Vaimoni laittoi minut kiertoon 8 vuotta sitten. Vaikka ero oli rankka, oli ensimmäinen ajatukseni, että ehkä voisin nyt löytää naisen jonka kanssa voisin perustaa uuden perheen ja saada lisää lapsia. Meillä on exän kanssa yksi yhteinen, mutta hän ei halunnut lisää.
Vaikka vauvakuumeilevia naisia näyttäisi olevan paljon, en ole onnistunut löytämään äitiä lapselle. Aluksi halusin koko paketin, avioliiton ja kaikki, mutta nyt olisin tyytyväinen vaikka muumimukiin ja jaettuun isyyteen. Ihmisillä tuntuu olevan hassuja odotuksia ja minusta näyttää, että meidän odotuksemme ovat suurin este onnemme tiellä.
Näiden vuosien aikana olen kohdannut monia naisia. Yllättävän moni ei ole lainkaan kiinnostunut lapsista tai ne on jo tehty tai niiden aika tulee "joskus myöhemmin". Olen seurustellut pariin otteeseen ja kiinostusta olisi ollut enemmänkin. Olen onnellinen ja kunnollinen mies ja se näkyy myös ulospäin. Isäksi en ole kelvannut todennäköisesti suhteellisen korkean ikäni puolesta. Ymmärrän, ettei nuori nainen välttämättä halua parisuhteeseen itseään selkeästi vanhemman miehen kanssa, mutta jos kyseessä on muumimuki isyys, luulisi, ettei iällä ole väliä. Luulisi, että muut asiat korostuisivat. Ikää lukuunottamatta tuntuisin vastaavan useimpien naisten toiveita. Osaan puhua, olen kunnollinen jne. Tuntuu tylsältä kun toiveet eivät kohtaa. Tietysti minullakin on omat odotukseni, kaipaan tasapainoisuutta ja vastuuntuntoa.
Hyvää Joulua
Vaikka vauvakuumeilevia naisia näyttäisi olevan paljon, en ole onnistunut löytämään äitiä lapselle. Aluksi halusin koko paketin, avioliiton ja kaikki, mutta nyt olisin tyytyväinen vaikka muumimukiin ja jaettuun isyyteen. Ihmisillä tuntuu olevan hassuja odotuksia ja minusta näyttää, että meidän odotuksemme ovat suurin este onnemme tiellä.
Näiden vuosien aikana olen kohdannut monia naisia. Yllättävän moni ei ole lainkaan kiinnostunut lapsista tai ne on jo tehty tai niiden aika tulee "joskus myöhemmin". Olen seurustellut pariin otteeseen ja kiinostusta olisi ollut enemmänkin. Olen onnellinen ja kunnollinen mies ja se näkyy myös ulospäin. Isäksi en ole kelvannut todennäköisesti suhteellisen korkean ikäni puolesta. Ymmärrän, ettei nuori nainen välttämättä halua parisuhteeseen itseään selkeästi vanhemman miehen kanssa, mutta jos kyseessä on muumimuki isyys, luulisi, ettei iällä ole väliä. Luulisi, että muut asiat korostuisivat. Ikää lukuunottamatta tuntuisin vastaavan useimpien naisten toiveita. Osaan puhua, olen kunnollinen jne. Tuntuu tylsältä kun toiveet eivät kohtaa. Tietysti minullakin on omat odotukseni, kaipaan tasapainoisuutta ja vastuuntuntoa.
Hyvää Joulua
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sellainen tuntuu olevan nykymaailman ilmio etta lapsia ei haluta kuin vasta reilusti kolmenkympin jalkeen, eika painetta ymparilla ole koska vaihtoehtoja on muitakin ihan yhta hyvaksyttyva, kuten ura tai avosuhde ilman suunnitelmaakaan lapsista. Perinteinen ajattelu ei ole enaa niin yleista.
Mita tulee ikakysymykseen, on myos koko ajan yleisempaa etta keski-ikaiset miehet hankkivat lisaa lapsia - harmi ettei tama ilmio ole asioita tehnyt sinulle sen helpommaksi. Itse olen 25, ja mieheni 44, ja meinaamme hankkia lapsia. Tietaen mita mina ja mieheni suhteen alussa ajattelimme, voisin sanoa etta nuoremmat naiset eivat valttamatta lahde sinun "matkaasi" koska luulevat ettet todellakaan ole enaa valmis perheen perustamiseen, eika moni nuori nainen tahdo tehda kompromissia. Itse epailin tilanteen olevan juurikin se, ennen kuin asiasta puhuimme. On toki myoskin monia jotka ajattelevat etta tietty ika on liian vanha pienen lapsen isaksi. Jos saisin ideaalin tilanteen itselleni, mieheni olisi kymmenen vuotta nuorempi - silloin meilla olisi enemman aikaa toisillemme kun lapset ovat kasvaneet, eika olisi kiiretta. Ei se kuitenkaan ole rakkautta horjuttanut. Yhdella ystavallani on mies joka tuli uudestaan isaksi 52-vuotiaana, ja toisen mies on 64 ja heille on juuri syntynyt pieni tytto. Ainakin sinulla ei ole biologiselta kannalta kiiretta. :)
Onnea matkaan!
