jargonia papin suusta

Entäpä jos taivas on olemassa ja ihminen sinne päätyy, niin mitä etua saavutetaan sillä että rämmitään täällä maan päällä epätäydellisissä olosuhteissa?

Eikö silloin olisi mukavaa kuolla pian pois ja päästä oikotietä taivaaseen?

Jos taas kärsimyksellä on joku jalostava tai muuten merkittävä tarkoitus, niin se kertoo vain kaikkivaltiaan jumalanne luonteesta. Miten loogista on odottaa että sama kaikkivaltias toimisikin reiluilla säännöillä taivaassa?

Selittäessänne itsellenne mustaa valkoiseksi, joudutte joko mahdottien valheiden/itsepetoksen verkkoon, tai sitten täytyy ruveta puhumaan tuota pappisjargonia, lässyttämään sanoja ilman merkitystä.

On tietty sitten sekin vaihtoehto että ymmärtää näiden Jumalien olevan ihmisten keksintöä.

>> Kirkko ei julista kirkkaimpana kadotuksen vaan armon sanomaa. Ilman kadotusta ei tarvita pelastusta.
- Siksi kadotus on olennainen vaikka sitä ei mainittaisikaan ääneen pelastuksesta puhuttaessa.

>> Ja uskohan syntyy Jumalan sanan vaikutuksesta, niinkuin täällä on monta monituista kertaa sanottu.

Keijo Espanjassa kirjoitti:

>> Kirkko ei julista kirkkaimpana kadotuksen vaan armon sanomaa. Ilman kadotusta ei tarvita pelastusta.
- Siksi kadotus on olennainen vaikka sitä ei mainittaisikaan ääneen pelastuksesta puhuttaessa.

>> Ja uskohan syntyy Jumalan sanan vaikutuksesta, niinkuin täällä on monta monituista kertaa sanottu.

Lue lisää

Mielummin ajattelen pelastusta kuin kadotusta. Ja loppujen lopuksi, keitä me olemme arvioimaan ketkä joutuvat kadotusta ja ketkä pääsevät taivasta. Itse haluaisin uskoa, että kaikki pelastuvat, ei minusta ole ihmisten lokeroijaksi. Tämä elämä on elämä, johon minä voin vaikuttaa, tuonpuoleisesta huolehtii Jumala.

Mikä on kirkon tehtävä? Ilmoittaa Jumalan tahto vaiko jakaa kansalle sirkushuveja ja pikkasen öylättiä?

"Kirkko ei julista kirkkaimpana kadotuksen vaan armon sanomaa. Julistaa Jeesuksen sovitustyön riittävyyttä pelastumiselle. Ja uskohan syntyy Jumalan sanan vaikutuksesta, niinkuin täällä on monta monituista kertaa sanottu."

Pikkuinen kysymys vain, miksi pelastumisella pitää ylipäänsäkin olla ehtoja? Miksi vain tietyt ehdot täyttävä saa armon, tässä tapauksessa ehdon ollessa se että Jeesuksen sovitustyö pitää tunnustaa? Koko pelastusjärjestelmässä ei ole yksinkertaisesti järkeä. Miltä Jumala oikeasti meidät yrittää pelastaa, omalta raivoltaan meitä kohtaan vai ulkopuoliselta uhalta? Ja jos kyseessä on ulkopuolinen uhka, miksei hän kykene hankkiutumaan siitä eroon. Jumalalle kaikki on mahdollista ja hän kuulemma rakastaa meitä ihmisiä eniten koko maailmassa, joten miksi Jumala ei tee ongelmalle oikeasti mitään?

Kristinuskon mukaan ihmiset ovat luontaisesti hyviä olentoja ja kaikki pahuus ihmisissä on vain Saatanan aiheuttamaa korruptiota. Teemme syntiä vain koska olemme epäpuhtaita. Ei ole mitään mikä estäisi Jumalaa puhdistamasta meitä ja olemaan sellaisia puhtaita olentoja miksi meidät alunperin luotiin, mutta jostain syystä Jumala ei meitä puhdista, ainakaan ilman hyvin tiukkoja ehtoja joilla moinen pitää ansaita.

Jumala ei kykene pelastamaan kaikkia yksinkertaisesti siksi ettei hän halua kaikkien pelastuvan, suuren joukon joutuminen kadotukseen on puhtaasti osa hänen suurta suunnitelmaansa, täysin tarpeeton asia joka on olemassa vain Jumalan itsekkäistä syistä. Jumala ei rakasta ihmisiä, hän käyttää ihmisiä omiin itsekkäisiin tarkoituksiinsa. Muuten emme tässä syntisessä maailmassa olisi, ja tarkemmin sanoen emme tänne edes olisi koskaan joutuneet.

shadowself kirjoitti:

"Kirkko ei julista kirkkaimpana kadotuksen vaan armon sanomaa. Julistaa Jeesuksen sovitustyön riittävyyttä pelastumiselle. Ja uskohan syntyy Jumalan sanan vaikutuksesta, niinkuin täällä on monta monituista kertaa sanottu."

