nm. Typhon kirjoitti alempana eräälle saatananpalvonnasta puhuvalle vastauksensa yhteydessä mm. seuraavaa:
"...Kristittyjen todellakin pitäisi Raamatunkin mukaan hyväksyä muutkin, kuin oma napansa, mutta se ei tule tapahtumaan. Muita paheksutaan, vaikka uskottaisiin samaan asiaan vain pienillä eroilla tulkinnoissa..."
Kirjoittajan oma suhtautuminen kristittyihinhän on selvän paheksuvaa. Merkitseekö tuo että kirjoittaja pitää itseään ketä tahansa kristittyä parempana? Onko ylemmyydentunto satanismissa yleistäkin? Jos on, niin miksi silloin nimenomaan kristittyjä pitää syyllistää ylemmyydentunnosta?
En erottaisi aatteita, uskontoja ja ideologioita siinä suhteessa että kaikki ihmiset näyttävät pitävän omaa maailmankuvaansa toisia parempana, ja tämä koskee siis myös satanisteja. Tiettyyn rajaanhan asti tämä on täysin normaalia. -Ja eihän tämä vielä sitä tarkoita että muiden maailmankuvien omistajia pitäisi paheksua ja halveksia.
Jos kristityn "toisten paheksumisella" tarkoitetaan vain sitä, ettei kristitty usko samaan maailmankuvaan kuin sinä, niin pidätkö sinä sitten maailmankuvaasi samanarvoisena siinä mielessä että uskoisit kristittyjen maailmankuvaan? Eikö tämän kaltainen yhtäläinen arvottaminen ole vähän liikaa vaadittu keneltä tahansa ihmiseltä? Vai kuka väittää pystyvänsä tähän?
Vastakkainasettelu ja toisen ryhmän kaikkien edustajien leimaaminen jotenkin pahoiksi ei ole pelkästään uskonnollisen fanaattisuuden piirre, vaan kenen tahansa maailmankuvaan voi tällainen ominaisuus nähtävästi kehittyä.
Mielestäni on turha tuomita kaikkia kristittyjäkään ylemmyydentunnosta. Kyllä kristillinenkin usko voi toimia elämänkatsomuksena, jonka läpi kristitty voi pitää satanistia aivan samanarvoisena ihmisenä, älyllisesti jopa lahjakkaampana.
Ihan sama minä minua pidätte, mutta luen näitä keskusteluja kiinnostuneena, koska olen huomannut, että täällä on miellyttäviä ihmisiä. En saarnaile sen enempää näistä, alkoi vain mietityttämään tämä, koska olen käsittänyt että satanismi ei ole uskonto.
"...Kristittyjen todellakin pitäisi Raamatunkin mukaan hyväksyä muutkin, kuin oma napansa, mutta se ei tule tapahtumaan. Muita paheksutaan, vaikka uskottaisiin samaan asiaan vain pienillä eroilla tulkinnoissa..."
Kirjoittajan oma suhtautuminen kristittyihinhän on selvän paheksuvaa. Merkitseekö tuo että kirjoittaja pitää itseään ketä tahansa kristittyä parempana? Onko ylemmyydentunto satanismissa yleistäkin? Jos on, niin miksi silloin nimenomaan kristittyjä pitää syyllistää ylemmyydentunnosta?
En erottaisi aatteita, uskontoja ja ideologioita siinä suhteessa että kaikki ihmiset näyttävät pitävän omaa maailmankuvaansa toisia parempana, ja tämä koskee siis myös satanisteja. Tiettyyn rajaanhan asti tämä on täysin normaalia. -Ja eihän tämä vielä sitä tarkoita että muiden maailmankuvien omistajia pitäisi paheksua ja halveksia.
Jos kristityn "toisten paheksumisella" tarkoitetaan vain sitä, ettei kristitty usko samaan maailmankuvaan kuin sinä, niin pidätkö sinä sitten maailmankuvaasi samanarvoisena siinä mielessä että uskoisit kristittyjen maailmankuvaan? Eikö tämän kaltainen yhtäläinen arvottaminen ole vähän liikaa vaadittu keneltä tahansa ihmiseltä? Vai kuka väittää pystyvänsä tähän?
Vastakkainasettelu ja toisen ryhmän kaikkien edustajien leimaaminen jotenkin pahoiksi ei ole pelkästään uskonnollisen fanaattisuuden piirre, vaan kenen tahansa maailmankuvaan voi tällainen ominaisuus nähtävästi kehittyä.
Mielestäni on turha tuomita kaikkia kristittyjäkään ylemmyydentunnosta. Kyllä kristillinenkin usko voi toimia elämänkatsomuksena, jonka läpi kristitty voi pitää satanistia aivan samanarvoisena ihmisenä, älyllisesti jopa lahjakkaampana.
