoja ja katkeruutta.
Siellä pihetaroidaan puolison kuolemalla