Kyselisin, onko täällä ketään yliopistotutkinnon suorittanutta, joka opiskelee nyt sosionomiksi/on suunnitellut sosionomiopintoja.
Omasta tilanteestani sen verran, että olen sellutekniikkaa pääaineena opiskellut diplomi-insinööri. Valmistumisen jälkeen jäin työttömäksi ja liki vuosi on nyt oltu kortistossa. Työpaikkaa miltään alalta en ole saanut aktiivisesta yrittämisestä huolimatta ja jatkokouluttautuminen on alkanut pyöriä mielessä. En suuremmin arvosta tekniikan alaa, enkä koe sitä enää mielenkiintoiseksi. Sosionomiopinnot kiinnostavat kovasti, sillä haluan päästä takaisin työelämään ja nimenomaan ihmisten pariin.
Lähinnä kiinnostaisi tietää, voiko DI-tutkintoni kursseja hyväksilukea, onko kukaan muu akateeminen päätynyt samoihin aatteisiin ja kuinka työnantajat ovat suhtautuneet, jos tausta on ollut niinkin erikoinen kuin DI sosionomi? Tai pidetäänkö miessosionomia arvossa?
Ja kaikki muutkin ajatukset/kommentit ovat tervetulleita.
Omasta tilanteestani sen verran, että olen sellutekniikkaa pääaineena opiskellut diplomi-insinööri. Valmistumisen jälkeen jäin työttömäksi ja liki vuosi on nyt oltu kortistossa. Työpaikkaa miltään alalta en ole saanut aktiivisesta yrittämisestä huolimatta ja jatkokouluttautuminen on alkanut pyöriä mielessä. En suuremmin arvosta tekniikan alaa, enkä koe sitä enää mielenkiintoiseksi. Sosionomiopinnot kiinnostavat kovasti, sillä haluan päästä takaisin työelämään ja nimenomaan ihmisten pariin.
Lähinnä kiinnostaisi tietää, voiko DI-tutkintoni kursseja hyväksilukea, onko kukaan muu akateeminen päätynyt samoihin aatteisiin ja kuinka työnantajat ovat suhtautuneet, jos tausta on ollut niinkin erikoinen kuin DI sosionomi? Tai pidetäänkö miessosionomia arvossa?
Ja kaikki muutkin ajatukset/kommentit ovat tervetulleita.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Sama kuin downgreidaisit itsesi siivoojaksi. Pyydä jotain kaveriasi tekemään hakemuksesi ja CV:si uusiksi ja mene johonkin inssin duuniin. Töitä nimittäin on.
Koko Suomessa ei ole yhtään paikkaa avoinna selluloosatekniikan DI:lle viimeiseen vuoteen. Ruotsissa on kaksi ja Virossa yksi.
Liittoon kuuluvista alan akateemisista edustajista 35 % on työttömiä.
Suosittelen, että lähetät sähköpostia tai soittelet mahdolliselle työnantajalle aika usein työnantajat eivät vaivaannu laittamaan työpaikkoja minnekään työnhakusivustolle vaan odottavat työnhakijan itse ottavan yhteyttä. Eikä tietyn alan paperit korkeakoulusta tarkoita sitä, että valmistuu tiettyyn ammattiin. Kannattaa kalastella muidenkin alojen työpaikkoja DI papereilla. Itsellä on yksi kemisti, josta tuli myyntiedustaja jollekin laboratorioalan firmalle. Myyntiedustuksella en tarkoita mitään puhelinmyyntiä vaan firman asiakkaiden tapaamista ja uusista tuotteista paskanjauhamista.
Hakemuksia olen kirjoittanut omaa alaani lähempää ja kauempaa liippaaviin paikkoihin pitkälle toista sataa. Olen myös soitellut ja laittanut CV:tä sähköpostina pienempiin firmoihin, vaikkei heillä avointa paikkaa olisikaan ilmoitettu. Olen soitellut tutuille harjoittelupaikkoihin, parin sellutehtaan rekrytointi- tai tuotantopäälliköille sekä käynyt yleisölle tarkoitetuilla tehdaskierroksilla kontaktien luomiseksi. Tilanne on sama monilla kavereillani - hekin ovat olleet työttömänä parista kuukaudesta pariin vuoteen. Toivoa ei oikeasti enää ole paljoakaan, sillä maisteri- ja diplomi-insinöörisuma on sotkenut työmarkkinat täydellisesti yhdessä korkean työttömyysasteen kanssa.