Ihan sama minä minua pidätte, mutta luen näitä keskusteluja kiinnostuneena, koska olen huomannut, että täällä on miellyttäviä ihmisiä. En saarnaile sen enempää näistä, alkoi vain mietityttämään tämä, koska olen käsittänyt että satanismi ei ole uskonto.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Näin kristittynä minä suvaitsen kristittyjä erittäin hyvin. Heissä ei, noin yleisesti, ole mitään vikaa, sen enempää kuin muissakaan yhteisöissä.
Sen sanottuani, spekuloin vähän näillä suvaitsemattomuuksilla ja muilla sen sellaisilla. Suvaitsemattomuus käsitetään yleisesti ryhmään kohdistuvana asiana. Tämä on selvää. Suvaitsemattomuuden seuraukset taas voivat sen sijaan kohdistua myös yksilöihin. Ei liene mieltä olla suvaitsematon Pekkaa kohtaan, jos voi paljon sujuvammin sanoa olevansa tykkäämättä hänestä tms.
Suvaitsemattomuus ryhmää kohtaan johtuu, ainakin omasta mielestäni, siitä että kyseiseen ryhmään liitetään jonkinlaisia havaittuja tai kuviteltuja yhteisöllisiä ominaisuuksia ja syyllisyyksiä. Tällaisista stereo- tai arkkitypioista kirjoitti jo Jung aikanaan.
Jokainen voi kuvitella, varsin helposti, mielessään arkkityyppisen 'hihhulin' tai arkkityyppisen 'saatanan palvojan'. Nämä kiehtovat henkiset rakennelmat voivat olla hyvinkin yksityiskohtaisia, jopa vaatetusta, puhetyyliä, hiusten väriä myöten. Mutta ne ovat vain henkisiä rakennelmia.
Saavuttaaksemme todellisen henkisen vapauden meidän on vapauduttava näistä stereotypioista ja tunnustettava todellisuus. Ihmiset ovat, näkökulmastamme riippuen, joko kaaottisesti käyttäytyvää massaa, tai yksilöitä. Kenties molempia. Mutta minun ainakin on henkilökohtaisesti vaikea uskoa, että jokin minun pääni sisällä sijaitseva ajatusrakennelma voisi sanella ihmisille asioita heidän elämästään.
Sanottakoon, etten antanut paheksuntaani muutamista kristityistä heidän maailmankatsomuksensa vuoksi, vaan töykeän käyttäytymisen. Mielipiteet eivät ole mikään tekosyy asettaa toista huonompaan asemaan, minkä minä allekirjoitan verellä. Sitä suuremalla syyllä en voi hyväksyä nimimerkiltä mainitsemattomien ihmisten kirjoituksia kohden satanistien vakaumusta.
Tiedostan hyvin sen tosiasian, että kristittyjen piireissä on monia itsensä todella korkealle lukeneita oppineita, joihin kuuluu tämän maailman älykkäimpiä ihmisiä. Uskon kristinuskon olevan myös hyvinkin tärkeä osa henkistä tasapainoa yhteiskunnan menettelyissä, kunhan se pysyy hyvissä rajoissa.
Satanismiin ei kuulu liiallisen ylemmyydentunteen tavoittelu, mutta itselleen pitää antaa kunniaa ja ylpeyttä siinä suhteessa, kuin sitä ansaitsee. Sanon vielä, että kritiikkini joitakin kristittyjä kohtaan oli puhtaasti yksilötasolla tehty huomautus, eikä tarkoitukseni ollut yleistää sitä valtauskonnon asenteeksi.
Satanismi on uskonnon sijasta enemmänkin elämäntapa, eikä aihetta sinänsä voida selittää yksinkertaisesti. Seuraava linkki on mielestäni kaikkein parhaiten satanismia kuvaava kirjoitus, mutta myös loistava tietopankki muillekin aiheille (kts. sivun alareinan muut aiheet). Kappalejaon totaali puuttuminen tekee tekstiä hieman raskaaksi lukea, mutta silti en keksi mitään parempaa, tai tyhjentävää aihetta luettavaksi satanismista.
http://www.student.oulu.fi/~trinne/blacki/voima.htm
Suvaitsen kristittyjä siihen pisteeseen asti, kunnes he alkavat saarnaamaan minulle uskosta - toki, kaikki (lue: viisaat) eivät ala, sillä tämä johtanee väittelyyn, jota ei yksikään kristitty voi voittaa.
Heh, rakastan kristittyä.
Tiedostan myös, että useat kristityt ovat älykkäitä - silti voin todeta, että olen myös hyvin useita kristittyjä älykkäämpi - sekä omasta mielestäni, MENSAn mielestä, että useiden kristittyjen mielestä. Kaikki kristityt eivät toki koe olevansa ylempiä - ainakaan ääneen; tottakai todelliset kristityt (jotka nykyään ovat kovin harvassa) hiljaa mielessään toteavat minun kärventyvän paljon mainostetussa helvetissä.
