Olen 16 vuotias tyttö ja
vanhempani ajattelevat, että olen ongelmalapsi ja jaksavat sitä joka väliin toitottaa, he ovat myös erittäin pettyneitä minuun, ainakin siltä tuntuu. Otan koko aijan yhteen kaikkien perheenjäsenteni kanssa (isä, äiti, veli 13vee), varsinkin äidin. Veljenikin on täysi idiootti ja haastaa kanssani riitaa koko ajan, puhuu minusta kaikkia juttuja vanhemmile jotka eivät välttämättä edes olisi tottakaan, ärsyttää minua.
En polta, juo/käy typerissä bileissä ja vanhempani tietävät sen ja vaikka yritän lukea kokeisiin parhaani mukaan ei sekään tahdo riittää heille, haluavat aina vain lisää. Ja liikuntaakin pitäisi harrastaa mutta miten sitä kerkeää, olen todella väsynyt. En enää kohta jaksaisi yrittää miellyttää heitä ollenkaan, mutta jos en niin saan rangaistuksia(ottavat mopon pois, läppärin pois, kännykän pois, olen arestissa jne..). Mikään ei riitä.
Koko tilanteen nyt laukaisi sitten se kun jo toistamiseen hankin ilman lupaa lävistyksen ja vanhempani sen huomasivat. Siitähän he sitten suuttuivat aivan tajuttomasti.
Nyt sitten rankaisevat minua siitä luultavasti seuraavat pari kuukautta ja jaksavat asiasta koko ajan suoraan sanottuna vittuilla. Koko juttu tuntuu jo ihan turhalta ja mielummin olisin sitten tuon korun jättänyt ottamatta.
Lukiokaan ei mene aivan odotusten mukaisesti vaikka yksi lukukausi sitä on vasta käyty (keskiarvo 7, ennen on koulu mennyt hyvin). Lukio ei oikeastaan jaksa kiinnostaa, niinkuin ei mikään muukaan. Minulla ei ole mitään päämäärää. Päivät koulussa ovat aivan liian pitkiä. Välillä olen aivan hirmu iloinen käyn hyperinä, tapaan kavereita, luen ja teen läksyt ja välillä en vain jaksa mitään ja vain nukun ja itken, joskus voi olla niinkin että olen ihan pirteällä päällä mutta yhtäkkia alkaa vain itkettämään ilman mitään syytä. Olo on jokseenkin toivoton ja haahuleva, illalla en halua mennä nukkumaan, koska en halua huomisen tulevan, katselen vain elokuvia.
Haluaisin ottaa vähän etäisyyttä vanhempiini, mutta sei onnistu kun uhkasivat soittaa poliisit perääni jos lähden / karkaan kavereille tai jonnekin muualle. En tiedä voivatko edes tehdä niin kohta sei enää edes kiinnosta.
Antakaa neuvoja, auttakaa ihan mitä vaan kertokaa mikä minua vaivaa.. Kiitos ):
vanhempani ajattelevat, että olen ongelmalapsi ja jaksavat sitä joka väliin toitottaa, he ovat myös erittäin pettyneitä minuun, ainakin siltä tuntuu. Otan koko aijan yhteen kaikkien perheenjäsenteni kanssa (isä, äiti, veli 13vee), varsinkin äidin. Veljenikin on täysi idiootti ja haastaa kanssani riitaa koko ajan, puhuu minusta kaikkia juttuja vanhemmile jotka eivät välttämättä edes olisi tottakaan, ärsyttää minua.
En polta, juo/käy typerissä bileissä ja vanhempani tietävät sen ja vaikka yritän lukea kokeisiin parhaani mukaan ei sekään tahdo riittää heille, haluavat aina vain lisää. Ja liikuntaakin pitäisi harrastaa mutta miten sitä kerkeää, olen todella väsynyt. En enää kohta jaksaisi yrittää miellyttää heitä ollenkaan, mutta jos en niin saan rangaistuksia(ottavat mopon pois, läppärin pois, kännykän pois, olen arestissa jne..). Mikään ei riitä.
