Beauceron vai dobermann: valinta lapsiperheeseen

Kiitos vastauksesta. Saisinko perusteluja :)

Jos koira tykkää hoitaa ja vahtia lapia, niin se oikeastaan on jo osa koiralle mieleistä toimintaa. Meillä rottweilernarttu alkoi muuttua paljon vaatimattomammaksi (viihtyi paremmin ja rauhallisemmin kotona sisällä), kun lapsi tuli taloon. Sille lastemme hyvinvointi oli kaikista tärkeintä, mutta liikuntaa tietysti välissä sai, kuten pulkan ja kärryjen vetämistä (lapset kyydissä), koirapuistokäyntejä, tokoilua, uimista jne. Ei meillä ollut ongelmia koiran liikunnan suhteen, mutta olisi varmaankin ollut, jos koiramme ei olisi piitannut niin paljoa lastemme hoitamisesta. Siitä on tosin jo parikymmentä vuotta aikaa ja nyt meillä on jo lapsenlapsia. Nykyisin meillä on dogo argentino ja alaskanmalamuutti, jotka rauhoittuvat heti kun lapsenlapsemme tulevat meille hoitoon :-)

Mutta on varauduttava siihen, että koira saattaa vaatia hyvinkin paljon liikuntaa myös lasten ollessa pieniä. Luulisi koiran liikuntarutiin ien kumminkin myös lapsiperheessä järjestyvän, jos samassa kodissa asuu molemmat vanhemmat. Yksinhuoltajalle koiran ja lasten elättäminen samanaikaisesti on kyllä jo paljon rankempaa.

nyt isoäiti kirjoitti:

Jos koira tykkää hoitaa ja vahtia lapia, niin se oikeastaan on jo osa koiralle mieleistä toimintaa. Meillä rottweilernarttu alkoi muuttua paljon vaatimattomammaksi (viihtyi paremmin ja rauhallisemmin kotona sisällä), kun lapsi tuli taloon. Sille lastemme hyvinvointi oli kaikista tärkeintä, mutta liikuntaa tietysti välissä sai, kuten pulkan ja kärryjen vetämistä (lapset kyydissä), koirapuistokäyntejä, tokoilua, uimista jne. Ei meillä ollut ongelmia koiran liikunnan suhteen, mutta olisi varmaankin ollut, jos koiramme ei olisi piitannut niin paljoa lastemme hoitamisesta. Siitä on tosin jo parikymmentä vuotta aikaa ja nyt meillä on jo lapsenlapsia. Nykyisin meillä on dogo argentino ja alaskanmalamuutti, jotka rauhoittuvat heti kun lapsenlapsemme tulevat meille hoitoon :-)

Mutta on varauduttava siihen, että koira saattaa vaatia hyvinkin paljon liikuntaa myös lasten ollessa pieniä. Luulisi koiran liikuntarutiin ien kumminkin myös lapsiperheessä järjestyvän, jos samassa kodissa asuu molemmat vanhemmat. Yksinhuoltajalle koiran ja lasten elättäminen samanaikaisesti on kyllä jo paljon rankempaa.

Lue lisää

Beussista ainakin vielä sen verran, että kun tuota vartiointi ja puolustusviettiä (joskus liiankin kanssa) koirista löytyy, niin ei pidä vahvistaa näitä viettejä yhtään enempää ainakaan lapsien kanssa. Saattaa tulla ongelma jossain vaiheessa kun lapsesi tuo kavereita kotiin leikkimään, ja koira on tottunut pitämään niitä silmällä kuin omia pentujaan.
Beussilla ristiriitatilanteessa kun on ensisijaisena tehtävänä oman lauman huolehtiminen, ja jos ristiriidan esim. aiheuttaa ohjaaja itse, saattaa se puolustaa itseään. Tarkoittaen, että käy ohjaajansa päälle.
Toki yksilöissä paljon eroja ja jokaisella oma luonteensa.
Kannattaa tutustua rotuun erittäin huolella.
Kauhiaa miinuslistaa ja pelottelua rodusta.
Mutta plussaa onkin sitten KAIKKI muu. =)

10plus16on? kirjoitti:

Beussista ainakin vielä sen verran, että kun tuota vartiointi ja puolustusviettiä (joskus liiankin kanssa) koirista löytyy, niin ei pidä vahvistaa näitä viettejä yhtään enempää ainakaan lapsien kanssa. Saattaa tulla ongelma jossain vaiheessa kun lapsesi tuo kavereita kotiin leikkimään, ja koira on tottunut pitämään niitä silmällä kuin omia pentujaan.
Beussilla ristiriitatilanteessa kun on ensisijaisena tehtävänä oman lauman huolehtiminen, ja jos ristiriidan esim. aiheuttaa ohjaaja itse, saattaa se puolustaa itseään. Tarkoittaen, että käy ohjaajansa päälle.
Toki yksilöissä paljon eroja ja jokaisella oma luonteensa.
Kannattaa tutustua rotuun erittäin huolella.
Kauhiaa miinuslistaa ja pelottelua rodusta.
Mutta plussaa onkin sitten KAIKKI muu. =)

Lue lisää

Yleensä vartiointiviettiset koirat eivät katso vieraitakaan lapsia uhkiksi, koska tunnistavat ne kyllä pennuiksi. Mutta vierailta aikuisilta koirat voivat lapsia puollustaa. Yleensä jos koira näkee lasten tappelevan, niin se vain ryntää väliin ja alkaa haukunnalla komentamaan lapsia, mutta aikuisten ja lasten välinen riita voi laukaista koiran jo käyttämään hampaitaan aikuisiin.

10plus16on? kirjoitti:

Beussista ainakin vielä sen verran, että kun tuota vartiointi ja puolustusviettiä (joskus liiankin kanssa) koirista löytyy, niin ei pidä vahvistaa näitä viettejä yhtään enempää ainakaan lapsien kanssa. Saattaa tulla ongelma jossain vaiheessa kun lapsesi tuo kavereita kotiin leikkimään, ja koira on tottunut pitämään niitä silmällä kuin omia pentujaan.
Beussilla ristiriitatilanteessa kun on ensisijaisena tehtävänä oman lauman huolehtiminen, ja jos ristiriidan esim. aiheuttaa ohjaaja itse, saattaa se puolustaa itseään. Tarkoittaen, että käy ohjaajansa päälle.
Toki yksilöissä paljon eroja ja jokaisella oma luonteensa.
Kannattaa tutustua rotuun erittäin huolella.
Kauhiaa miinuslistaa ja pelottelua rodusta.
Mutta plussaa onkin sitten KAIKKI muu. =)

Lue lisää

"Beussilla ristiriitatilanteessa kun on ensisijaisena tehtävänä oman lauman huolehtiminen, ja jos ristiriidan esim. aiheuttaa ohjaaja itse, saattaa se puolustaa itseään. Tarkoittaen, että käy ohjaajansa päälle."

Esimerkiksi millaisessa tilanteessa tämä voi tapahtua? Onko muita rotuja herkempi tässä? Onko juttuja joita tulee beaun kanssa välttää?

Kyllä minun mielestäni beauderon on paljon vilkkaampi ja kärsimättömämpi kuin dobermanni. Beauceron vaatii myös tarkempaa totuttamista lapsiin, jotta ei hermostu niiden leikeistä tai ei pura niihin paimennusviettiään. Dobermanni on kotona rauhallisempi.

Molemmat ovat palveluskoirakäytössä suosittuja rotuja. Omasta mielestäni voimakkaasti paimennusviettiset rodut (kuten beucci) eivät oikein jaksa kärsivällisinä seurailla lasten riehakkaita touhuja.

Mutta oma käsitykseni tämä. Saatan olla väärässäkin. Tai sitten se on yksilökysymys, jolloin molemmista roduista löytyy toista parempia yksilöitä.

Kiitos perusteluista. Tunnet rodut hyvin.

"minun mielipide" kirjoitti:

Kyllä minun mielestäni beauderon on paljon vilkkaampi ja kärsimättömämpi kuin dobermanni. Beauceron vaatii myös tarkempaa totuttamista lapsiin, jotta ei hermostu niiden leikeistä tai ei pura niihin paimennusviettiään. Dobermanni on kotona rauhallisempi.