Pikkuinen kysymys vain, miksi pelastumisella pitää ylipäänsäkin olla ehtoja? Miksi vain tietyt ehdot täyttävä saa armon, tässä tapauksessa ehdon ollessa se että Jeesuksen sovitustyö pitää tunnustaa? Koko pelastusjärjestelmässä ei ole yksinkertaisesti järkeä. Miltä Jumala oikeasti meidät yrittää pelastaa, omalta raivoltaan meitä kohtaan vai ulkopuoliselta uhalta? Ja jos kyseessä on ulkopuolinen uhka, miksei hän kykene hankkiutumaan siitä eroon. Jumalalle kaikki on mahdollista ja hän kuulemma rakastaa meitä ihmisiä eniten koko maailmassa, joten miksi Jumala ei tee ongelmalle oikeasti mitään?

Kristinuskon mukaan ihmiset ovat luontaisesti hyviä olentoja ja kaikki pahuus ihmisissä on vain Saatanan aiheuttamaa korruptiota. Teemme syntiä vain koska olemme epäpuhtaita. Ei ole mitään mikä estäisi Jumalaa puhdistamasta meitä ja olemaan sellaisia puhtaita olentoja miksi meidät alunperin luotiin, mutta jostain syystä Jumala ei meitä puhdista, ainakaan ilman hyvin tiukkoja ehtoja joilla moinen pitää ansaita.

Jumala ei kykene pelastamaan kaikkia yksinkertaisesti siksi ettei hän halua kaikkien pelastuvan, suuren joukon joutuminen kadotukseen on puhtaasti osa hänen suurta suunnitelmaansa, täysin tarpeeton asia joka on olemassa vain Jumalan itsekkäistä syistä. Jumala ei rakasta ihmisiä, hän käyttää ihmisiä omiin itsekkäisiin tarkoituksiinsa. Muuten emme tässä syntisessä maailmassa olisi, ja tarkemmin sanoen emme tänne edes olisi koskaan joutuneet.

Lue lisää

jos ihminen kokee, ettei hänen elämällään ole onnellista päämäärää.

Kovasti ahdistuneita ovat ihmiset nykyisin....

hämmentynyt minäkin kirjoitti:

jos ihminen kokee, ettei hänen elämällään ole onnellista päämäärää.

Kovasti ahdistuneita ovat ihmiset nykyisin....

"Surullista jos ihminen kokee, ettei hänen elämällään ole onnellista päämäärää."

Miksi elämällä pitäisi olla ylipäänsäkään päämäärä? Miksei elämästä voisi iloita siten että ilonaihe tulisi nimenomaan jokapäiväisestä elämästämme, sen sijaan että ilonaihe olisi jokin elämän jälkeen saatava hypoteettinen utopia josta ihminen haaveilee.

Onnellisuus on sitä että ihminen osaa nauttia siitä mitä on, onni ei ikinä löydy siitä mitä ihmisellä voisi olla. Jokaisen ihmisen tulisi yrittää elää elämänsä mahdollisimman hyvin parhaansa tietonsa ja kykynsä mukaan, nimenomaan meidän ihmisten yhdessä kokemamme maallisen maailman takia, eikä minkään jumalan tai henkilökohtaisen iänkaikkisen kohtalon takia.

shadowself kirjoitti:

"Surullista jos ihminen kokee, ettei hänen elämällään ole onnellista päämäärää."

Miksi elämällä pitäisi olla ylipäänsäkään päämäärä? Miksei elämästä voisi iloita siten että ilonaihe tulisi nimenomaan jokapäiväisestä elämästämme, sen sijaan että ilonaihe olisi jokin elämän jälkeen saatava hypoteettinen utopia josta ihminen haaveilee.

Onnellisuus on sitä että ihminen osaa nauttia siitä mitä on, onni ei ikinä löydy siitä mitä ihmisellä voisi olla. Jokaisen ihmisen tulisi yrittää elää elämänsä mahdollisimman hyvin parhaansa tietonsa ja kykynsä mukaan, nimenomaan meidän ihmisten yhdessä kokemamme maallisen maailman takia, eikä minkään jumalan tai henkilökohtaisen iänkaikkisen kohtalon takia.

