Katselin nimimerkki kunnollisen tekstiä ja olin täysin samaa mieltä. Lasta ei tulisi viedä kokopäivähoitoon alle kolmevuotiaana. Jos hoitopaikka on hankittava, päiväkodin tulisi itse olla viimeinen vaihtoehto. Tästä on todellakin tehty erilaisia tutkimuksia. Lapsen kehitykselle on epäedullista joutua hoitoon noin pienenä. Päivähoitoon ei lasta tulisi laittaa ennen kuin lapsi osaa olla me. Alle kolme vuotias osaa olla vain minä.
Perhepäivähoito tai hoitaja kotona olisivat ensisijaisia ratkaisuja, jos jompikumpi vanhemmista ei kotiin voi jäädä.
Itse kotona kasvaneena, äiti teki töitä kotona, uskon, että koti oli paras ratkaisu. Kotihoito ei estä käyttämästä lasta esim. kerhossa suunnilleen kerran viikossa.
Nykylapsilla on ympärillään liikaa virikkeitä. Lapset eivät tarvitse pieninä lukuisia harrastuksia eikä viisitoista minuuttia laatuaikaa joka päivä voi korvata sitä, että lapsella olisi jatkuvasti joku saatavilla. Se, että äiti tai isä on kotona ei tarkoita jatkuvaa leikittämistä ja laulattamista, lapsen on vain saatava lohtua ja vastauksia niitä kaivatessaan.
Voitte hermostua tästä tekstistä niin paljon kuin haluatte, uskon olevani oikeassa. Ei yksivuotiaan paikka ole päiväkodin vauvalassa, ei vielä kaksivuotiaankaan. Jos ei ole pienintäkään aikomusta eikä halua viettää lapsen kanssa yhteistä elämää, edes niitä ensimmäisiä vuosia, niin voi sitten mielestäni jättää lasten hankkimisen sopivampaan elämänvaiheeseen. Ymmärrän, että joskus lapsia vain tulee. Silloin tulisi löytyä kunnollisia hoitopaikkojakin. Tekstilläni en halua arvostella päivähoidon työntekijöitä enkä vanhempia, jotka olosuhteiden pakosta joutuvat viemään lapsensa hoitoon, lähinnä yhteiskuntaa ja työelämää, jotka eivät anna todellista mahdollisuutta kunnon perhe-elämään.
Perhepäivähoito tai hoitaja kotona olisivat ensisijaisia ratkaisuja, jos jompikumpi vanhemmista ei kotiin voi jäädä.
Itse kotona kasvaneena, äiti teki töitä kotona, uskon, että koti oli paras ratkaisu. Kotihoito ei estä käyttämästä lasta esim. kerhossa suunnilleen kerran viikossa.
Nykylapsilla on ympärillään liikaa virikkeitä. Lapset eivät tarvitse pieninä lukuisia harrastuksia eikä viisitoista minuuttia laatuaikaa joka päivä voi korvata sitä, että lapsella olisi jatkuvasti joku saatavilla. Se, että äiti tai isä on kotona ei tarkoita jatkuvaa leikittämistä ja laulattamista, lapsen on vain saatava lohtua ja vastauksia niitä kaivatessaan.
Voitte hermostua tästä tekstistä niin paljon kuin haluatte, uskon olevani oikeassa. Ei yksivuotiaan paikka ole päiväkodin vauvalassa, ei vielä kaksivuotiaankaan. Jos ei ole pienintäkään aikomusta eikä halua viettää lapsen kanssa yhteistä elämää, edes niitä ensimmäisiä vuosia, niin voi sitten mielestäni jättää lasten hankkimisen sopivampaan elämänvaiheeseen. Ymmärrän, että joskus lapsia vain tulee. Silloin tulisi löytyä kunnollisia hoitopaikkojakin. Tekstilläni en halua arvostella päivähoidon työntekijöitä enkä vanhempia, jotka olosuhteiden pakosta joutuvat viemään lapsensa hoitoon, lähinnä yhteiskuntaa ja työelämää, jotka eivät anna todellista mahdollisuutta kunnon perhe-elämään.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Eikö muuta puhuttavaa enää ole!
niin pahaa on? Vaivaako huono omatunto kenties?
en ole "kunnollisen isän" lapsi... Järkytys mikä tyyppi!!! Minun lapseni on kohta 6kk ja pääsee perhepäivähoitoon! Jaksaa paljon paremmin lapsenkin kanssa kun on vähän aikaa erossa siitä.. ja itse opiskelen kätilöksi ja mieheni lääkäriksi.
minä en ole sinun lapsesi. Olisi kamalaa jäädä jo noin nuorena vaille vanhempien tuomaa turvallisuutta. Toisaalta, ehkä teillä ei sitä ole muutenkaan kun "äiti" on jo puolen vuoden äitiyden jälkeen ihan loppu. Voi Luoja teitä uusavuttomia ja itsekeskeisiä vanhempia. ÄLKÄÄ hankkiko lapsia jos ette osaa/jaksa/viitsi/tahdo hoitaa/olla lastenne kanssa!