Molemmat ovat palveluskoirakäytössä suosittuja rotuja. Omasta mielestäni voimakkaasti paimennusviettiset rodut (kuten beucci) eivät oikein jaksa kärsivällisinä seurailla lasten riehakkaita touhuja.

Mutta oma käsitykseni tämä. Saatan olla väärässäkin. Tai sitten se on yksilökysymys, jolloin molemmista roduista löytyy toista parempia yksilöitä.

Lue lisää

Olet oikeassa kyllä siinä että beussit ovat yleensä vilkkaampia kuin dopperit. Toki poikkeuksia löytyy näistäkin. Onhan noita verrattu olympiaurheilijoihin ihmisten mittakaavassa.
Mutta sanoit että dopperit rauhallisempia kotona?
Itselläni on beussi ja ei kyllä kotona paljon muuta tee kuin lepää. Poikkeus oli tietenkin pentuna kun riehui n.5kk asti kyllä kotonakin.
Ulkona sitten häslätään ja kohelletaan täysillä. Busseilla on myös erittäin hyvä tilannetaju ja se pärjää lasten kanssa mainiosti. Jotenkin kummasti ne tajuaa kyllä milloin todellinen uhka kyseessä. Kyseessä erittäin fiksu rotu.

Tuo puolustusvietti tulee esiin siinä vaiheessa kun kuormitat koiraa liikaa, olet epäreilu sitä kohtaan, käytät vahvoja pakotteita yms... (jos edes kaikilla tulee) esimerkiksi alistava koulutus ei beussilla tule toimimaan. Tarvitsee määrätietoisen, johdonmukaisen ja ennenkaikkea reilun ohjaajan.

Ps. beussiahan käytettiin dobberin jalostukseen.

ap k kirjoitti:

Kiitos perusteluista. Tunnet rodut hyvin.

Jos luulee, ettei dobermanni suhtaudu kärsivällisesti lapsiin.

ainakaan dobberia kirjoitti:

Jos luulee, ettei dobermanni suhtaudu kärsivällisesti lapsiin.

epäilemättä tietää mistä puhuu.

Ei väitä ettei dobermanni osaa olla kärsivällinen vaan siinä luki;
Dob.. enemmän palvelukoira eikä niin kärsivällinen esim. lapsille.

Ei siis niin kärsivällinen kuin beau, näin minä tämän ymmärsin.

Mitä olen dobermanneja (paljon) nähnyt niin osa todella vilkkaita ja vauhdikkaita myös sisätiloissa ja heihin verrattuna beau se rauhallisempi. Yksilöllisiä eroja varmasti puolin ja toisin

b/d kirjoitti:

epäilemättä tietää mistä puhuu.

Ei väitä ettei dobermanni osaa olla kärsivällinen vaan siinä luki;
Dob.. enemmän palvelukoira eikä niin kärsivällinen esim. lapsille.

Ei siis niin kärsivällinen kuin beau, näin minä tämän ymmärsin.

Mitä olen dobermanneja (paljon) nähnyt niin osa todella vilkkaita ja vauhdikkaita myös sisätiloissa ja heihin verrattuna beau se rauhallisempi. Yksilöllisiä eroja varmasti puolin ja toisin

Lue lisää

Kaikki ne ovat lasten seurassa rauhallisia ja helliä. Ehkä olet tuntenut sattumalta vain luonnevikaisia dobbereita.

Beauceron on muuten palveluskoirarotu siinä missä dobermannikin. Sitä paitsi palveluskoirakilpailuissakaan en ole mitään mahdollisuutta pärjätä hermostuneiden koirien kanssa, joten jos dobermanni on vain ja ainoastaan palveluskoira, niin sillä on myös hyvät hermot, joka on loistava ja tarpeellinen piirre perhekoirassa.

Kadulla olen törmännyt beauceroniin, joka oli valmis hyökkäämään kaikkien lähestyvien koirien kimppuun. Ja jos tämä oli mielestäsi poikkeusyksilö, niin eiköhän lapsista hermostuneet dobermannitkin ole yhtä lailla poikkeuksia.

Antaaksi jos hermostun, mutta olen dobermannista kanssasi aivan eri mieltä. En vähättele kumpaakaan rotua perhekoirana. Joka tapauksessa molemmat vaativat paljon liikuntaa ja aktivointia.

ap k kirjoitti:

Kiitos perusteluista. Tunnet rodut hyvin.