Lue lisää

on tosi tuskallista.Ilman muuta
määränpäätä kuin oma yksiö hautausmaalla :(

mulla kylmä on kirjoitti:

on tosi tuskallista.Ilman muuta
määränpäätä kuin oma yksiö hautausmaalla :(

Että jos ei ole päämäärää niin se pitää sitten vaikka keksiä. Eikä ole väliä onko totta vai ei.

mulla kylmä on kirjoitti:

on tosi tuskallista.Ilman muuta
määränpäätä kuin oma yksiö hautausmaalla :(

Jokainen päivä on ainutkertainen lahja, ainutkertainen mahdollisuus. Kuoleman tuomasta rauhasta on ikuisuus aikaa nauttia mutta tätä maan päällä koetusta elämästä ei pääse nauttimaan kuin kerran. Äärimmäisen epätodennäköinen elämä on, lahjoista suurin.

Elämästä pitää nauttia sen aikana, ihmisestä jää paljon kuolemankin jälkeen elämään maailmaan, ei kuolema ole määränpää, se on vain välietappi. Ihmisen tietoisuus ehkä kuolee, mutta se ei tarkoita että ihminen olisi kuollut, elämme ikuisesti tulevaisuudessa, olemme jättäneet elämällämme merkkimme maailman historiaan jotka eivät koskaan katoa.

mulla kylmä on kirjoitti:

on tosi tuskallista.Ilman muuta
määränpäätä kuin oma yksiö hautausmaalla :(

No älä ajelehdi. Eikö sinua kiinnosta mikään? Jos kiinnostaa niin tee sitä, opettele asioita tästä ihmeellisen monipuolisesta maailmasta, iloitse siitä että saat elää täällä, kyllä siellä yksiössäsi hautausmaalla ehdit olla kun sinne asti pääset. Turha sitä nyt on surra.

Ymmärrän että jos ajattelet pelkästään kuolemaasi niin elämä täällä maan päällä saattaa tuntua ajelehtimiselta mutta avaa silmäsi ja katso ympärillesi - pelkästään sammalia on Suomessa vaikka kuinka monta lajia. Joko tunnistat kaikki yleisimmät? Entä jäkälät? Sienet? Kovakuoriaiset? Hyppyhäntäiset? Eri päästäiset? Särkikalat?

Toivon että keksit jotakin mukavaa tekemistä että tuskasi laantuisi edes hieman.

Hannu Lehdeskoski kirjoitti:

Mielummin ajattelen pelastusta kuin kadotusta. Ja loppujen lopuksi, keitä me olemme arvioimaan ketkä joutuvat kadotusta ja ketkä pääsevät taivasta. Itse haluaisin uskoa, että kaikki pelastuvat, ei minusta ole ihmisten lokeroijaksi. Tämä elämä on elämä, johon minä voin vaikuttaa, tuonpuoleisesta huolehtii Jumala.

Lue lisää

Taitaa pitkälle uskonnoissa ollakin kyse siitä, että ajatellaan sitä mikä on mukavinta. Jotkut masokistit tietenkin ajattelevat sitä mikä on hankalinta. Ja realistit katselevat maaailmaa Nassen tavoin.

"Mikäli ymmärrän sinua oikein Nas.se, teit aika hätäisiä johtopäätöksiä, et malttanut ajatella asioita kunnolla ja perehtyä niihin. Suosittelen tutustumaan kristillisen uskon perusasioihin esimerkiksi Katekismuksen avulla, se löytyy netistäkin."

Itseasiassa Nas.se:n pohdiskelu oli hyvinkin pätevää. Aika sokea ihmisen pitää olla jos ei kristinuskoon liittyviä, perustason ongelmia ja ristiriitoja näe. Raamattu monin tavoin kertoo Jumalasta joka on ristiriitainen, hahmo ja sanoo rakastavansa meitä mutta samalla toimii yleisesti aivan päinvastoin. Ehkä tämä on se mistä uskonharppauksessa on kyse mutta kaikin tavoin sille ei pitäisi olla tarvetta jos Jumala olisi oikeasti olemassa.

Jokainen voi mielessään pohtia että onko Raamattu kirjoitettu Jumalan olemassaolon pohjalta vai Jumalan olemassaolemattomuuden ympärille. Vain pienimielinen ihminen ei ymmärrä mitä Jumalan tasoiselta olennolta oikeasti odotetaan ja sen sijaan hyväksyy Raamatun äärimmäisen viallisen kuvan Jumalasta.

