..tai jatkaminen monien vuosien perästä...
Olen siis tyypillinen suomalainen mies. 175 pitkä 105 kiloo painoo. (tullu treenattua kovaa, siitä toi paino. Uskokoon ken tahtoo :) mut mitat o oikein)
Haluan mennä pertsaa, mutta en tykkää voidella. Eli äkkiseltään itelleni tulee mieleen 3 vaithoehtoo.
1. Pitopohjasuksi
2. Normi petrasuksi pitoteippi
3. Normi pertasuksi tietyn kelin voiteet saa olla iänkaiken pohjassa. ja hiihdetään sillon ku kelit o kohillaan.
Mut kertokaahan enemmän hiihelleet mikä on vaihtoehdoista paras? Ja onko noi pitopohjasuksest hintansa väärttejä? Hinta sinänsä ei oo ongelma, jos sukset vaan pelaavat ni mielelläni maksan ylimääräisen pitopohjasta.
Olen siis tyypillinen suomalainen mies. 175 pitkä 105 kiloo painoo. (tullu treenattua kovaa, siitä toi paino. Uskokoon ken tahtoo :) mut mitat o oikein)
Haluan mennä pertsaa, mutta en tykkää voidella. Eli äkkiseltään itelleni tulee mieleen 3 vaithoehtoo.
1. Pitopohjasuksi
2. Normi petrasuksi pitoteippi
3. Normi pertasuksi tietyn kelin voiteet saa olla iänkaiken pohjassa. ja hiihdetään sillon ku kelit o kohillaan.
Mut kertokaahan enemmän hiihelleet mikä on vaihtoehdoista paras? Ja onko noi pitopohjasuksest hintansa väärttejä? Hinta sinänsä ei oo ongelma, jos sukset vaan pelaavat ni mielelläni maksan ylimääräisen pitopohjasta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
2 ja 3 on aika samoissa. Jos ostat samaa voidetta kuin pitoteipissä on niin toimii yhtä hyvin.
Ykkönen ei kelpaa ainoaksi sukseksi. Arvaan, että täällä vaikuttavat suksitehtaiden miehet yrittävät osoittaa arvioni vääräksi....
Voitelun lisäksi tärkeää on löytää oikean jäykkynen suksi. Ei helppo tehtävä yli satakiloiselle.
Unohda perinteinen nytkyttely ja ala luistelemaan.
Omat kommervenkkinsä niidenkin voitelussa on, mutta jää kuitenkin tuo pitovoiteiden kanssa pelaaminen pois.
Luistelusuksissakin on jäykkyydellä merkitystä, muttei niin kriittisesti kuin perinteisessä.
Eikä suksipari ole heti käyttökelvoton kun kunto ja tekniikka paranee ja kymmenen kiloa lähtee painosta...
Kaiken päälle luistelu on vauhdikkaampaa (=mielekkäämpää) ja tehokkaampaa liikuntaa, nostaa sykettä paermmin kuin perinteinen.
paremmin kuin perinteinen ? Mihinkäs tuo väite perustuu, ei mihinkään. Tietysti jos ei osaa luisteluahiihtoa, nousee syke jo pelkästä vitutuksesta. Minulla on juuri päin vastoin, luistelussa helpoo pitää sykkeet aisoissa, useimmiten pidemmällä hiihtolenkillä ( 2-3 t ) keskisykkeet pyörii 115-120 kulmilla, mutta pertsaa, jota vähemmän hiihdän, saa olla tosi valppaana ettei sykkeet karkaa.
Jos pitovoitelu ei ole ihan kuosissa, ei perinteistä pysty oikein rennosti hiihtäämmän ylämäkiin, ja hiihdosta tulee repivää. Tällöinhän syke nousee.
Luistellen hiihto pysyy helpommin kasassa ja syke aisoissa, siis jos hallitsee hyvin tekniikan. Hiihdän molempia tekniikoita suunnilleen saman verran.
Eli sama toistepäin: Jos ei osaa perinteisen tekniikkaa niin syke nousee.