Jos tiedoistani oli apua. Tunnen todellakin kummankin rodun hyvin.

ainakaan dobberia kirjoitti:

Jos luulee, ettei dobermanni suhtaudu kärsivällisesti lapsiin.

Ymmärtämistä enemmän Pliis. Se mitä kirjoitan tänne ei perustu yhden eikä kahden koiran kanssa hankittuihin kokemuksiin. Olen kouluttanut monia eri rotuisia koiria ja auttanut ongelmakoirien kanssa. Lisäksi olen katsellut monia rotuja muuallakin kuin Suomessa.

ainakaan dobberia kirjoitti:

Kaikki ne ovat lasten seurassa rauhallisia ja helliä. Ehkä olet tuntenut sattumalta vain luonnevikaisia dobbereita.

Beauceron on muuten palveluskoirarotu siinä missä dobermannikin. Sitä paitsi palveluskoirakilpailuissakaan en ole mitään mahdollisuutta pärjätä hermostuneiden koirien kanssa, joten jos dobermanni on vain ja ainoastaan palveluskoira, niin sillä on myös hyvät hermot, joka on loistava ja tarpeellinen piirre perhekoirassa.

Kadulla olen törmännyt beauceroniin, joka oli valmis hyökkäämään kaikkien lähestyvien koirien kimppuun. Ja jos tämä oli mielestäsi poikkeusyksilö, niin eiköhän lapsista hermostuneet dobermannitkin ole yhtä lailla poikkeuksia.

Antaaksi jos hermostun, mutta olen dobermannista kanssasi aivan eri mieltä. En vähättele kumpaakaan rotua perhekoirana. Joka tapauksessa molemmat vaativat paljon liikuntaa ja aktivointia.

Lue lisää

Koira on kumminkin aina koira ja kaikkien koirien tulee suhtautua lempeästi ja kärsivälliseti lapsiin, varsinkin jos niitä käytetään jalostuksessa. Kaiken rotuisista koirista löytyy monen laisia yksilöitä. Toiset ovat aggressiivisia lähes kaikille, toiset taas eivät osaa edes puollustaa henkeään jos kimppuunsa hyökätään.

On aivan lapsellista aina väittää, että jokainen luonteenpiirre on rodusta kiinni. Jalostus on laajaa kaikkien koirarotujen kohdalla, eli kasvattaja itse valitsee tietyn luonteiset jalostusyksilöt, kunhan vain rotumääritelmää täsmäävät, mutta minkään rotuista koiraa ei rotumääritelmä määrittele lapsia kohtaan kärsimättömäksi.

Lapsiin suhtautuminen on kaikilla koirilla rodusta riipumatta yksilökysymys. Yleensä myös nartut ovat lasten seurassa uroksia kärsivällisempiä ja lempeämpiä, mutta poikkeuksiakin löytyy.

ainakaan dobberia kirjoitti:

Kaikki ne ovat lasten seurassa rauhallisia ja helliä. Ehkä olet tuntenut sattumalta vain luonnevikaisia dobbereita.

Beauceron on muuten palveluskoirarotu siinä missä dobermannikin. Sitä paitsi palveluskoirakilpailuissakaan en ole mitään mahdollisuutta pärjätä hermostuneiden koirien kanssa, joten jos dobermanni on vain ja ainoastaan palveluskoira, niin sillä on myös hyvät hermot, joka on loistava ja tarpeellinen piirre perhekoirassa.

Kadulla olen törmännyt beauceroniin, joka oli valmis hyökkäämään kaikkien lähestyvien koirien kimppuun. Ja jos tämä oli mielestäsi poikkeusyksilö, niin eiköhän lapsista hermostuneet dobermannitkin ole yhtä lailla poikkeuksia.

Antaaksi jos hermostun, mutta olen dobermannista kanssasi aivan eri mieltä. En vähättele kumpaakaan rotua perhekoirana. Joka tapauksessa molemmat vaativat paljon liikuntaa ja aktivointia.

