Suljen silmäni.
Vedän savua henkeeni. Tuska on poissa.
Nikotiini leviää pitkin jokaista suontani.
Tunnen kuinka savu leviää keuhkoihini.
Yskin.
Nieleskelen hetken ja vedän puhdasta ilmaa keuhkoihini.
Hengitykseni rahisee, ja kylmä ilma tuntuu puukon iskuilta kurkussani. Nostan savukkeen uudelleen suulleni. Vedän myrkkyä sisääni. Silmissäni himokas katse.
Heitän yhä punertavan tumpin lumiseen maahan. Tallon sen jalallani. Lumeen jää harmaa jälki.
Jatkan matkaani, katulamput ovat syttyneet. Nousen ylös puronkatkelmasta, metsäpolun läpi takaisin tielle.
Autoja ei tule. Lähden juoksemaan.
Mutta en jaksa juosta kauaa.
Kaadan Pepsi Max pulloon Jamesonia.
Katselen, kuinka kellertävä neste saa pepsin kuplimaan.
Pian pullo on tyhjä. Odotan hetken, ja juon pitkän kulauksen pepsiä. Lämmin tunne tunkeutuu suuhuni. Pistävä maku rikkoo kieleni.
Pian kierinkin jo maassa hysteerisesti nauraen.
Kahden litran pepsipullo makaa tyhjänä vieressäni.
Tuntuu kuin lentäisin. Kaikki on sumeaa. Se saa minut nauramaan yhä kovemmin.. Kunnes oksennan.. Kaiken ulos.
Siinä vaiheessa ilo on jo loppunut.
Tungen pienen, mustan, purknanäköisen möntin ylähuuleeni.
Kirvelevä tunne valtasi nuuskan täyttämän kohdan.
Kirvely sai vesipisarat valumaan silmäkulmistani.
Maailma pyöri hitaasti silmissäni. Tuntui kuin leijuisin.
Taisin kaatua. Selkäni on kostea, lumi on saanut sen aikaan.
Hitaasti nousen ylös ja syöjen möntin suustani. Se makaa maassa, enkä erota sitä enää kunnolla hämärässä ilmassa.
Piikki. Hitaasti tungen piikin pullistuneen verisuoneni sisään. Painan.. ja aine valuu suoneeni.
Pisto ei tunnu miltään.. Mutta pääni menee sekaisin.
Nauran ja horjun. Lähden pois kujalta ja kävelen takaisin Helsingin kaduille. Menen kauppaan - ilmeisesti yritin ostaa jotain. Seuraava musitikuvani on, kun makaan penkillä. Poliisiasemalla. Vierelläni istuu siniseen univormuun pukeutunut keski-ikäinen mies.
- Tästä ei tainnut olla pelkkää kokeilua, eihän?
Suljen silmäni ja mumisen jotain epämääräistä. Päätäni särkee. Ainut muistikuvani on piikki. Jonka pudotin sivukujalle.
http://stylosaumonde.blogspot.com/
Vedän savua henkeeni. Tuska on poissa.
Nikotiini leviää pitkin jokaista suontani.
Tunnen kuinka savu leviää keuhkoihini.
Yskin.
Nieleskelen hetken ja vedän puhdasta ilmaa keuhkoihini.
Hengitykseni rahisee, ja kylmä ilma tuntuu puukon iskuilta kurkussani. Nostan savukkeen uudelleen suulleni. Vedän myrkkyä sisääni. Silmissäni himokas katse.
Heitän yhä punertavan tumpin lumiseen maahan. Tallon sen jalallani. Lumeen jää harmaa jälki.
Jatkan matkaani, katulamput ovat syttyneet. Nousen ylös puronkatkelmasta, metsäpolun läpi takaisin tielle.
Autoja ei tule. Lähden juoksemaan.
Mutta en jaksa juosta kauaa.
Kaadan Pepsi Max pulloon Jamesonia.
Katselen, kuinka kellertävä neste saa pepsin kuplimaan.
Pian pullo on tyhjä. Odotan hetken, ja juon pitkän kulauksen pepsiä. Lämmin tunne tunkeutuu suuhuni. Pistävä maku rikkoo kieleni.
Pian kierinkin jo maassa hysteerisesti nauraen.
Kahden litran pepsipullo makaa tyhjänä vieressäni.
Tuntuu kuin lentäisin. Kaikki on sumeaa. Se saa minut nauramaan yhä kovemmin.. Kunnes oksennan.. Kaiken ulos.
Siinä vaiheessa ilo on jo loppunut.
Tungen pienen, mustan, purknanäköisen möntin ylähuuleeni.
Kirvelevä tunne valtasi nuuskan täyttämän kohdan.
Kirvely sai vesipisarat valumaan silmäkulmistani.
Maailma pyöri hitaasti silmissäni. Tuntui kuin leijuisin.
Taisin kaatua. Selkäni on kostea, lumi on saanut sen aikaan.
Hitaasti nousen ylös ja syöjen möntin suustani. Se makaa maassa, enkä erota sitä enää kunnolla hämärässä ilmassa.
Piikki. Hitaasti tungen piikin pullistuneen verisuoneni sisään. Painan.. ja aine valuu suoneeni.
Pisto ei tunnu miltään.. Mutta pääni menee sekaisin.
Nauran ja horjun. Lähden pois kujalta ja kävelen takaisin Helsingin kaduille. Menen kauppaan - ilmeisesti yritin ostaa jotain. Seuraava musitikuvani on, kun makaan penkillä. Poliisiasemalla. Vierelläni istuu siniseen univormuun pukeutunut keski-ikäinen mies.
- Tästä ei tainnut olla pelkkää kokeilua, eihän?
Suljen silmäni ja mumisen jotain epämääräistä. Päätäni särkee. Ainut muistikuvani on piikki. Jonka pudotin sivukujalle.
http://stylosaumonde.blogspot.com/
Vastaukset 1
Vanhimmat
Teksti on kömpelö, täynnä kliseitä ja epäuskottava. Etenkään ränniin vetämisestä ei kannata kirjoittaa, jos ei ole koskaan itse vetänyt. Pirtsaa ja polakkaa voivat kuvata vain niitä vetäneet ja aineista voivat uskottavasti kertoa ne, joille nitkut, nousut ja reflat olivat joskus arkipäivää.