Kuka uskaltaa kertoa kokemuksensa? Minua erityisesti kiinnostaa, tuleeko ensin usko ja sitten vasta alkaa tutustuminen Raamattuun? Onko joku tullut uskoon luettuaan ensin Raamatun ja todennut, että näin se on, ihana rakastava Jumala on olemassa. Oletan, että tilanne on suurimmalla osalla toisinpäin, ensin on "psyykkinen tilaus" uskolle ja sen jälkeen vasta tutustutaan Raamattuun. Kun siinä vaiheessa alkaa kysely ja epäusko, aina on selittäjiä miten pitää tulkita.
Toisinpäin tilanne on mitä ilmeisemmin hankala. Uskosta luopuminen on vaikeampaa.
miten uskoon tullaan ja uskosta luovutaan
25
396
Vastaukset
Lapsena oli mukava uskoa valmiisiin tarinoihin luojajumalasta ja muutkin kristinuskon tarinat tekivät kauppansa. Sillä tavalla, juurrutuksen kautta, tietynlainen uskominen ilmestyi päähäni lapsena.
Teini-iässä itsenäinen ajattelu kehittyi ja maailmankuva laajentuessa opittu usko alkoi tuntua hupsulta.
Koen, että uskon omaksuminen ja sen himmeneminen olivat minulle osa luonnollista kehitystä. Kummassakaan ei ollut mitään hankaluutta.Minulle usko on herännyt Jumalan puhutteluna, tunteena lapsena. En siis ollut lukenut Raamattua "sillä silmällä". Pyhän Hengen sanotaan herättävän uskon ja näin uskon minulle tapahtuneen. Siksi myös uskosta luopuminen on minulle tällä hetkellä mahdotonta. Uskon horjuminen on ihmisillä ymmärrettävää ja uskon menettäminenkin, kun elämä tarpeeksi potkii päähän. Joillakin taas juuri vaikeuksissa usko herää ja vahvistuu. Uskon luonne voi muuttua elämän aikana elämäntilanteesta riippuen.
pappi Sonja- tutkailija_
Mitä jos se olikin jokin muu ääni tai tunne, mutta joku kertoi sinulle että se on jumalan ääni ja uskoit sen?
- nina.ellen
tutkailija_ kirjoitti:
Mitä jos se olikin jokin muu ääni tai tunne, mutta joku kertoi sinulle että se on jumalan ääni ja uskoit sen?
Tunnen kumminkin päin uskon löytäneitä.
Sekä niitä, joilla se on kasvanut lapsesta vahvemmaksi pikku hiljaa.
Ja niitä jotka ovat hyvin äkisti lähes Jumalan kieltäjistä kääntyneet uskoviksi siis kristityiksi.
Itse kuulun johonkin välimaastoon. - evl-vapaaehtoinen
Kirjoitit: "Siksi myös uskosta luopuminen on minulle tällä hetkellä mahdotonta." Eikö sinulla olekaan vapaata tahtoa, niin kuin esimerkiksi KRS opettaa?
- AntiChrisu
nina.ellen kirjoitti:
Tunnen kumminkin päin uskon löytäneitä.
Sekä niitä, joilla se on kasvanut lapsesta vahvemmaksi pikku hiljaa.
Ja niitä jotka ovat hyvin äkisti lähes Jumalan kieltäjistä kääntyneet uskoviksi siis kristityiksi.
Itse kuulun johonkin välimaastoon.Yksikään aito ateisti ei ole koskaan kääntynyt kristinuskoon. Eikä varsinkaan yksikään
skotlantilainen ateisti!! - sumusyreeni
evl-vapaaehtoinen kirjoitti:
Kirjoitit: "Siksi myös uskosta luopuminen on minulle tällä hetkellä mahdotonta." Eikö sinulla olekaan vapaata tahtoa, niin kuin esimerkiksi KRS opettaa?
Mutta enhän minä vapaasta tahdostani huolimatta halua jättää perhettänikään.
Miksi siis vapaasta tahdosta jättäisin uskoni ja kääntyisin ateistiksi. En minä vapaan tahtoni takia tee sellaista mitä en halua tehdä. - pikkuinen utelias
Jos olisit lukenut Raamattua ensin, olisiko tilanne ehkä toinen? Jos uskosta luopuminen on sinulle tällä hetkellä mahdotonta, niin voisiko se olla mahdollista myöhemmässä vaiheessa? Mitä pitäisi tapahtua, että luopuisit uskosta?
Ja hyvä se on täällä papin julkisesti kertoa, että vastaus jää varmaan arvoitukseksi ikiajoiksi. - evl-vapaaehtoinen
sumusyreeni kirjoitti:
Mutta enhän minä vapaasta tahdostani huolimatta halua jättää perhettänikään.