Muuten sillä, opiskeletko sinä ja miehesi kätilöksi tai vaikkapa likakaivon tyhjentäjiksi ei ole tässä asiassa mitään merkitystä. Se että sinusta ehkä tulee joskus kätilö ei tee sinusta hyvää äitiä. Sellaista sinusta tuskin koskaan tulee. Katsos kun hyvän äidin tärkeimpiä piirteitä on kiintymys omaan lapseensa.
Ja sehän on sinun mielipiteesi. Minä olen eri mieltä. Lähdin itse töihin kun lapseni olivat 1,5.v ja toinen oli 2,5.v. Eikä ole ollut päiväkodissa mitään ongelmaa.
ongelmat välttämättä hoidossa esiin putkahdakaan. Ongelmat saattavat puhjeta vasta nuoruudessa tai aikuisiässä. Ja se pointti näissä kirjoituksissa onkin se, että miksi tehdä lapsia jos ei heidän kanssa haluta olla? Et saa koskaan takaisin niitä sinun ja lapsesi yhteisiä hetkiä jotka menetät kun vietä hänet hoitoon.
Pyrin sanomaan tämän nyt oikein selvästi: Lapsella on oikeus vanhempiinsa. Vanhemmat ovat ensisijaisesti olemassa lapsiaan varten. Kukaan lapsi ei ole tänne itseään väkisin työntänyt joten vastuu lapsen hyvinvoinnista on täysin hänen vanhemmillaan.
Yksi tärkeimmistä asioista ravinnon lisäksi pienelle lapselle on vanhempien läheisyys ja se tunne, että he ovat tarvittaessa turvana.
Pidät varmasti itseäsi hyvänä äitinä ja varmasti joissain asioissa oletkin sitä. Silti pidän sinua huonona äitinä koska olet vienyt pieneltä lapseltasi kaikkein tärkeimmän eli läheisyyden ja turvallisuuden tunteen viemällä hänet hoitoon aivan liian nuorena. Saat olla asiasta eri mieltä, mutta tosiasioita se ei muuta miksikään.
Alle kolmevuotiaan paikka on kotona, aivan! Hoitopaikassa on liikaakin virikkeitä, aivan! Blaa blaa blaa... Ja sitten seuraa aina tämä sama: "jos ei ole aikomusta eikä halua viettää lapsen kanssa aikaa.." Ettekö te p...leen tampiot tajua, että se ei halusta ole kiinni. Jos meinaa itsensä ja perheensä elättää, töissä on käytävä. En usko, että pienten lasten vanhemmista monikaan on perinyt rahaa niin paljon, että voi olla kotona. Ja te lapsettomat provoilijat, suksikaa kuuseen, ellei teillä ole antaa toimeentulolle vaihtoehtoja!
pakko päästä kaksi kertaa vuodessa etelään? Onko pakko päästä joka viikonloppu tuulettumaan kavereiden kanssa? Kun hankkii lapsia pitää myös tinkiä jostain. Se ei vain tunnu sopivan nyky iseille ja äideille. Täytyy saada mennä ja harrastaa aivan samaan tapaan kuin ennen lasta.
Kyllä tästä asiasta saa ja pitää keskustella. Suomi on siitä mukava maa, että täällä ei ketään päästetä kuolemaan nälkään. Jos omat rahat ei riitä niin yhteiskunta kyllä auttaa. Eikä siinä ole mitään pahaa sillä olemmenhan maksaneet veroja juuri sitä varten, että tarvittaessa saamme yhteiskunnalta tukea.
Taloudelliseen tilanteeseen on turha vedota kun puhutaan lapsen hoitoon viemisestä. Se on perusteltua vain äärimmäisen harvoissa tapauksissa.
Alle 3 vuotiaan hoitoon vieminen pitäisi lailla kieltää kun ei kerran muuten mee asia jakeluun. Ja ne joille tämä ei sovi jättäköön lapsen teon sellaisille ihmisille jotka oikeasti haluavat olla lastensa kanssa. Oikeudet ne on lapsillakin oltava, vaikka sitä onkin vaikea uskoa kun katsoo näitä kirjoituksia.
