Luovia ideoita kirkonmenoihin

Samoin huomasin että vastuut oli jaettu papeille, se voitaisiin jakaa seurakuntalaisille ja siten luoda aitoa yhteisöllisyyttä.

luterilainen. kirjoitti:

Samoin huomasin että vastuut oli jaettu papeille, se voitaisiin jakaa seurakuntalaisille ja siten luoda aitoa yhteisöllisyyttä.

Mustakaa ottaa ne maitopullot mukaan!

Luonto kuuluu kaikille, ja kirkko omistaa maata. Mitä jos kirkon maillakin voitaisiin marjastaa, sienestää jne. Tarvitaan pitkäjänteistä suunnittelua. Keväällä olisi vaikka marjastuskurssit, sienestyskurssit, kalastusseurat jne. Sen jälkeen jalkaannutaan kesällä luontoon.
Pappi ei välttämättä hallitse marjastusta tai muita erätaitoja, joten kursseille vetäjäksi ihan tavallinen asialleen omistautunut reipas ihminen. Pappi voi tulla mukaan ilman lipereitä ja muita ihmisen karkoittamiseen tarkoitettuja suoja-asuja. Leirinuotiolla kahvia keittäessä voidaan sitten tutustua muihin, ja puhua niitä näitä. Vähitellen kun opitaan tuntemaan, voidaan joku aihe ottaa käsittelyyn.
Esim. Joku palaa metsästä ja marjakorissa on vaan vähän marjoja..siihen löytyy sopivasti Raamatunkohta..jne. Liikuntaesteiset eivät pääse mukaan, mutta heidät voidaan viedä myös luonnonhelmaan vaikka bussilla tms. Voisihan seurakuntalaisista saada vaikka omat kuljettajat heille.
Toiminnan kautta seurakunta elpyy tästä passiivisesta tilasta. Antaa hurskatelijoiden pitää ihan omat juttunsa, mutta suurin osa varmaan haluaisi ihan reipasta yhdessäoloa.
Ja vielä..ei sitten 5 lapsen äitia sinkkuristelyä suunnittelemaan ja nykymenoa ihmettelemään.

Myös papeilla pitää olla jonkinlaista katuuskottavuutta. Ärsyttää, kun nuoret tytöt saarnaavat vanhoille mummoille synneistä ja ottavat esimerkit teinirakkauksistaan tms. Ärsyttää sekin, kun parisuhteessa elävät vetävät sinkkupiirejä. Eivät he oikeasti tiedä mitä on sinkun elämä.

Ja lisää toimintaa keski-ikäisille ja eronneille, lapsettomille naisille ja miehille. Tarkoitan ettei mitään parinvälitystoimintaa tms. Ihan reipasta sinkkukodin sisustamista, ruuanlaittokurssia, ompelukurssia jne.

joutaa jo historian hyllylle, sillä se on jäänne joistain alistamismenoista, eikä kuulu enää tähän aikaan.
Ja toisekseen miksi k.o. asiaa hokea, sen aikana voi laulaa kauniin suvivirren

Iiiiinnak kirjoitti:

Luonto kuuluu kaikille, ja kirkko omistaa maata. Mitä jos kirkon maillakin voitaisiin marjastaa, sienestää jne. Tarvitaan pitkäjänteistä suunnittelua. Keväällä olisi vaikka marjastuskurssit, sienestyskurssit, kalastusseurat jne. Sen jälkeen jalkaannutaan kesällä luontoon.
Pappi ei välttämättä hallitse marjastusta tai muita erätaitoja, joten kursseille vetäjäksi ihan tavallinen asialleen omistautunut reipas ihminen. Pappi voi tulla mukaan ilman lipereitä ja muita ihmisen karkoittamiseen tarkoitettuja suoja-asuja. Leirinuotiolla kahvia keittäessä voidaan sitten tutustua muihin, ja puhua niitä näitä. Vähitellen kun opitaan tuntemaan, voidaan joku aihe ottaa käsittelyyn.
Esim. Joku palaa metsästä ja marjakorissa on vaan vähän marjoja..siihen löytyy sopivasti Raamatunkohta..jne. Liikuntaesteiset eivät pääse mukaan, mutta heidät voidaan viedä myös luonnonhelmaan vaikka bussilla tms. Voisihan seurakuntalaisista saada vaikka omat kuljettajat heille.
Toiminnan kautta seurakunta elpyy tästä passiivisesta tilasta. Antaa hurskatelijoiden pitää ihan omat juttunsa, mutta suurin osa varmaan haluaisi ihan reipasta yhdessäoloa.
Ja vielä..ei sitten 5 lapsen äitia sinkkuristelyä suunnittelemaan ja nykymenoa ihmettelemään.