Miksi siis vapaasta tahdosta jättäisin uskoni ja kääntyisin ateistiksi. En minä vapaan tahtoni takia tee sellaista mitä en halua tehdä.Sinulla ei siis ole vaihtoehtoja kuin yksi ainoa. Minusta sellainen tahto ei ole millään tavalla vapaa.
- Ev. lut.
evl-vapaaehtoinen kirjoitti:
Kirjoitit: "Siksi myös uskosta luopuminen on minulle tällä hetkellä mahdotonta." Eikö sinulla olekaan vapaata tahtoa, niin kuin esimerkiksi KRS opettaa?
Sonjan tahto on sidottu. Hänhän on naimisissa työpaikkansa kanssa, ja naimisissa olevalla ei ole vapaata tahtoa.
pikkuinen utelias kirjoitti:
Jos olisit lukenut Raamattua ensin, olisiko tilanne ehkä toinen? Jos uskosta luopuminen on sinulle tällä hetkellä mahdotonta, niin voisiko se olla mahdollista myöhemmässä vaiheessa? Mitä pitäisi tapahtua, että luopuisit uskosta?
Ja hyvä se on täällä papin julkisesti kertoa, että vastaus jää varmaan arvoitukseksi ikiajoiksi.Aika surullista, jos naimisissa olevalla ei ole vapaata tahtoa ;) Ja tämän työliiton voi kyllä halutessaan purkaa, jos koen, että kirkko sitoo minua liiaksi. Nykyään sellaista tunnetta ei kyllä ole. En usko sillä olevan merkitystä, jos olisin lukenut Raamattua ensin. En usko, että Raamatun lukeminen olisi synnyttänyt uskoani, vaan se on tapahtunut Pyhän Hengen vaikutuksesta. Tällä hetkellä en tosiaan osaa ajatella tilannetta, jossa luopuisin uskostani. En keksi, mikä olisi enää niin kamalaa, että se veisi uskoni.
Enkä ole kuullut lapsena mitään ääntä, jonka olisin kuvitellut olevan Jumala. En puhunut asiasta kenenkään kanssa. Syntyi tunne Jumalasta, usko.
pappi Sonja- Mirka ...
>>Minulle usko on herännyt Jumalan puhutteluna, tunteena lapsena.
- evl-vapaaehtoinen
kuunteleva_kirkko kirjoitti:
Aika surullista, jos naimisissa olevalla ei ole vapaata tahtoa ;) Ja tämän työliiton voi kyllä halutessaan purkaa, jos koen, että kirkko sitoo minua liiaksi. Nykyään sellaista tunnetta ei kyllä ole. En usko sillä olevan merkitystä, jos olisin lukenut Raamattua ensin. En usko, että Raamatun lukeminen olisi synnyttänyt uskoani, vaan se on tapahtunut Pyhän Hengen vaikutuksesta. Tällä hetkellä en tosiaan osaa ajatella tilannetta, jossa luopuisin uskostani. En keksi, mikä olisi enää niin kamalaa, että se veisi uskoni.
Enkä ole kuullut lapsena mitään ääntä, jonka olisin kuvitellut olevan Jumala. En puhunut asiasta kenenkään kanssa. Syntyi tunne Jumalasta, usko.
pappi SonjaNaimisissa olevalla miehellä ei ainakaan ole vapaata tahtoa:) Mutta hyvä ettet ole tulossa pois uskosta. Ainakin sinun pitäisi olla puhumatta julkisesti siitä jos et enää usko. Tuomiokapituli voisi silloin purkaa sinun työliittosi. Vaikka et uskoisi Apostoliseen uskontunnustukseen sinun olisi parasta kuitenkin sanoa uskovasi siihen. Työpaikan menetys ja uudelleenkoulutus eivät ole mikään helppo asia. Monilla on vielä opintovelatkin maksamatta yms.
- luterilainen.
AntiChrisu kirjoitti:
Yksikään aito ateisti ei ole koskaan kääntynyt kristinuskoon. Eikä varsinkaan yksikään
skotlantilainen ateisti!!Sehän kuulostaa vähän samalta kuin Leo Mellerin opetus: Yksikään oikeasti pelastettu ei voi luopua uskosta ja jos joku luopuu, niin hän ei ole koskaan oikeasti pelastettu ollutkaan.
- kenkri
Niin kauan kuin kykenen muistamaan, minulla on ollut tunne, että on muutakin kuin näkyvä maailma. Aavistus Pyhyydestä. Opiskeluajoista lähtien huomasin viehättyväni ihmisistä, jotka paljastuivat kristityiksi. Heillä tuntui olevan jotain, mistä halusin päästä selvyyteen. Kyselin heidän uskostaan, rupesin joskus käymään kirkossa, rukoilemaan ja lukemaan Raamattua. Hankin tietoa muistakin uskonnoista. Sitten viimein tuli sellainen olo, että haluaisin välttämättä kertoa muillekin ihmisille löytäneeni Jumalani. Olin kuitenkin epävarma siitä, olenko nyt kelvollinen moista suurta juttua kavereille kertomaan. Teologiaa opiskeleva ystäväni kuunteli, antoi synninpäästön ja sanoi, ettei se tämän kummempaa kuule ole, olet uskossa, olet Jeesuksen seuraaja. Kaikki eivät tällaista henkilökohtaista annettua synninpäästöä tarvitse, minulle se oli merkittävää.
