voinut lapsena arvata, että tulisitte nuorena tai aikuisena ulos lesbona esim. joistain lapsistahan on sanottu, että he ovat antaneet viitteitä seksuaaliseen vähemmistöön kuulumisesta jo lapsena, vaikka tällaista seksuaalisen suuntautumisen arvaamista lapsesta onkin pidetty epätieteellisenä on kuitenkin usein havaittu, että esim. lesbot ovat saattaneet olla hyvin poikamaisia lapsena, vaikka toki löytyy myös niitä barbeilla lapsena leikkineitä lesboja.
Miten on olitko lapsena rasavilli poikatyttö vai isin tai äidin pikkuprinsessa?
Miten on olitko lapsena rasavilli poikatyttö vai isin tai äidin pikkuprinsessa?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kun synnyin perheen ainoaksi tyttäreksi äiti halusi tehä musta prinsessan. Ostaa nukkeja, barbeja ja pukea mut mekkoihin. En halunnut leikkiä nukeilla, barbeilla ja vihasin mekkoja. Halusin leikki pyssyjä, legoja ja kaikkia muita poikien leluja. Halusin pelata jääkiekkoa ja jalkapalloa. Suunnittelin silloin, että kun kasvan isoksi must tulee poliisi tai palomies. Pelasin hullunu videopelejä isoveljieni kanssa. Ihmettelin pienenä et mitä kivaa pojissa on ku niil ei oo tissejäkää :D
Kyllähän sitä on se sama ihminen pienenä kuin sitte aikuisenakin.. Kyllä mä olin pienenä vähän poikamainen, jätkien kans kaveerasin jne.. Hameita en suostunu käyttää enää muutaman vuoden ikäsenä ja vaikka mulla barbeja olikin niin leikin niiden kanssa mun broidin He-Man ukkojen kanssa.. ! :D
Heh.. Kyllä joistakin siis mun mielestä huomaa jo lapsena..
ajattelee on päivänselvää että olin hyvinkin lesbo jo syntyessäni. Oli vain poikia kavereina, poikien leikit ja koulussa olin se joka nauratti tyttöjä ja hain heidän huomiota sillä tavalla. Pojat eivät kiinnostaneet millään tavalla.
Ulkonäöllisesti en ikinä ole mennyt naiseliisuudesta pois, minä en halua näyttää pojalle nyt enkä nuorenakaan. Enkä missään vaiheessa ole ajatellut että haluaisin olla poika. Viihdyn itsessäni täydellisesti.
en suostunu käyttään kuin hameita ensimmäisillä luokilla, mutta kaikki mun kaverit on aina olleet poikia. Pelattiin videopelejä, laikittiin autoilla yms. En koskaan tykänny nukeista tms. Kerran oli pikkusena mulla kaverina yks tyttö jonka kans olis pitäny barbeilla leikkiä ja minusta oli tylsää... Poikien kans oli mukavampia rällätä pyörillä.
olin varmaan aika 'neutri'.. tosin jo eskarissa taisin ihastua naisopeen:D
mull tais olla yks nukke, jolla suostuin leikkimään. en suostunut käyttämään hameita, no pari kertaa pakotettiin. leikin poikien ja tyttöjen kanssa tasapuolisesti pienenä. ala-asteella tappelin poikatyttöjen ja poikien kanssa. yläasteella en kaveerannut poikien kanssa. en muista koko kouluhistoriassani ihastuneeni poikaan kuin kaks kertaa, eikä nekään mitään suuria ihastuksia olleet, mut oi niitä kaikkia tyttöjä;) soilloin ei kyl tullut mielenkään et olen lesbo, koska se oli must niin luontevaa ja ajattelin että muilla tytöillä on samanlaista.
Lapsena leikin niin tyttöjen kuin poikienkin leluilla, tosin lopulta barbit taisi viedä voiton pikkuautoista. Ennen tarhaikää leikin paljon poikien kanssa, mutta en kuitenkaan ollut yhtään poikamainen. Leikeissäkin otin aina jonkun naisellisen roolin. Tosin ihailin ihan pienestä isääni ja isoveljeäni ja halusin olla isona samanlainen kuin he. Äitini kanssa en tullut niin hyvin toimeen, mutta nyt vanhemmalla iällä asia on ihan päin vastoin. Ihastuin poikiin useamman kerran ja naiseen ensimmäisen kerran vasta yläasteikäisenä.