Siis taas sinä eli toi ÄHÄKUTTI.?
Hyvää provosoitia mut eiks sun pitäis olla
sun ns.lasten kans?eikä roikkuu tääl keskustelemassa sun typerist jutuist.........
lasten kanssa? Ei taitaisi opettaja tykätä siitä. Aika kova tarve on sinullakin mollata minua, en kyllä ymmärrä miksi. Luulin olevani hyvällä asialla kun puolustan lasten oikeuksia. En muuten aloittanut tätä keskustelua joten on näköjään joku muukin joka kantaa huolta samasta asiasta.
Siis lapsesi ovat koulussa ja sä kirjoittelet
päivät pitkät täällä?oletko yhteiskunnan elätti
tai mielenterveyslomalla....
kun ihan töissä käyn. Mistä päättelet, että olisin mielenterveyslomalla? Eikö tuo arvaus sopisi paremmin sinuun kuin minuun?
Yhteiskunnan elättinä olemisessa en näkisi mitään väärää sillä olenhan maksanut veroja siitä hyvästä, että jos joskus satun yhteiskunnan tukea tarvitsemaan niin sitä myös saan, ja vieläpä ilman huonoa omaatuntoa.
Muuten oletko ajatellut, että päiväkodissa olevat lapset ovat siellä osittain yhteiskunnan tuella, eli näin ollen voidaan jopa sinua pitää tietyllä tavalla yhteiskunnan elättinä.
Ensin "keskustelet"Lapsen paikka kotona,sitten
oletkin töissä jne..HANKI ELÄMÄ!!!!!!
harmittaa ja tämän jälkeen vieläkin enemmän, sillä nuorin lapseni on jo 12v eli ei tarvitse kotihoitoa. Töiden jälkeen tehdään kyllä paljonkin asioita yhdessä.
ps. olen tyytyväinen nykyiseen elämääni. Miksi siis hankkisin uuden?
Hei!
Varmasti löytyy tutkimuksia, jotka sanovat, ettei alle 3-vuotiaan lapsen tulisi viedä päivähoitoon. Yhtä varmasti löytyy tutkimuksia, jotka väittävät toista. Tutkimuksia tehdessä voi melko vapaasti valita, millaisen tuloksen haluaa. (Vrt. amerikkalainen tutkimus, joka väittää, että maito on jenkkilihavuuden takana, ei suinkaan roskaruoka).
Näin sanotaan Lastentarhanopettajanliiton sivuilla: "Alle kolmivuotias lapsi kehittyy nopeammin kuin milloinkaan myöhemmin elämässään. Elämän ja oppimisen perusta valetaan näinä vuosina." Kaikki kotiäidit eivät voi auttaa lapsiaan oppimaan ja kehittymään, kaikilla ei löydy puitteita siihen. Eli kyllä se pienikin lapsi tarvitsee virikkeitä jotta elinikäiselle oppimiselle saataisiin luotua hyvä perusta.
"Tutkimusten mukaan esimerkiksi oppimisvaikeuksien ennusmerkkejä voidaan havaita jo ensimmäisen elinvuoden aikana. Lapsen varhaiskasvua pitää siksi tukea mahdollisimman hyvin."
Huomaako tavallinen kotiäiti myöhstymiset puheessa, keskittymishäiriöt tai käyttäytymishäiriöt yhtä hyvin ja aikaisin kuin koulutetut ammattilaiset, joilla on kokemusta ja näkemystä asiasta? Vielä jos sattuu olemaan ensimmäinen lapsi, niin eihän äidillä ole mitään mihin verrata? Voihan siitä päiväkodista olla hyötyäkin, näköjään?
"Esimerkiksi luku- ja kirjoitusvaikeuksien ehkäisy olisi aloitettava nykyistä aikaisemmin. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan lasten oppimisvaikeuksien ennusmerkkejä on havaittavissa jo lapsen ensimmäisen elinvuoden aikana."
"Kiinteä pieni lapsiryhmä ja pysyvät ihmissuhteet, riittävän suuret tilat ja virikkeellisyys sekä lapsen oman päivärytmin sujuvuus ovat pienen lapsen kasvun tukemisen kulmakiviä. Pienimmät lapset tarvitsevat myös parhaimmat kasvattajat."
