Tämä on oikeastaan tarkoitettu niille jotka tietävät olevan näkymättömän maailman joka vaikuttaa ihmiseen. Muita tämä voi hämmentää. Toivon että tämä sopii palstalle. Ainakin tämä kertoo elämästä ja kuolemasta joka meitä kaikkia kohtaa. Tämä on minun näkemykseni asiasta.
Aikoinaan tapahtui sellaista että elämäni vilahti ohi sekunnissa filminauhana ja sitten menetin tajuntani. Se elämän vilahtaminen todella näytti filminauhalta ja siinä näkyivät sen hetkisen eletyn elämän kohokohdat. Monihan on tuon vastaavan kokenut ja yleensä kai se liittyy tilanteeseen jossa on hengenlähtö lähellä.
Kun sitten olin "kuollut" olin tietoisena täysin pimeässä paikassa. Jotenkin tunsin että alapuolellani siellä pillkopimeässä oli jotakin pahaa ja ilkeää joten nostin katseeni sieltä äkkiä pois jottei se minua huomaisi. Pelkäsin. Yläpuolellani näin pienen pienen valon joka houkutti minua valtavasti ja antoi suurta toivoa päästä pois pimeydestä ja siitä pahasta ja ilkeästä jonka olin pimeässä havainnut. Ja niin tapahtuikin. Haluni päästä valoon johti siihen että valo imi minut itseensä ja kuljin kirkkaan ja hyväntahtoisen matkan todella nopeasti valotunnelin läpi. Valo oli äärimmäisen kirkas mutta se ei häikäissyt yhtään ja se tuntui rakastavalta. Saavuin valotunnelin jälkeen erääseen paikkaan mutta jääköön se loppu kertomatta.
Kun sitten tuo onnettomuushetki oli ohi ja heräsin ja muistin kokemani niin lohtua toi se tieto että elämä ei päätykään maanpäälliseen kuolemaan vaan jatkuu sen jälkeenkin. Ja suurena lohtuna kaikista on se valitsemisen vapaus ihan kuoleman hetkellä....kohti valoa....kun vain haluat sinne niin se imee sinut itsestään ennen kuin huomaatkaan ja olet jo matkalla tunnelin läpi. Kukaan ei valitse sitä pahaa ja pimeää vaan sen valon joka on niin kutsuva. Kukaan ei mene raadeltavaksi vaan rakastettavaksi. Kaikki pelastuvat. Tuonkin valon ja sen läpi kulkemisen on moni kokenut ja pitää sitä valona Jumalan luo. Moni kertoo noista tapahtumista jotka "kuollessaan" koki. Minäkin "kuolin" ja koin sen.
Näin uskoin vuosikymmeniä koska minulle tapahtui noin. Filminauha ja valotunneli. Ja olin pelastettu ja tietoinen siitä että kuollessani teen valinnan.
Mutta mutta... miten ihminen kuoleekaan ja millainen on kuollut ihminen ja voiko kuolleista ihminen nousta. Ihmisen elintoiminnot voivat olla täysin nollissa pitkänkin aikaa ja ihminen saadaan silti virkoamaan. Mutta ei ihminen voi olla kuollut vaan elottomassa tilassa jos hänet saadaan virkoamaan. Kuollutta ei ihminen kykene saamaan eloon. Elottoman kylläkin. Ihminen kuolee vasta silloin kun sielu jättää ruumiin ei silloin kun sydän on pysähtynyt vaikkapa puoleksi tunniksi. Niin kauan kuin sielu on ruumiissa niin ihminen on elossa. Kun sielu jättää ruumiin ihminen kuolee ja ei tunne eikä ajattele mitään. Silloin ei ihminen enää seikkaile valotunneleissa eikä missään. Näin ajattelen tästä kuolemasta jonka me kaikki koemme. En siis ollutkaan kuollut ja takaisin elämään lähetetty. Elin koko "kuolemani" ajan. Kuolemani oli harhaa.
Uskon vakaasti että valontunnelit ovat valetta ja harhaa. Ne ovat houkutus saada ihminen luulemaan että pelastus pimeästä voi tapahtua pimeässä. Houkutus siitä että elämä jatkuu ilman pelastusta kuolemassa valiten. Se on houkutus ikuiseen elämään ottamatta pelastusta vastaan elinaikana.
Me kaikki, uskovat ja ateistit ja kaikki kuolemme kerran. Se on kuolema tästä elämästä. Kuolleina emme tunne emmekä ajattele mitään.
