Mä asun tälläisellä pienellä paikkakunnalla jossa kaikki melkeen tuntee toisensa ja tietää kaikkien asiat. Mua on alakanu kyllästyttää ku ihmisiä jaksaa kiinnontaa mun asiat. Mulle on tullu sellanen tunne, et aikansa kutatin ja nyt aika jatkaa matkaa ja muuttaa isompaan kaupunkiin jossa voi elää tuntemattomana. Oon täysin naisennäkönen ja minusta ei huomaa transtaustaani. Mitä mieltä, ootte siitä, et ympäristö ja huonot ihmissuhteet vaikuttaa omaan hyvinvointiin? Ite oon huomannu, et oon stressaantunut, ku jatkuvasti uteliaita ihmisiä pyörii ympärillä. Mellu
Pienellä
paikkakunnalla.-
3380
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Periaatteessa pikkupaikkakuntaa voisi verrata tällaiseen suureen kerrostaloon ja lähiöön. Naapurit tiesivät prosessistani ja ylimenovaiheessa olivat vähän ymmällään. Mutta kun aloin elämään täysipäiväisesti naisena ja nimikin muuttui naisen nimeksi, kiinnostus lopahti. Naapuri mikä naapuri. En tiedä kuinka paljon minusta juoruillaan naapurien ja lähiön ihmisten kesken, mutta niistä ei tarvitse välittääkään. Puhukoon jos haluavat. Tuntuisi että kiinnostus minun asioihini tai taustaani ei kiinnosta kovinkaan paljon ihmisiä. En ole huomannut että uteliaita ihmisiä pyörisi ympärilläni vaikka olenkin avoimesti sitä mitä olen.
Mutta jos haluaa aloittaa "puhtaalta pöydältä" muutto uudelle isolle paikkakunnalle on hyvä alku. Mutta sopeutuminen uuteen ympäristöön jossa ei ole ketään tuttuja, rassaa sekin aika paljon. Yksinäisyyttä joutuu todennäköisesti hukuttamaan ainakin alkuun opiskeluun tai työhön kunnes pystyy solmimaan uusia ystävyyssuhteita. Vanhoja ystävyyssuhteitahan ei voi jatkaa jos haluaa salata taustansa uusilta ystäviltä.
kannattaa muuttaa, itse vähän samoilla ongelmilla yms
Kyllä mä vähän ihmettelen näitä juttuja. Onhan tietysti mun prosessista jo kohta kymmenen vuotta, mutta en minä ole muuttanut paikkakuntaa enkä työpaikkaakaan. Kukaan ei muista tai muistuta minua menneestä, ehkä ne on todella unohtaneet. Joskus huomaan puheissa, että ne on oikeasti unohtaneet, kun ne kyselee raskauksista. Nonnih. Ja mies ei tiedä tuon taivaallista mun historiasta, eikä tarvitsekaan. Mitä se siitä kostuiskaan.