5 kk ikäinen sakemannipentumme on ollut tähän mennessä aivan unelmakoira. Yhden wc rullan repi ja kerran on kaivanut kukkaruukkua. Sisäsiistiksi oppi 2 viikossa (tuli meille 10 viikkosena) ja oppi peruskäskyt ensimmäisellä kerralla. Olen kasvanut koirien kanssa, mutta muistan lapsuudestani että ei todellakaan näin helppoa ollut, olin varautunut hirveään rulianssiin piiiitkäksi aikaa. Voiko tällanen olla totta? Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Uskon että osittain asiaan vaikuttaa meidän aktiivisuus koiran kanssa. Olemme alusta pitäen huolehtineet viimisen päälle hänen virikkeistään, ulkoilusta, ruokinnasta, terveydestä koska koiramme ei ollut mikään hetken mielijohde vaan usean vuoden suunnitelun tulos, mutta silti tuntuu että liian hyvää ollakseen totta? Emmehän me "helpolla" pääse kun koira vie kaiken vapaa-aikamme ja vaatii paljon työtä (myös sillon kun on lumimyrsky ja väsyneenä tulet töistä) mutta pyrimme ajattelemaan että sillä ehkäisemme useita muita ongelmia jotka taas veisivät aikaa.
Uskon että osittain asiaan vaikuttaa meidän aktiivisuus koiran kanssa. Olemme alusta pitäen huolehtineet viimisen päälle hänen virikkeistään, ulkoilusta, ruokinnasta, terveydestä koska koiramme ei ollut mikään hetken mielijohde vaan usean vuoden suunnitelun tulos, mutta silti tuntuu että liian hyvää ollakseen totta? Emmehän me "helpolla" pääse kun koira vie kaiken vapaa-aikamme ja vaatii paljon työtä (myös sillon kun on lumimyrsky ja väsyneenä tulet töistä) mutta pyrimme ajattelemaan että sillä ehkäisemme useita muita ongelmia jotka taas veisivät aikaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuntuu uskomattomalta tuollainen, olisi minullakin yhtä helppo :) lattiamattoa revitty, useat listat revitty irti ja pieniä irtotavaroita hajotettu.. Hajottaa kylläkin vain silloin kun yksin on mutta ei väliä kuinka väsynyt koira on kun sen yksin jättää..
Unelma,ainakin vielä,ei ole tehnyt mitään tuhoja,myöskään yksin ollessa ( ei ole pitkiä aikoja 1-2 tuntia)
vaikka alussa oli eroahdistusta,nyt ei enää pahemmin vaivaa..
Katsotaan miten jatkossa..
mentiin katsomaan pentua ja katsoimme mieheni kanssa toisiamme, "helvetti mikä riiviö" pennuista pahin, rakkari, joka ärräsi muiden päällä. No, poika oli jo päätetty ottaa ja kotiin tullessa ukko nukkui mun sylissä. Sisäsiistiksi oppi myös aika äkkiä, ainoa tuho mikä oli, oli seinässämme oleva reikä jota sitten vähän isonsi :) pennulla oli kylläkin säännöt ja niistä pidettiin aina kiinni. Koira kulki mukanani paljon (ja varmaan samaa kuin teilläkin) virikkeitä oli ja tehtiin paljon kaikkea. Koira on nyt reilu 2-vuotias ja uhma on käynyt välillä kylässä, muuten edelleen aivan unelma tapaus.
Uhman huomaa koirastani todella pienin asioin, silloin jo tietää kun katsekontakti meinaa olla hakusessa tai ulos lähtiessä ei perse mene suoraan kenttään, näillä merkeillä huomaan että jaahas, sitä saatetaan kokeilla :)
kyllä riippuu paljon koiran perusluonteesta, tämän emä on enemmän tekevä ja kiinnostunut asioista, välillä myös turhautuu helpommin. Isä on sitten todella lunkki, eikä sätkähdä vaikka joukko hiippareita tulisi ryminällä sisään :) toiset vaatii enemmän, meillä ei koira ala vouhottamaan tai vetämään rallia jos tulee päiviä, että liikuntaa on vähemmän (kuten nyt sairaana ollessani)
eli kyllä niitä on :)
Meillä ei revitty pentuna mitään (kenkiä, tapetteja, sähköjohtoja) ja oppi viikossa sisäsiistiksi. Hampaiden vaihtumisen aikaan annoin purtavaa riittävästi, johon tyytyi. Osasi heti 8 vkoisena jäädä yksin kotiin kiltisti muutamaksi tunniksi. Ensimmäisenä yönä ei valittanut tai surrut millään lailla vierasta paikkaa, sopeutui heti täydellisesti mun luokse [Grim Reaper]. Uskomatonta myös, mutta niin totta. ;)