Muistuu helsingin sanomien pontikkatehdas uutisesta mieleen tositapahtumiin perustuva elokuva "kahdeksan surman luotia".
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Poliisi löysi Tyrnävältä pontikkatehtaan/1135262499850
Ajat ovat muuttuneet. Kiinnostaisi tietää kuinka yhteiskunta tuki niiden surmatuiksi tulleiden poliisimiesten perheitä. Niskasen elokuva tarkasteli tilannetta pontikankeittäjän näkökulmasta ja keräsi sääliä kauhistuttavan rikoksen tehneelle ihmiselle, mutta millainen oli elämä isän menettäneissä perheissä tapahtuman jälkeen.
Millaisia nämä surmatuksi tulleet poliisit olivat.
Hiukan ehkä luisuu kirjoitukseni tuosta hesarin uutisesta, mutta tuli vaan mieleen.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Poliisi löysi Tyrnävältä pontikkatehtaan/1135262499850
Ajat ovat muuttuneet. Kiinnostaisi tietää kuinka yhteiskunta tuki niiden surmatuiksi tulleiden poliisimiesten perheitä. Niskasen elokuva tarkasteli tilannetta pontikankeittäjän näkökulmasta ja keräsi sääliä kauhistuttavan rikoksen tehneelle ihmiselle, mutta millainen oli elämä isän menettäneissä perheissä tapahtuman jälkeen.
Millaisia nämä surmatuksi tulleet poliisit olivat.
Hiukan ehkä luisuu kirjoitukseni tuosta hesarin uutisesta, mutta tuli vaan mieleen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
asiaan kuuluu:
"Millaisia nämä surmatuksi tulleet poliisit olivat."
Millaisia olisi pitänyt sinun mielestäsi olla?
Silloin ei vielä roskalehdistö juhlinut uteliaiden rahoilla.
Tarkoitan sitä, että elokuvahan teki pelkästään nämä laukaukset ampuneesta henkilöstä ja hänen perheestään jonkinlaisen yhteiskunnan uhrin, vaikka ampumavälikohtauksen seurauksena jokaisen kuolleen läheisitä tuli myös tapauksen uhreja. Kuinka yhteiskunta tuli heitä vastaan tai auttoi heitä, vai olivatko vaan komeat hautajaiset. Tapauksellla oli huomattavasti laajemmat vaikutukset, kuin mihin elokuvassa vaan keskityttiin.
Sitä minä vaan.
Tarkoitan tuota pontikkatussurointia.
20l rankkia, heho, heko!
1977 rakentamisen jälkeen oli anus auki kuin tuuran putki eikä vaimokaan saanut mitään kodinhoidontukia tms. keittelin pahimpaan janooni, kyläilijöiden tarpeisiin sekä vaihdon välineeksi ponua.
Rankin valmistin 200l:n saavissa ja keittoastiana oli 30l:n pänikkä 3kW uppovastus ja keraamihelmillä täytetyllä kolonnilla oli korkeutta 800mm.
Kertalaskuista tuli 1h15min 4,5l.
Toiseen laskuun joukkoon puolet vettä ja 2kW:lla aktiivihiilien läpi, 7 - 8l 75%:sta ilolientä.
Keulilta kun otti huolella metyylin pois eikä loppupäästä laskenut sikunoita paremman joukkoon, oli tuote parempaa kuin lääkäreiden A12 pesupirtu.
Harrastus loppui 1988 päästyäni työsuhdejuomien piiriin.
Pollareiden surmat ovat sinänsä ikävä asia.
Herää vain kysymys oliko tulkittavissa provokaatioksi mennä niin suurella porukalla ja KONEPISTOOLIEN kanssa.
Häiriintynyt ukko hermostui mutta ampui ihmeen hyvin, vieläpä pulttilukko kiväärillä.
Jos ajattelee poliisin arsenaalia tämän päivän tapauksissa, missä aseistautunutta henkilöä menevät pidättämään, niin pientä se on tuohon aikaan ollut. Yleensä aseistautuneet antautuvat ylivoiman edessä, eikä kukaan vahingoitu. Tiedä nyt sitten. En ole lukenut tuonajan tapahtumia lehdistä. Ainoastaan sen elokuvan olen nähnyt.
Käsitykseni mukaan tämä surmat tehnyt mies armahduksen saatuaan syyllistyi myös henkirikokseen, joten kiivasluontoisesta henkilöstä on kyse.
