-ohjelmassa eilen illalla oli työnjohtaja-asemassa ollut nainen, jolla ei sanojensa mukaan ollut ollut lapsuudessaan sitä tilaa, jossa olisi uskaltanut ilmaista kaikkia tunteitaan. Sen sijaan hänen isänsä oli kyllä ilmaissut vihaansa niin, että tyttö oli pelännyt henkensä edestä.
Millainen tasa-arvon pitäisi olla juuri tunteitten ilmaisua koskevissa asioissa?
Omassa lapsuudenkodissani sai kyllä ilmaista kaikki tunteensa, mutta lyödä ei saanut. Jos jotain ei kehdannut ilmaista, niin se oli hellyys. Oli pelko naurettavaksi joutumisesta.
Lapsena opittu tunteitten ilmaisutapa näyttää olevan melko pysyväistä, vaikka korjattavaakin kenties olisi.
Millainen tasa-arvon pitäisi olla juuri tunteitten ilmaisua koskevissa asioissa?
Omassa lapsuudenkodissani sai kyllä ilmaista kaikki tunteensa, mutta lyödä ei saanut. Jos jotain ei kehdannut ilmaista, niin se oli hellyys. Oli pelko naurettavaksi joutumisesta.
Lapsena opittu tunteitten ilmaisutapa näyttää olevan melko pysyväistä, vaikka korjattavaakin kenties olisi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minun lapsuuden kodissani en ehkä saanut ilmaista kaikkia tunteitani spontaanisti. Kyllä kiukuttelua piti hillitä. Joskus suututti moni asia ,mutta ei tullut mieleenkään tuoda sitä kovin räväkästi julki. Silti kotonani oli aika suvaitsevainen ilmapiiri ,eikä kasvatus ollut ankarampia sen aikaisiin koteihin verrattuna.
Työpaikoilla sitten ensin liike-elämän palveluksessa piti monesti hillitä tunteitaan. Työntekijänä ja työnantajana.
Myöhemmin sama jatkui koulumaailmassa . Tunteita voi ilmaista kohtuullisesti ---ainakin huonoja.
Joskin vapaa-ajalla sitten puitiin aina huonotkin asiat ja tunteet kun oltiin yhdessä työyhteisönkin kanssa.
Omat lapseni ovat saaneet ilmaista tunteitaan herkemmin ja juuri hyviä ja helliä tunteita olen opettanut heitä ilmaisemaan ,koska omassa lapsuudessa se ei ollut niinkään tapana,samoin kuin sinulla Sofia.