Eli päiväkodissa tarjotaan usein paremmat puitteet pienten lasten hoitoon kuin kodissa. Sujuuko lapsen oma päivärytmi kotona, vai eletäänkö äidin rytmissä äidin halujen mukaisesti? Saako lapsi tarpeeksi virikkeitä, ovatko tilat suunnitellut pienen lapsen tarpeille?
Sitten asiaan, josta sinäkin puhuit:
"Kolmen ensimmäisen vuoden aikana lapsi elää oppimisensa ja maailmaan tutustumisensa intensiivisintä ja kiihkeintä aikaa. Lapsen käsitys omasta minuudesta ja suhteista toisiin ihmisiin saa silloin perustansa."
Eli tämän asian takia, on tärkeää, että lapsen ympäristö on turvallinen ja virikkeellinen ja että lapsi saa luoda pysyviä ihmissuhteita jotka auttavat häntä muodostamaan käsityksen itsestään ja ympäristöstään. Pienessä päiväkotiryhmässä (suositus on, että alle 3-vuotiaita olisi vain 12 ryhmässä, kaikki kunnat eivät valitettavasti tätä noudata) tämä toteutuu.
Alla olevista linkeistä löydät asiantuntijoiden ja ammattilaisten näkemys asiasta, varsinkin tuo esite on hyödyllistä luettavaa.
t: Senttu
http://www.oaj.fi/Resource.phx/ltol/varhaisk/yleista.htx?menu=varhaisk
http://www.oaj.fi/Resource.phx/ltol/varhaisk/alle3vuotiaat/liitonnakemykset.htx?menu=varhaisk&aktiivi=alle3vuotiaat/yleista.htx
http://www.oaj.fi/Resource.phx/ltol/varhaisk/alle3vuotiaat/esittely.htx?menu=varhaisk&aktiivi=alle3vuotiaat/yleista.htx
äitiys pahasti hukassa. Oikeastaan sinulla on hukassa koko lapsen olemisen tarkoitus. Kirjoituksestasi saa sen kuvan kuin lapsi olisi joku koe-eläin tai joku tunteeton olento jonka ainoa tehdävä on kasvaa menestyväksi, virheettömäksi ja itsenäiseksi yhteiskunnan jäseneksi. Ei tunteita, ei virheitä, ei inhimillisyyttä.
Voi hyvä luoja, näyttäkää minulle äiti tai isä joka ei joskus tunne epävarmuutta etenkin esikoisensa kanssa niin minä näytän teille yli-ihmisen. Virheetöntä äitiä tai isää ei ole olemassa eikä se silti tarkoita sitä, että joku muu olisi parempi hoitaja heidän lapselleen kuin he itse virheineen kaikkineen.
Kirjoituksesi on kammottavaa luettavaa. En ymmärrä kuinka kukaan voi olla noin kylmä ja tunteeton. Ihan puistattaa... Miltä sinusta tuntuisi jos sinut riistettäisiin sinulle rakkaimman ihmisen hoivasta? Ehkä sinunkin vanhemmat ovat "hylänneet" sinut pienenä ja näin ollen sinulle ei ole koskaan kehittynyt tuota läheisyyden tarvettta, mene ja tiedä.
Elä jaksa enää!! Meitä on niin erilaisia. Tästä aiheesta vois kinastella vaikka kuinka kauan. Kaikilla on omat mielipiteet turha niistä on täällä tapella. Sinä et oo sen parempi ihminen kun me muutkaan!!!!!!
Tekstissäsi oli paljon asiaa.
Itseasiassa pieniä lapsia pitäisi olla ryhmässä korkeintaan 4-7.
Lasten kokonainen hoitopäivä saisi olla enintään kuusi tuntia.
(Koitan etsiä jostakin linkin tuohon, ettette luule, että tempaan tuulesta näitä juttuja.)
Turvallinen hoitopaikka ja ympäristö on eräs tärkeimpiä lasten kasvun edellytyksiä. Valitettavasti päivähoidossa on paljon sijaisia, hoitajat vaihtuvat usein, samoin työvuorot. Näin lapsi ei saa tilaisuutta kiintyä yhteen ihmiseen.
Viimeksi 24(?).4 Aamulehdessä oli kirjoutus, jossa psykologi Anna Tuliharju (toivottavasti nimi meni oikein..) puhui pienten lasten turvallisesta kiintymyssuhteesta.
Lapsi tuntee tulevansa hylätyksi joka kerta jäädessään päiväkotiin. Alle kolme vuotiaalla kiintymyssuhde vanhempaan ei ole tarpeeksi kehittynyt.