Mikähän sitten mahtaa olla hätäistä? Minäkin olen vähintään parikymmentä vuotta ihmetellyt samaa kuin Nas.se, kauankohan vielä pitäisi malttaa miettiä että jos kadotus ei ole keskeistä niin miksi pelastus on olennaista? Pelastus miltä siis? Katekismuksen olen opetellut ulkoa ja Raamattuakin on tullut luettua jonkin verran eikä siltikään oikein kristallisoidu tuo asia.

Aika hassua että minä ateistipohjalta pidän paljon parempaa huolta akvaarioni kaloista kuin kaikkivaltias Jumala rakkaista ihmisistään. Jos joku kala ei tule toimeen muiden kanssa (sitä ei ole sattunut aikoihin, olen vuosien varrella opppinut aika paljon siitäkin asiasta) niin perustan sille uuden akvaarion enkä suinkaan rankaise sitä iankaikkisella piinalla tai mene tappamaan jotakuta että voisin antaa sille anteeksi. Mutta minähän olenkin vain ihminen....

Thronos kirjoitti:

Mikähän sitten mahtaa olla hätäistä? Minäkin olen vähintään parikymmentä vuotta ihmetellyt samaa kuin Nas.se, kauankohan vielä pitäisi malttaa miettiä että jos kadotus ei ole keskeistä niin miksi pelastus on olennaista? Pelastus miltä siis? Katekismuksen olen opetellut ulkoa ja Raamattuakin on tullut luettua jonkin verran eikä siltikään oikein kristallisoidu tuo asia.

Aika hassua että minä ateistipohjalta pidän paljon parempaa huolta akvaarioni kaloista kuin kaikkivaltias Jumala rakkaista ihmisistään. Jos joku kala ei tule toimeen muiden kanssa (sitä ei ole sattunut aikoihin, olen vuosien varrella opppinut aika paljon siitäkin asiasta) niin perustan sille uuden akvaarion enkä suinkaan rankaise sitä iankaikkisella piinalla tai mene tappamaan jotakuta että voisin antaa sille anteeksi. Mutta minähän olenkin vain ihminen....

Lue lisää

Moi Thronos ja shadowself,

Jos Thronos ottaa huonosti käyttäytyvän kalan pois akvaariosta ja antaa sille uuden mahdollisuuden uudessa akvaariossa, tulisiko sen kalan siis jäädä suremaan ja miettimään vain sitä, että se joutui pois ensimmäisestä akvaariosta, masentaa itsensä keskittymällä vain siihen mikä ei sille enää ole todellisuutta, ja missä se voi huonosti (häiriökäyttäytyi) vai voisiko se kala keskittyä nauttimaan elämästä siinä akvaariossa, joka sille on suotu, jonka sen rakastava omistaja antoi sille nimenomaan siksi, että se saisi vielä mahdollisuuden ja mahdollisimman hyvät eväät elämälle edelleen?

Jos ajatellaan, että vaikkapa minut kristittynä on vapautettu synnin, kuoleman ja pahan vallasta, ja kadotus-tuomiosta, josta täällä keskustellaan, ja jos minut on "siirretty" Jumalan lasten joukkoon, Taivasta kohti matkaavien joukkoon, niin tulisiko minun siis ajatella, että se kadotus on se keskeinen juttu, vai voisinko antaa itselleni luvan kuitenkin nauttia elämästä armahdettuna syntisenä, iloita, ottaa vastaan kaikki elämän lahjat kiitollisuudella, ja vieläpä kerran päästä Taivaaseen?

Mikä siis on keskeistä? Se on tietenkin suhteellinen kysymys. Minulle se ei ole kadotus, vaan elämä ja ilo Kristuksessa tässä ja nyt, ja kerran Taivaassa.

Ajattelun vapaus tietenkin tässäkin, mutta tämä näin minun omana näkemyksenä.

Seija H., pappi

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Moi Thronos ja shadowself,

Jos Thronos ottaa huonosti käyttäytyvän kalan pois akvaariosta ja antaa sille uuden mahdollisuuden uudessa akvaariossa, tulisiko sen kalan siis jäädä suremaan ja miettimään vain sitä, että se joutui pois ensimmäisestä akvaariosta, masentaa itsensä keskittymällä vain siihen mikä ei sille enää ole todellisuutta, ja missä se voi huonosti (häiriökäyttäytyi) vai voisiko se kala keskittyä nauttimaan elämästä siinä akvaariossa, joka sille on suotu, jonka sen rakastava omistaja antoi sille nimenomaan siksi, että se saisi vielä mahdollisuuden ja mahdollisimman hyvät eväät elämälle edelleen?