Viimeisenä päivänä meidät kaikki herätetään ja ne jotka ovat elinaikanansa pelastuksen ottaneet vastaan saavat elää Jumalan yhteydessä. Muut joutuvat kadotukseen Jumalasta, sinne pimeään jossa on ilkeyttä ja jossa ei enää valonpilkkua näy.
Toivottavasti tämä kaikki ymmärretään oikein. Toivon että kukaan ei provosoidu tästä. Toivon oikaisua mikäli olen väärässä.
Ennen kaikkea toivon hyvää Joulun aikaa.
Kohti valoa?
13
729
Vastaukset
Kiitos erittäin koskettavasta ja samalla viisaasta kirjoituksestasi. Uskon itsekin, että me, jotka nyt eläessämme tunnemme ja ajattelemme asioita, haluamme kokea tämän ajan jälkeen tiettyjä tunnetiloja, mutta todellisuudessa, kun se aina koittaa, emme ajattele enää näin, kun emme ole sidottuja aikaan, paikkaan emmekä kehoomme. Silti silloin on kaikki hyvin.
Siunattua joulun aikaa sinulle :)
pappi Sonja- j.j.j.j..j.j.
Kiitos pappi Sonja vastauksestasi! Huolimatta siitä että papin tehtäviin kuuluu paljon surullistenkin asioiden käsittelyä niin toivotan sinulle iloista joulun aikaa! :)
Vastaukset Antiahdaalle ja A10097:
Antiahdas, toisinsanoen en tuominnut ketään helvettiin. Aloitukseni ei edes sisältänyt sanaa helvetti. Uskontokunnistakaan en ole puhunut mitään.
A10097, Ihminen voi olla aivokuollutkin mutta saadaan siitä toipumaan. Elintoiminnot voivat toimia aivokuolleellakin.
- Antiahdasmielinen
"Viimeisenä päivänä meidät kaikki herätetään ja ne jotka ovat elinaikanansa pelastuksen ottaneet vastaan saavat elää Jumalan yhteydessä. Muut joutuvat kadotukseen Jumalasta, sinne pimeään jossa on ilkeyttä ja jossa ei enää valonpilkkua näy."
Toisinsanoen tuomitsit kaikki muut helvettiin paitsi oman uskontokuntasi edustajat. No voi hyvää Joulua sinullekkin. Ihmisen tietoisuus perustuu aivojen toimintaan. Jos ihmisen elintoimintoja ei pystytä palauttamaan, niin hänen tietoisuutensa ei voi palata.
Sielun sotkeminen asiaan on mielestäni hupsu keksintö.Ei ole pitkät ajat kun luin jostain tutkimustuloksesta, että "valo" onkin silmässä tapahtuva ilmiö, jossa silmän solut yrittävät keskittää valoa mykiölle elintoimintojen heiketessä....Joten noin se meni..Silmän tehon laskiessa, silmä keskittää tehonsa ja silloin sen erottelykyky ei enää riitä tuottamaan kuin "valon" aivoille.
EIköhän tuossa ole jo riittävästi materiaalia, että sais sen jutun jostain googletettua ja saisit jotain tieteellistä teoriaa omallekkin käsityksellesi.- j.j.j.j.j.j.j.j
Voi olla niinkin. Kenties se niin monella onkin. Kiitos huomiosta.
Kirjoitin kuitenkin aloituksessani vielä näin. ". Saavuin valotunnelin jälkeen erääseen paikkaan mutta jääköön se loppu kertomatta."
Sitä loppua en kertonut ja sitä mitä siinä tapahtui. Aloituksessani on myös vakava varoitus jonka jotkut tunnistavat ja toiset taas eivät.
- o -oo
Tosi hyvä kun kerroit tämän. Nimittäin tein vuosia sitten jonkinlaista tutkimusta niistä ilmiöistä mitä ihmiset ovat kokeneet ns. kuollessaan. On useita jotka ovat kokeneet saman tyyppisen kokemuksen. Yleensä ne valoputket ei yhdisty siihen filmiin jonka koetaan äkkiarvaamattomassa onnettomuustilanteessa. Mieliinpainuvin filminkertoja oli hän joka oli autossa kuljettajana, joka suistui satamassa mereen.
