Kuinka moni tämänkin foorumin lukioista tuntee rahkeidensa riittävän kirjaan? Onko sellainen tunne vain harhakuvitelmaa? Itsestäkin tuntuu että mielenkiintoista tarinaa riittäisi enkä novelliksi asti.. En varmaan ole mikään erkoistapaus. Kustannusyhtiöthän saavat tuhansia käsikirjoituksia vuodessa, mutta kuinka moni niiden lähettäjistä on vain ns. tavallisia ihmisiä?
Itse aloittelin novellin kirjoittamista eräästä ideasta ihan ilman mitään tarinan kehikkoa ja sainkin aikaiseksi pari liuskaa. Sitten ymmärsin miksi tarinaa pitäisi kehitellä pidemmälle ennen kirjoittamisen aloittamista :)
Itse aloittelin novellin kirjoittamista eräästä ideasta ihan ilman mitään tarinan kehikkoa ja sainkin aikaiseksi pari liuskaa. Sitten ymmärsin miksi tarinaa pitäisi kehitellä pidemmälle ennen kirjoittamisen aloittamista :)
Vastaukset 9
Vanhimmat
monesti että tuosta voi tehä johonki kirjaan kohan jne. kaikkia semmosia mutta en oo vielä kerenny/jaksanu yms alottaa mitään kirjottaa...kai mun pitäs tässä pikkuhiliaa...
Möhmöh. EI "lukioista", emme me sentään mitään koululaitoksia ole. Se kirjoitetaan "lukijoista". Ennen kuin ryhdyt kirjailijaksi, opettele kirjoittamaan. :)
Ja tämä aihe kuuluu "kirjailijanalut"-osioon.
Itse olen kirjoittanut scifiromaania kolmisen vuotta. En ole pahemmin harjoitellut novelleja kirjoittamalla, joten hidasta on ollut. Olen kuitenkin jo niin pitkällä, etten keskenkään viitsi jättää, ja valmista tulee ehkä jo vuoden sisällä. Olen nuori, suht. tavallinen opiskelija. Ideoita pursuaa päästä sellaisella voimalla, että huolimatta tämän kirjani menestyksestä, lisää aion kirjoittaa.
Itse arvostan kyllä suuresti hyviä kirjailijoita. Jos nimittäin ajatellaan suurimpia (perinteisiä) taiteen muotoja, kirjallisuutta, musiikkia ja kuva/maalaustaidetta, on kirjaallisuus kaikkein vaikein. Tämä siksi, että kirjallisuudessa on tunteen/tarinan kertomiseksi apuvälineenä ainoastaan puhdas teksti. Musiikissa on enemmän ulottuvuuksia ja kaikille lienee tuttu sanonta:
"Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa." Eli siis, on paljon vaikeampaa kirjoittaa omaperäisesti ja luovasti kuin säveltää musiikkia tai maalata maalaus.
Jotenkin silti ajattelen niin, että kirjallisuudessa on yksi ulottuvuus, kuvataiteessa kaksi ja musiikissa kolme. Henk. koht. arvostan siis musiikkia ja musiikin tekijöitä siis eniten, mutta kuten sanottu, myös luovia kirjailijoita (Steinbeck, Tolkien, More, Orwell, King...) erittäin paljon.
Keksin muutama vuosi sitten aiheen, josta ei tietääkseni ole koko maailmassa romaania kirjoitettu. Aihe tuntuu edelleen niin hyvältä, että uskallan haaveilla jopa Nobelin kirjallisuuspalkinnosta. Kysymys ei näet ole mistään hömpästä, vaan kaikkia maailman kulttuureja koskettavasta, syvällisestä merkkiteoksesta.
Juonen kehittelytyö on nyt niin pitkällä, että romaanin sisältöä on valmiina ainakin kymmenellä ranskalaisella viivalla. Pitäisi keksiä vielä muutama asia ja käänne lisää, että voisi ryhtyä varsinaiseen kirjoituspuuhaan. ;-)
Onnea kirjoitteluun Toivo! Nyt mua rupes pohdituttamaan, että mikä aihe voi olla sellanen ettei siitä oo kirjoitettu? Et tietenkään kerro, mut kerro kun saat kirjan valmiiks. Ostan heti!
Hyvä,että kirjoitat ja olet keksinyt hyvän aiheen,
mutta mielestäni ei koskaan pitäisi etukäteen ajatella mitään hurjia visioita nobelin kirjallisuuspalkinnosta,sillä silloin voi yrittää
likaa.Koskaan ei kannata hylätä itsekritiikkiä kokonaan.Kirjoittaminen on pitkä prosessi.Ensimmäistä versiota kannattaa aina muokata,sillä muokkaamalla oppii kirjoittamaan
"paremmin".Hiljaa hyvää tulee,vai?
No ainakin noin aluksi kannattaisi sitten opetella kirjoittamaan, esimerkiksi
lukioista --> lukijoista, plus muut virheet ja kaunokirjoitussäännöt. Muutoin ei tule mitään.
Olin kirjoitellut pakinoita ja kirja-arvosteluja pisin 80-lukua. Eräs pienkustantamo julkaisi kokoelman niistä 90-luvun alussa. Sen käsikirjoitusta työstäessäni sain aavistuksen siitä, millainen työ romaanin kirjoittaminen olisi: se vaatisi pitkän, muista huolista vapaan, täysin kirjoittamiselle omistetun ajan ja kirjoitustyössä lukemattomien "langanpäiden" pitämistä koko ajan hallinnassa. Siitä oli se hyöty, että tajusin etteivät kykyni riitä romaanin kirjoittamiseen.