Tomuvintin kennel

Mahdoton sanoa oikeastaan mitään koska sillä kennelnimellä ei löydy koiranetistä yhtään pentuetta,
eikä sivuilta ilmene koirien kennelnimiä, joista voisi päätellä mistä vanhemmista koirat. Yksi on Lumiturvan joku kasvatti, yksi ruotsista, kolmas tuntematon.

Minulla on sieltä koira. Terve koira ollut ja luonteeltaan mukava koira. Kasvattajasta en ole kuullut kaupan teon jälkeen, se hieman harmittaa.

Hei,

esittäisin toivomuksen että kertoisit virallisesti omistajan ominaisuudessa rotuyhdistyksen jalostustoimikuntaan vaikkapa osoitteeseen [email protected]. Voinet varmasti saada jalostustoimikunnasta tietoa mahdollisista riskeistä oman koirasi takaa, mikäli vain pyydät. Samoin koska uros on pslk-uros, olisi viisasta ilmoittaa asiasta erikseen myös paimensukuisen lapinkoiran yhdistykseen jalostusta ohjaaville henkilöille sekä uroksen kasvattajaan, joka on pslk-kasvattaja. Tänne http://lappalaiskoirat.foorumi.org/index.php voi myös rekkautua ja laittaa tiedon koiransa kohtauksista ja siitä mitä sen epäilee olevan.

Aistissa voidaan tutkia näitä asioita. Se on se paikka, minne yleensä koira viedään, kun tahdotaan teettää sellaiset tutkimukset, joilla asia tulee esiin mikäli se voidaan esiin tutkimuksilla saada tai löytää jokin muu syy.Aistissa voidaan tutkia monenlaisia sellaisia mitä paikallistasolla ei voida.

Muutkin asiat kuin varsinainen epilepsia voivat olla taustalla hämäävissä oireissa, joten asiaa ei tiedä ellei koiraa tutki perusteella. Joskus toki ei silloinkaan. Riippuu varmasti tapauksesta. Ellei kyse ole epilepsiasta, olisi sittenkin toivottavaa löytää se varsinainen syy.

Yksi hyvä asia ainakin voisi olla koiran perusteellinen terveystarkastuttaminen, esimerkiksi varmistaa sillä ei ole piileviä tulehduksia (esim rauhasissaan), sen selässä ei ole mitään erikoista, veriarvoissa ei ole mitään erikoista, sydämessä ei ole mitään. Käsityksen mukaan esimerkiksi diagnosoimaton sisäelinvika tai sellainen, jonka hoito ei ole hoitotasolla, voisi aiheuttaa epileptisiäkin oireita. Samoin esimerkiksi kasvaimet tai myrkytykset kokemuksen mukaan voivat aikaansaada koiralla sellaista oirehtimista.
Tärisemistä toki voi esiintyä koirilla joskus erilaisista syistä, mutta jos koira on hyväkuntoinen ja perusterve, sellaista ei pitäisi esiintyä, ellei koiralla ole todella kylmä, pahasti kuivunut tai ellei se ole pahasti säikähtänyt jotain. Sairas koira voi toki täristä.

Oletan että jokin havaitsemasi mitä itse et aivan täsmällisesti osaa edes kuvailla, alitajuisesti saa sinut lokeroimaan havaintosi tuohon kategoriaan. On äärettömän hyvä, kerrot tästä julkisesti ja olet vastuullinen. Voin vain ehdottaa, että veisit koiran tarkkoihin tutkimuksiin. Toivon puolestanne, ettei mitään pahempaa oiretta koskaan ilmaantuisikaan.

Satuin sattumalta lueskelemaan näitä sivuja. Itsellä kohta 5 vuotias koira tuosta paikasta mistä keskustelussa puhutaan ja en ole ainakaan itse tyytyväinen kasvattajan yhteydenpitoon, koska hän ei ole vastannut viesteihin yms...Koiraa en sieltä enää hankkisi koska koira jonka ostin on täysin jalostukseen sopimaton ja sen takia kastroitu.
Onneksi vanhaksi kasvaessa oppii ja toisen "normaalin" suomenlapinkoiran onnellisena omistajana voi vain sanoa että kannattaa harkita tarkkaan mistä sen koiran ottaa.

Hei Niin,
eihän toisaalta mistään ostaessa voi saada mitään taatusti jalotusmateriaaliksi sopivaa.
Toisaalta minullekin on kerran myyty (lappalaisista siis puhutaan koko ajan...) jalostusmateriaaliksi ihan tietoisesti sellaista, kasvattaja tiesi, ettei se ole sitä mistä hänelle nimenomaan olin puhunut. Ja yhden kerran meidän porukoihin koetettiin väkisin myydä vialliseksi tarkilla todettua pentua ja vielä täydellä hintaa. Rodun kasvattajana nuori kasvattajahenkilö suuttui maan perusteellisesti, kun viallista ei alettu enää ostaa jalostustarkoituksiin ja vieläpä ylipäätänsä sekä täydellä hintaa. Varausmaksua ei tippunut ikinä tilille takaisin.