Muistan kun lapsuudenkaverini arvasi itse suunatumiseni ja sanoi, että hän on aina tiennyt sen. Kuulemma kun leikittiin barbeilla niin käyttäydyin oudolla tavalla miesbarbeja kohtaan. Se oli hassu juttu kuulla ja jäänyt vähän mietityttämään että mitenköhän sitten käyttäydyin noita miesbarbeja kohtaan:)
kun tarkemmin ajattelee, taisin olla 1. luokalla kun jo ihastunut opeeni ;) Ekan kerran tyttöön ihastuin 5. luokalla ja rakastuin 7. Pienempänä minulla oli pelkkiä poikia kavereina, kun sai niiden kanssa painia, joten olin aika poikamainen.
jälkeenpäin ajateltuna erilailla kun kaveria kohtaan tunnetaan. olin 9 v
en ikinä myöskään tuntenut kovin luontevaksi esim koristellla vihkoja tai pitänyt mitään rusetteja päässäni yms.
Olen ollut koko ikäni hetero (45v.) ja viime kesänä koin jotain aivan suunnatonta, rakastuin naiseen ja se hämmensi minua 3kk, yritin tunteesta eroon kynsin hampain, en pystynyt. Rakastuminen tapahtui ensin henkisellä tasolla joka nyttemmin on muuttunut fyysiseksi. Kumppani on myös ollut hetero koko ikänsä ja hänellä on lapsiakin. Kerroin viimein hänelle tunteeni johon hän ei heti vastannut, hyväksyi vain tunteeni ja halusi olla ystäväni. Parin kuukauden kuluttua hän kertoi rakastuneensa myös minuun ja nyt meillä on suhde jota en ole kokenut koskaan kenenkään miehen kanssa, aivan uskomaton tunneside ja ymmärrys sekä seksi aivan fantastisen tyydyttävää, kukaan ei ole siihen ennen häntä pystynyt. Toisen tyydyttämisen tarve suuri, ei vain oman tyydytyksen saaminen. Olemme asiasta hänen kanssaan puhuneet ja tulleet siihen tulokseen että vain nainen voi tietää mitä nainen oikeasti haluaa. Tällaista tunnesidettä en ole kokenut ennen ja olen todella onnellinen että rohkenin hänelle tunteeni ilmaista, hän on vielä työkaveri joten katastrofin mahdollisuus olisi ollut todella suuri jos hän olisi minut tyrmännyt. Olisin suurta kokemusta todella paljon köyhempi ilman häntä....onko vääryys rakastaa toista ihmistä oli hän mies tai nainen, pääasia että rakastaa...
Minusta ei olisi tietänyt ulkoapäin ainakaan.Tosin tykkäsin leikkiä kotileikkejä jos mun ei tarvinnut olla äiti :)
maalla kun asuttiin niin kaikki leikki kaikkien kanssa.Barbit kiinnosti (Tissit)mutta vauvan näköiset nuket ei enkä ymmärtänyt miksi piti ottaa leikkiin joku tyhmä Ken.Mun leikeissä iloiset barbitytöt pussaili keskenään :)
Ihastuin kyllä poikiin mutta se oli lähinnä valtaleikkiä.Niitä oli helppo vedättää.
Tytöt tuli aikas myöhään aikuisiällä vasta kuvioihin. En vaan uskaltanut olla oma itseni.
Minä leikin lapsena sekä nukeilla, että juoksin pitkin metsiä ja kiipeilin puissa. Olen pitänyt sekä hameita, että housuja, leikkinyt niin tyttöjen kuin poikienkin kanssa. Ala-asteella alkoi koulukiusaaminen, joka ei loppunut edes koulun vaihtoon, eikä ammattikouluun lähtiessäni; en "mahtunut" tyttöjen porukkaan ja jouduin poikien "hampaisiin"..
Muistan tykänneeni ala-asteaikana hirveästi yhdestä Rexona-mainoksesta; naisen lyhyt, kihara tukka ja tiukkoihin, vihreisiin shortseihin puettu timmi takapuoli piirtyy yhä verkkokalvolleni..
Minussa oli jo lapsena sekä naisellinen että maskuliininen puoli, aivan kuin nyt aikuisenakin. Lapsena pukeuduin aivan mielelläni mekkoon, ihan pienenä äiti puki mekkoon aika usein, myöhemmin juhlapäivinä. Pitkä tukkakin oli ja näytin oikein tyttömäiseltä. Kuulemma olin kuitenkin jo kolmevuotiaana sanonut inhoavani vaaleanpunaista väriä, ja vaatinut itselleni sinistä kerhoreppua ja puseroa. Pikkusiskollani olikin sittemmin vaaleanpunaista, ja minulla vaaleansinistä. Inho vaaleanpunaista kohtaan on säilynyt halki vuosien, vasta aivan viime vuosina olen alkanut sietämään hiukan vaaleanpunaista. :D Rippujuhlissa halusin jo housupuvun, ja ylioppilastodistusten jakotilaisuudessa pidin itsestäänselvänä, että kumarran niiaamisen sijaan.
