Sanokaas kuinka moni jaksaa vastailla sellaisen henkilön tekstareihin tai puheluihin, joka vaan kyselee että mitä teet missä oot, tai pyytää kyytiä tai jotain lainaksi. Esittää ymmärtävänsä asioita joista hänelle puhut, mutta huomaat ettei ymmärrä niistä hölkäsen pöläystä. Eli mitään viisasta tai kehittävää palautetta et saa mistään sanomastasi. pelkkää myöntelyä ja muka tietää kommenttia.
Oletteko tavanneet tällaisia ihmisiä? Jotenkin minusta tuntuu että ainakin minun kohdalleni on niitä sattunut hiukan enemmänkin. Ihmisiä joiden kanssa ei voi pohtia mitään ja jotka eivät anna minkläänlaisia virikkeitä millekkään rakentavalle.
Oletteko tavanneet tällaisia ihmisiä? Jotenkin minusta tuntuu että ainakin minun kohdalleni on niitä sattunut hiukan enemmänkin. Ihmisiä joiden kanssa ei voi pohtia mitään ja jotka eivät anna minkläänlaisia virikkeitä millekkään rakentavalle.
Vastaukset 5
Vanhimmat
On sanonta, ettei keskustelua tee paraskaan puhuja, vaan hyvä kuuntelija.
Ihmisillä on oma elämäntilanne, ja harvoin sattuu tilanne, että samat asiat kiinnostavat yhtäaikaa. Vaikea sanoa, mitä tarkoitat viisaalla ja kehittävällä palautteella. Tulee mieleen, että yrität keskustella sellaisista asioista, joista toinen ei ole kiinnostunut, tai ei ole tietoa, että pystyisi keskustelemaan. Eikä uskalla sanoa, vaan myöntelee.
Omalla kohdalla voin sanoa, että kaikki tuttavani osaavat järjestää elämäni paremmin, kuin minä itse, että sen puoleen palautetta tulee.
Mutta näin se on, se oman elämän eläminen, se, se vasta vaikeeta on, eikä tuo ikäkään näytä helpotusta tuovan.
Onhan niitä, enkä tosiaan tunne yhtään kohteliasta tapaa päästä näistä eroon. Kylmä unohdus toimii, mutta kovin hitaasti.
Taidan tietää ihmistyypin, mutta en tunne sellaisia haitaksi asti.
Olen vaan huomannut, että jos on uusi ryhmä niiin ne verenimijät ovat usein ekaksi liikkeella kuin haistellen kenestä tehdään kuski, rahan lainaaja, kaveri tupakkatauolle, kuuntelijaksi omille rehentelyille yms. Olipa kyseessä työpaikka, opinahjo, naapurusto tmv. Ja ne, jotka eivät osaa sanoa ei tai piirtää reviirinsä rajaa yhä uudelleen, joutuvat uhreiksi. Jotkut suostuvat ja hyväksyvät "uhrin" asemansa, koska ainakin silloin on mukana ryhmässä ja vaikuttaa sosiaaliselta. On kivaa kun känny soi ja piippaa useasti, voi näyttää kiireiseltä ja huokailla, miten tarttis tavata se tai mennä sinne tai tänne. Mun mielestä se kuitenkin useasti näyttää takertumiselta kuin täysipainoiselta ihmissuhteelta, jossa vuorovaikutus on samaa kuin mutisisi itsekseen korvatulpat korvissaan.
Olen luonteeltani sen verran suorasukainen ja herkästi suuttuva, että huiskin aika nopeassa tahdissa moiset loiset läheltäni pois. En tee sitä joka kerta edes tietoisesti, vaan tajuan jälkikäteen puolustusmekanimismi toimineen heti. Nuorempana olin paljon tyhmempi ja päästin kaiken lähelleni, jolloin puolustusmekanismi käynnistyi myöhemmin ja riidat olivat tietysti hyväksikäyttäjien kanssa hurjat.
Joskus mua tosin naurattaa, miten jotkut ihmiset ovat suu auki koko ajan saadakseen jatkaa juttuaan heidät keskeyttäessäni. Katoppas joskus huviksesi sellaista. Sellaisen tyypin suu oikein nykii silmin nähden, katse harhailee ja jalka napsaa. Eivät ne tosin huomaa sitäkään, jos ei heitä kuuntelisikaan.
tulevat toimeen omillaan. Ei ole moista häiriötä.
sitä yleensä aina hakee syytä ekana itsestään, ajattelin että oon tosi vaikeesti lähestyttävä ihminen..
Ehkä osin sitäkin, mutta tuo sun kommentti toi vähä toivoa, josko sitä ei ihan mahdoton oiskaan :))