Se mistä olen samaa mieltä, on ikävä, kun on näitä lappalaiskoirakasvattajia, jotka eivät jälkikäteen tahdo lainkaan pitää yhteyttä, eivät koskaan vastaa, eivät onnittelua esitä onnittelunaiheista omista kasvateistaan, eivätkä pahoittelua esitä pahoiteltavista asioista, eivätkä kiitä mitä perusteellisimmissa terppatarkeissa käyttämisestä koskaan. Jos kertoo koiran pahasta sairastamisesta, ei mitään vastausta. Jos kyselee tietoa koiransa perheestä enempi - esimerkiksi vointeja, ovatko elossa vielä, mihin kuolleita missä iässä, mitä juttuja suvussa, - tai kyselee itse pennutusaikeissa ollessa lisätietoa, tai tahtoisi säilyttää koiransa kasvattajaan kontaktia ja saada sekä antaa tietoa vaihtaen kasvattajan kanssa,

niin on niin kovin ikävä kun niin sattuu omalle kohdalle niitä täysin kommunikaatio kyvyttömiä ja haluttomia, välinpitämättömiä, perävalokasvattajia, jotka jopa pentujen nuorina ollessa vaihtavat puhelinnumeronsa, ja maili lakkaa toimimasta. Väitätään sitä tai tätä myytäessä, mutta ikinä ei helvetti kertaa perään kysytä ja yksikin varmasti otti puhelimen pois seinästä kun oli pennut myynyt. Viitsi paljon enempi kertoa. Olisi ja riittäisi juttua kyllä, että voihan .. !

Vähän ****** noloa alkaa oman narttunsa emän kasvattajaan päin yhteyttä otella ja kertoa, heidän kasvatin omistaja ja pennuttelija tuota lajia, ja pyydellä tietoja ... :/

Itsellä kolmas peräjälkeen tätä lajia ja muuten neljäs peräjälkeen, jolta en muuten enää ostaisi kyllä koiraa (eikä se vika ole koirien suvuissa vaan kasvattajissa ja niiden toimintatavoissa ja käytöksessä). On miestä on naista, kennelnimellä ja ilman, eikä kukaan noista kolmesta puhtaasti kommunikointihaluttomista ja perävalolla operoivista ole ollut mikään näistä vuosikymmeniä pitkään ja paljon kasvattaneista, joista voisi tajuta järjellä, eivät ehdi joka koiran perään kuikuilla.
Toki mitä olen kuullut, sellaiset ovat kyllä paremmin toimivia ihme kummakyllä ostajien mielestä.

Meitä on siis moneksi.

Moi!

Meillä on neljävuotias lapinkoira-narttu joka on ostettu Tomuvintin lemmikit paikasta. Yhteydenpito loppui todella lyhyeen ja nyt koiralla on todettu sydänvika :( tämä koira ei todennäköisesti ole kovin pitkäikäinen....ihana luonne kyllä...

Itselläni on Tomuvintin "kennelistä" vuonna 2010 kesällä otettu koira. Vanhempina Kievraduv'va Uhkku ja Black Blossom Miss Ultima. Papereita koiralla ei ole, sillä emän silmien tarkastus oli mennyt pois voimasta viikko ennen astutusta. Kuulemma olivat muistaneet väärin voimassaoloajan, mutta jotenkin en tähän jaksa uskoa... Ei siinä, koirassani ei ole mitään vikaa, aivan mahtava tapaus on ja terveenä on pysynyt, mutta jotenkin ihmetyttää paikan touhu. Tänäkin vuonna olen keltaisesta pörssistä bongannut kaksi ilmoitusta pennuista (Tomuvintin nimeä ei ilmoituksessa ole mainittu, mutta puhelinnumerosta ja muusta tekstistä tunnistin) ja näilläkään kerroilla pentuja ei rekisteröity. Pari narttua siis pennutettu ja melkeinpä veikkaisin, että isänä taas Kievraduv'va Uhkku. Todella paljon siis käytetty tuota samaa urosta kun rekisteröityjäkin pentueita löytyy jo 10. Ja yhteydenpidosta voin myös mainita sen verran, että joskus kun laitoin pari viestiä niin vastausta en saanut.. Toisaalta en kyllä kysynytkään mitään, kuulumisia vaan laitoin...

^Kannattaisi sinunkin lukea tämä teksti ajatuksella: http://sensuroitu.net/jutut/paperittomuus.pdf kuten myös muiden "vain kotikoirien" ostajien/omistajien. Moni tunnusmerkki tuolta listalta pätee tähänkin tapaukseen.

Minulla on rekisteröity rotukoira, suomenlapinkoira. Paperittomathan ovat käytännössä sekarotuisia, joten suomenlapinkoirina niistä on turha puhua.

