Meillä näin, olemme naimisissa mieheni ansaitsee puolet enempi kuin minä. Lapsia ei ole. Asuimme aikaisemmin mieheni ennen avioliittoa ostamassa asunnossa josta han maksoi lyhennykset ja minä vaan yhtiövastikkeen. En myöskään naimisiin menon jälkeen maksanut lainan lyhennyksiä. Nyt asunto myytiin ja mieheni sai siitä voittoa joka sijoitetaan käsirahaksi seuraavaan asuntoon. Nyt suunnitteilla isomman asunnon osto ja mies haluaa että tehdään kaksi lainaa ja asunto omistetaan sen mukaan mitä kumpikin maksaa, eli minulla pienenpipalkkaisena pieni osuus asunnosta jota maksan myös monta vuotta kauemmin kuin mieheni. Meillä on myös avio-ehto. Muut asumiskulut sähköt vedet koti ja autovakuutukset ruuat ja bensat maksellaan suurinpiirtein puoliksi. Mies on ostanut auton ja kalliit viihde elektonikka vehkeet jotka luonnollisesti molempien käytössä.Mies ei ole myöskään mikään törsääjä, ei siis ostele vaan itselleen kaikkea kivaa ja kallista vaan sellaista mistä on molemmille iloa
ja on myös avokätisesti ostanut minulle tavaroita ja ulkomaan matkan.
Mitä mieltä olette, onko tällainen rahankäyttö avioliitossa ok? Tiukasti omat rahat vaikka ollaan naimisissa ja tuloerot huomattavat? Onko muita naisia ollut vastaavassa tilanteessa ja miten asiat on sujuneet kun on tullut lapsia ?
Asiallisista kommenteista kiittäen!
ja on myös avokätisesti ostanut minulle tavaroita ja ulkomaan matkan.
Mitä mieltä olette, onko tällainen rahankäyttö avioliitossa ok? Tiukasti omat rahat vaikka ollaan naimisissa ja tuloerot huomattavat? Onko muita naisia ollut vastaavassa tilanteessa ja miten asiat on sujuneet kun on tullut lapsia ?
Asiallisista kommenteista kiittäen!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Noin äkkiä sanoisin, että olet valintasi jo tehnyt, ja paljon huonommankin miehen olisit voinut ottaa.
Minusta teidän tilanteenne on ihan ok. Ainoa tilanne, jossa voit "kärsiä" - sekin riippuu mielipiteestä - on ero.
Vai mättääkö joku? Sun miehes on maksanu sulle "kaiken", olisit tyytyväinen. Sehän olis voinu haluta yhteiset tilit ja kaikki velat ja omistukset puoliks, jolloin sulla olis paljon suurempi taakka kuin nyt.
Jos teillä ei olisi avioehtoa, tai jos olisi yksi laina jossa teidän molempien nimet, niin silloin sinä olisit myös vastuussa koko lainasta jos miehesi ei jostain syystä pystyisi sitä maksamaan. Tai mahdollisessa erossa sinulle jäisi puolet veloista. Nyt ei jää, vain ainoastaan se osa minkä sinä otat. Miehes ottaa päävastuun.
Miehesi on ihan fiksu ja ajattelee sun parastas kun ei päästä sua ottaan isompaa lainaa mitä et pystyis mahdollisessa kriisitilanteessa hoitamaan.
Pienempi palkka - pienempi vastuu, isompi palkka - isompi vastuu.
Kannatan systeemiä että kummallakin on omat varat, eipä tule kiukuttelua siitä että jompikumpi on mennyt ja ostanut yhteiseltä tililtä itselleen jotain "turhanpäiväistä".
Niistä lapsista en nyt sitten osaa sanoa... eiköhän sun miehes osallistu niidenkin elättämiseen, mitä luulet?
Sulla on asiat hyvin, älä pilaa niitä.
Niin samaa mieltä olen kanssasi, enkä oikein ymmärrä miten tämä kysymys liittyy tähän osastoon (paremminkin tuonne parisuhdepuolelle). Olisin hieman kriittisempi jos avioehtoa ei olisi, ja sitten aletaan säätämään (tuo saattaisi herättää aiheellista huolta). Mutta kun avioehdot olette aikanaan sopineet, niin mitä järkeä on olla elämättä sen mukaisesti ... jos asunto ja velat otetaan puoliksi, menettää avioehto siltä osin merkityksensä ... etenkin jos mies maksaa siitä suurimman osan. Ja ellette eroa niin koko järjestelyllä ei mitään merkitystä ... perimiseen avioehto ei vaikuta (hmmm ... pitääkös siihen olla nykyään maininta ehdossa?).