Myös papeilla pitää olla jonkinlaista katuuskottavuutta. Ärsyttää, kun nuoret tytöt saarnaavat vanhoille mummoille synneistä ja ottavat esimerkit teinirakkauksistaan tms. Ärsyttää sekin, kun parisuhteessa elävät vetävät sinkkupiirejä. Eivät he oikeasti tiedä mitä on sinkun elämä.

Ja lisää toimintaa keski-ikäisille ja eronneille, lapsettomille naisille ja miehille. Tarkoitan ettei mitään parinvälitystoimintaa tms. Ihan reipasta sinkkukodin sisustamista, ruuanlaittokurssia, ompelukurssia jne.

Lue lisää

Ainakin meillä on jo melkein kaikki nuo jo olemassa. Meillä on luontoretkiä, kalastusmatkoja, sieniretkiä- sieniopetusta, saunailtoja, askartelua, nuotioita. Ja sitten on kaikkille yhteinen puutarhapalsta. Istutetaan, hoidetaan ja korjataan sato yhdessä. Lahjoituksena ollaan saatu kalajuttuja ja palsta lainaksi. Jonkun vaan pitää organisoida.

Seurakunnan väki pukeutuu joko ulkoiluasuun tai sitten maantongintaan sopivaan asuun ja saappaisiin - niinkuin muutkin.

Seurakunnan diakonissa ajaa pikkubussia (henkilöpakettiautoa) ja kyytii muita; ja muut tulevat henkilöautoilla yhteiskuljetuksena.

Kaikki tämä on aika halpaa hupia. Suomessa on jokamiehenoikeus marjoihin ja sieniin (huom. ei havuihin ja esim jäkälään, sammaleisiin ja muihin metsäkasveihin).

Tarvitaan vain järjestäjä. Ehdota tällaista omassa seurakunnassa. Kaikkea kannatta kokeilla.

Nuorempia (lue: keski-ikäisiä) naisia ja miehiä pitäisi tosiaan saada mukaan lisää. Nyt on aika naisvaltaista (kirkon heavy-userit) moni touhu.

Voisiko sitä alkoholia tarjoilla kirkossa hieman runsas kätisemmin, niin johan saisitte
asiakaskuntaa ja juuri sitä asiakaskuntaa jota teidän jumalanne haluaa teidän palvelevan.

Erinomaista, tästä syntyy hieno seurakunta :)

Ja kommentiksi tyttöpapeista: eräs kovia kokenut seurakuntalaiseni närkästyi suuresti nähdessään minun, nuoren naisen, marssivan alttarille toimittamaan jumalanpalvelusta ja olisi lähtenyt ulos kirkosta, jos olisi kehdannut. Mutta kun ei kehdannut lähteä, jäikin kuuntelemaan ja siinä hiljaa kirotessaan huomasi, etten minä puhukaan vaan omiani, vaan samasta Raamatusta, mikä hänellekin on tuttu ja saman Isä meidän rukouksen luen ja Herran siunauksen. Ja hän oivalsi, ettei julistus eikä siunaus ole pappiin sidottu, vaan Jumala vaikuttaa ja toimii ja me olemme vain työvälineinä. Ja jostain se papinkin on taival aloitettava. Kyllä ikää kertyy ihan varmasti.

Ja ehdottomasti nuo eri ikäryhmät ja erilaiset elämäntilanteet olisi huomioitava vielä nykyistä paremmin. Ja tältä palstalta ainakin löytyisi rohkeita kriitikkoja saarnaa kommentoimaan.