Älä viitsi puhua paskaa "rotukoiran omistaja"! Täytyy olla kyllä mahtava mielikuvitus että pystyt kirjoittamaan lauseen : "Paperittomathan ovat käytännössä sekarotuisia, joten suomenlapinkoirana niistä on turha puhua".

Silittele sinä vaan niitä upeita rekisteripapereitasi, minä silittelen Aitoa Ystävää ja ihanaa perhekoiraa :D

Voi jeesus kuinka tyhmiä ihmisiä tähänkin maailmaan mahtuu...

Eikait siinä mitään jos ei halua pentuja rekisteröidä, mutta kyllä vanhemmille silti olisi hyvä tehdä asianmukaiset terveystarkastukset. Ei suomenlapinkoira niin terve rotu ole, etteikö siinä olisi useampia sairauksia, joita kannattaisi seurata.

Mutta hienoa Parkkipo, että puolivuotias koirasi on terve. Toivotaan, että pysyy sellaisena jatkossakin. Useimmat perinnölliset sairaudet kun tuppaavat ilmenemään vasta vanhemmalla iällä...

Ihan samalla tavalla ne rekisteröidyt koiratkin sairastaa. Ei se paperi niitä immuuneiksi tee.

Toki rekisteröidyissäkin sairaita yksilöitä löytyy, koska kaikille taudeille ei ole olemassa geenitestiä tms. Rekisteröintiehtoihin kuuluu tietyt terveystarkastukset, jotka tulee molemmilla vanhemmilla olla tehtynä ennen astutusta. Näistä asioista useat kasvattajat informoivat pentujen kyselijöitä jo ennen pennun varausta.

Suomenlapinkoirilla näihin kuuluvat lonkkien kuvaus ja silmien peilaus (eikä silmäpeilauslausunto saa alla yli 2 vuotta vanha). Muitakin vapaaehtoisia terveystutkimuksia voidaan teettää esim. polvet, kyynärät ja sydämen kuuntelu.

Lisäksi suomenlapinkoirilla on geenitestit prcd-PRA:han ja pompen tautiin. Näiden osalta vähintään toisen vanhemman tulisi olla testattu terveeksi.

Kyllä kuulostaa täysin pentutehtailulta, ei halua näyttelyihmisten käsiin ? sitten ei myy niitä sekö on muka syynä ettei rekisteröidä, itse ajattelen että syy on siinä ettei niitä voisi pennuttaa niin paljon jos olisi rekisteröity ja tarkitkin maksavat.

Minä en välitä piiruakaan siitä, mitä muuten kukin valitsee, pääasia, ettei käytetä narttuja liian nuorina (alta 2v astuteta lainkaan), liian tiheästi joka juoksusta ja joka vuosi, eli siis iian montaa kertaa läpi iän pennutukseen. Siitä kun on tarkka, ei tue mitään omituisen epämielltyttävää, ostaa pentunsa papereilla tai ilman.

Pakko ottaa kantaa tähän kun ystävältäni sain tänään soiton että tällainen viestiketju on löytynyt. Järkytyin aikalailla näistä huhuista ja toivon todellakin että tämä huhu ei ole totta. Itselläni on tuosta samaisesta paikasta pentu syksyltä -09. Silloin oli eläimillä hyvät oltavat. Kävin katsomassa heti kun pennut olivat muutaman viikon ikäiset ja luovutusikään asti pidimme tiiviisti yhteyttä. Kaupan jälkeen ei kyllä sieltä päin mitään kuulunut mutta ajattelin ettei niin ollut tapana tehdä. Tämä kyseinen lappari, Luna, on aivan mahtava. Ensimmäinen eka koirani. Ollut terve ja ihana ystävä. Helppo kouluttaa ja todella hyväluonteinen joka tulee toimeen kaikkien kanssa. Olen saanut myös apua kysymyksiini jos olet tarvinnut. Lunan ostin rekisteröitynä.
Sinulle joka sanoit että valitettavasti perussairaudet ilmenevät vanhemmalla iällä.. Oletko ajatellut sitä että myös koirat niin kuin ihmiset ja muut eläimet vanhenevat ja sairauksia sekä kremppoja rupeaa iän myötä kaikille tulemaan? Minun mielestä on ihan turha lähteä syyttelemään kasvattajaa joistain sairauksista jotka vanhemmalla iällä esiintyvät. Mieti mieluummin oletko tehnyt itse kaikkesi koiran hyvinvoinnin puolesta? Laadukas ravinto, tarpeeksi liikuntaa?
Tietty vastustan pentutehtailua sun muuta eläinrääkkäykseen edes viittaavaa mutta uskon että Johannan koirat voivat hyvin.
Kerran olen käynyt sielläpäin katsomassa koiria ja perheen kuulumisia ja ihanalta paikalta vaikutti edelleen. Ymmärrän siis hyvin jos paperittomana myydään perhekoiria. Eikö tärkeintä kuitenkin ole että eläimemme säilyvät terveinä ja hyvinvoivina? Onko rekisteröity pentu aina parempi? Tekeekö paperit onnellisemmaksi.? Ajatelkaa niitä perheitä joilla ei vältämättä ole varaa hankkia rekisteröityä ja kallista koiraa mutta jotka pystyvät tarjoamaan tälle "sekarotuiselle" pennulle ihanan ja rakastavan kodin. "Laatu" on tarkoitettu vain niille jotka ajattelevat itsensä ja koiran menestymisessä näyttelyissä. Minulle laatu tarkoittaa tervettä eläintä joka voi hyvin ja ilahduttaa minua surullisina hetkinä. Ystävä joka ei jätä. Kyllä sen huomaa kun pentua lähtee hakemaan luovutusiässä että onko koiria pidetty hyvänä. Minun lappari on valloittava persoona jota en kyllä näyttelyihin veisi, voinhan itse katella sitä kotona ja näytellä sitä muille meidän lenkeillä(joilla muuten ihmiset ovatkin ihastelleet tätä kaunotarta monesti).
Eli suut suppuun jos todisteita ei löydy. Katso itseäsi peiliin ja mieti edes hetki miten itse voisit tehdä asiat paremmin ja huolehtia omastasi mahdollisimman hyvin. Toivottavasti asia selviää.