Samassa yhteydessä haastattelin niitä, muutamia henkilöitä jotka olivat kokeneet sen ns. ruumiista irtautumisen. Niissä ei tarkasteltu oliko ihmisillä uskonnollinen tausta vai ei. Sitä ei kysytty eikä myöskään kerrottu, eikä myös tiedetty. Ruumiista irtautuneet kertoivat että he havahtuivat siihen että he leijailivat huoneessa jossa olivat. Yleensä katon rajassa. Katselivat sieltä itseään, joko vuoteella tai tuolissa. He niinkuin olisivat nukkuneet. Kaikilla oli kaksi voimaa, toinen käski jättämään ruumiin ja toinen suurempi ja miellyttävä voima käski pian palata takaisin. Niin kuin olisi pakottanut palaamaan, mutta se voima oli hyvä. Kuoleman kokemukset olivat lähestulkoon kaikilla samanlaiset kuin Sinulla. Joillakin oli pyörivä liikee ja joillakin suunta ei ollut suoraan ylös vaan yläviistoon.
Että semmosia.
Mutta mielenkiintoisia. Onneksi olen sen verran vapaa ajattelija, vaikka en olekkaan vapaa-ajattelija, että pystyn hyväksymään juuri tällaiset todelliset tapahtumat ilman mitään väitteittä tai tapahtuman syyn etsimistä.mitä tarkoitetaan kun sanotaan, että joku näki tähtiä? Se yleensä liittyy siihen, että on saanut tällin päähänsä.
- j.j.j.j..j.jj..j
Olisi kiva tietää näistä "filminnäkijöistä" vaikuttiko heistä siltä että tuo vilahtava elämä oli kuin se olisi ollut filminauhalla, sellaisella jossa on reiät sivuilla. Itselläni oli näin ja eräs tuttavani joka on kokenut saman ja sanoi että se näytti ihan filminauhalta.
Englannissa on meneillään/tehty tutkimus ruumiista irtaantumis kokemuksista. Monihan kertoo nähneensä itsensä leikkauspöydällä. Itse luulen että aivot tuottavat kuvaa muiden aistien kautta. Tajuttomalla voi olla silmätkin auki ja muut aistit täydentävät kuvaa. Aivojen tallennuskapasiteetti on valtava. Ne voivat työstää vaikka minkälaisen ruumiista irtaantumiskokemuksen. Englannissa on leikkausaleihin korkealle kaappien päälle laitettu lappuja joissa on jokin kuva ja jonka näkee vain sieltä "katonrajasta". Jos ihminen todella irtaantuu ruumiistaan ja näkee leikkaussalin katonrajasta niin hän näkee myös nuo laput ja osaa kertoa niistä. Ikävä kyllä en tiedä mikä sairaala tai sairaalat tätä tutkimusta tekee ja minkälainen se lopputulos oli/on. Olisi mielenkiintoista saada tietää onko nuo kokemukset todellisia vai ei. - j.j.j.j..j.j.j.
j.j.j.j..j.jj..j kirjoitti:
Olisi kiva tietää näistä "filminnäkijöistä" vaikuttiko heistä siltä että tuo vilahtava elämä oli kuin se olisi ollut filminauhalla, sellaisella jossa on reiät sivuilla. Itselläni oli näin ja eräs tuttavani joka on kokenut saman ja sanoi että se näytti ihan filminauhalta.
Englannissa on meneillään/tehty tutkimus ruumiista irtaantumis kokemuksista. Monihan kertoo nähneensä itsensä leikkauspöydällä. Itse luulen että aivot tuottavat kuvaa muiden aistien kautta. Tajuttomalla voi olla silmätkin auki ja muut aistit täydentävät kuvaa. Aivojen tallennuskapasiteetti on valtava. Ne voivat työstää vaikka minkälaisen ruumiista irtaantumiskokemuksen. Englannissa on leikkausaleihin korkealle kaappien päälle laitettu lappuja joissa on jokin kuva ja jonka näkee vain sieltä "katonrajasta". Jos ihminen todella irtaantuu ruumiistaan ja näkee leikkaussalin katonrajasta niin hän näkee myös nuo laput ja osaa kertoa niistä. Ikävä kyllä en tiedä mikä sairaala tai sairaalat tätä tutkimusta tekee ja minkälainen se lopputulos oli/on. Olisi mielenkiintoista saada tietää onko nuo kokemukset todellisia vai ei.Tässä siitä tutkimuksesta vähäsen josta mainitsin.