Lue lisää

"Mitä olen dobermanneja (paljon) nähnyt niin osa todella vilkkaita ja vauhdikkaita myös sisätiloissa ja heihin verrattuna beau se rauhallisempi. Yksilöllisiä eroja varmasti puolin ja toisin"

Siis vilkkaita ja vauhdikkaita sisätiloissa näkemäni dobermannit, suurin osa. Mutta se ei tee koirasta luonnevikaista ;) Ja siitä huolimatta se voi olla lapsiystävällinen.

Kuvaz kirjoitti:

Jos tiedoistani oli apua. Tunnen todellakin kummankin rodun hyvin.

Kiitokset vielä kerran.

Kiitokset kaikille asiallisista vastauksista ja mielenkiintoisesta keskustelusta. Painotan että molemmat rodut ovat suurenmoisia, tarkoitus on löytää vain meidän olosuhteisiin sopiva. Jos mahdollista niin ottaisin molemmat, mutta se ei valitettavasti ole mahdollista :)

Jos vielä lisää kommentteja rotujen "erikoisvaatimuksista" luen niitä enemmän kuin mielelläni.

Hyvää Joulua!

Kuvaz kirjoitti:

Ymmärtämistä enemmän Pliis. Se mitä kirjoitan tänne ei perustu yhden eikä kahden koiran kanssa hankittuihin kokemuksiin. Olen kouluttanut monia eri rotuisia koiria ja auttanut ongelmakoirien kanssa. Lisäksi olen katsellut monia rotuja muuallakin kuin Suomessa.

Lue lisää

Minä olen myös kouluttanut omien koirieni lisäksi myös muiden koiria. Ongelmakoirat myös minä olen saanut hallintaan. Ja monen rotuisia koiria olen tavannutkin. Kyllä minullakin sattuu vain olemaan kokemusta ja tietoa koirista. Sen ainakin olen todennut, että samankin rotuisten koirien välillä voi olla yllättäviäkin luonne-eroja.

ainakaan dobberia kirjoitti:

Minä olen myös kouluttanut omien koirieni lisäksi myös muiden koiria. Ongelmakoirat myös minä olen saanut hallintaan. Ja monen rotuisia koiria olen tavannutkin. Kyllä minullakin sattuu vain olemaan kokemusta ja tietoa koirista. Sen ainakin olen todennut, että samankin rotuisten koirien välillä voi olla yllättäviäkin luonne-eroja.

Lue lisää

joka väitti ettei lumen arttumista koiran turkkiin voi kukaan tietää, jos olet niin niin viestisi on täyttä bluffia

ap k kirjoitti:

Kiitokset vielä kerran.

Kiitokset kaikille asiallisista vastauksista ja mielenkiintoisesta keskustelusta. Painotan että molemmat rodut ovat suurenmoisia, tarkoitus on löytää vain meidän olosuhteisiin sopiva. Jos mahdollista niin ottaisin molemmat, mutta se ei valitettavasti ole mahdollista :)

Jos vielä lisää kommentteja rotujen "erikoisvaatimuksista" luen niitä enemmän kuin mielelläni.

Hyvää Joulua!

Lue lisää

Kyseessä kaksi kohtuullisen vahvan luonteen omaavaa pk-rotua. Molemmat TARVITSEVAT sekä liikuntaa, että aktivointia (mikä voi sitten käytännössä olla esim tottelevaisuus, agillity, virikkeellinen ympäristö...) ja kyse on sitten koiran tarpeiden satuttamisesta omiin resursseihin.

Varmasti varsinkin kahden aikuisen lapsiperheessä nämä liikunnalliset tarpeet tulee ajallisesti hoidettua, mikäli aitoa kiinnostusta koiran kasvattamiseen yhteiskuntakelpoiseksi on eli sitoutumista vaatii. Ensimmäiset vuodet hankalimmat, liikunnasta ei paljon varaa tinkiä (olkoon se sitten koiran yksilöllisten tarpeiden mukaan tunti tai kolme päivässä) ja koulutuspuoli hoidettava kuntoon ainakin kotikasvatuksen tasolle. Koirapuistojen varaan tuskin kummankaan rodun liikuttamisen kanssa voi laskea pentuaikaa lukuun ottamatta ja naapurin kivan kultaisennoutajan kanssa voi yhteislenkitkin olla fantasiaa jos kyseessä samaa sukupuolta olevat sesset. Koiran vanhetessa ja järkiintyessä yhteiselo tulee helpottumaan huomattavasti. Ikävä kyllä moni luovuttaa "kesken" juuri näiden vaativimpien parin vuoden aikana - huonosti kasvatettu, koulutettu ja sosiaalistettu koira, jolle ei sitten ollutkaan riittävästi aikaa, laitetaan kiertoon.