Asia, joka tosin pidemmällä tähtäimellä tuhoaa parisuhteeni em. kristityn kanssa koskee tietty potentiaalisia lapsia, kastetta, ja uskonnonopetusta. Se on aihe, jossa kumpikaan meistä - minä sen enempää kuin kristitty neitoni - emme suvaitse toisiamme. Minä enemmän perustellusti, hän koska "lapsi ei voi uskoa, jollei hänelle opeteta uskontoa".
Sano neidollesi, että antaa pentujen kasvaa siihen ikään asti, että voivat itse päättää haluavatko ryhtyä uskovaiseksi. Kyllä koulussa opetetaan sitä uskontoa, vaikka ei kirkkoon kuuluisikaan.
Toki voit myös kaapata lapset kainaloon ja huutaa keuhkosi pihalle: "PUSUHUULET PARIN LÖYTÄVÄT!", kirmaten auringonlaskuun pystyttämään uutta pakanallista sukupolvea. Niitä mustia kynttilöitä unohtamatta.
Ehdotin asiaa: annetaan lasten kasvaa vartin ikäiseksi; ja tehköön sitten päätöksensä: mitä ikinä tuolloin päättävätkään, tuen heitä.
Mutta vastaus oli: Eihän siinä vaiheessa enää kukaan ala uskomaan, kun on ET-tunneilla ollut aivopestävänä: uskontoa pitää opettaa, jotta voisi uskoa.
Ei siis onnistunut.
Se on totta, että koulun uskonnontunneilla ollaan suhteelisen puolueelisia opetuksessa, koska opettajakin on usein kristitty.
Ala-asteella muistan, kuinka opettajamme oli jonkun seurakunnan puheenjohtaja ja opetti meidät tosikristityiksi. Muistan hämärät pistarit koko luokalle, missä opettaja kysyi miten voimme taistella Jumalan puolesta, tai mitä me voimme tehdä Jumalan hyväksi. Silloin se ei tuntunut väärälle. Yläasteella opettajamme vaihtui itse ateistiksi. Hän opetti minulle silloin ensimmäistä kertaa kristinuskon epäkohtia ja hänen sanansa jäivät lopullisesti mieleeni. Lukiossa asiat olivat taas toisin, opettajakseni tuli ylimielinen vanha haaska, joka vääristeli asioita miten sattui. Saatananpalvonta ei tietenkään ollut kristinuskon suunta, vaan aivan erillinen uskonto, mikä ei koskettanut kristinuskoa mitenkään. Kiistelin hänen kanssaan useasti tuntisin, toistaen kaikki entisen opettajani viisaat sanat lisäten omia teorioitani mukaan, ja vanha käpysäkki meni täysin lukkoon. Sitten hän käytti opettajan arvovaltaansa ja sanoi "Raamattu on oikeassa ja nyt tämä keskustelu loppuu tähän". Sain kursseista jokaisesta ykkösen.
Itse en pelkää, vaikka lapsestani tulisi kristitty koulun tehopesun myötä. Olen luvannut kunnioittaa pentujen mielenkiinnon kohteita, vaikka tahtoisivat Jehovan todistajiksi. Minulle ei ole tärkeää, että he omaksuvat minun käsitykseni maailmankaikkeudesta, tai uskonnosta, vaan että ymmärtävät asiat omalla tavallaan.
Jos alkaisin tehdä käännytystyötä muksuilleni kotona, eli tukahduttaisin koulussa opitut asiat läksyjen pohjalta vääriksi ja asettaisin satanistiset lähtökohdat pentujen päähän, olisin yhtä fanaattinen, kuin ne kristityt, jotka tuputtavat uskoaan jopa omille lapsilleen.
Tosin opetan satanistisen tavan puolustaa itseään. Jos joku lyö päin kasvoja, ei käännellä sitä toista poskea, vaan lyödään kovemmin takaisin. Olen vieläkin hiton katkera omalle äidilleni, joka opetti minulle kristillisesti etten saa lyödä toisia, vaikka he löisivät minua. Voitte arvata montako arpea minulla on kasvoissani ja kehossani johtuen tästä kristillisestä vastaanottavaisuudesta. Perkele sentään.
Ehdota kasvatukselliseksi tavoitteeksi sitä että opetetaan kaikista uskonnoista jotain ja myös vapaa-ajattelusta. Tietenkään et voi lapsillesi valehdella siitä mitä mieltä olet(eikä voi toivottavasti kyllä vaimo/tyttöystäväkään) vaan pyrit antamaan heille parhaat lähtökohdat elämää varten.