http://www.prunderground.com/dr-sam-parnia-claims-near-death-experience-probably-an-illusion/004376/
Ilmeisesti Dr. Sam Parnia ei ole vielä julkistanut tuloksia mutta epäilee että ruumiista irtaantumiset ovat illuusiota. Tämä on mielestäni sen luokan tutkimus että se panee pisteen iin päälle ja tähän tutkimukseen ei voi tutkijan oma mielipide vaikuttaa. - o -oo
j.j.j.j..j.jj..j kirjoitti:
Olisi kiva tietää näistä "filminnäkijöistä" vaikuttiko heistä siltä että tuo vilahtava elämä oli kuin se olisi ollut filminauhalla, sellaisella jossa on reiät sivuilla. Itselläni oli näin ja eräs tuttavani joka on kokenut saman ja sanoi että se näytti ihan filminauhalta.
Englannissa on meneillään/tehty tutkimus ruumiista irtaantumis kokemuksista. Monihan kertoo nähneensä itsensä leikkauspöydällä. Itse luulen että aivot tuottavat kuvaa muiden aistien kautta. Tajuttomalla voi olla silmätkin auki ja muut aistit täydentävät kuvaa. Aivojen tallennuskapasiteetti on valtava. Ne voivat työstää vaikka minkälaisen ruumiista irtaantumiskokemuksen. Englannissa on leikkausaleihin korkealle kaappien päälle laitettu lappuja joissa on jokin kuva ja jonka näkee vain sieltä "katonrajasta". Jos ihminen todella irtaantuu ruumiistaan ja näkee leikkaussalin katonrajasta niin hän näkee myös nuo laput ja osaa kertoa niistä. Ikävä kyllä en tiedä mikä sairaala tai sairaalat tätä tutkimusta tekee ja minkälainen se lopputulos oli/on. Olisi mielenkiintoista saada tietää onko nuo kokemukset todellisia vai ei.Minulla on jossain arkistossani (todennäköisesti) se kirjoitettuna. (sähkökirjoituskoneella, koska ne oli silloin muotia, eikä ollut tietokoneita.) Ei hajuakaan missä se on. Olen jo vanha. Tämä mies asuu samassa kaupungissa ja joskus kaupungilla törmäämme, mutta emme ole puhelleet koskaan jälkeenpäin tästä asiasta. Mutta muistan että se oli kuin filmi. Ei siis video. Ja muistan tämän nimenomaisen kertomuksen siksi koska hän oli tapahtumahetkellä normaali nuori, parikymppinen. Ja hän oli itse hyvin pitkään kauhistunut siitä, että mitenkä tyhmästi hän olikaan sen nuoren elämänsä elänyt. Muiden mielestä hän eli ihan normaalia nuorenmiehen elämää. En tiedä oliko hän tämän tapahtuman jälkeen kun hän "pompannapillaan" ajoi itsensä ja kaverit satama-altaaseen yhtään sen viisaammin pystynyt elämään. Jäi vaan mieleen.
Ruumiista irtautuminen ja koko tutkimusprojekti lähti liikkeelle siitä kun siskoni noin 17 vuotiaana tuli lauantai-iltana saunasta ja meni tajuttomaksi.
Oli tehty kotona, kesällä pitkä työpäivä. Lauantaina yritettiin (pakotettiin) aina saada viikolla rästiinjääneet työt tehtyä, maalaistalossa. Sitten oli sauna ja me olimme sisarukset saunassa. Siskoni xxxxx tuli ensin sisälle ja minä vähän perästä. Menin meidän huoneeseen pukeutumaan ja kun olin pukenut niin hetken kuluttua huomasin että hän makaa selällään omalla sängyllään elottoman näköisenä. Otin kädestä kiinni ja kysyin mikä xxxxx sulla on? ei vastausta ja käsi oli veltto. Hain äidin äkkiä. "Äiti xxxxx kuolee nyt." Äiti pelästyi ja juoksi huoneeseen. " XXXXX. XXXXX herää. Mitä meinaaksä kuolla? "Äiti alkoi pudistelemaan siskoani ja huutamaan kauhialla äänellä hänen nimeään. Sen jälkeen hän läimäytteli avokämmenellä poskille ja ravisti hartioista. Kunnes hän heräsi. Heräsi ja oli kiukkunen. " Mitä tapahtui ? Mitä sinulle tapahtui ? Saitko sä saunassa häkää ? " Kauhia meteli kaikkialla. Me olimme viimeisiä saunojia joten häkää sieltä ei ainakaan muut olleet saaneet. Eikä hän voinut tämän tapahtuman jälkeen edes huonosti.