Liikunnan laatu nuorella, vilkkaalla koiralla on parhaimmillaan sitä vapaana juoksemista, metsälenkit omistajan (tai vaikka koko perheen kanssa) jne. Pihalla nämä ei itsekseen itseään liikuta, sisäsiisteyskasvatuksen vuoksi toki sellaisen olemassaolo helpottaa elämää. Remmilenkeillä sitten opetellaan siivoa käytöstä ja ihmetellään uusia asioita, koirien ohituksia... Liikunta itsessään purkaa paineita ja on toki tarpeellista, mutta kymmenien kilometrien lenkillä tälläisiä fyysisiä työkoiria ei väsytetä - päin vastoin lihaskunto kasvaa ja liikunnalliset vaatimukset kasvaa. Rauhallinen koira on saanut käyttää myös päätään, eli jotain järjellistä harrastusta koiran kanssa säännöllisesti. Lisäksi vilkkaina rotuina molemmille rauhottuminen sisällä täytyy opettaa ihan opettamalla, kuten myös yksinolo.

Mitä rotuihin tulee, molemmat kyllä sopii lapsiperheeseen. Luulen kuitenkin, että B:n kanssa saattaisi päästä vähän helpommalla paimenkoirataustan (edes jonkinsortin mielyttämishalu löytynee) ja hivenen maltillisemman luonteen puolesta, kunhan alusta lähtien johdonmukaisesti seurataan/pidetään hallinnassa turhat vartiointitaipumukset. D:n kanssa enemmin pyörineenä voin sanoa, että luontaista mielyttämishalua/laumaviettiä niukemmin ja vauhtia vastaavasti enemmin :) siinä sitten on matot ja lapset rullalla kun ovikello soi. Pennun valintaan erikoisesti kannattaa kiinnittää huomiota - ei todellakaan kauppatorilta eestiauton takakontista, vaan vastuulliselta kasvattajalta. Asiansa osaava kasvattaja osaa valita pentueesta riittävällä hermorakenteella varustetun pennun ja auttaa jatkossakin, jos ongelmia ilmenee. Narttu on ehdottomasti parempi vaihtoehto, jää pois suurin osa siitä miehisen egon pullistelusta ja mikäli juoksut tuntuu vaivalloiselle, niin sterilointi on myös terveyttä edistävä teko.

Toinen beussi nyt menossa, kasvatus vielä kesken, sälli on vuoden vanha. Edellisen narttuni olisin ihan millon vaan antanut lasten käsiteltäväksi ja ulkoilutettavaksi. Rauhallinen, kiltti ja tottelevainen. Uskomaton koira. Äärimmäisen pitkä hermoinen ja ystävällinen. Nykyinen uros, aivan toinen ääripää. Villi, rämäpäinen ja kova kokeilemaan tahtoaan. Koulutus on edelleen kesken, mutta voin vannoa, ettei näitä kahta koiraa voi tulevaisuudessakaan, verrata toisiinsa. En usko että antaisin lasten ikinä viedä tuota ulos, tai edes leikkiä sen kanssa, jo pelkästään äärimmäisen voimakkaan suojelu-ja paimenviettinsä takia.
Näillä kokemuksilla suosittelen, jos beussiin päädyt, ottamaan nartun.
Doppereista itselläni ei juurikaan ole kokemusta, mutta harkitse tarkkaan mistä linjasta sen hankit, niissä on kuulemma käyttöominaisuuksiltaan älyttömiä eroja! (ihan kuin puhuisi jostain autosta tai tietokoneesta...;) Beussit ei ihan niin pahasti eroa toisistaan, tosin on suomessakin jo näyttö ja käyttö beussit...

Beauceron on hieno rotu, terve ja viisas.