Leikin kaikenlaisia leikkejä, kotileikkejä, nukke- ja barbileikkejä, hevosleikkejä... Mutta myös intiaanileikkejä, lumileikkejä, legoleikkejä ja erilaisia pelejä. Kaverini olivat pääasiassa tyttöjä, pari poikapuolistakin kaveria oli, ja heidän kanssaan rakentelimme majoja ja lauttoja. Välitunneilla pelasin jalkapalloa poikien kanssa ja iltaisin pelasin jääkiekkoa oman kylän poikien ja miesten kanssa. Kuitenkin olen lapsesta saakka jollakin tavoin vierastanut poikien ja miesten seuraa - tapaan hyvin harvoin sellaisia miehiä, joiden kanssa koen olevani samalla aaltopituudella, eikä minulla ole elämäni aikana ollut montaakaan miespuolista "oikeaa" ystävää. Ystävyssuhteeni ovat yleensä olleet hyvin analyyttisiä ja syvällisiä. Tulen kyllä hyvin toimeen miesten kanssa, mutten useinkaan koe saavani heiltä sellaisia asioita, joita ystävyssuhteissani kaipaan. Naisten kanssa koen pääseväni syvällisemmälle tasolle.
Olen harrastanut lapsesta saakka kilpaurheilua, jossa maskuliinisempi puoleni tuli varmasti selkeämmin esille jo varhain. Urheilun maailmassa vain voimalla, suorituskyvyllä, kovuudella ja rajuudella oli merkitystä. Minut opetettiin ampumaan jo lapsena ja kuljeskelin paljon metsissä kahdestaan koiran kanssa. Pienestä saakka olen kiinnittänyt paljon enemmän huomiota siihen, millaiset lihakset minulla on, kuin siihen, miten "kaunis" olen. En koskaan murehtinyt ulkonäköäni teini-iässä, halusin vain saada suuremmat lihakset ja haaveilin poliisin ammatista. Muu elämä olikin sitten eräänlaista vastapainoa tälle. Urheilun lisäksi olen harrastanut mm. taiteita, erityisesti musiikkia, kuvataiteita ja kirjoittamista. Taide on ollut minulle aina luonteva kanava ilmaista herkempiä puoliani ja tunteitani.
Elämässäni olleet naiset ovat aina merkinneet minulle paljon ja olen luonut naisiin syvällisiä suhteita. Pienestä tytöstä saakka ihailin naisten kauneutta ja erilaisia naisellisia "ominaisuuksia". Minulla oli seinilläni vain naisten kuvia, ja piirsin usein naisia (myös erittäin vähäpukeisia :D), siinä missä siskoni tapetoi seinänsä poikabändien kuvilla ja piirteli eri bändien solisteja. Jälkeenpäin ajateltuna ihastuin tyttöihin ja naisiin (erityisesti opettajiin) :D jo silloin, kun en vielä selkeästi ymmärtänyt omaa suuntautumistani. Ala-asteen viimeisimmillä luokilla ymmärsin olevani lesbo, ja pikkusiskoni on myöhemmin kertonut, että hän on tiennyt sen aina.
Leikin näin poikien juttuja esimerkiksi autoleluja,sotilaat ja semmoista.En ollut kiinnostanut todellakin barbiet vaikka tiesin niiden on tyttöjen juttuja.Olin ainakin mukana isin kanssa hommissa muualla,mutta ei heitä häirinnyt mikään jos olin kiinnostunut.Tokihan jouduin käyttämään lähes teini-ikäiseksi saakka mekkoja,mutta lopetin homman kun sanoin äidilleni etten tykännyt.Äitini tuli selvää ettei enää mekkoja.Vaikka kiinnostuin leikkiä poikien juttuja,mutta en ollut kiinnostunut ollenkaan naisiin kuin vasta myöhemmin.Minusta ei se mikään esteenä naisille/tytöille esim.elektroniikkaan,laitteet,korjaa autoja ammatissa.Sehän hyvä juttu jos nainen/tyttö tykkää poikien juttuja esim.ammatti.Vai mitä:)?Olen oma itseni mikä olen tai mitä olen vaikka heidän mielestä olisi typerä tai en sopisi millään,pyh.Onhan joskus ihmisellä sattuu tulla kuin mekin.On myös pojalla vaikka kiinnostaa naisten juttuja esim.kosmetiikka..Mitäpä siinä olisi pahasta:).