Mistä tämä nyt yhtäkkiä tuli?

Meillä on kaksi Cavalier King Charlesin spanielia, molemmat leikattuja uroksia, kohta 7-vuotiaita. Ovat olleet meillä nyt melkein 3 vuotta, toinen hieman vähemmän aikaa. Oikein ihmisrakkaita, ystävällisiä, kilttejä, seurallisia, leikkisiä ja uskollisia koiria.
Vuosi sitten kastrointi oli ainoa vaihtoehto, koska merkkasivat toisiaan minkä kerkesivät ja meinasimme kirjaimellisesti olla korviamme myöten kusessa. Käytöskin selkeästi rauhottui leikkauksen myötä, turha häsellys jäi pois.

Koirat ovat entisiä näyttelykoiria, toinen on asunut lähes koko ikänsä kennelissä mutta on kiertänyt maailmaa ja voittanut huimasti palkintoja. Toinen on ollut enemmän perheessä ja osaa siis enemmän käytöstapoja, sisäsiisteyttä ja muuta mitä on oppinut perheessä ollessaan. Toiselle hulivilille olemme antaneet enemmän anteeksi koska ei ole tottunut olemaan kotikoira mutta hyvin on senkin kanssa nyt alkuvaikeuksien jälkeen lähtenyt rullaamaan.
Koirat tulivat meille, koska entinen omistaja halusi päästää pojat ansaituille eläkepäiville, näyttelyt ja maailman kiertäminen sai jäädä. Eikä hänellä ollut mahdollisuutta ottaa koiria kotikoiriksi, vaan kenneliin olisivat jääneet 20 muun koiran joukkoon.

Nyt siis varsinaiseen asiaan, jota mieheni kanssa suuresti ihmetellään. Yhtäkkiä meidät on kohdannut suuri ongelma, jota ei koskaan ole aikaisemmin ollut.

Ennen kastrointia koirat olivat riehakkaampia, mutta eivät KOSKAAN haukkuneet. Eivät ihmisiä eivätkä muita koiria. Joskus keskenään leikkiessään saattoivat komentaa toisiaan, mutta kun koirat tulivat meille, en ensimmäiseen VUOTEEN kuullut kummankaan haukahtavan. Mietinkin silloin, osaavatko nämä koirat edes haukkua. Olivat äärettömän hiljaisia kavereita.

Nyt yhtäkkiä, reilu vuosi kastroinnin jälkeen, muut koirat lenkillä ovat alkaneet meidän poikia ärsyttää. JOKAIKINEN vastaantuleva iso tai pieni koira pitää haukkua ja aivan järkyttävällä metelillä! Se ei ole mitään pientä ärinää tai murinaa, vaan aivan järjetön kohtaus jonka jompikumpi aloittaa ja toinen sitten jatkaa kuorossa. Koiria on melkein mahdoton saada rauhoittumaan. Nyt toinen on alkanut haukahdella myös ihmisille.
Mitään tällaista ei ole koskaan ollut ja tuttujen koirat ovat aina saaneet olla rauhassa. Ongelmaa esiintyy vain lenkillä ja vieraiden koirien kohdalla. Luulisi, että kaksi entistä kennelikoiraa olisi muihin koiriin tottunut!
Vuosi sitten ei mitään, yhdellekään koiralle ei edes muristu lenkillä ollessa. Mistä tämä nyt yhtäkkiä tuli?

Kiusallinen ongelma, kun tuntuu ettei saa koiria hallintaan näissä tilanteissa ja jokainen pieni villakoirankin pentu pitää haukkua hysteerisesti. Onko muilla ollut samanlaista ongelmaa? Mitä tehdä? Pantaa kiristämällä ja riuhtomalla en ole saanut oikeastaan aikaiseksi mitään eikä pelkkä puhekaan mene perille. Kun kohtaus alkaa, sitä on lähes mahdoton saada loppumaan.

Muuten koirat ovat hiljaisia, eivät hauku koskaan keskenään kotosalla eivätkä muutenkaan missään tilanteessa, vaikka innostuvatkin. Eivät koskaan ole näyttäneet mitään aggressiivisuuden merkkejä ja ovat äärettömän lapsirakkaita ja muutenkin hyvin paijattavia koiria.

Onko tämä nyt joku keino purkaa jonkinasteista turhautumista vai mistä on kyse?

Toivottavasti joku jaksoi lukea ja antaa vinkkejä miten saada isottelevat pojat hallintaan!