Mutta jatketaan ideoimista, itse ainakin aion näitä toteuttaa ja osa onkin jo seurakunnassamme tuttua, kuten kirkkohetket luonnon keskellä :)

pappi Sonja

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Erinomaista, tästä syntyy hieno seurakunta :)

Ja kommentiksi tyttöpapeista: eräs kovia kokenut seurakuntalaiseni närkästyi suuresti nähdessään minun, nuoren naisen, marssivan alttarille toimittamaan jumalanpalvelusta ja olisi lähtenyt ulos kirkosta, jos olisi kehdannut. Mutta kun ei kehdannut lähteä, jäikin kuuntelemaan ja siinä hiljaa kirotessaan huomasi, etten minä puhukaan vaan omiani, vaan samasta Raamatusta, mikä hänellekin on tuttu ja saman Isä meidän rukouksen luen ja Herran siunauksen. Ja hän oivalsi, ettei julistus eikä siunaus ole pappiin sidottu, vaan Jumala vaikuttaa ja toimii ja me olemme vain työvälineinä. Ja jostain se papinkin on taival aloitettava. Kyllä ikää kertyy ihan varmasti.

Ja ehdottomasti nuo eri ikäryhmät ja erilaiset elämäntilanteet olisi huomioitava vielä nykyistä paremmin. Ja tältä palstalta ainakin löytyisi rohkeita kriitikkoja saarnaa kommentoimaan.

Mutta jatketaan ideoimista, itse ainakin aion näitä toteuttaa ja osa onkin jo seurakunnassamme tuttua, kuten kirkkohetket luonnon keskellä :)

pappi Sonja

Lue lisää

Yksi uusi idea olisi työstää esim. joulusaarnaa yhdessä facebookissa. Ja muutenkin voisivat seurakuntalaiset heittää papille etukäteen mietittäväksi saarnaan asioita, joista haluvat hänen avaavan näkökulmaa.
Tyyli voisi olla:
Pappi S esittelee feissarissa seuraavan pyhän saarnan, ja antaa sitten keskustelun syttyä aiheesta. Muutamia kysymyksiäkin voisi sitten heittää puolin ja toisin. Lopulta kun se pappi S:n saarna valmikstuisi, niin olisi mukavaa lukea. siinä olisi seurakuntalaiset tosissaan mukana..uskoisin.
Ja miksei ihan hyvin voisi olla se saarna feissarissa, ja sitä voisi ihan hyvin kommentoida. Kokeillaanko heti pappi Sonja?

Minkälainen oli kokemus?

Kysyvä239 kirjoitti:

Minkälainen oli kokemus?

mutta kieltämättä kun olen aina pitänyt metsää enemmän hartauden antajana, niin sikäli kiva. Ateistina pidän kirkkorakennuksia vain kulttuurihistoriallisesti arvokkaina. Temppeleiden rakentaminen oli tuskin oletetun Jeesuksen idea, askeetikko kun oli, jos yleensä oli.

Teotwawki kirjoitti:

mutta kieltämättä kun olen aina pitänyt metsää enemmän hartauden antajana, niin sikäli kiva. Ateistina pidän kirkkorakennuksia vain kulttuurihistoriallisesti arvokkaina. Temppeleiden rakentaminen oli tuskin oletetun Jeesuksen idea, askeetikko kun oli, jos yleensä oli.

Lue lisää

Luin jostain tällaisen jutun, mikä on mielestäni aika hyvä. Kun nainen haluaa kohdata Jumalan, niin hän menee kirkkoon, sytyttää kynttilän ja istuu. Mies menee metsään, sytyttää nuotion ja istuu siellä yksinään. Minäkin menisin mieluummin metsään nuotiolle.

Eihän Jeesuskaan noista rakennuksista muuten välittänyt, muuta kuin sen takia, että siellä oli paljon ihmisiä, joiden kanssa saattoi puhua. Vähän väliähän evankeliumeissa todetaan, että Jeesus poistui vuorille yksinäisyyteen ja yhtämittaa kulki Genessaret -järven yli ja vaihtoi paikka (ehkä oli syytäkin).