Sit hän kertoi että hän oli saunan jälkeen ihan "veto pois" ja oikaisi itsensä omalle sängylle selälleen. Yhtäkkiä hän huomasi että hän oli siinä huoneessamme katonrajassa ja katseli itseään. Hän näki kun minä tulin huoneeseen ja pukeuduin saunan jälkeen ja hän näki kun minulla naama venähti, että mitä sille nyt on tapahtunut. Ja hän kertoi ihan tarkkaan mitä tein, sanoin, liikuin. Kertoi senkin että äkkiä aloin repimällä avaamaan ikkunaa auki enkä meinannut sitä saada auki vaikka se oli ihan tavallinen ikkuna. Hän näki kun äiti tuli huoneeseen ja alkoi herättää häntä aika voimallisin keinoin. Hän sanoi että silloin hänelle niinkuin olisi sanottu: sinun pitää palata takaisin, sinä et saa vielä tulla. Ei ole vielä sinun vuorosi. Se oli joku hyvä joka niin sanoi. Ja sitten hän sanoi että oli kuin olisi ollut kokoajan hänen selkänsä takana joku muu joka pyrki viestittämään; älä palaa. Jää vähän katselemaan, eikö olekkin kiva nähdä tätä kaikkea täältä. Mutta se selän takana oli kuin joku limainen vähän iljettävä ja hän sanoi että parhaiten kuvaa sitä sanat : ääni tai tieto tuli kylmästä, kosteasta varjosta. Ehkä hieman pelkäsin sitä.
Tämä oli se kimmoke tehdä jonkinlaista tutkimusta monta vuotta myöhemmin. Saman tyyppisiä kokemuksia löytyi. Sen tiedän että siskoni on henkisesti ollut ja on terve. Koskaan hän ei ole ollut kiinnostunut uskonnosta. Eikä hän ole ennen, eikä jälkeen, tämän tapauksen ole ollut kiinnostunut mistään henkimaailman asioista. Joskus oli -70 luvulla muotia piritismi mutta hän ei siitäkään ollut silloin kiinnostunut. Se ei ollut mitään tällaista. Ehkä se vaan oli 17 v. nuoren naisen joku hormooneista johtuva pökertyminen ja niin tutuissa ympyröissä että vastosi mitä silloin tapahtui kun taju petti. Saattoi kuulla esim. tutut askelten äänet ja niistä tiesi miten ja kuka liikkui huoneessa. Tämä on edelleen arvoitus ja minun puolestani saakin olla. Nyt kun alkaa muistuttelemaan niin muistan niitä muutamia muitakin. Pitää kertoa niitä myöhemmin lisää. Yksi mies mm. istui tuolilla. Puisella tuolilla ja liikkui sen kanssa kohti valkoista valoa joka oli hänen selkänsä takana.
- -etsijä-
Palstaa seuranneena kerron että nimimerkkisi on niin erikoinen että sen väkisinkin huomaa. Olen huomannut että tänne kirjoittelevat ovat joko ateisteja tai uskovaisia. Sinut olen aikaisempien kirjoitusten vuoksi tulkinnut uskovaiseksi.
Nyt alkuosa tekstissäsi oli hyvin mielenkiintoinen. Sitä oli kiva lukea. Hämmästyin kuitenkin siinä kun kirjoitit että kaikki pelastuvat. Miksi jätit lopun kokemuksestasi kertomatta? Ajattelitko kenties että kirjoituksesi tullee liian pitkäksi ettei sitä jaksa lukea vai miksi? Jos näin, kerro ihmeessä loputkin.
Ehkä loppukertomukestasi paljastuisi se todellinen syy tuohon ristiriitaiseen "Uskon vahvasti että valotunnelit ovat harhaa ja valetta."-tekstiisi. Uskot siis kuitenkin että kokemuksesi voi luokitella harha-aistimukseksi?
Uskon että monia myös kiinnostaisi tietää todettiinko sinut onnettomuushetkellä kliinisesti kuolleeksi.- j.j.j.j.j.j.j.j..j
Kiitos kommentistasi.