Joukko poliiseja aseinaan Suomi-konepistoolit edustavat mielestäni melkoista tulivoimaa.
Tuolla arsenaalilla pärjäisi nykyäänkin mutta jälki saattaisi olla kamalaa.
Suomi-kp:t osoittivat tehonsa sodassa.
Riittivät varmaan siviilissäkin. Ehkäpä turhan "ärjyjä" tämän päivän ajatteluun.
Tuntematta tapausta vaikuttaisi siltä että pollarit sortuivat, voimansa tunnossa, ylimielisyyteen.
itteensä rakastunu joka tulvittaa koko palstan alotuksillaan
penska lienen ollu kun tuon leffan katsonu.
Päällimmäisenä tulee mieleen vaan se vaimo ja lapset, heidän kauhu ja suru. Se oli sitä aikaa, pitäis nähdä uudelleen, ja soveltaa tähän aikaan enempi.
Ei mitään muistikuvaa, miten poliisi silloin toimi, menikö se "oikeaoppisesti" ?
Ps. vilkaisin linkin vain pikaisesti.
Poliisin toiminta on lehdistön pähkäiltävää. Elokuvahan kertoi vaikeasta ajasta ja köyhyydestä. Ikävän tapahtumien seurauksista kuolleiden perheen tapahtumiin ja ajatuksiin olisi myös voinut elokuvassa puuttua. Näyttää sitä surua minkä henkirikos aiheutti.
Ehkä lehdistö käsitteli tuohon aikaan enemmän asiaa menehtyneiden poliisien näkökulmasta ja Niskanen on sitten tehnyt elokuvan jolla halutaan kiinnittää huomio myös tapahtumiin johtaneisiin asioihin. Lehdistön kirjoitukset ja kerronta kuitenkin katoaa lyhyessä ajassa ja jäljelle jää vaan ampujan kurjuus, eikä muiden kärsineiden ahdinkoa kovin moni osaa ajatella.
Veikkaisin että kyse olisi toisen näkökulman esilletuomisesta, muttei ajateltu että se minkä vastapainoksi se on tuotu esille häviää sanomalehtiarkistoon.
Serkkutyttöni oli "piikana" nuorimmalla poliisilla, joka tuli ammutuksi. (Onni Saastamoinen) Häneltä jäi 1 lapsi.
Isäni kotitalo sijaitsi ampumistapahtuman naapurustossa, en osaa sanoa mikä oli poliisien perheiden kohtalo silloin, kun surmat tapahtuivat. Tuskin ollenkaan niin hyvät kuin tuet tänäpäivänä. (mm kriisiapu) Käpykolossa olen käynyt useasti ja Mikon veli sekä veljenpojat ovat tuttujani, yksi heistä myös entinen koulukaverini, Timo Niskanen. (He asustelevat Äänekoskella tai lähiympäristössä tällä hetkellä) Sieltä olen itsekin kotoisin.
Luepa Vuokko Niskasen "mieheni Mikko ja minä", hyvä kirja päiväkirjan muodossa.
Lapsuuden kaverien isä ja naapuri ammuttiin siinä. Meillä oli hiihtoloma meneillään. Kaikki muutkin olivat tuttuja niin pienellä kylällä ja se oli kamala paikka. Kaupoissa oli keräys kaikille leskille, myös Tauno Pasasen perheelle. He olivat varmasti niitä köyhimpiä. En tässä halua julkisesti kertoa tapahtumista yksityiskohtaisemmin, mutta kyllä lesket perheineet veivät lastensa elämää eteenpäin. Joku perhe muutti pois Pihtiputaalta, mutta jotkut elävät siellä vieläkin. Seurakuntatalolla pidettiin muistojulha surmatuille poliiseille, kun tapahtumasta oli kulunut 40 vuotta.
vuosien saatossa. Nyt ei edes tunnu rikokselta pontikan polttaminen. Varmaankin suomalainen pontikka on puhtaampaa kuin venäläisten rekoista ostettu tikkuviina. Ja nykyäänhän on muut ongelmat, näitä huume-ja pilleritehtaita ilmestyy tosiaankin siellä sun täällä ja säälittää enemmän näiden uhrit sekä uhrien omaiset jotka todella kärsivät helvetin tuskat elämässään.
En todellakaan aliarvioi surmattujen poliisien perheitä, toivottavasti omaiset ovat pystyneet antamaan anteeksi vuosien saatossa, surmanteon tehneelle.