Koko tilanteen nyt laukaisi sitten se kun jo toistamiseen hankin ilman lupaa lävistyksen ja vanhempani sen huomasivat. Siitähän he sitten suuttuivat aivan tajuttomasti.
Nyt sitten rankaisevat minua siitä luultavasti seuraavat pari kuukautta ja jaksavat asiasta koko ajan suoraan sanottuna vittuilla. Koko juttu tuntuu jo ihan turhalta ja mielummin olisin sitten tuon korun jättänyt ottamatta.
Lukiokaan ei mene aivan odotusten mukaisesti vaikka yksi lukukausi sitä on vasta käyty (keskiarvo 7, ennen on koulu mennyt hyvin). Lukio ei oikeastaan jaksa kiinnostaa, niinkuin ei mikään muukaan. Minulla ei ole mitään päämäärää. Päivät koulussa ovat aivan liian pitkiä. Välillä olen aivan hirmu iloinen käyn hyperinä, tapaan kavereita, luen ja teen läksyt ja välillä en vain jaksa mitään ja vain nukun ja itken, joskus voi olla niinkin että olen ihan pirteällä päällä mutta yhtäkkia alkaa vain itkettämään ilman mitään syytä. Olo on jokseenkin toivoton ja haahuleva, illalla en halua mennä nukkumaan, koska en halua huomisen tulevan, katselen vain elokuvia.
Haluaisin ottaa vähän etäisyyttä vanhempiini, mutta sei onnistu kun uhkasivat soittaa poliisit perääni jos lähden / karkaan kavereille tai jonnekin muualle. En tiedä voivatko edes tehdä niin kohta sei enää edes kiinnosta.
Antakaa neuvoja, auttakaa ihan mitä vaan kertokaa mikä minua vaivaa.. Kiitos ):
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niin vanhempasi ovat kunnianhimoisia ja yrittävät toteuttaa itseään sinun kautta. He pitävät sinua niin kuin saavutuksena jonka pitää loistaa, harmillista, mutta tää on niin totta nykyään monessa perheessä, eikä vanhemmat ees sitä tajuu että määräävät nuoren vain suorittamaan ja sitten nuoren elämä jää elämättä ja nuori palaa loppuun. Tää vanhempien painostus taas johtuu tän nyky- yhteiskunnan paineista, ollaan aika noidankehässä tän asian suhteen, etkä sinä todellakaan ole ainoa. Ainoo neuvo jonka osaan laittaa on kerro vanhemmillesi miltä susta tuntuu tai juttele koulussa kuraattorin tai terkkarin kanssa.
Lukiossa laskee aina keskiarvo, siellä vaaditaan niin paljon enenpi ku peruskoulus. Myös murrosikä heitättää tunteita ja se on ihan normaalii. Kyllä se elämä siitä järjestyy :)
kiitos tämä auttoi (:
Suunnattoman uteliaisuuteni takia kysyn, mihin nuo lävärisi otit ja miksi teit sen uudestaan jos tiesit, että ekaakaan ei hyväksytty?
Lukio on erittäin hyvä vaihtoehto tulevaisuutta ajatellen. 7 keskiarvo ei mikään kehuttava ole, mutta tuolla varmaan saat paperit plakkariin?
Jos lukio ei kiinnosta, oletko ajatellut amista? Eikös näillä ole 'yhteispaketteja' että voi suorittaa lukion ja amiksen samaa aikaa? Tai jos lukio ei ollenkaan kiinnosta, niin mikä estää hakemasta pelkästään ammattikoulutuspuolelle keväällä?
Mitään karkailua ei kannata suunnitella, yritä sietää noita vanhempiasi, sinun parastasi ne vain ajattelee.
Lävistyksistä sen verran ettei oikein jaksanut enää kiinnostaa nuo vanhempien ajatukset niistä ja kun omasta mielestä ovat niin ''kauniita'' semmoisiin paikkoihinkin vielä otin etteivät edes näy, napa ja kieli.
Lukiossa olen siksi, että vanhemmat halusivat minut sinne, eikä minua kyllä amiskaan suoraan sanottuna kiinnosta, ainut mikä kiinnosti oli parturi ja kosmetiikka ala mutta sinne nyt en pääse ja tulevaisuus olisi työtön.