Uskon, että ongelmat päivähoidosta eivät ilmaannu lasten ollessa pieniä vaan vasta elämän myöhemmissä vaiheissa.
Taitaa sulla olla jotain traumoja,kun näitä
juttujas lukee!!!
VETOAN TEIHIN MUUT KESKUSTELIJAT!
ÄLKÄÄ ENÄÄ VASTATKO KUNNOLLISELLE!
HÄN ON MEIDÄN YLÄPUOLELLA NIIN PALJON;ETTÄ
MEIDÄN TULEE KUNNIOITTAA HÄNTÄ ,SILLÄ ETTEMME
ENÄÄ VASTAA HÄNELLE!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Hei!
Minulla ei ole lapsia, eli en ole (vielä) äiti. Eli minulla ei voi olla äitiys pahasti hukassa, ei ainakaan omani. Ja toinen huomio, nuo lainaukset eivät olleet minun ajatuksia vaan LTOL:n. Halusin vain näyttää keskustelunavaajalle, mitä mieltä päiväkodin kasvattajat ovat mieltä asiasta. Toki laitoin omat kommenttini lainausten alle, ja ne ovat kärjistettyjä! Kuka se muuten sanoi, että keskustelu sujuu parhaiten mustavalkoisena?
sen tiedät? Yritätkö väittää, että kaikki ihmiset ovat yhtä hyviä tai pahoja? Onko Saddamkin yhtä hyvä ihminen kuin sinä? Tässä lapsiasiassa väitän olevani parempi ihminen kuin moni muu.
että huutaminen (KIRJOITTAA ISOLLA KAIKKI) on huonoa käytöstä? En ole muiden yläpuolella eikä minua tarvitse kunnioittaa. Kunnioittakaa sen sijaan lapsianne ja hellikää ja hoitakaa heitä. Sen kun teette niin se riittää. Sen ei luulisi olevan liikaan vaadittu. Totuuden sanojat ovat yleensä epäsuosittuja ja jopa vihattuja henkilöitä.
Lastentarhanopettajaliitto ei väitä, että lapset pitäisi viedä mahdollisimman pieninä hoitoon, vaan itse asiassa tekstissä käytiin läpi asioita, joihin LTOL haluaisi kiinnittää huomiota. Tosi asia on se, että pienille lapsille ei päivähoidossa ei aina tarjota parhaita tiloja ja henkilökuntaa.
Jos LTOL olisi todella tuolla kannalla, kun annoit ymmärtää, häpeäisin liittoni puolesta ja kovaa... ja taitaisi seuraava jäsenmaksu jäädä maksamatta=).
Jokainen vanhempi voi itse päättää onko hänen antamansa hoito alle 3v. lapselleen parempaa kuin päiväkodin, uskon, että useinmiten on.
Hei!
Kunnollisen isän ajatusta noudattaen pidän keskusteluni mustavalkoisena ja mahdollisimman kärjistettynä. Olen hyvinkin läheisesti tutustunut niin LTOL:n toimintaan kuin heidän julkaisuunsa, jopa työni puolesta joten liiton ajatukset ovat tutut.
Toin esille erilaisen ajattelutavan, ajattelutavan jossa lapsen vieminen päiväkotiin ei ole häpeällinen ja huono asia, vaan hyvä ja joskus jopa kannattava juttu.
Tuo esite on muuten vanhentunut, on ilmestynyt uusi esite jossa on yhdistettynä kaikkien ikärymien varhaiskasvatus. Lisäksi LTOL vaikutta Päivähoitolain uudistukseen ja vaatii mm. pienempiä ryhmäkokoja ja suurempaa suhdelukua ryhmiin. Liitto työskentelee kokoajan lasten parasta mielessään ja pyrkii vaikuttamaan niin lainsäädäntöön ja kuntien päättäjiin, jotta lapsilla olisi mahdollisimman hyvät oltavat.
Maailma ei ole mustavalkoinen, mutta tämä keskustelu on, kunnollisen isän pyynnöstä...
t: Senttu
puistelen, jos sinun kaltainen ihminen on jotenkin kytköksissä lapsiini vieläpä työsi puolesta.
Mutta nehän täällä usein eniten huutaa, joilla vähiten on asiaa.
Terveisin; ei päivähoidon asiantuntija
Hei!