Jos ajatellaan, että vaikkapa minut kristittynä on vapautettu synnin, kuoleman ja pahan vallasta, ja kadotus-tuomiosta, josta täällä keskustellaan, ja jos minut on "siirretty" Jumalan lasten joukkoon, Taivasta kohti matkaavien joukkoon, niin tulisiko minun siis ajatella, että se kadotus on se keskeinen juttu, vai voisinko antaa itselleni luvan kuitenkin nauttia elämästä armahdettuna syntisenä, iloita, ottaa vastaan kaikki elämän lahjat kiitollisuudella, ja vieläpä kerran päästä Taivaaseen?

Mikä siis on keskeistä? Se on tietenkin suhteellinen kysymys. Minulle se ei ole kadotus, vaan elämä ja ilo Kristuksessa tässä ja nyt, ja kerran Taivaassa.

Ajattelun vapaus tietenkin tässäkin, mutta tämä näin minun omana näkemyksenä.

Seija H., pappi

Lue lisää

huttua kuvitella pääsevänsä johonkin taivaaseen.
Kuoltuaisi lahoat kuten muutkin nisäkkäät ja siinä kaikki.

tosiasia. kirjoitti:

huttua kuvitella pääsevänsä johonkin taivaaseen.
Kuoltuaisi lahoat kuten muutkin nisäkkäät ja siinä kaikki.

Toki niinkin on vapaus ajatella. Minä mieluummin menisin Taivaaseen kuin lahoaisin. ;)

Seija

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Toki niinkin on vapaus ajatella. Minä mieluummin menisin Taivaaseen kuin lahoaisin. ;)

Seija

Hups, piti kirjoittaa "katoaisin" viitaten tohon että "siinä kaikki".

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Toki niinkin on vapaus ajatella. Minä mieluummin menisin Taivaaseen kuin lahoaisin. ;)

Seija

eivät vaikuta asiaan.

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Moi Thronos ja shadowself,

Jos Thronos ottaa huonosti käyttäytyvän kalan pois akvaariosta ja antaa sille uuden mahdollisuuden uudessa akvaariossa, tulisiko sen kalan siis jäädä suremaan ja miettimään vain sitä, että se joutui pois ensimmäisestä akvaariosta, masentaa itsensä keskittymällä vain siihen mikä ei sille enää ole todellisuutta, ja missä se voi huonosti (häiriökäyttäytyi) vai voisiko se kala keskittyä nauttimaan elämästä siinä akvaariossa, joka sille on suotu, jonka sen rakastava omistaja antoi sille nimenomaan siksi, että se saisi vielä mahdollisuuden ja mahdollisimman hyvät eväät elämälle edelleen?

Jos ajatellaan, että vaikkapa minut kristittynä on vapautettu synnin, kuoleman ja pahan vallasta, ja kadotus-tuomiosta, josta täällä keskustellaan, ja jos minut on "siirretty" Jumalan lasten joukkoon, Taivasta kohti matkaavien joukkoon, niin tulisiko minun siis ajatella, että se kadotus on se keskeinen juttu, vai voisinko antaa itselleni luvan kuitenkin nauttia elämästä armahdettuna syntisenä, iloita, ottaa vastaan kaikki elämän lahjat kiitollisuudella, ja vieläpä kerran päästä Taivaaseen?

Mikä siis on keskeistä? Se on tietenkin suhteellinen kysymys. Minulle se ei ole kadotus, vaan elämä ja ilo Kristuksessa tässä ja nyt, ja kerran Taivaassa.

Ajattelun vapaus tietenkin tässäkin, mutta tämä näin minun omana näkemyksenä.

Seija H., pappi

Lue lisää

"....vai voisiko se kala keskittyä nauttimaan elämästä siinä akvaariossa, joka sille on suotu, jonka sen rakastava omistaja antoi sille nimenomaan siksi, että se saisi vielä mahdollisuuden ja mahdollisimman hyvät eväät elämälle edelleen?"

Vertauksesi ei oikein toimi, sillä Jumalan akvaariossa häiriökäyttäytymisen pitäisi olla mahdotonta koska ei ole mitään joka akvaariossa houkuttelisi kaloja häiriökäyttäytymiseen. Jumala on myös suunnitellut jokaisen kalan äärimmäisen tarkasti joten jokainen kala myös käyttäytyy aivan kuten Jumala on suunnitellut, vain ulkopuolinen tekijä voi kalojen käytöstä muuttaa suuntaan jota Jumala ei halua.

