Joulukuussa 1949 syntyi mieheni veljelle poika, jolle ostettiin sänky. Kun se kävi pieneksi, sai mieheni sisar sopivasti tyttären ja edellä mainitun sängyn. Tytölle syntyi pikkusisko, joka vuorostaan nukkui siinä.
Pieneksihän se aikanaan tytöllekin kävi, mutta sängylle oli taas käyttäjä: meidän esikoisemme. Häneltä sängyn peri kuopuksemme, jonka jälkeen oli ensin vuorossa mieheni veljen esikoinen ja sitten kuopus.
Serkussarjasta siirryttiin pikkuserkkuihin, ja pojantyttäremme oli seuraava nukkuja. Seuraavaksi sängyn sai toisen poikamme tytär. Häneltä sänky siirtyi vuoron perään kahdellekin pikkuserkulle, joilta se palautui pojanpojallemme.
Tänä vuonna syntyi miniämme sisarelle tytär, ja nyt hän nukkuu kierrätyssängyssämme.
Tästä nukkujien määrästä huolimatta sänky on edelleen kuin uusi, sillä sitä on säännöllisesti huollettu.
Minkälaisia "sukukalleuksia" teillä on kierrätetty?
Pieneksihän se aikanaan tytöllekin kävi, mutta sängylle oli taas käyttäjä: meidän esikoisemme. Häneltä sängyn peri kuopuksemme, jonka jälkeen oli ensin vuorossa mieheni veljen esikoinen ja sitten kuopus.
Serkussarjasta siirryttiin pikkuserkkuihin, ja pojantyttäremme oli seuraava nukkuja. Seuraavaksi sängyn sai toisen poikamme tytär. Häneltä sänky siirtyi vuoron perään kahdellekin pikkuserkulle, joilta se palautui pojanpojallemme.
Tänä vuonna syntyi miniämme sisarelle tytär, ja nyt hän nukkuu kierrätyssängyssämme.
Tästä nukkujien määrästä huolimatta sänky on edelleen kuin uusi, sillä sitä on säännöllisesti huollettu.
Minkälaisia "sukukalleuksia" teillä on kierrätetty?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Äitini ompeli vanhimman siskoni esikoispojalle vuonna 1967 puuvillabatistista kastemekon, jota koristavat leveät puuvillakirjomukset ja hiuslaskokset. Siihen on kirjailtu jokaisen kastettavan vauvan etunimi ja vaihdettiin rusetin väriä, nimiä on 14. Tietysti kastettavien vauvojen yllä on ollut toistenkin sukujen mekkoja, joku ihan uusikin, tämä on käytössä nyt toisessa polvessa, ja uskon sen hyvin säilytettynä kestävän vielä kauan. Minun oma kastemekkoni oli äidin vihkipuvun helmasta tehty jo isosiskolle, mutta se ei kestänyt enää nuorimmalle sisarukselle. Anopin Hämeen kansallispuku on nyt ensimmäisen lapsenlapsen käytössä, sitä on lainattu monelle tarvitsevalle molempiin sukuihin. Huonekaluista eniten kierrätetty on lastemme syöttötuoli, joka on taas meillä, nyt siinä istuu iso nalle, kun pieninkään 3-vuotias on siihen liian iso.
Suvussamme on kulkenut kastemekko, jossa ensim. lapsi kastettiin jo 1800-luvun puolella.
1950-luvulla siinä oli kastettu jo yli 30 lasta, ja mekon mukana kulki asiakirja, johon lasten tiedot kirjattiin.
Minun tietoni siinä ovat, mutta ei enää omien lapsieni, sillä puku jäi käyttöön niin kaukaiseen sukuhaaraan, että tuntui oudolta ruveta sitä enää kyselemään. Kuulemani mukaan kangaskin oli jo silloin niin haurasta, että epäröitiin sen käyttöä vastaisuudessa. Malliin kuului rimpsuja ja pitsejä, joiden peseminen ja silittäminen oli ongelmallista.
Niinpä lapsilleni tehtiin oma ja uusi kastemekko, jossa on nyt kastettu 1960-luvun jälkeen syntyneet perheeni jäsenet. Eipä heitä enää niin monta ole kuin aikaisemman puvun käyttäjät.
Tyyki on tukevampaa, eikä turhia rimpsakkeita ole siihen ommeltu. Jokainen voi sitä somistaa halunsa mukaan kertaluonteisesti.
jonka helmaan on joko vaaleansinisellä taikka vaaleanpunaisella lapsen koko nimi kirjottu, ja voin sanoa, että puuhaa siinä silloin ensimmäisen lapsen jälkeen tuntui olevan. On kyllä käytössä muitakin mekkoja ollut nyt viime aikoina, koska toinenkin sukuhaara sitten niitä on tuonut mukaan tullessaan.
Ei sen vanhempi kuin tyttäreni on, anoppini teki sen ja rusetteja on vaihdeltu tarpeen mukaan.
Omat lapseni tytär ja poika ja sen jälkeen heidän lapsensa, on pukua käyttänyt.
Vielä tyttärentyttären lapset siinä puvussa on kastettu, mutta tyttären pojan vaimo oman kastepukunsa halusi.
Kaikkien nimet olen merkannut helmaan vuosilukuineen.
On vielä mahdollista, että poikani tyttäret pukua tarvitsevat, jos lapsia hankkivat.