Niskanen kertoi elokuvassa asian kokonaisuutena ja tekijän osalta. Elokuva ei käsitellyt asiaa kuin tapahtumiin asti, ei siitä eteenpäin. Se on eri kertomus ja poliisit tosiaan olivat töissään, heidän kohtalonsa ovat sitten omia kertomuksiaan.
Surullinen tapaushan se oli. Oletan, kyllä apua koitettiin antaa ja tukea löytyi. Eriasia, miten ketään omaisia koskaan kukaan voi oikeasti auttaa, etenkään pitemmän päälle. Suuria suruja ja suuria muutoksia.
Tuosta pontikka jutusta olisi kommentoitavaakin. Satun tällä hetkelläkin olemaan Tyrnävällä. Aina täällä on pontikkaa keitetty. Nykyään vaan näyttää naapurit kätäyttelevän ihan pienestä kotitarvepoltostakin. Suomessa on kaksi viinatehdasta, jotka itse tislaavat spriinsä. Toinen on Koskenkorva ja toinen Tyrnävän pottuviina tehdas. Eli perinteitä löytyy kyllä. Taitaa tuo pienimuotoinen kotipolttokin olla lähinnä perinteen vaalimista. Ja kuten poliisikin totesi, pontikkapannuja ei enää juurikaan löydy, huumeviljelmiä siitäkin edestä.
Mutta siis. En nyt alkanut utelemaan asioita. Mun käsitys on, että tää paikallinen keittelyhomma tosiaan oli kokeilua ja perinteen vaalimista, ei mitään pisnestä. Hitto, kuka piru ostaa pontikkaa kun samaan hintaan saa alkosta tavallista viinaa ja pötsyä saa melkein mistä tahansa.
=DW=
tässä uutisessa: tapauksen muistan kuin eilisen päivän. Siitä vain ei haluta paljon puhua kuten tämä uutinenkin sanoo. Elokuva on monille ainoa totuus, kuten myös mainitaan.
http://www.ksml.fi/uutiset/keski-suomi/kahdeksasta-surmanluodista-40-vuotta/379212
Erään surmansa saaneen kotona olin hiukan aiemmin. Hautajaisten aikaan lintsasin koulusta jotta sain kuunneltua ne suorana radiosta. ym ym Elokuvan olen katsonut useasti, siinäkin paljon tuttuja.
Varmaan poliisit olivat aivan normaaleja poliiseja. Perheiden vaiheista tiedän jotain, mutta mitäpä niistä kertoilemaan. Oli se kauhea uutinen aikoinaan.
Nythän Niskasesta tuli jotain ohjelmaa. Lehdissäkin ollut. Eläytyi rooliinsa täysillä, oli itse Pasi.
klo 17.50 ohjelmaa Mikko Niskasesta nimenomaan tuon filmin teosta, olettaisin.
ohjelmatiedot
Dokumenttiprojekti: Mikko Niskanen - ohjaaja matkalla ihmiseksi YLE TV2 17.50 - 18.50 Osa 2/3. Niskanen on ajanut itsensä piippuun ja pakenee maaseudulle tekemään elokuvaa Kahdeksan surmanluotia. Hän päättää näytellä itse pääroolin. Loppu on suomalaisen elokuvan historiaa... Ohjaaja Peter von Bagh 2010.
romaaneista tehtyjä elokuvia olen katsonut nyt kahtena iltana, ja ihaillut.
Ihalillut, niin hienoa ohjausta, kuin pääroolinesittäjien upeita roolisuorituksia.
Ei ollut Kallen alkuelämä mitenkään ruusuilla hyppimistä, mutta kaipa se tekikin hänen kirjailijauralleen syvyyttä ja sanomaa. Siihen kuului monta nöyrtymistä, ja surkeutta, joista nykynuorilla ei ole aavistustakaan.
Ja, silti, joidenkin mielestä kaikki on nyt niiiiiiiiiiin huonosti.
Menkää kerjuulle tosi hädässä, auttaako enää kukaan. Kenellä on enää Päätalon kuvaamaa hätää.
Tosin, kun aineellinen hätä hellittää, psyykkinen hätä kasvaa.
Hyvä dokumentti. En olisi huomannut katsoa, ellet olisi ilmoittanut.
Siinä näytettiin sitä Pasastakin lopussa. Oli samanlaiset kasvonpiirteet päänmuotoa ja nenää myöten, kuin tällä edesmenneellä viihdemaailman suurmiehellä. Liekö lähisukulainen tai sukua ylipäätään?