Hyvin kirjoitettu MPL09!
Kuten jo kerroin, meillä on myös uros tuosta paikasta ja minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa Johannasta. Oli erittäin ystävällinen ja asiallinen kun haimme pennun. Sitä ennen olimme puhelinyhteydessä ja vastaili kysymyksiini kuten pitääkin. Ja tosiaan näille syyttäjille sanon että ei ehkä kannattaisi haukkua ja syyttää ilman mitään todisteita. Mulle on yks helv. hailee onko sillä koiralla papereita vai ei, minä en niillä papereilla mitään tee, koira on meille perheenjäsen eikä näyttelyesine. Ja kuten olen jo sanonut, niillä "paperikoirilla" on ihan samallalailla niitä sairauksia kuin rekisteröimättömillä koirilla ja ihan sivuhuomautuksena: oikeasti sekarotuiset koirat ovat todistetusti paaaaaljon terveempiä kuin pitkälle jalostetut, sukusiitoksesta yms kärsivät paperikoirat.

Jos Johanna luet tätä niin terkkuja täältä pohjois-pohjanmaalta, parkkipoika muuttui talven ja aikuiskarvan myötä riistaparkiksi ja molemmat korvat jäi taitoksi, ihanan musseron meille möit :)

MLP09: Minä en ole puhunut PERUSsairauksista sanallakaan. Mainitsin vain PERINNÖLLISET sairaudet. En tiedä, mitä sinä PERUSsairaudella tarkoitat, mutta itse ymmärrän sen geeneistä riippumattomasti puhjenneena sairautena (esim. vanhuuden seurauksena). PERINNÖLLISET sairaudet sen sijaan johtuvat aina koiran geeniperimästä.

Perinnöllisten sairauksien osalta esimerkkinä PRA, joka puhkeaa rodusta riippuen yleensä 4-6 vuoden iässä ja kaihi, jossa ikärajana erottamaan perinnöllinen kaihi vanhuudenkaihista pidetään isoilla roduilla seitsemää vuotta (eli jos vaikka 4 vuotiaalla koiralla todetaan kaihi, se on perinnöllistä). (Lähde: http://www.talvihallan.com/silmasairaudet.htm). Nartun kanssahan ei voi odottaa, että se täyttää seitsemän vuotta ja sitten vasta pennuttaa. Sen vuoksi olisikin tärkeää, että terveystutkimuksia olisi tehty monelle sukupolvelle. Näin riskejä voitaisiin minimoida.

Ja kyllä, koiralle voi tulla myös vanhuuden aiheuttamia muutoksia silmiin. Mutta ne ovat vanhuuden aiheuttamia, eikä koiran geenien aiheuttamia. Oleellinen ero vanhuuden muutoksilla ja perinnöllisillä silmäsairauksilla on se, että geenit, jotka aiheuttavat perinnölliset silmäsairaudet koiralle, voivat periytyä sen jälkeläisille. Vanhuuden aiheuttamat muutokset eivät periydy, toki niitäkin voi ko. koiran jälkeläisille tulla.

Ja googlettamalla löytyy kiinnostuneille lisätietoja.