Ihan ensimmäiseksi saan tekstistäsi sellaisen vaikutelman, että sun lähtökohta on ehkä vähän vääränlainen varmaan monen naisen mielestä. Karkeammin sanottuna tuntuu, että olisit kiipeämässä perse edellä puuhun. Sä etsit äitiä lapselle. Jos nyt mietitään nuorempia naisia, niin vaikka he lapsia haluaisivatkin, kun he tapaavat miehen, eivät he varmaankaan ensimmäisenä ajattele, että saisiko tuosta isän lapselle. Varmasti jotkut kovassa vauvakuumeessa ajattelevat, mutta suurin osa tuskin. He etsivät rinnalleen elämänkumppania, jonkun jota rakastaa, ja lapsia ajatellaan sitten myöhemmin, kun on saatu ensin nauttia yhteisestä elämästä. Ehkä nämä ovat sun mielestä niitä hassuja odotuksia, mutta niin se usein menee. Puheet muumimuki-isyydestä tuskin edistävät asiaasi nuorempien naisten keskuudessa, koska se tosiaan viittaa siihen, että sulle on tärkeintä nimenomaan lapsen saaminen, eikä rakkaus ja elämänkumppanuus. He ehtivät vielä etsiä miehen, jota todella rakastavat ja joka rakastaa heitä, ja jakaa hänen kanssaan arjen ja ne vauvahaaveet.
Jos haluat parisuhteen ja lapsen, ehkä sun kannattaisi hieman hillitä omia lapsihaaveitasi ja keskittyä löytämään oikeanlainen ihminen rinnallesi. Jos taas haluat ennemmin lapsen kuin parisuhteen, suosittelen tutustumaan sinkkunaisiin, jotka haluavat lapsen, mutta heillä ei ole enää hirveästi aikaa odotella elämänsä miestä. Saattaisit ehkä saadakin sen muumimuki-isyyden. Tai ehkä jopa rakkaudenkin, mistä sitä koskaan tietää. Joka tapauksessa toivotan sulle onnea ja toivon, että saat vielä kaipaamasi lapsen tai useampiakin. Hyvää joulua sullekin.
Kiitos perusteellisesta ja ystävällisestä palautteesta. Tiedän, että näyttää siltä kuin olisin menossa "perse edellä puuhun". Olen itsekin käyttänyt tätä osuvaa ilmaisua. Olen ollut kuitenkin liikkeellä nyt useita vuosia ja aloitin ihan normaalisti tavoittelemaan kahden ihmisen kohtaamista, yhteenkasvamista jne. Ongelmaksi on muodostunut kuitenkin se, että naiset haluavat vain "leikkiä" kanssani, suhteen eteneminen perheen perustamiseen ja lapsiin ei kiinnosta heitä. Aika usein puhutaan myös siitä, että miehen pitäisi tietää mitä hän elämältä haluaa. No minä tiedän. Minulla on jo hyvä työ, en halua hautautua uran luomiseen, vaan haluaisin ympärilleni perheen. Tämä ei valitettavasti näytä toteutuvan, joten olen vasta viimeaikoina vastaillut ilmoituksiin joissa naisparit tai yksinäiset naiset haluavat lapsen, mutta ei suhdetta lapsen isän kanssa. Minua ihmetyttää miksi olen tähänkin liian vanha? Siinähän ei etsitä kumppania vaan hyvää isää. Aikuisena miehenä on paljon ominaisuuksia jotka tekisivät minusta hyvän isän. Tahtotilani on ainakin hyvin selkeä. Olen kuitenkin päässyt juttelemaan kasvotusten hyvin harvan naisen kanssa. Uskon, että he saattaisivat ajatella asiaa uudestaan, jos tapaisivat minut, mutta kun päätös tehdään muutaman profiilissa olevan tiedon perusteella, jää kohtaaminen toteutumatta.
Neljaakymppia lahenevat lapsettomat naispuoliset ystavani usein sanovat etta on vaikeaa saada mies kiinnostumaan, koska epatoivon haistaa kauas. Melkein jokainen kuitenkin jollain tasolla haluaa romantiikkaa ja jotain kaunista suhteeltaan, ja jos toisilla treffeilla aletaan jutella vauvoista, se ei anna suhteelle yhtaan aikaa vahvistua ennen kuin aletaan puhua "kaytannon asioista". Mita enemman on ikaa, sita vaikeampaa tuntuu olevan spontaanius ja laskelmoinnin kotiin jattaminen kun uuteen ihmiseen tutustuu. Saako kysya kuinka vanha oikein olet? En osaa vastata niiden naisten puolesta jotka hakevat vain isaa lapselle, ei kumppania, mutta voisin kuvitella etta jos on kyse sopimuksesta missa isa ei ole vain sperman luovuttaja vain myos aktiivinen osa lapsen elamaa, kuka tahansa aiti haluaisi lapsensa kummankin vanhemman olevan kuvioissa mahdollisimman kauan. On iso ero siina kuinka kauan 55-vuotias ja 35-vuotias jaksaa ja pystyy olemaan isa. Itse olisin varmaankin melko kliininen jos moiseen tarkoitukseen miesta etsisin. Rakkaus on se mika saa antamaan anteeksi ja tekemaan kompromisseja, ilman sita on helppo olla antamatta mahdollisuutta miehelle joka ei tayta kaikkia kriteereja.