Eli siis kerron mahdollisimman lyhyesti elämäntilanteestani.
Ysiltä päästyäni aloitin lukion, jossa perfektionistisen luonteenpiirteeni takia poltin itseni loppuun (elämä oli pelkkää koulua ja läksyjen tekemistä ja lukemista, kavereita en ikinä nähnyt, enkä edes kaupassakaan ehtinyt koulun takia käymään. Ainoastaan liikuin TODELLA paljon.). Itkin ennen koulua, itkin koulussa ja itkin koulun jälkeen.
Jäin sairauslomalle samana syksynä anoreksian vuoksi ja kävin avohoidossa. Sairausloma jatkui seuraavan vuoden puolelle ja anoreksiani kehittyi niin vakavaksi, että jouduin nuorisopsykiatriseen sairaalaan ja sen jälkeen nenä-maha-letkuun sairaalaan.
Viime kevät meni siinä ja siinä ja nyt syksyllä oli tarkoitukseni jatkaa lukiota siihen mihin minä jäinkin. Kävi taas niin, että ehdin jo viikossa polttamaan itseni loppuun ja jouduin jälleen 6 viikoksi nuorisopsykiatriseen sairaalaan. Sairaalajakson aikana tein sitten päätöksen: lopetan lukion. Se oli minulle todella raskas ja vaikea päätös, mutta tiedän, etten pysty sitä tässä vaiheessa elämää käymään. Lukio oli mulle suorastaan pakkomielle. Nykyään sitten syön masennukseen ja ahdistukseen/pakkomielteeseen tarkoitettuja lääkkeitä.
Jatkuvasti tuntuu siltä, että olen tuhonnut elämäni ja olen aivan pulassa. Elämä tuntuu niin tyhjältä kun muut käyvät kouluaan ja minä lusmuan kotona odottamassa ensi kevään yhteishakua. Jos saisin itse päättää, niin en tietenkään olisi halunnut tällaista tilannetta itselleni. En todellakaan!
Olen siis 17-vuotias, pian 18, pääsin yläasteelta vuonna 2009.
Onko teidän mielestänne liian tyhmää aloittaa koulua näin "vanhana"? Siis tiedän, että pitäähän kouluja käydä, mutta onko tilanteeni jotenkin harvinainen/nolo? Haluan kuitenkin mennä nuorten puolelle, en yo-pohjaiselle tms. Toisin sanoen, onko minulla hävettävää kun menen niiden 16-vuotiaiden sekaan sinne?
Kertokaa toki muutakin asiaan liittyvää, jos haluatte! :)
Kiitos jos jotkut jaksaa tämän lukea ja vastata..
Ysiltä päästyäni aloitin lukion, jossa perfektionistisen luonteenpiirteeni takia poltin itseni loppuun (elämä oli pelkkää koulua ja läksyjen tekemistä ja lukemista, kavereita en ikinä nähnyt, enkä edes kaupassakaan ehtinyt koulun takia käymään. Ainoastaan liikuin TODELLA paljon.). Itkin ennen koulua, itkin koulussa ja itkin koulun jälkeen.
Jäin sairauslomalle samana syksynä anoreksian vuoksi ja kävin avohoidossa. Sairausloma jatkui seuraavan vuoden puolelle ja anoreksiani kehittyi niin vakavaksi, että jouduin nuorisopsykiatriseen sairaalaan ja sen jälkeen nenä-maha-letkuun sairaalaan.
Viime kevät meni siinä ja siinä ja nyt syksyllä oli tarkoitukseni jatkaa lukiota siihen mihin minä jäinkin. Kävi taas niin, että ehdin jo viikossa polttamaan itseni loppuun ja jouduin jälleen 6 viikoksi nuorisopsykiatriseen sairaalaan. Sairaalajakson aikana tein sitten päätöksen: lopetan lukion. Se oli minulle todella raskas ja vaikea päätös, mutta tiedän, etten pysty sitä tässä vaiheessa elämää käymään. Lukio oli mulle suorastaan pakkomielle. Nykyään sitten syön masennukseen ja ahdistukseen/pakkomielteeseen tarkoitettuja lääkkeitä.
Jatkuvasti tuntuu siltä, että olen tuhonnut elämäni ja olen aivan pulassa. Elämä tuntuu niin tyhjältä kun muut käyvät kouluaan ja minä lusmuan kotona odottamassa ensi kevään yhteishakua. Jos saisin itse päättää, niin en tietenkään olisi halunnut tällaista tilannetta itselleni. En todellakaan!
Olen siis 17-vuotias, pian 18, pääsin yläasteelta vuonna 2009.