Kristinuskossa selvästi tuo ulkopuolinen vaikuttaja on saatana, käärme joka ensimmäisiä ihmisiä houkutteli syntiin. Tosin saatana on itsessään toisesta akvaariosta tullut kala johon on itsessään pitänyt vaikuttaa ulkopuolinen häiriötekijä joka itse saatanan sai alunperin häiriökäyttäytymään. Ja se että saatanan kaltainen häiriökäyttäytyvä kala pääsi ihmisten kanssa samaan akvaarioon on itsessään aikamoista huolimattomuutta ja täten vastuu tapahtuneesta on täysin Jumalan harteilla jolle virheiden tekeminen pitäisi olla mahdotonta.

Ja sitten tietysti että se että miltä pohjalta Jumala voi meitä pieniä kaloja syyttää tapahtuneesta onkin täysin oma asiansa. Koko hyvän ja pahan käsitteet ovat meille kristinuskon mukaan liian suuria käsitteitä ymmärtää joten miten Jumala voi pitää meitä vastuussa teoistamme? Ja on täysin myös ymmärrettävää jos ihminen ei luota Jumalaan Raamatun perusteella, sillä objektiivisesti Raamattu antaa nimenomaan epäluotettavan kuvan Jumalasta, varsinkin jos asioita osaa ajatella Jumalan tasolla eikä vain hyväksy suoraan kaikkea mitä Jumala sanoo.

Toki jos Jumalan parempiin tekoihin keskittyy, Jumalasta saa äärimmäisen positiivisen kuvan mutta Jumalaa pitää oikeasti osata tarkastella kokonaisuutena, jokainen pieninkin asia mitä Jumala tehnyt on äärimmäisen tärkeä jos halutaan muodostaa realistinen kuva Jumalasta. Ja Jumala onkin kaikkien tekojensa perusteella vähintäänkin epäpätevä Jumalaksi, jotkut näkevät jopa Jumalan oikeasti pahana olentona tämän tekemien hirveyksien perusteella ja tämä on täysin oikeutettua Raamatun perusteella.

"tulisiko minun siis ajatella, että se kadotus on se keskeinen juttu, vai voisinko antaa itselleni luvan kuitenkin nauttia elämästä armahdettuna syntisenä, iloita, ottaa vastaan kaikki elämän lahjat kiitollisuudella, ja vieläpä kerran päästä Taivaaseen?"

Tottakai myös kadotuksen pitää olla aina keskeinen kristinuskon konsepti, Jumalahan se käytännössä ihmisiä sinne kadotukseen laittaa. Tottakai sitä saa nauttia elämästä armahdettuna syntisenä, mutta kannattaa pitää mielessä että minkä se Jumalasi on antanut sinulle vaihtoehdoksi sen pelastuksen lisäksi. Kristinusko on 50% pelastusta ja 50% kadotusta, ilman kadotusta ei olisi myöskään pelastusta. Ja kummallekaan ei pitäisi olla tarvetta jos Jumala olisi tehnyt työnsä oikein.

En voisi luottaa koskaan Jumalaan pelastajani, niin epäluotettavan kuvan Raamattu antaa Jumalasta.

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Moi Thronos ja shadowself,

Jos Thronos ottaa huonosti käyttäytyvän kalan pois akvaariosta ja antaa sille uuden mahdollisuuden uudessa akvaariossa, tulisiko sen kalan siis jäädä suremaan ja miettimään vain sitä, että se joutui pois ensimmäisestä akvaariosta, masentaa itsensä keskittymällä vain siihen mikä ei sille enää ole todellisuutta, ja missä se voi huonosti (häiriökäyttäytyi) vai voisiko se kala keskittyä nauttimaan elämästä siinä akvaariossa, joka sille on suotu, jonka sen rakastava omistaja antoi sille nimenomaan siksi, että se saisi vielä mahdollisuuden ja mahdollisimman hyvät eväät elämälle edelleen?

Jos ajatellaan, että vaikkapa minut kristittynä on vapautettu synnin, kuoleman ja pahan vallasta, ja kadotus-tuomiosta, josta täällä keskustellaan, ja jos minut on "siirretty" Jumalan lasten joukkoon, Taivasta kohti matkaavien joukkoon, niin tulisiko minun siis ajatella, että se kadotus on se keskeinen juttu, vai voisinko antaa itselleni luvan kuitenkin nauttia elämästä armahdettuna syntisenä, iloita, ottaa vastaan kaikki elämän lahjat kiitollisuudella, ja vieläpä kerran päästä Taivaaseen?

Mikä siis on keskeistä? Se on tietenkin suhteellinen kysymys. Minulle se ei ole kadotus, vaan elämä ja ilo Kristuksessa tässä ja nyt, ja kerran Taivaassa.

Ajattelun vapaus tietenkin tässäkin, mutta tämä näin minun omana näkemyksenä.