Eihän paperit koirasta itsestään yhtään parempaa tee, mutta toki paperillisten koirien perimää jne on paljon helpompi seurata kun on varmuus vanhemmista. Tällöin myös on tieto koiran sukusiitosprosentista ja mahdollisista suvussa kulkevissa sairauksista.. Paperittomissa koirissa on myös se ongelma, että narttua on voitu esimerkiksi pennuttaa aivan liikaa/liian nuorena, mutta todisteita ei tästä ole, sillä pennuista ei ole tietoja rekisterissä.
Kuten jo aiemmin sanoin, minulla on Johannalta kesällä 2010 otettu paperiton koira, joka on ollut terve ja luonteeltaan aivan mahtava. Olen siis erittäin tyytyväinen koiraani, eivätkä paperit siitä tekisi millään tavalla parempaa, mutta jollain tapaa kuitenkin häiritsee tämä useiden paperittomien pentueiden teettäminen oli rotu mikä tahansa. Ja kyllä, koirista varmasti huolehdittiin oikein hyvin eikä paikassa sinänsä ollut mitään valittamista kun kävin siellä koiria katsomassa ja myöhemmin pennun hakemassa. Läpinäkyvyys omistajan taholta varmasti auttaisi hälventämään epäilyjä muutenkin jos jossakin olisi hänen suunnaltaan tulevaa tietoa siitä, kuinka paljon milläkin koiralla on pentuja teetetty jne.
Te, jotka todisteiden perään huutelette, sitä vartenhan tämä ketju täällä varmaankin on, että ihmiset voivat jakaa tietojaan paikasta niille, jotka tietoa etsivät ja jos jokin asia epäilyttää, saa siitä varmasti mainita..? Johannan vastaus siitä, ettei ole aikaa roikkua koneella kummastuttaa minua hieman. Sähköpostia tuskin tulee kasapäin päivittäin, joten luulisi aikaa vastaamisen joskus löytyvän. Ja jos kerran puuhaa on todella paljon jo muutenkin eläinten ja lasten kanssa niin miksi siihen pitää vielä lisäpuuhaksi ottaa pentujen kasvatus?

Asia on nyt kyllä niin, niin on rekisteröivissäkin kasvattajissa niitä, jotka teettävät myös välipentueita niitä rekisteröimättä. Eivätkä ne siellä rekisterissä kyllä sen paremmin näy kuin muutkaan rekisteröimättömät.. Paperit eivät myöskään mitenkäään itse itseään todista oikeiksi tai että oikeista vanhemmista myyty pennut, ellei ole teetetty polveutumistestejä ko pentueen kohdala. JA vaikka olisikin mikään ei edelleekään takaa, etteikö takana olisi vilunkeja.

Muun väittäminen on ns kennelliittoaivopestyjen puhetta. Ja tietysti aina puffataan sitä missä systeemissä itse myydään rahasta tavaraa, kuten myös mustamaalataan sitten aktiivisin kampanjoin niitä, jotka ovat eri systeemissä.

Suo siellä vetelä täällä tapana sanoa.

Ymmärtänenkö nyt oikein tai väärin ties mitkä kommentit ... Jos nyt aivan ystävällisesti mitä parhaimmassa tarkoituksessa kuitenkin:

Tuskin se pentujen rekisteröimättä teettäminen on mitenkään siitä kiinni ja siitä johtuvaa, että on kiire tai ettei omaa tietoa, jos on ennenkin osannut rekisteröidä. Ei se mitenkään niin enempi aikaa vie. Tietoa on ennenkin näkynyt olevan riittävästi ja toisekseen, todella kiireinen ei sitten teetä mitään eläimenpentuja. Se on sen verran vaativaa ja vastuullista. Eikä rekisteröidyksi hommaaminen ole mistään kiireestä kyllä kiinni ... Eikä kenenkään ole pakko teettää mitään pentuja. Voi toki mutta ei ole yhtään pakko.

Ei kai se koneella roikkumista kovin edellytä, että osaa täytellä edelleen ne itselle entuudestaan tutut pentueilmoituspaperit tai soittaa kennelliittoon tai rotuyhdistyksen jalostusneuvojalle ja kysyä puhelimitse missä nykyään mennään oman rodun rekisteröintiä rajoittavien jalostusehtojen suhteen, jollei ole kartalla omasta mielestään (eivät ne kyllä ole muuttuneet yhtään mihinkään...) tai ei ehdi "netissä roikkua" ja hankkia sitä kautta tietoa. Jos on alkanut kasvattamaan ja kyennyt rekisteröimään merkittävästi jo pentuja, varmasti osaa ja tietää mistä äkkiä löytyy yhteystiedot.
Normaalisti ihmiset osaavat myös käyttää numerotiedustelua.

Kennelliiton puhelinneuvonnan saa Kennelliiton sivuilta tai numerotiedustelusta ja rotuyhdistyksen jalostusneuvojat rotuyhdistyksen Lappalaiskoirat ry:n internetsivuilta http://www.lappalaiskoirat.fi/ ja jalostusneuvojien yhteystiedot täältä: http://www.lappalaiskoirat.fi/?id=jalostus/jalostustoimikunta kohdasta Suomenlapinkoiran jalostusneuvojat.