Joo, ei pidä paikkansa tuo sykkeiden nousu. Pertsassahan voi säädellä vauhtia ihan vapaasti ja tekniikkaa ei paljon tarvita. Luistelussa vauhtia ei voi pudottaa edes lähelle kävelyvauhtia, kun meno käy jo mahdottomaksi. Luistellessa ylämäkeen pysähtyminen on mahdotonta. Tai ei pysähtyminen, mutta uudelleen liikkeelle lähtö. Pertsassa voit pysähtyä mielesi mukaan ja jatkaa hidasta taivallusta, jos siltä tuntuu.
Nyt puhutaan siis huonokuntoisesta ja -tekniikkaisesta sunnuntaihiihtelijästä, joita meistä valtaosa on.
meikäläisen kohdalla tuossa luisteluhiihdossa. Koska sekä tekniikka että kunto ovat melkoisen alakantissa, niin kun ylämäessä joutuu pysähtymään tasailemaan hengitystä on uudestaan liikkeelle lähtö melkoista tervanjuontia. Tuppaa menemään helposti haarakäynnille.
Tällainen aloittelija joutuu pitämään yleensä eteenpäin päästäkseen liian kovaa vauhtia kuntoonsa nähden, josta johtuen väsyminen tulee melko pian. Puutteellisesta jalkojen käytöstä johtuen hiihto menee liikaa käsipainotteiseksi. Melkoisesti tarvitaan lisäharjoittelua.
Reijo Jylhä sanoi osuvasti jossain hiihtovideossa, että kun on tekniikka kunnossa niin voi hiihtää hiljaakin.
Näin on nimenomaan. Minulla on ollut luistelusukset reilut 5 vuotta (ovat vieläkin samat) ja täytyy todeta, että jos on vähänkin vaativampi latu, niin eipä oikein suju. Kyllä sykemittari piipittää. Tekniikkani on huono, yhtä huono kuin varmaan yli 80 %:lla luistelunylkyttäjistä. Vaikka kevväämmällä kunto alkaa jo olla kohdillaan, niin silloinkin vielä tahtoo ylämäissä syke nousta yli "sallitun", ei kertakaikkiaan se tekniikka riitä, voi olla vielä kuntokin riittämätön. Mutta pertsa menee jo nyt samoilla laduilla ilman mitään ongelmia.
Kyllä pertsalla pitää aloittelijan aloittaa ja jatkaakin muutama vuosi.
Kun hinta ei ole ongelma niin osta kahdet
Toiset normipertsat joihin pitovoide pakkaskeleille ja toisiksi suksiksi pitopohjat nollakeleille.
Suosittelen vaihtoehtoa 2. Teippi toimii aika monilla keleillä (pl. vesikelin) ja jos jossain vaiheessa innostut voitelusta, sinulla on kunnon sukset eikä pitopohjia.
Perinteistä ilma muuta noilla mitoilla ja vaikka olisi muutkin mitat, jos on aloittelija. Ei missään nimessä sitä aku ankka-luistelua. Meno nyykähtää ensimmäiseen loivaan nousuun. Joku tuossa kirjoitti, että luistelu on helppoa, jos tekniikka pysyy kasassa. Väitän, että yli 80 %:lla harrastajista ei pysy, vaan siitä tulee ylämäessä väsyneenä aivan toivottoman näköistä puurtamista.
Ja vaihtoehdoista nro 3. Minä hiihdän vuodessa noin 1000 kilometriä, pertsaa noin 600 km ja loput, lähinnä keväällä, kun kunto on jo hyvä ja ladut liukkaat sekä roskaiset, luistellen. Näillä lumilla on mennyt 200 km. Minulla on vain kaksi voidetta käytössä kaiken kaikkiaan ja siis voideltava pertsa-sukset. Voiteet ovat sininen Rexin pito- ja luistovoide. Tuo pitovoide on pakkasalueelle-2...-6, muistaakseni. Toimii siis silloin, kun on pakkasta vähintään pari astetta. Ei toimi nollakelillä, mutta silloin ei hiihdetä pertsaa. Ehkä luistellaan, ehkä ei. Sininen luistovoide on muutaman asteen pakkaselle, mutta toimii tyydyttävästi aina, kun viitsii hiihtää. Ja luistaa taatusti paremmin kuin voitelemattomat.
Ei voi olla yksinkertaisempaa.