Metsässä ja erämaassa saa tosiaan olla yksin ajatustensa kanssa.

asia keskustelu kirjoitti:

Luin jostain tällaisen jutun, mikä on mielestäni aika hyvä. Kun nainen haluaa kohdata Jumalan, niin hän menee kirkkoon, sytyttää kynttilän ja istuu. Mies menee metsään, sytyttää nuotion ja istuu siellä yksinään. Minäkin menisin mieluummin metsään nuotiolle.

Eihän Jeesuskaan noista rakennuksista muuten välittänyt, muuta kuin sen takia, että siellä oli paljon ihmisiä, joiden kanssa saattoi puhua. Vähän väliähän evankeliumeissa todetaan, että Jeesus poistui vuorille yksinäisyyteen ja yhtämittaa kulki Genessaret -järven yli ja vaihtoi paikka (ehkä oli syytäkin).

Metsässä ja erämaassa saa tosiaan olla yksin ajatustensa kanssa.

Lue lisää

tuomiokirkon" ihan konkreettisesti, sillä asuin kirkkotorin reunassa olleessa hotellissa 4 vuorokautta kerran. Sitä kirkkoa rakennettiin satoja vuosia, mutta onhan se sitten aika komea pytinki. Sitä en vain oikein sulata, että tälle oletetulle jumalalle on rakennettu niin järjettömän kalliita pyhättöjä.??????

Miksi? Kai sille jumalalle pitäisi riittää ihan se, että ihmiset kokoontuisivat vaikka paljaan taivaan alle häntä palvomaan. Ja muutenkin, koko palvonta sana on mielestäni vastenmielinen.

Teotwawki kirjoitti:

tuomiokirkon" ihan konkreettisesti, sillä asuin kirkkotorin reunassa olleessa hotellissa 4 vuorokautta kerran. Sitä kirkkoa rakennettiin satoja vuosia, mutta onhan se sitten aika komea pytinki. Sitä en vain oikein sulata, että tälle oletetulle jumalalle on rakennettu niin järjettömän kalliita pyhättöjä.??????

Miksi? Kai sille jumalalle pitäisi riittää ihan se, että ihmiset kokoontuisivat vaikka paljaan taivaan alle häntä palvomaan. Ja muutenkin, koko palvonta sana on mielestäni vastenmielinen.

Lue lisää

En minäkään palvonnasta perusta, ja jumalanpalveluskin on vähän outo rituaali. Tiedä sitten miten muut sen kokevat. Joka tapauksessa kun eletään hajaannuksen tilassa, niin nyt olisi tosiaankin kysyntää uusille opillisille tulkinnoille.

Kukaan ei liene ehdottanut kirkkoa, jossa olisi vain naispappeja? Olisi upeaa kun seurakunta olisi tärkempi kun kirkkorakennus. Näkökulma papeista seurakuntalaisten hyvinvointiin! Tarkoitan ja korostan ja alleviivaan sen, että seurakunta on se tärkein asia. Nyt vouhkataan naispappeudesta, homoasiasta, hojen vihkimisestä jne. Kirkon ongelma on kuitenkin paljon moniulottoisempi ellen sanoisi möniäänisempi. Vaikka papit ja muut seurakuntatyöntekijät seisoisivat päällään, niin joku siinä instituutiossa mättää pahasti!

Yksi ongelma on se, että historiansa takia kirkko yrittää säilyttää perinteitä, jotka eivät enää tässä päivässä elä. Moni kurkottaa turhaan Kristukseen, mutta siinä välissä meuhkaavat papit veroineen ja samalla pelottelevat ihmisiä joutessaan. Ei enää nykyisin haluta elättää pappilaumaa, jotka ovat elämästä vieraantuneita. Kuka haluaa ylläpitää jotain ulkokohtaisiin kulttimenoihin perustuvaa sisällyksetömiä seremonioita?

Minun kotipaikkakunnallani kirkossa riitelevät niin työntekijät keskenään kuin seurakuntalaisetkin. Olisi todella hienoa löytää yhteisö, jossa olisi rakkautta, armoa ja anteeksiantoa.