Älä huolehdi, en ole päiväkodissa töissä enkä edes hoiva- tai hoitoalalla. Työni liittyy tiedottamiseen, viestintään ja kieliin, joten sitä kautta olen tutustunut Lastentarhanopettajaliittoon ja heidän ajatuksiin. Eli en ole lasten kanssa tekemisissä, vaan sanojen.
t: Senttu
Hanki uus elämä jos sulla ei oo muuta tekemistä ku haukkua muitten valintoja!! Muitten päivähoito ratkaisut ei kuulu sulle vähääkään. Jos sinä oot hoitanut lapsesi kotona niin aivan ok. Mutta mitä nää revit ressiä muitten asioista? Ne ei ehkä ole sun mielestä oikeita ratkaisuja mutta nekin voi pitää omana tietona.
Gamoran, Mare, Bethke, Effects of Nonmaternal Child Care on Inequality in Cognitive Skills, University of Wisconsin–Madison /Institute for Research on Poverty, Discussion Paper no. 1186-99, 1999.
Tutkimuksen tulos oli: kotona hoidettujen tai päiväkodissa hoidettujen lasten kognitiivisissa kyvyissä ei ole eroja.
Itse asiassa korkeasti koulutettujen äitien päiväkodissa hoidetut lapset pärjäsivät tutkimuksen testeissä parhaiten...
Päivähoidon vaikutus lapseen ei siis ole suoraviivaista. Esimerkiksi lapsen tiedollisiin taitoihin vaikuttavat mm. sisarusten lukumäärä, vanhempien koulutustaso, vanhempien tulot (!), hoitopaikan henkilökunnan taso, hoitopaikan varusteiden taso, lapsen sukupuoli, äidin ikä jne.
Kärjistäen, tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että hyvin koulutetun äidin lapset oppivat (entistäkin) enemmän päiväkotihoidossa kuin kotona.
alkaako lapsen kilpailuttaminen jo vauvaiässä? Sinä kuten monet muutkin unohdatte inhimillisyyden ja tunteet tässä asiassa. Te teette lapsistanne Kykyjä, superosaajia, menestyjiä, mutta te teette sen hänen tunne-elämän kustannuksella. Näitä "suorittajia" löytyy jo nyt aivan yllin kyllin. Nämä ihmiset eivät pysty solmimaan pitkäaikaista parisuhdetta. Kun katsoo tuota "Suhde" palstaa niin näkee kuinka paljon ihmiset harrastavat irtosuhteita. No sinä tietysti olet sitä mieltä, ettei lapsen hoitopaikalla ja vanhemmista erottmiselle ole asian kanssa mitään tekemistä, mutta minä olen toista mieltä.
Sinä se sitten jaksat vääntää asian kuin asian mielestäsi vahingolliseksi lapselle. Ensin kärjistät asiat omassa mielessäsi mustavalkoiseksi ja alat sitten yhdistämään muiden kirjoittajien tekstien sisältöön mitä ihmeellisimpiä asioita. Lasten "kilpailuttaminen" ja "pitkäaikaisten parisuhteiden solmiminen" liittyy viestiini todella säälittävän löyhästi.
Totesin kirjoituksessani vain, että lapset eivät ainakaan taidollisesti kärsi tarhasta. Se on fakta, johon sinunkin pitää vain tottua.
"No sinä tietysti olet sitä mieltä, ettei lapsen hoitopaikalla ja vanhemmista erottmiselle ole asian kanssa mitään tekemistä, mutta minä olen toista mieltä."
Lopeta sanojen laittaminen muiden kirjoittajien "suuhun". Se on huonoa käytöstä.
Toi muija on vähän pipi päästään...se on nyt
päivähoidosta jaksanut vaahdota tosta päivähoidosta jo niin pitkään ettei siinä ole
mitään tolkkua! Anna sen olla älä vastaa.
Hyvää iltaa.
Tahtoisin huomauttaa aluksi, etten missään nimessä tahdo nyt morkata päiväkotiin lapsiaan laittavia isiä ja äitejä.
Toiseksi, osa nimim. Kunnolliselle isälle vastanneista nimimerkeistä ovat käyttäytyneet kuin eläimet, joita on potkaistu.
Päivänselväähän on, että keskustelupalstalla esiintyvät vastaukset kuten
"painu kotiisi", "mahtaa itseäsi harmittaa" etc. ovat merkki lyhytnäköisyydestä ja hätiköivästä tavasta reagoida mahd. omaan nilkkaan sattuneisiin mielipiteisiin.
Toki nimim. Kunnollinen isäkin repi hiuksiaan päästään turhan helposti, mutta mielestäni hän toi esille myös tärkeän seikan, jonka jokainen on nyt unohtamassa.
Mihin meillä ihmisillä on kiire?
