Unettomina öinä
katselen tähtiä
sisareitasi
ollakseni lähellä
jotain sinulle
kuuluvaa
tahdonvoimalla
saada sinut ilmestymään
aamuni
vielä kerran
valontuojani
rakas
aurinkoni
katselen tähtiä
sisareitasi
ollakseni lähellä
jotain sinulle
kuuluvaa
tahdonvoimalla
saada sinut ilmestymään
aamuni
vielä kerran
valontuojani
rakas
aurinkoni
Vastaukset 8
Vanhimmat
Elämä on valintoja.
Voisitko ajatella
kun kurkotat kuuhun
ja jos osut harhaan
putoat keskelle tähtiä
ja löydät auringon...
Siis pieni askel
vaikka harhaan
ja aurinko löytyy....
:O) aurinkoa sinulle toiboen :O)
kuuhun, aurinkoon kylläkin. En ole
talvi-ihminen.
Kiva vastaus sulta josta suuri kiitos
... kuinka kaipaankaan sinua
näinä pimeinä aikoina
hellää hiipimistäsi vartalolleni herättämään minua
päivien virtaan rakastamaan kaikkea
joka hyvän olon tuo ...
kylläpä mestari runoilijatar on ehtymätön aarre aitta.
taas niin kaunista ...
hyvä upea liona !!!
saan punaiset posket, kuin jouluomenat.
Hämmennyin niin kommentistasi että osaan vain sanoa
yksinkertaisesti, kiitos runo64
Aivan upean herkkää runoutta. en nyt kommentoi pelkästään tätä yhtä runoa, vaan yritän antaa yhteistä palautetta noihin toisiinkin.
Valitsin tämän "Musta aurinko" runon palautekohteeksi siksi, että se tuo v'äistämättä mieleen Juhani Leskisen sanoituksen " Musta aurinko nousee." paljon on käyty keskustelua tuon kappaleen nimen rinnakkaismerkityksistä.
Myöskin Lionan runossa on helppo lähteä hakemaan rinnakkaismerkitystä. ei pelkästään nimen, vaan sisällönkin myötä.
Runoon avautuu uusia ulottuvuuksia ja sen sisällön merkitys syvenee ja rikastuu. Runon tunnemaailma avautuu uuteen avaruuteen, tai oikeastaan pitää sanoa: " uusiin avaruuksiin.
Musta aurinko on rakkausrunoa parhaimmillaan. Juuri näin sen tulee mennä. Runon sisältö avautuu vastaanottajan eteen niin monitahoisena ja niin kauniina, kuin vain lukija voi itsensä virittää sanomaa etsiessään.
Liona! Tulltuani foorumille, kiinnitin huomiota varsin pian sinun tapaasi kirjoittaa runoja. Niissä oli silloin paljon todella kiinnostavaa ja niin kauniilla tavalla toteutettua luovuutta.
Tänään voin todeta tuon luovuuden puhjenneen kukkaan. Olen ymmärtänyt sinun luovuutesi toteutuvan myös kuvataiteen puolella. Minäkin harrastan hieman tuota värileikkiä.
Kuvataiteen harrastajana tiedät siis, että runo on kuin maalaus:
Ei koskaan täydellinen, mutta joskus niin hyvä, ettei sitä voi korjata.
Jos maalaat yhtä taidokkaasti, kuin runoilet, niin sinun täytyy olla todella taitava.
Kiitos Liona 32.
Sinä tarjoat lukijoillesi elämyksiä.
Iloisia,
Surumielisiä,
Haikeita.
Suloisia.
Mitä ne lienevätkin, ne ovat elämänmakuisia ja siksi sellaisena nautittava.
Ceero.
verbaalinen kykysi kommentoida on
sellaista luokkaa ettei runoni sitä
ansaitse.
Mitä maalaamiseeni tulee niin voisin sanoa
etten ole edes keskitasoa parempi, tuo
"taiteellisuus" on molempien vanhempieni
puolelta saatu perintö.
Ymmärrän toki ettei kaikkia runoja voi
eikä ehdi kommentoida, onhan elämässä
velvoitteitakin.
Yks asia enpä ole löytänyt sinua miltään
palstalta vaikka olen leikkinyt "etsivää" vai okon se salapoliisia.
Vastaan sinulle kuten runo64:kin että hämmenen tälläisista vastauksista.
Sinulle lämmin kiitos!
Mitä maalaamiseesi tulee, voin sanoa, ettei ole mitään keskitasoa, oikeastaan ei ole mitään tasoja.
Se, kuinka "hyvä" olet, riippuu vain siitä, kuinka paljon itse nautit tekemisestä.
Eihän sillä oikeastaan ole mitään väliä, mitä muut maalauksessa näkevät.
Puhdas arvaus, että näin syntyi myös runosi " Musta aurinko".
Kohdallasi ei näytä olevan merkitystä sillä, ettet ainakaan omasta mielestäsi hallitse täysin kieltä, jolla joudut kirjoittamaan.
Ne sanat, joita käytät, osuvat taidokkaasti tunnelmaan, ja tunteeseen, jonka haluat ilmaista.
Vaatimattomuus on hyve, mutta myös mahdollisuus ja kehityksen tie. Siinä vaiheessa, kun alkaa pitää itseään täysin oppineena, alkaa taantumus. Kehitys ei pysähdy, se kulkee joko eteen-, tai taaksepäin.
Se siitä, sinä tiedät, kuinka tarina jatkuu.
Et siis löytänyt? No, ehkä vihjeet olivat ylimalkaisia. Oikeaan paikkaan olet kyllä löytänyt, joten kokeile vaikka aivan aakkostan alkua(A).
kiemurainen tieni vei mut
tuonne runopalstalle, enkä siitäkään ole varma. On kiva
leikkiä piilosta, sen verran lapsenmieltä omistan.
Taiteilija ei ole koskaan täysin oppinut niin
sanoi äitinikin kun kehuin hänen maalauksia
erinomaisen hyviksi, sanoi vain että sitä
tulee ehkä paremmaksi harjoittelemalla ja ehkä
se pätee munkin suomenkielen taitoon.
Harjoittelemalla tulee mestari mutta mestarin pitää harjoitella.
Tsau, tsau ceero!