Seija H., pappi

Lue lisää

No olipas siinä ylimielistä mietiskelyä...

Kiva että sut on vapautettu. :D lol

Mitä merkitystä ylipäätään on jonkun papin mielipiteillä? Raamatussahan pitäisi olla kaikki. Egosentristä itsensä korottamista ja uskonnon puolesta valehtelua.

PS. Tottakai hihut mieluummin ajattelee pelastusta. Sehän vaatis sitä että olis itselleen ja muille rehellinen että myöntäis, että kadotus on välttämättömyys pelastumisen kannalta välttämätön ja täten Nas.sen avaus osuu nappiin.

PPS. Ihan oikeasti oksettaa että valtiossa on kiinni tämmöinen laitos jonka työntekijät puhuvat pelkkää paskaa koko ajan ja vielä ovat ilmeisesti niin sekaisin että uskovatkin puheensa. Voitaisiinko jo siirtyä pois keskiajalta.

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Moi Thronos ja shadowself,

Jos Thronos ottaa huonosti käyttäytyvän kalan pois akvaariosta ja antaa sille uuden mahdollisuuden uudessa akvaariossa, tulisiko sen kalan siis jäädä suremaan ja miettimään vain sitä, että se joutui pois ensimmäisestä akvaariosta, masentaa itsensä keskittymällä vain siihen mikä ei sille enää ole todellisuutta, ja missä se voi huonosti (häiriökäyttäytyi) vai voisiko se kala keskittyä nauttimaan elämästä siinä akvaariossa, joka sille on suotu, jonka sen rakastava omistaja antoi sille nimenomaan siksi, että se saisi vielä mahdollisuuden ja mahdollisimman hyvät eväät elämälle edelleen?

Jos ajatellaan, että vaikkapa minut kristittynä on vapautettu synnin, kuoleman ja pahan vallasta, ja kadotus-tuomiosta, josta täällä keskustellaan, ja jos minut on "siirretty" Jumalan lasten joukkoon, Taivasta kohti matkaavien joukkoon, niin tulisiko minun siis ajatella, että se kadotus on se keskeinen juttu, vai voisinko antaa itselleni luvan kuitenkin nauttia elämästä armahdettuna syntisenä, iloita, ottaa vastaan kaikki elämän lahjat kiitollisuudella, ja vieläpä kerran päästä Taivaaseen?

Mikä siis on keskeistä? Se on tietenkin suhteellinen kysymys. Minulle se ei ole kadotus, vaan elämä ja ilo Kristuksessa tässä ja nyt, ja kerran Taivaassa.

Ajattelun vapaus tietenkin tässäkin, mutta tämä näin minun omana näkemyksenä.

Seija H., pappi

Lue lisää

Se oletettu kala jonka olisin siirtänyt toiseen akvaarioon (vaikkakin jo vuodessa parissa opin hyvin arvioimaan mitä kaloja yleensä kannattaa yrittää pitää samassa akvaariossa, tässä ollen paljon oppivaisempi kuin Jumala jonka tarina on sarja erehdyksiä vuosisadasta toiseen) voisi kaikin mokomin olla niin iloinen kuin tahtoo siinä uudessa ympäristössä enkä missään vaiheessa odottaisi siltä että se uskoisi minuun tai millään lailla edes osoittaisi tajuavansa minun olevan olemassa. Minä iloitsisin pelkästään siitä että näkisin sen viihtyvän. Minun egoni ei kaipaa akvaariokalojen hivelyä.

"...ja jos minut on "siirretty" Jumalan lasten joukkoon, Taivasta kohti matkaavien joukkoon, niin tulisiko minun siis ajatella, että se kadotus on se keskeinen juttu, vai voisinko antaa itselleni luvan kuitenkin nauttia elämästä armahdettuna syntisenä"

Miltä armahdettuna? Et kai vertaa kalojen normaalia käyttäytymistä akvaarionhoitajan järjestämään ikuiseen kidutukseen? Minä yritän välttää kalojen konflikteja mutta en vartavasten suunnittele millekään kalalle ikuista kidutusta siksi että se toimii kalaluontonsa mukaisesti.

Nasse esitti hyvinkin relevantteja kysymyksiä, joiden en usko perustuvan hätäisiin johtopäätöksiin vaan hyvinkin perusteelliseen pohdintaan. Vaikka ne onkin esitetty nassemaiseen tyyliin, kysymykset ovat kristinuskon kannalta oleellisia, enkä niihin ole nähnyt vielä missään vastauksia esitettävän.