Nyt 30 vuotta myöhemmin olen ruvennut entistä enemmän näkemään kasteeni, uskovan mummoni, kansakoulun tunnustuksellisen uskonnonopetuksen ja kaikessa hiljaisuudessa rukoilleen äitini merkityksen ja arvon. Eli juuri sen täällä ateistien "aivopesuksi" haukkuman kristillisen kasvatuksen tärkeyden.
Uskoni olen saanut huomata näivettyvän lähes olemattomiin sellaisissa elämänvaiheissa, kun olen jättäytynyt pois seurakuntayhteydestä, rukoillut ,käynyt ehtoollisella ja lukenut Raamattua vain satunnaisesti. Sellaisia aikojakin on ollut, eivätkä ne ole olleet elämäni parhaimpia, päinvastoin.
Onneksi Jeesus on kuitenkin pitänyt minusta kiinni :) Nyt en enää halua uskosta luopua. Tunnen todella, että olen päässyt pimeydestä valoon. Mutta kaipa uskosta luopuminen mahdollista olisi, jos kääntäisin Jumalalle täysin selkäni. - bella.norva
Niitä on tuhansittain, joten miksi vain kristinuskon esille nostat?
Uskominen on opittua ja uskotaan siihen jumalaan, minkä kulttuurissa se jumala on kehitetty.- pikkuinen utelias
esiintyy aloituksessani? Raamattu siellä on, mutta sana kristinusko puuttuu.
Olemme ev.lut.kirkon-palstalla, ja eiköhän raamattu ole se kirja, jota enimmäkseen lukevat ja josta täällä keskustellaan.
"Uskominen on opittua ja uskotaan siihen jumalaan, minkä kulttuurissa se jumala on kehitetty." Noin minäkin uskon, ja poikkeus vahvistaa säännön. Mutta kulttuurisidonnaisuus ei ollut aloitukseni kysymys. - bella.norva
pikkuinen utelias kirjoitti:
esiintyy aloituksessani? Raamattu siellä on, mutta sana kristinusko puuttuu.
Olemme ev.lut.kirkon-palstalla, ja eiköhän raamattu ole se kirja, jota enimmäkseen lukevat ja josta täällä keskustellaan.
"Uskominen on opittua ja uskotaan siihen jumalaan, minkä kulttuurissa se jumala on kehitetty." Noin minäkin uskon, ja poikkeus vahvistaa säännön. Mutta kulttuurisidonnaisuus ei ollut aloitukseni kysymys.on kristinuskon perusta. Joten sikäli aloituksesi keskittyy juuri kristinuskoon. Tosin sekin on tuotu tänne pohjolaan samoilta tanhuvilta missä juutalaisuus ja islamkin ovat syntyneet.
- pikkuinen utelias
bella.norva kirjoitti:
on kristinuskon perusta. Joten sikäli aloituksesi keskittyy juuri kristinuskoon. Tosin sekin on tuotu tänne pohjolaan samoilta tanhuvilta missä juutalaisuus ja islamkin ovat syntyneet.
esim. ovatko kristittyjä, vaikka heillä on sama raamattu pohjana...
Aloitus oli uskoon tulo ja siitä luopuminen, mutta jos et omaa kokemusta kummastakaan, niin asia on ratkaistu.
http://www.voittaja.vuodatus.net/blog/archive?&y=2008&m=01
ja tunnen useamman uskosta luopujan, eikä heillä tunnu olevan ongelmia asian suhteen. Heille se on samanlainen kokemus kuin uskoon tulis, kun ymmärtävät asiat.Ei uskosta luopuminen ole hankalaa, pikemminkin päinvastoin. Se tuntuu kovin järkevältä ja johdonmukaiselta. Kunnes elämä tuo eteen tilanteita, havaintoja ja kokemuksia, joita ei enää voi selittää edes tieteellisesti. Silloin alkaa kyseenalaistaa sen tiedon, mikä ihmisillä on.
Toki osalla on niin, että he kaipaavat jotain itseään vahvempaa ja auktoriteettia, ja näin ahdistusta lieventääkseen heittäytyvät uskoon. Osalla se toimii ja he saavat elämälleen siitä vahvan pohjan. Osalla se taas ei toimi, sillä omaa vastuuta ei voi paeta. Usko voi toimia aikansa, mutta sitten tulee se luopumuksen hetki. He ovat ehkä niitä, joita juuri ääriliikkeet vetävät puoleensa.