Itse olin lapsena niin kiltti, etten pistänyt kiusaajilleni vastaan, koska kotonakin oli aina sanottu, että ei saa lyödä. Olisi mielenkiintoista nähdä, että jos olisinkin tirpaissut kiusaajiltani luulot pois jo heti alussa, niin millainen henkilö olisin nyt. Tuskin kärsisin masennuksesta saatika halveksisi itseäni siten, kuin miten nykyään on.
Olettaen, että minulla joskus olisi poikasia, niin opettaisin heidät reiluiksi, mutta myös puolustamaan itseään. Ainut asia mitä edellyttäisin heiltä heidän uskonnollisen suuntaumuksensa valinnassa olisi se, että he itse ajattelisivat asioista ja vertailisivat uskontoja/oppeja ennenkuin menevät ja julistautuvat miksikään tietyn ryhmän jäseniksi.
Toivon mukaan minusta ei kuitenkaan koskaan tule isää tai äitiä, sillä en varmaankaan olisi kovin hyvä mallikuva.
Typhon - hyvin ajatelut ja perusteltu teksti, mutta toisaalta: kun väität, että tulet itse yhtä fanaattiseksi kuin kristitty vaatiessasi lastasi objektiiviseen opetukseen, lienet ehkä väärässä nykystandardien mukaan.
Miksi? Sillä objektiivisen elämäntapoja kyseenalaistavan ja omia teitään etsimään kehottavan opetuksen tarkoitus ei ole opettaa uskomaan absoluuttisiin auktoriteetteihin, kuten uskonnonopetuksessa. Voisin listata kuusikymmentäkuusi perustetta sille, miksi kristinuskon opetus ei ole koulujärjestelmään sopivaa, ja miksi katsomuksellisen opetuksen tulisi olla filosofista ja neutraalia, ja kannustaa nuoria yksilöitä etsimään itse omat suuntansa - jos tämä etsintä päätyy kristinuskoon, hyvä niin. Toisin kuin useat, olen vahvasti sitä mieltä, että jopa objektiivisen opetuksen kannalla olleet nuoret voivat tulla kristityiksi. Tämä on kunnioitettava ratkaisu, mikäli se on perusteltua - ja perusteltua ei ole (tosin, suomen lain edessähän se on), että koska äitikin uskoo.
Suomen tulisi, en viitsi edes perustella miksi, koska oletan sinun ja muiden satanistien tietävän itsekin, siirtyä kieltoaikaan, jossa (vrt. Ruotsi 1985-; ja useimmat muut EU-maat) uskonnonopetus koulussa on kielletty; kirkko saa aivan riittämiin rahaa yhteisöverojen ja jäsenverojen muodossa järjestääkseen oman opetuksen sitä erityisesti haluaville.
Fanatismia tilanne olisi, jos en kykenisi antamaan perusteita ajatuksilleni - kuten em. kristitty henkilö - tosin, tämähän on ilmiselvää. Itse en katso itseäni huonommaksi, jos haluan, että lapsilleni ei auktoriteetin turvin ohjata ääliömäisyyttä: vaikka se sitten tekisi minusta fanaatikon.
Ja ifrit. Olen puhunut kyllä kompromissista, mutta neiti on vahvasti sitä mieltä, ettei Jumalan sanaa saa lapselle kyseenalaistaa, sillä se kierouttaa lapsen - joskus ajattelen, päteekö tämä minuunkin. Lapsia koskevissa asioissa kauniimpi puoliskoni on eritoten inkvisiitiollinen, joka huolestuttaa minua. Kompromissimahdollisuus on, että lapsi menee uskonnonopetukseen, ja kumpikaan ei kotona puhu aiheesta mitään - koska sehän ohjaisi lasta väärille poluille (huomioi, että vapaa-ajattelija-auktoriteetti isä olisi lapsen nuoruudessa psykologiselta kannalta varsin vahva, ja todennäköisesti ylittäisi opettajan auktoriteetin).
Kasteen tahtoisin ottaa tähän keskusteluun vielä mukaan oheisen Kristillisen palstan keskustelun voimissa.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000100&posting=22000000003258249
"Pieni lapsi ei voi pyytää hyvää omaatuntoa tai tehdä hyvän omantunnon liittoa Jumalan kanssa"
Olen suorastaan ällistynyt tämän kristityn ihmiskehitys-objektiivisesta näkökulmasta. Uskallan sanoa, että hän saa vihapostia evankelis-luterilaiselta kirkolta. Hyvin mielenkiintoinen keskustelu silti.
On kristittyjä joita on siedä tippaakaan ja sitten on kristittyjä joita kuuntelen mielelläni. Eiköhän se ole enemmän siitä ihmisestä kiinni kuin uskonnosta. Jostain kumman syystä ne vastenmielisimmät kristityt ovat niitä jotka tulevat riehumaan näille palstoille. Ovelta-ovelle kristittyjenkin kanssa saatan heittää vitsiä vaikka en heidän uskonnostaan perusta.