Tällaisten tietojen hankkimisessa ei kyllä voi olla esteenä mitkään kiireet tai ehtojen muuttuminen niin että olisi tullut yllätyksenä ei-netissä-roikkuvalle. Ei ole tullut sellaisia muutoksia. Sen takia mitään pentuetta ei ole tarvinnut jättää rekisteröimättä.

Nykyään on katto sille määrälle miten monta kertaa narttu saa pentua niin että pennut saa rekisteriin ja samoin aivan edelleen PEVISA edellyttää voimassaolevaa silmätarkastustulosta. Jos se on vanhentunut, silloin pentuja ei tietysti saa kuin korkeintaan EJ-rekisteriin mikä on kyllä ihan hyödytön rekisteri tietysti koska jalostukseen niitä ei voi käyttää sitten, yhdentekevää joko rekkaa tai ei normaali-ihmisen näkökulmasta ei niin mitään järkeä moisia rekata suunnattomilla rekisteröintimaksuilla. Sen kyllä ymmärtää. Ei siinä oikein ole mitään järkeä ... Kennelliiton hurjaa rahastusta, suoraan sanottuna.

Asioissa on aina useampi puoli kuin yksi.

Joka leikkiin ryhtyy kestäkööt seuraukset myös!
Kennelliiton sivulta kopsattua sääntöä:
Koiranomistajan ja -haltijan perussääntö:
7. Mikäli koiralla teetetään pennut, on niiden oltava puhdasrotuisia ja koirarekisteriohjeen mukaisesti rekisteröintikelpoisia. Pentujen vanhempien on oltava rodunomaisia, terveitä ja hyväluonteisia koiria.
8. Pennut on rekisteröitävä ja tunnistusmerkittävä Kennelliiton voimassaolevan koirarekisteriohjeen
mukaisesti.
9. Pennut saa luovuttaa aikaisintaan seitsemän viikon ikäisinä
http://www.kennelliitto.fi/NR/rdonlyres/5A468FDB-1F25-4E1D-A440-6C61BBE935B8/0/koiranomistajanperussaanto2011.pdf

Jos tämä kasvattaja on allekirjoittanut kasvattajasitoumuksen hän rikkoo sitä vastaan josta Kennelliitto kyllä rankaisee

Kompaan edellistä kirjoittajaa.. Jos kasvattajasitoumuksen allekirjoittaa.. on sitoutunut noudattamaan sitä.
Tässä "kasvattaja" ei voi enää puhua vahingoista. Ja jos todella 5.5v. nartulla on tehty jo 4 pentuetta, niin sehän on jo hirvittävä määrä pentueita :(

Ei paperi tee koirasta terveempää kun täällä joku viisas niin sanoi, mutta koira on kuvattu ja todettu terveeksi tai sairaaksi. Se kertoo että kasvattaja haluaa kuvauttaa koiransa ennen astutusta ja olla avoin onko sillä sairauksia...

Näiitä "ei huomattu et on mennyt vanhaks kuvaukset" on kuultu jo niin mielinmäärin. Surullisena olen siitä että Suomenlapinkoirasta on tullut "muotirotu" ja tuo näitä "ei huomattu et kuvaukset on mennyt vanhaks" tulee kun sieniä sateella....

Jos kasvattaja on sitoumuksen kirjoittanut, ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön...

No tämä pennuttaja ei ole kasvattajasitoumusta allekirjoittanut (2011 voimaan tullutta). Ja iloisia uutisia, siellä on nyt taas uusi pentue ja jokusen viikon päästä tulee lisää. Ja onhan ne "rotukoiria" niin hintakin on sit sellainen, mitä en kuunaan maksais mielestäni seropi pennusta. Ja selityksetkin on edelleen samat rekkaamattomuudelle eli "ei ole tarkoitus myydä näyttelykoteihin!". No tolla menolla saa erään ihmisen nopeastikin käymään kylässä...

Ei se koirien perimä lapinkoirasta myyty muuksi, on niillä papereita tai ei; kyllä täysikäisten ihmisten pitäisi ymmärtää sekin, että sekarotuisista tässä ei ole kyse.
On todella ikävää aina yrittää jankuttaa jotta saisi teille hysteerisimmille perille biologian perusteista löytyvän asian: perimä ei muutu mistään paperille kirjoitetusta. Se on se mikä on. Osa ihmisistä ei tahdo papereita, tai ei tarvitse niitä niin paljon, tahtoisi maksaa sen 2/3 enemmän paperillisista kun paperittomat saa halvemmalla.

Mutta ajatelkoon kukin miten tahtoo.
Tärkein mistä on kyse, on se, miten paljon mahdollisesti jotain narttua pennutetaan miten nuoresta, miten tiheään ja miten usein elämänsä aikana, ja onko se hyväksyttävien kantimissa, tehdään se pennutus miten kennelliiton sisällä tai ulkona siitä. Sillä on merkitystä nartun elämän mielekkyydelle, terveellisyydelle, turvallisuudelle, ja elämän pituudelle, sekä syntyvien pentujen terveydelle.