Uskon että tuo kokemani liittyy valheeseen. Se vale siinä on se että kun ihminen kuolee niin siinä kuoleman pimeällä hetkellä ihmiselle annettaisiin tilaisuus valita joko pahan luo tai hyvän luo. Jos karkeasti sanoisi niin joko jauhelihamyllyyn tai pehmeään pumpuliseen sänkyyn. Sen tietää kumman vaihtoehdon ihmiset valitsevat. Kirjoitin että kaikki pelastuvat mutta se liittyy tuohon valheeseen.
Loppu matkastani oli tälläinen.
Kun tulin sen valotunnelin läpi niin saavuin paikkaan joka vaikutti eräänlaiselta odotustilalta. Edessäni oli seinä joka kaareutui loivasti oikealle. Se tuntui olevan loputtoman pitkä seinä. Seinän viertä pitkin kulki lattia. Paikka oli vaalea ja normaalilla tavalla valoisa. Ja tässä tilassa oli ihmisiä jotka jonottivat. Ihmisiä oli todella paljon ja pitkä jono kulki seinän viertä pitkin kaartuen sinne oikealle näkymättömiin. Kaikki ihmiset olivat täysin hiljaa ja jokainen heistä yksin jonossa. He tuntuivat olevan jotenkin hämillään. Kuten olin minäkin kun saavuin sinne.
En tullut suoraan jonon päähän vaan useita kymmeniä metrejä sen perään. Ihmeissäni hapuroiden lähdin kulkemaan jonoon päin kun ei ollut oikein muutakaan suuntaa. Kukaan jonossa olijoista ei huomannut minua kun heillä oli kaikilla niin paljon mietittävää ja olivat siinä hämmästyneessä tilassa ja olivat selkä minuun päin.
Kuitenkin jonon viimeisen kanssa oli joku mies juttelemassa kasvokkain. Hän oli rauhallinen ja ilmeisesti kertoi tuolle viimeiselle ihmiselle jonossa siitä mistä nyt on kyse. Hänen kasvonsa oli minuun päin mutta hän ei huomannut minua vielä siinä vaiheessa. Hän näytti hyvin tavalliselta ihmiseltä. Hän vaikutti olevan jonkinlainen vastaanottaja.
Kävelin näitä kahta ihmistä kohden kun tuntui että sinne on mentävä kun ei ole mitään muutakaan. Muutaman askeleen ehdin ottaa siihen suuntaan kun tuo vastaanottaja havaitsi minut. Hänen ilmeensä muuttui hieman hätääntyneeksi huomatessaan minut, hän jätti keskustelunsa kesken, tuli nopeasti luokseni kuitenkin hymyillen ja sanoi "Älä sinä tule vielä tänne".
Noihin sanoihin loppui tuo matka ja palasin heti "elävien" kirjoihin. Mitään erillistä matkaa sieltä ei ollut pois vaan tuo matka loppui välittömästi noihin sanoihin.
Kerroin aloituksessani olevani "kuollut". Laitoin sen noihin lainausmerkkeihin koska kliinisesti en ollut kuollut vaikka henkisesti ehkä kävin rajan takana. Onnettomuudessa en muutenkaan loukkaantunut ihmeemmin, olo oli vain sekava muutaman tunnin. Tajuttomuuteni ei varmasti kestänyt kuin minuutin. Kokemus oli kuitenkin vahva ja selkeä.
Ps. Otin tälläisen nimimerkin kun se on niin helppo naputella eikä haittaa jos pisteet ja jiit on vähän eri järjestyksessä. :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 242423
- 951536
- 1191289
- 751130
Mira Luoti ja Julkkisselviytyjät 2017 - Ketä kuumottaa juuri nyt?
HS: Tässä ohjelmassa Mira Luoti kertoi kokeneensa seksuaalista väkivaltaa "PMMP-yhtyeen Mira Luoti kertoo Ylen uudessa20993Julkisuuden henkilön päiväin päätös
Sitä vaan, että kyllä nyt kaikki tietävät kuka oli Eemeli Peltola (kansanedustaja, joka päätti päivänsä eduskuntatalossa251873- 52872
Törkeä eläinsuojelurikos Sonkajärvellä
Pohjois-Savossa Sonkajärvellä noin 40 kissaa ja reilut 10 koiraa on jouduttu lopettamaan kaltoinkohtelun vuoksi, kertoo19850MESTARI SIVALTAA JÄLLEEN
https://www.is.fi/politiikka/art-2000011436243.html Suomen ainoa Mestari lausuu tosiasiat Sannasta , Tuomiojasta ja hil209840- 34795