Onko teidän mielestänne liian tyhmää aloittaa koulua näin "vanhana"? Siis tiedän, että pitäähän kouluja käydä, mutta onko tilanteeni jotenkin harvinainen/nolo? Haluan kuitenkin mennä nuorten puolelle, en yo-pohjaiselle tms. Toisin sanoen, onko minulla hävettävää kun menen niiden 16-vuotiaiden sekaan sinne?
Kertokaa toki muutakin asiaan liittyvää, jos haluatte! :)
Kiitos jos jotkut jaksaa tämän lukea ja vastata..
Vastaukset 13
Vanhimmat
Minä menin ammattikouluun 24-vuotiaana ja ihan mukavasti siellä meni. Kyllä ne 16-veetkin siitä hieman aikuistuu, kun koulutus etenee. Ryhmässämme oli lisäkseni muutama muukin hieman yli 20, mutta valtaosa oli noita teinareita.
itekki olen 19 vuotias ja olen kyl yhen ammatin hankkinu mutta meinasin toisenkin. koska päätä ei edes lukioon ole ollut vaikka sitä kokeilinkin niin meinaan hakea nyt ammattikouluun ja välillä taas ammattikorkeaan. Mutta jostain se on lähdettävä. Tsemppiä ja muista, opiskelun ei tarvitse olla inhottavaa vaan mukavaa aikaa nuoruudessa. Ammattikoulussa voi olla ihan yhtä haasteellista jos tavoittelee 3:sia. Se on meinaan aika vaikeaa. Mutta stressiä ei kannata ottaa. Kannattaa kuitenkin tarkkaan miettiä mille alalle haluat sillä työkokemus korkeampiin tutkintoihin on eduksi. Ja tosin ammattikorkeakouluihin vaikuttaa myös koulumenestys. Varsinkin jos ei ole aikaisempaa kokemusta alalta.
Kirjoittamasi perusteella tykkäät koulun käynnistä ja sinulle oli kova pala luopua lukiosta. Se on surullinen, mutta viisas päätös.
Älä huoli, kyllä he ymmärtävät. Niin pahan sairauden takia ei kannata heti lähteä opiskelemaan. Terveys ennen opiskelua, sillä opiskella voi myöhemminkin.
Voimia sinulle anoreksian kanssa, toivottavasti paranet nopeasti.
Mä oon tänä syksynä aloittanu amiksen niiden peruskoulusta tulleiden kanssa ja ite 23v.
Lasten kanssa joutuu koville, meno on niin levotonta ja piittaamatonta, stressi laitta mua koville viikoittain, kun tunneilla soitetaan musiikkia ja tehdään mitä sattuu, ei kuitenkaan mitä pitäis.
Jos pennuille meet valittaa, ni siitä tulee sitten ongelmia, mut toisaalta pitäis olla oikeus vaatia työrauhaa sillo ku työaika on.
Kärsivällisyys venyy äärirajoilleen ja kotona sitten räjähtää pienestäkin välillä, kun on vaa niin tiukilla..
Toivoa sopii, että ne niitä kasvaa..
Olen todella kiitollinen teille hyvistä vastauksista, oloni on jo helpottuneempi. Tämä on tosiaan ollut todella rankka vuosi, jonka olen käynyt läpi. Pikku hiljaa parempaan päin menossa, hyvä niin. Toivottavasti sitten tulevassa koulussani saan keskittyä opiskeluun hyvin mielin, ja että ne vähän nuoremmatkin osaisivat käyttäytyä. Olen itse suht rauhallinen persoona, että kaipaisin kovasti sitä työrauhaa..
Sekin on totta, että terveys ennen opiskelua! :)
Kiitos vielä kovasti kaikille! Vastauksenne merkitsi minulle enemmän kuin voitte kuvitellakaan.
Ammattikoulussa pystyy opiskelemaan liikaa ja saamaan maksimiarvosanoja samalla tavalla kuin lukiossakin. Oletko varma että koulun vaihtaminen riittää? Yhtä hyvin voisit jatkaa lukiossa ja yrittää rajoittaa opiskelua.
itse kävin amiksen 20 vuotiaana ja meidän luokalla vanhin oli 29 ja muita "vanhempia" oli kans (ikähaitarilla 20-29) 6 kappaletta. kaikki oli kaikkien kavereita oli vanha tai nuori. vaikka joskus teini meniniki oli aika rasittavaa... ja jos on luokalla vanhimpia niin voi olla vähän esimerkkinä muille (positiivisissa asioissa) :D
Ei ole liian vanha, määkin alotin viimeviikolla ammattikoulun ja täytän 19 kohta.
Et tosiaan ole liian vanha ammattikouluun!/lukioon. Nuori ihminen ja elämä edessä, rohkeasti vain mieleiseen kouluun!
Itselläni oli peruskoulun jälkeen 2 vuoden paussi opiskelusta ja aloitin ammatillisen koulutuksen 18-vuotiaana,nuoriso puolella.