Itseäni ei tuollaisessa kiinnista pätkän vertaa mitkään paperit, vaan juuri tuo aspekti asioissa.

Ikävä kyllä kun useasti kuvitellaan "rekisterötyjen" pentuen kohdalla ei voi olla lainkana kyse emän tiheästi tai kovin usein pennuttamisesta, sekään ei ole totta. Kukaan ei millään voi vannoa monenlaisissa kenneleissa tapahtuvista asioista lopultakaan yhtään mitään. Toisinsanoen sitä ettei siellä pennuteltaisi tahallaan rahasta samaa narttua rekisteröimättömiä välipentueita teettäen ja joka toista pentuetta rekisteriin pistäen vielä isommasta rahasta myyden.

Ei sitä oikeasti mikään kennelliittoon kuuluminen, kasvattajasitoumusten allekirjoittelu ja kennelnimien saanti ehkäise. On hurjat määrät ihmisiä, jotka viittaavat kintaalla moisille ja pidetään naurettavana ajatuksena todella pitää sitä mitä allekirjoitettu.


PS eivät ne mitkään "kuvaukset" vanhaksi mene kyllä!

Hyvä ja fiksu kirjoitus edelliseltä kommentoijalta. Minulla on ollut monia koiria "papereilla" ja ilman eikä koirien terveydentilassa ole ollut merkitystä "papereilla" niinkuin jokainen järkevä ihminen tajuaa; samoin myös koirien luonteeseen ei rekisteröinti vaikuta eli TODELLA hienoja koiria on myös rekisteröimättömissä...

Sitten minua kiinnostaa kenneliolosuhteissa kasvaneiden pentujen ekan 8 vkon kohtelu; monessa paikassa voi olla useampi pentue jopa yhtaikaa tai ainakin peräkkäin...kuinka paljon pentuja ehditään ja jaksetaan yksilöllisesti käsitellä ja hoitaa ennen luovutusikää??? Itse olen harkiten 2-3 vuoden välein tehnyt pentueen enkä todellakaan jaksaisi sitä rumbaa jatkuvasti koska teen sen niin täysin 24/7 pentujen ehdoilla...jokainen pentu mm ulkoilee ja autoilee yksinään ennen luovutusikää puhumattakaan kaikista ruoka-ja hoitohommeleista... Että missähän niitä "pentutehtaita" varsinaisesti on ????

Tämä minun tarina saattaa olla yksi pala tähän Tomuvintin tarinaan, joten kirjoittelen sen nyt tänne. Minua nimittäin puri muutama päivä sitten kasvoihin yksi kyseisestä kennelistä hankittu koira, juurikin tuosta Micci Uhkku yhdistelmästä. Tilanne lähti siitä, että näin kaupan pihalla suomenlapinkoiran, joka suuresti muistutti omaani. Menin juttelemaan sitä pidelleelle tytölle ja rapsutin samalla koiraa hiukan. Se vaikutti varautuneelta ja miehelleni se ärähtikin, jolloin tyttö sanoi sen olevan arka varsinkin vieraita kohtaan. Tyttö meni kyykkyyn koiran viereen, joten itsekin kyykistyä, jotta olisin mahdollisimman vähän uhkaava, mutta silloin koira hyökkäsi minua kasvoihin. Lähes samaan aikaan paikalle tuli koiran omistava nainen, joka sanoi: "Sanoihan tyttö, ettei koiraa saa silittää, se on arka?"

Onneksi haava ei ollut hirveän paha, vain kolme tikkiä, mutta arpi siitä jää. Enkä siis missään nimessä syytä ketään, itse olisin voinut katsoa koiran eleitä tarkemmin ja omistaja olisi voinut tiukemmin sanoa, että ei saa silittää. Koira ei kuitenkaan aiemmin ollut kuulemma purrut ketään. Tarinan pointti oli, että kyseinen koira on kuulemma ollut jo alusta asti todella varautunut viereita kohtaan. Tietysti kaikista kenneleistä, pentueista ja koirista voi ilmetä kaikenlaista, mutta halusin tämän tänne kertoa, koska koira kuitenkin oli tuolta Tomuvintin "kennelistä", josta tässä keskustellaan.

No en tiedä mitä tuo edellinen tarina todistaa? Jokaikisessä rodussa löytyy koiria jotka ovat arkoja/eivät halua vieraita lääppimään yms yms yms. Se että koira nyt on sattunut olemaan lappari ja Johannalta, ei mielestäni todista mitään.

Jos tyttö on sanonut koiran olevan arka vieraita kohtaan ja koira on jopa murahtanut varoitukseksi niin silloin kyllä olisi sinun pitänyt pakittaa ja jättää koira rauhaan.

