Tähän tulee tietysti vastaus jonka ydinajatus on lattea "miksi vertailla?", mutta totta hemmetissä länsimainen ihminen vertailee. Vertailu ja järjestäminen ovat täkäläistä luokittelua, ja sorry -joskus se on arvottavaa.
Wonder on parempi kuin Prince. Prince oli Wonder-kopio kuten Michael Jacksonkin. Molemmat ammensivat samasta lähteestä, Wonderin luovuudesta. Wonder määritteli poprockaineksisen soulin mahdollisuudet, kasariversioina molemmat mainitut alastomuutta myyntikikkana käyttäneet feminiiniset artistit (Prince & Michael) ovat ihan OK, mutta Wonder on alkuperäinen.
Aito kuin lehmän tissistä lypsetty maito.
Hyväksy, et muuta voi.
Wonder on parempi kuin Prince. Prince oli Wonder-kopio kuten Michael Jacksonkin. Molemmat ammensivat samasta lähteestä, Wonderin luovuudesta. Wonder määritteli poprockaineksisen soulin mahdollisuudet, kasariversioina molemmat mainitut alastomuutta myyntikikkana käyttäneet feminiiniset artistit (Prince & Michael) ovat ihan OK, mutta Wonder on alkuperäinen.
Aito kuin lehmän tissistä lypsetty maito.
Hyväksy, et muuta voi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
samaa mieltä! Kerrankin joku riisuu keisarin vaateistaan. Olen jo liki 30 vuotta ihmetellyt Princen ns. neroutta. Ei jummarra ei.
jos kevyen musiikin puolella niitä miehiä on, joista tätä romanttisen yksilökultin sanastoon kuuluvaa sanaa voi käyttää ilman että kovin moni kohottaa kulmakarvojaan, on Prince epäilemättä yksi niistä. Stevie Wonderissa on paljon samaa kuin Princessä - molemmat ovat erinomaisia laulajia, biisintekijöitä ja multi-instrumentalisteja, jotka ovat yhden soittimen parissa kiistatta virtuooseja (Stevie Wonder huuliharpun ja Prince kitaran soittajana). Molemmat ovat tehneet pitkän uran ja huippuvuosinaan melkein määränneet kokonaisen vuosikymmenen tahdin (Wonderin aikaa oli 1970-luku ja Princen 1980-luku). Ja molemmat ovat tehneet muutaman levyn, jotka ovat jääneet kevyen musiikin historiaan (niin kuin muutama muukin artisti). Molemmat ovat siitä erikoisia, että tuotannon laajuudesta huolimatta kumpikaan ei ole vieläkään oppinut tekemään huonoa levyä. Heikoimmillaankin he ovat vain tylsiä, eivät varsinaisesti huonoja. Tietysti Princen tuotannossa kuulee Wondern vaikutteita, varsinkin kahdella ensimmäisellä levyllä, mutta on siellä vaikutteita myös James Brownilta, Earth, Wind & Firelta ja Jimi Hendrixiltä. Kolmannesta albumista Dirty Mind (1980) alkaen Prince kuulostaa vain itseltään. Ei sitä levyä Wonder olisi voinut tehdä, eikä Michael Jackson. 1970-luku loppui siihen.