Mutta mikä ihme on ”psyykkinen” tilaus? Eikä mikä tahansa aate tai toiminta voi toimia noin? Kuten vaikka rakastuminen, shoppailu, alkoholismi, poliittinen toiminta, terrorismi tai vaikkapa altruismi?- pikkuinen utelias
"Oletan, että tilanne on suurimmalla osalla toisinpäin, ensin on "psyykkinen tilaus" uskolle ja sen jälkeen vasta tutustutaan Raamattuun." Tarkoitatko tätä?
Oletan, siis oletan, siis uskoontulon suhteen, ei muuta tällä kertaa, että ihmisellä on kausia, jolloin hän on herkimmillään uskolle. "Psyykkinen tilaus" voi olla esim. joku kriisi tai sairastuminen. Joku ikäkausi voi olla herkkyyskautta... Tätä tarkoitan - ja siis vain oletan ja kysyin teidän kokemuskia, ei väitteitä, tämä on tosi.
Uskoontulosta ja luopumisesta tällä kertaa avaukseni, siinä se. - Ilo Herrassa
pikkuinen utelias kirjoitti:
"Oletan, että tilanne on suurimmalla osalla toisinpäin, ensin on "psyykkinen tilaus" uskolle ja sen jälkeen vasta tutustutaan Raamattuun." Tarkoitatko tätä?
Oletan, siis oletan, siis uskoontulon suhteen, ei muuta tällä kertaa, että ihmisellä on kausia, jolloin hän on herkimmillään uskolle. "Psyykkinen tilaus" voi olla esim. joku kriisi tai sairastuminen. Joku ikäkausi voi olla herkkyyskautta... Tätä tarkoitan - ja siis vain oletan ja kysyin teidän kokemuskia, ei väitteitä, tämä on tosi.
Uskoontulosta ja luopumisesta tällä kertaa avaukseni, siinä se.Omasta elämästäni haluan kertoa jotakin. Lapsena sain tiedon Jumalasta ja Jeesuksesta, koska äitini kertoi heistä. Kotini ei ollut kuitenkaan ns. uskovainen, vaan ns.peruskristitty.
Lapsen usko Jumalaan kuitenkin kantoi minua ja konfirmaatiotilaisuudessa koin jotakin hengellistä, koska minua itketti kovasti. Sen jälkeen pidin itseni uskovaisena ja kannoin lahjaksi saamaani ristiä kaulallani läpi opiskeluaikojen. Kävin myös kaikissa kirkoissa opiskelukaupungissani, mutta sellaista yhteyttä, jota etsin, en löytänyt.
Myöhemmin ajauduin maailmaan ja monien vaikeuksien kauttta löysin Vapahtajani Jeesuksen Kristuksen, tai oikeammin: Hän löysi minut, eksyneen lampaan.
Valtavan synnintunnon ja kuolemanpelon poistuttua sain ihanan rauhan elämääni. Sitä ei mikään enää voi järkyttää, kun Jeesus on elämäni Herra!
Meillä jokaisella on oma etsikkoaikamme, jolloin Jumala aivan erityisesti vetää puoleensa.
Itselläni kutsu oli kolmas, ja koin, että se oli viimeinen. Siksi en enää uskaltanut jättää Jeesuksen kutsua käyttämättä. Siitä kiitos ja kunnia kuuluu yksin Jumalalle, joka vaikuttaa meissä sen. että Hänen hyvä tahtonsa tapahtuu!
- kumpi oli ensin
omia kokemuksia. Onkohan joku tutkinut tätä aihetta
- Pörje 56
Kun noin puolet aivosoluista on tuhoutunut tai tuhottu niin uskoon tulo helpottuu kummasti.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 222367
- 931495
- 1161248
- 751120
Mira Luoti ja Julkkisselviytyjät 2017 - Ketä kuumottaa juuri nyt?
HS: Tässä ohjelmassa Mira Luoti kertoi kokeneensa seksuaalista väkivaltaa "PMMP-yhtyeen Mira Luoti kertoo Ylen uudessa18939Julkisuuden henkilön päiväin päätös
Sitä vaan, että kyllä nyt kaikki tietävät kuka oli Eemeli Peltola (kansanedustaja, joka päätti päivänsä eduskuntatalossa249851- 52842
MESTARI SIVALTAA JÄLLEEN
https://www.is.fi/politiikka/art-2000011436243.html Suomen ainoa Mestari lausuu tosiasiat Sannasta , Tuomiojasta ja hil209830Törkeä eläinsuojelurikos Sonkajärvellä
Pohjois-Savossa Sonkajärvellä noin 40 kissaa ja reilut 10 koiraa on jouduttu lopettamaan kaltoinkohtelun vuoksi, kertoo18821- 34785