Silloin kun itse hain pennun niin näin myös emän ja rapsuttelin sitä. Elinolot olivat mielestäni hyvät ja pennut olivat erittäin sosiaalisia ja ihmisrakkaita.

Tutullani koira sieltä on on sellainen purija/näykkijä että varuillaan saa olla.

" Tutullani koira sieltä on on sellainen purija/näykkijä että varuillaan saa olla. "

Niin, sitä koiraahan ei missään nimessä kannata opettaa pois tuosta näykkimisestä? Koira pitää kouluttaa, ei sitä voi jättää oman onnensa nojaan. Miksiköhän tuokin "tuttusi" koira näykkii? Varmaan siksi ettei sitä ole koskaan opetettu pentuna ollessaan pois siitä tavasta.

Meillä Johannalta ostettu paperiton 3v koira. Terve ollut ja ei moittimista muutenkaan, hieno luonne. Mutta enpä enää ostaisi, tehtailulta vaikuttaa. Ostimme aikoinaan ihan kotikoiraa, enkä ajatellut enempää rekisteröintiasioita, kun koira täytyi saada ja tämä ostettu oli juuri luovutusikäinen. :)

Me ostimme 18- vuotta sitten paperittoman pennun, eikä sitä kukaan tullut haukkumaan sekarotuiseksi, sokeakin näki että se on suomenlapinkoira ja äärettömän hyväluonteinen ja terve. Ei mitään pahaa sanottavaa, eli 15-vuotiaaksi. Toki on jälkeenpäin harmittanut, se ettemme saaneet jatkumoa tälle meidän terveelle ja hyväluonteiselle koiralle.

Sittemmin olen ostanut kylläkin vain rekisteröityjä pentuja ja niistä kahdesta ei olekaan niin hyvää sanottavaa ensimmäinen ei rekattu oli. Uroksemme on EJ-rekisteröity eikä minulla ollut silloin pentua ostaessa mitään käsitystä mitä se tarkoittaa, eikä kasvattaja sitä myöskään kertonut sanoi vain että on yhteydessä kun haluaa jatkumoa suvulle mikäli se minulle sopisi... Luulin että minä en saa käyttää sitä jalostukseen tms, kaupat teimme ulkona vesisaateessa jossa pennut olivat kahdessa eri häkissä.. :( Mukaan ei tullut mitään, muutakuin pentu jonka hinta oli 700 € vanhempia emme nähneet.

Seuraavan pennun ostin ja se oli yksityiseltä kasvattajalta ei siis kennelistä, Näimme vanhemmat ja emä etenkin oli aivan mahtava, kuitenkin kävi niin että pentu oireili paljon kun kysyin kasvattajalta hän sanoi onko sinulle liikaa aikaa miettiä. Pentu jouduttiin lopettamaan munuaissairauteen alle -vuotiaana eläinlääkärin päätöksestä. Pentu maksoi 600 €

Sittemmin olen oppinut hyvin paljon mitä kysyä ja mitä ottaa selvää kennelistä, takaan että täysin riskittömiä pentuja ei olekaan eikä mitään terveystakuita voida saada kasvattajiltamme, mutta toivoisin rehellisyyttä, neuvoja sekä sitä että ajateltaisiin muutakin kuin rahaa.

Kannatan itse vastuullisia kasvattajia, kunnollisesta kennelistä mutta myös rekisteröimättömät ovat minulle puhtaita. En millään hylji ei rekattuja koiria sillä rakastan kaikkia suomenlapinkoiria niiden ainutlaatuisuutta. Rekisteröimätön ei aina ole yhtä kuin pentutehtailu, mutta valitettavasti joskus on ja se on erittäin ikävää, ja pitäisi mielestäni saada kitkettyä pois kuin myös se ettei pentuja rekisteröidä sen vuoksi ettei ne joudu näyttelyyn, mitä niin paha näyttelyssä voi olla jos vaihtoehtona on rekisteröinti joka tuo mukanaan pakolliset silmä ja lonkkakuvaukset, vanhemmat, sisarukset, menestykset, eliniät, sairaudet jne jne jne. On mielestäni mukava seurata oma-koira palvelussa pentujen sisaruksia ja vanhempia.

Toivon että voin missä vain tilanteessa kääntyä kasvattajan puoleen ja tiedän hänen tekevän parhaansa.

Sekarotuisuus = Monirotuisuus

Vanha viesti ketju. Meillä vuonna -10 ostettu lappari ko tomuvintistä.
Koira rekisteröimätön ja sellaisen halusinkin. En ole kiinnostunut näyttely harrastuksesta. Koira ollut terve ja on ystävällinen. Nuorena yritti ottaa lapsista herruutta mutta se loppui ohjauksella. Vieraita koiria ei hyväksy mutta enempi oma vika kun on asuttu syrjässä eikä ollut ymmärrystä sosiaalisuus koulutuksesta. Ainoa vika on nyt että vanhuus alkaa (14 v ja risat ) painaa.