Suomen koulutusjärjestelmässä ollaan lisäämässä yhä vieläkin matematiikan ja historian tunteja "tarpeettomien aineiden" (etenkin kuvaamataito & käsityöt) kustannuksella.
On pakko tehdä rahaa. Pakko tulla hyväksi. Hyväksi missä? Kaikessa muussa paitsi rakkauden antamisessa.
Missä sitä opetetaan? Olemaan hyvä toiselle ja ymmärtämään toista?
En minä tiedä.. Koulussa siitä ei anneta numeroita, ei pidetä kokeita.
Minulle ehkä lähin paikka kys. asiaan on ollut oma koti. Voi olla, että sen kaiken oppii myös päiväkodissa.
Mutta miksi me ylipäätään tarvitsemme päiväkoteja?
Aika loppuu, emme ehdi.
Jossain vaiheessa vuosisatoja rullannut perheyhteisö vain hajosi.
Ensin siirrettiin vanhukset syrjään, laitoksiin kuolemaan, sillä Meillä Ei Ole Enää Aikaa Huolehtia Heistä vaan meidän pitää olla tuolla jossain ansaitsemassa rahaa. Rahaa, jonka orjia tulemme aina olemaan.
Ja sama syrjäänasettaminen on vaarassa tapahtua lapsillemme.
Jos yhteiskunta on tietoisesti päättänyt ajautua ns. kylmälle linjalle eli molemmat vanhemmat töihin ja lapset heti alusta alkaen hihnalle (pois vanhempien kuormasta) valmistautumaan osaksi $$$-koneistoa, niin mikäs siinä...
...mutta kuinka moni vanhus menee vapaaehtoisesti laitokseen?
Tosiasia on se, että kaikkia ei voi koskaan miellyttää. Aina tekee jonkun mielestä väärin. Jos jäät kotiin hoitamaan lapsiasi, olet yhteiskunnan elätti ja kuppaat tukiaisia. Jos taas lähdet töihin, olet huono äiti etkä anna lapsillesi rakkautta. Teit niin tai näin.... aina on joku "kunnollinen ja tunnollinen" joka pystyy jollain tavoin osoittamaan että olet väärässä.
Elämästä täytyy vain selvitä hengissä, eikä sekään loppujen lopuksi onnistu.
Töihin lähtiessäni sanoin "moraalitantoille" (ja niitähän piisasi) että heti kun saan taloyhtiöltä luvan ottaa parvekkeelle lehmän ja pari kanaa, niin jään kotiin lapsen kanssa! Tämä yhteiskunta nyt vain on erilainen kuin vuosikymmeniä sitten. Vien (lähes) joka päivä lapsen hoitoon, muuten leivän päälle ei ole laittaa muuta kuin ylähuuli. Muksu on terve, sosiaalinen, oppi lukemaan ja laskemaan alta kouluiän. Vapaa-aika touhataan yhdessä; luetaan, laitetaan yhdessä ruokaa, leikitään, hoidetaan kaloja... Ipana on tyytyväinen, ainakin vaikuttaa siltä.
Itse olen kasvanut kotona, vanhemmat eivät vieneet koskaan hoitoon ja äiti oli siitä ylpeä. Oli ilmeisesti jonkinlainen status siihen aikaan. Äiti ja isä olivat yrittäjiä, aina kotona, mutteivät koskaan paikalla; aamusta iltaan työmaalla, kaikki pyhät, lomat, juhlapäivät... No, minä olen joutunut viemään lapseni hoitoon tuodakseni pöytään leivän, mutta olen myös ollut paikalla silloin kun minua on tarvittu.
Olen samaa mieltä monessakin asiassa ja olenkin aina ajatellut,että itse kasvatan lapseni kotona sitten kun minulla on lapsia.Alan vaikka perhepäivähoitajaksi,että lapseni saavat olla kotona siihen asti kun menevät kouluun.Oma äitini oli perhepäivähoitaja ja sain kasvaa kotona,myös mieheni on saanut olla lapsuutensa kotona.
Mutta nyt kun meille todellakin on oma lapsi tulossa ja tämän yhteiskunnan tilanne on mikä on,niin on vähän meikäläisenkin ajatukset muuttuneet.Eli olen nykyään yrittäjä ja mun on pakko palata työelämään heti äitiysloman jälkeen.Tosin pystyn onneksi aluksi tekemään lyhennettyä päivää ja mieheni on vuorotöissä,joten lasta ei välttämättä tarvi heti hoitoon viedä,mutta parin vuoden sisällä siitä kuitenkin.