Yllätyksenä tuli että itse olin nuorimmasta päästä meidän luokalta,vanhin oli jo 60-vuoden tietämillä! :]
Ja osaa ne nuoremmat olla fiksuja. Meitä kun on moneen junaan..ikää katsomatta! : )
Heippa!
Et todellakaan ole liian vanha menemään ammattikouluun :) Niin, ja otan osaa anoreksiasi vuoksi... itsekin sitä olen nuorempana sairastanut.. :/
Olen tällä hetkellä 21-vuotias ja aion nyt hakea yhteishaussa opiskelemaan alaa, josta olen haaveillut ja se tuntuu juuri sellaiselta alalta mikä minulle sopisi. Eli jos hakemaani paikkaan pääsen, olisin koulun alettua JOPA 22-vuotias ;)
Taustoista viel sen verran, että peruskoulun jälkeen toki lähdin ammattikouluun opiskelemaan hoitoalaa (joka ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, mutta kun vanhemmat pakotti..) ja siellä kärvistelin 4 VUOTTA (välissä oli taukoa, opinnot eivät enää loppuvaiheessa oikein edenneet lintsailun ja tekemättömien tehtävien takia.. motivaatio alkoi olla ihan nollilla parin vuoden jälkeen) ja lopulta sitten 2011 tammikuussa lopetin koko saamarin koulun KESKEN. Juu, sain sellaisen kivan luuserin leiman otsaani :) Lopettamista edeltävänä syksynä kerkesin vielä masentumaan ja sitten talven myötä se vaan paheni ja myönnän, että olen ollut reilu vuoden tekemättä ns. yhtään mitään (ei opiskelua, ei työtä) masennuksen ja ahdistuksen takia.
No sitten jossain vaiheessa sain apua masennukseeni ja söin jopa pari kk lääkkeitäkin (olisi pitänyt käydä uusimassa resepti mutta se on vaan jäänyt..) ja ihan hyvin olen ilmankin nyt pärjännyt. Masentuneisuus on hävinnyt oikeastaan kokonaan (välillä on huonoja päiviä) ja sen tilalle taas tahto elää ja tehdä asioita joista pidän! :) Eli tässä yhteishakua odotellessa... Niin, ja olen nyt viitisen kuukautta etsinyt ja hakenut työpaikkaa suht aktiivisesti mutta vielä ei ole edes otettu yhteyttä.. minkäs sille voi kun ei ole tutkintoa eikä kokemustakaan kovin paljoa. Ja hoitoalalle en siis enää hae, en enää ikinä prkl! :D Työpaikkojakaan ei enää irtoa kovin helposti.. ja olen hakenut just sellaisiin paikkoihin joihin ei tarvittais koulutusta/kokemusta.. silti en ole kelvannut -.-'
Huh, tulipas avautuminen :D Muhun verrattuna oot vielä ihan tarpeeksi nuori aloittamaan opinnot ammattikoulussa.. jos sinne kouluun pääsen nii suaaattapi olla että hermot menee niihin 15-16 vuotiaisiin.. :D Mutta täytyy pitää mielessä, että MINÄKIN olen joskus ollut teini :D
Kerroit juuri elämäntarinan joka vastasi minun elämääni:D SINÄ JOKA AVAUDUIT SIIS :D sillä erolla että itse olen 19-vuotias ja juuri sain kutsut valintakokeisiin ammattikouluun nuorten puolelle. Olen siis myöskin kokeillut eri vaihtoehtoja peruskoulun jälkeen ja keskeyttänyt kun ei ole ollut oma juttuni. Kärsin myös masennuksesta, johon sain apua ja parantumaan päin. Muille voin kokemuksesta kertoa älkää pitäkö välivuotta jollei ole pakko. Ajatus siitä tuntuu niin vapaalta kun et ole sidoksissa mihinkään mutta sillä on vain huonot vaikutukset, tosin joillekin voi sopia mutta esim minulla alkoi paha masennus ja syrjäydyin kavereistani kun olin vaan kotona..
Nykyään olen ihanassa paikassa töissä ja kaikki on hyvin ja mahdollisesti syksyllä pääsen opiskelemaan unelma-alaani :) niin ja vielä:
ET OLE TODELLAKAAN LIIAN VANHA AMIKSEEN NUORTEN PUOLELLE :)
Jostakin syystä meitä ylisuorittajia ajautuu amiksiin juuri tuon burnoutin takia. Itselläni kävi täsmälleen samalla tavalla tuon lukion kanssa kuin sinulla. Nykyisin opiskelen ammattikoulussa (niin kuin arvata saattaa) ja ikää on huikeat 21-vuotta. Ja olen muuten luokkani nuorimmasta päästä. ;)
Mä olen hakemassa nuoriso koulutukseen ja olen JO 32-vuotta.. 8I