Mikäli johtopäätökset olisivat hätäisesti heitettyjä, kykenisit sinäkin Seija pappina vastaamaan helposti ihan omin sanoin. Nyt vetäydyt Lutherin selän taakse ja tarjoat kainalon alta Katekismusta edes avaamatta sitä kohdasta, mistä vastausta pitäisi etsiä.

Nassen kysymykset jäävät edelleen vastaamatta.

kun olet saanut yhteiskunnan kustantamana monivuotisen opetuksen teologisessa "tiedekunnassa", niin ei varmaan ole liian vaikeita kysymyskiä sinulle, eihän?

En myöskään usko että olet niin ylimielinen ettet viitsi vaivautua, olethan tänne lähtenyt Jumalasi sanaa levittämään.

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Moi Thronos ja shadowself,

Jos Thronos ottaa huonosti käyttäytyvän kalan pois akvaariosta ja antaa sille uuden mahdollisuuden uudessa akvaariossa, tulisiko sen kalan siis jäädä suremaan ja miettimään vain sitä, että se joutui pois ensimmäisestä akvaariosta, masentaa itsensä keskittymällä vain siihen mikä ei sille enää ole todellisuutta, ja missä se voi huonosti (häiriökäyttäytyi) vai voisiko se kala keskittyä nauttimaan elämästä siinä akvaariossa, joka sille on suotu, jonka sen rakastava omistaja antoi sille nimenomaan siksi, että se saisi vielä mahdollisuuden ja mahdollisimman hyvät eväät elämälle edelleen?

Jos ajatellaan, että vaikkapa minut kristittynä on vapautettu synnin, kuoleman ja pahan vallasta, ja kadotus-tuomiosta, josta täällä keskustellaan, ja jos minut on "siirretty" Jumalan lasten joukkoon, Taivasta kohti matkaavien joukkoon, niin tulisiko minun siis ajatella, että se kadotus on se keskeinen juttu, vai voisinko antaa itselleni luvan kuitenkin nauttia elämästä armahdettuna syntisenä, iloita, ottaa vastaan kaikki elämän lahjat kiitollisuudella, ja vieläpä kerran päästä Taivaaseen?

Mikä siis on keskeistä? Se on tietenkin suhteellinen kysymys. Minulle se ei ole kadotus, vaan elämä ja ilo Kristuksessa tässä ja nyt, ja kerran Taivaassa.

Ajattelun vapaus tietenkin tässäkin, mutta tämä näin minun omana näkemyksenä.

Seija H., pappi

Lue lisää

Jos iloitsee pelastuksesta, tietänee myös aktiivisesti, miltä on pelastunut. Toki keskeisenä kokee sen, miltä pelastui, mutta pelastusriemua tuskin voi tuntea tiedostamatta samalla vaihtoehtoa.

Toki voi keskittyä siihen onneen pelastuksestaan, etenkin jos sivuuttaa muiden ihmisten kohtalon. Silloin ei tarvitse välittää siitä, että se samainen jumala, joka itsen pelasti, tuomitsee miljoonat muut ikuiseen kärsimykseen. Jos se oma riemu riittää kerran.

Nas.se kirjoitti:

kun olet saanut yhteiskunnan kustantamana monivuotisen opetuksen teologisessa "tiedekunnassa", niin ei varmaan ole liian vaikeita kysymyskiä sinulle, eihän?

En myöskään usko että olet niin ylimielinen ettet viitsi vaivautua, olethan tänne lähtenyt Jumalasi sanaa levittämään.

Lue lisää

emme pidätä henkeämme :)

Kristitylle kadotus on pienempi asia kuin pelastus, koska Jumala on voittanut pahan hyvyydellään. Jumala on suurempi kuin kiusaaja.

sahdssj kirjoitti:

Kristitylle kadotus on pienempi asia kuin pelastus, koska Jumala on voittanut pahan hyvyydellään. Jumala on suurempi kuin kiusaaja.

"Kristitylle kadotus on pienempi asia kuin pelastus, koska Jumala on voittanut pahan hyvyydellään. Jumala on suurempi kuin kiusaaja."

Minkä pahan se Jumala on muka voittanut hyvyydellään? Jos laitetaan asia hieman perspektiiviin ja otetaan mittakaavaksi se että Jumala on ihmisen kokoinen, käytännössä Jumalan pahin vihollinen on kuin muurahainen Jumalaan verrattuna. Ei yksinkertaisesti ole konfliktia jonka Jumalan olisi tarvinnut voittaa, kilpailu on alusta asti ollut peruttu.

Ja kuka se ihmisiä laittaa kadotukseen? Jumalahan se, ei kukaan muu. Jumala on itse oma pahin vihollisensa. Jumala on itse sekä ongelma että myös ratkaisu.