Varmasti alkaisi löytymään tuhansia innokkaita "kunnollisia" äitejä,jotka olisivat lastensa kanssa kotona ja takaisivat näin lapsilleen sen paljon puhutun ihanan kotikasvatuksen,jos vain alettaisiin myöntämään kotiäideille kunnon kotihoidontukea.Totuushan on se,että jos sitä mammonaa ei jo valmiiksi sukanvarresta löydy,niin ei niin pienellä kotihoidontuella kukaan tavallinen ihminen pysty kotiin jäämään.Ja silloin ei todellakaan ole kyse halusta tai muusta,vaan siitä,että on pakko tehdä töitä ja elättää oma perheensä.Ja mikäs muu olis kunnon äiti kuin se,joka pystyy elättämään perheensä eikä tarvi elää ikuisessa nälässä ja köyhyydessä.
Eli pointtini oli se,että ihanteellisinta mielestäni olisi kasvattaa lapset kotona ja mielestäni maailma on mennyt aivan hulluksi,kun työ vain määrää elämän tahdin ja lapset joutuvat siitä kärsimään joutumalla heti samaan kiireputkeen pian synnyttyään.Mutta niin kauan kuin meillä Suomessa eletään tällaista työpainotteista elämää eikä tueta kotiäitejä,niin niin kauan lapsia on vietävä hoitoon ja käytävä töissä.
Mutta onneksi meillä kuitenkin on niin hyvä päivähoitotilanne Suomessa ja itse päiväkodissa sekä perhepäivähoidossa työskennelleenä voin turvallisin mielin luottaa siihen,että lapseni tulee saamaan hyvää hoitoa muuallakin kuin kotonaan.Kotia ei yleensä mikään voita,mutta niin kauan kuin siellä kotona ei ketään ole,niin silloin päivähoitopaikka voittaa kodin.
Olen ammatiltani lastenhoitaja ja työskentelen päiväkodissa. Tiedän, että on tilanteita, jolloin on 'pakko' laittaa lapsi päivähoitoon halusi tai ei (monesti se on rahakysymys, varsinkin nuorella perheellä ja mielestäni tämä on hyvin ymmärrettävää).
Se laittaako lapsensa alle 3-vuotiaana päiväkotiin vai perhepäivähoitajalle on mielestäni vanhempien omassa päätäntä vallassa; molemmista hoitopaikoista löytyy niin huonoja kuin hyviäkin, eikä niistä aina etukäteen voi tietää.
Mutta en ymmärrä lapsen hoitoon laittamista siinä tilanteessa, kun toinen tai molemmat vanhemmat ovat kotona (esim. uuden vauvan kanssa) ja isompi sisarus viedään päivähoitoon ihan koko päiväksi. Milloin sisarukset kerkiävät tutustumaan toisiinsa, kun toinen viettää kaikki päivät poissa kotoa? Myös isommilla sisaruksilla saattaa ilmetä mustasukkaisuutta ja katkeruutta tajutessaan, että vauva saa viettää aikaa kotona äidin kanssa, mutta hän on joka päivä pois äidin luota (olen nähnyt tällaisia tapauksia työni puolesta!!!). Ymmärrän tosin sen puolen, että mitä vanhempi lapsi, sitä enemmän hän kaipaa jo muiden ikäistensä seuraa ja erilaisia virikkeitä, kuin mitä kotoa saadaan. Mutta miksi lapsi tarvitsee pitää hoitopaikassa aamu kahdeksasta ilta viiteen? Suurimmassa osassa päiväkodeista varsinainen toiminta sijoittuu klo 9-12 väliin.
Monissa päiväkodeissa järjestetään puolipäivähoitoa, jolloin lapsi pääsee päiväkotiin leikkimään ja toimimaan, mutta pääsee myös kotiin ajoissa, sitten kun ei ole enää varsinaista toimintaa. Tällöin hänelle jää aikaa olla myös äidin kanssa ja esim. tutustua uuteen sisarukseen. Monissa päiväkodeissa on myös mahdollista tehdä sopimuksia hoitopäivistä, siis että lapsi olisi vain tietyn verran päiviä kuusta hoidossa. Tällöin lapsi pääsis päivähoitoon ikäistensä kanssa, mutta hänellä olisi myös kotipäiviä, jolloin saisi olla äidin kanssa. Sopimiksen voi tehdä 6-16 päivän sopimuksena, joten siitä haaruksata varmasti löytyy sopivaa jokaiselle. Ja silloinhan myös päivähoitomaksut ovat pienemmät kuin koko- ja jokapäivä hoidossa olevalla lapsella!