Kielet ja yleisopinnot - esim. tiedonhaku ja tietotekniikka (jos kuuluu opintoihin) - saa varmasti saa hyväksiluettua. Ei siis hirveästi, mutta jotain silti.
Heitän vielä ihan ideana sen, että myös opettajaksi voit halutessasi pätevöityä. Siinähä saa olla ihmisten parissa. Toki ongelmana on sitten se, että jos et - kuten kirjoitit - arvosta tekniikan alaa enää, niin et ehkä koe alaan liittyvää opetustakaan mielekkääksi. Anyway, esim. ammatilliseksi opettajaksi pätevöityminen vaatii kyllä työkokemusta, joten se voi olla ongelma kohdallasi. Mutta jos kiinnostaa, niin ammattillisiin opettajakorkeakouluihin on haku vuodenvaihteen jälkeen.
Itse olen menossa hoitsuksi opiskelemaan nyt keväällä. Aikasempi akateeminen tutkinto on hieman vastaavalta alalta, mutta töitä myös löytynyt heikosti. Jos olisi vielä sellainen tunne, että tuo kiinnostaa kympillä, en varmaan olisi edes harkinnut, mutta selkeästi tullut huomattua, että ei sitä kahdeksantoistakesäisenä oikeastaan itseään tunne. Sitä luulee, että asia x kiinnostaa, mutta oikeastaan puoletkaan jutuista, mitkä olivat silloin kovasti in, eivät enää tunnu mitenkään merkittäviltä. Jos oikeasti tuntuu, että sosionomi olisi sellainen huippujuttu itselle, niin älä enää viivyttele vaan laita seuraavassa haussa paperit sisään. Jos taas tuntuu, että taustalla on kuitenkin enemmän se työttömyys niin harkitse vielä. Tuonne sosiaali- ja terveysalalle menee oikeasti paljon väkeä joilla on tekniikan alalta aikaisempi tutkinto, että ei se sinällään mitenkään ihmeellistä ole.
Miespuolisisa sosionomeja kaivataan alalle. Mutuilisin, että töitä saat valmistumisen jälkeen varmasti. Palkka luonnollisesti romahtaa DI:stä huomattavasti, aloitteleva sosionomi saa verojen jälkeen n. 1500 euroa kuukaudessa, iltalisineen.
Itse asiassa palkassa ei tule olemaan suurta romahdusta. Sosionomin alkupalkat ovat lisineen aika tarkkaan 2100-2200 euroa kunnissa, kun taas vastavalmistuneiden diplomi-insinöörien palkat ovat laskeneet viimeisen vuoden aikana tasolle 2600 euroa yrityksissä. Verotuksesta seuraa, ettei käteenjäävä palkka ole kuin 200-250 euroa vähemmän kuukaudessa. Siten rahakaan ei ole minulle peruste jättää hakematta sosionomiksi. Vähän tietysti psykologiset testit jännittävät, sillä tunnistan itsessäni hieman kaikkitietävän vikaa ja ainakin nettikeskusteluita töllisteltyäni on jäänyt sellainen kuva, että hiemankin kaikkitietävät karsitaan pois psykologisissa testeissä. Toisaalta, ajattelen aina ensisijaisesti muiden parasta ja pidän tukipilarina olosta.
Toivottavasti pääsen opiskelemaan. Suositteletteko nuorten hakua vai aikuispuolen opintoja? 27-vuotiaana olo saattaisi tietysti tuntua epäkotoisalle alle parikymppisten ympäröivänä.
Nykyään päiväpuolenkin opinnoissa on kaikenikäisiä. Itse opiskelin nuorisopuolella ja olin valmistuessani 35, vanhin ryhmässäni oli lähemmäs 50. Meitä aikuisia 30 ikäisiä oli lähes joka ryhmässä.
Sosionomin peruspalkka on n. 2000 - 2500€ , työvuorolisät tekevät n. 200-600€ /kk. Itselläni kaikkien kokemuslisien jälkeen peruspalkka on 2980€/kk. Näin ainakin pääkaupunkiseudulla.
...mut mitä se tekee täällä AMK-osastolla?
Ei ole provo. Akateemisen on turkasen vaikea työllistyä, jos suhteita ei ole. Ja on kuitenkin kova hinku tehdä elämässään jotakin hyödyllistä. Inhoan nykyään kovia arvoja.
Minä uskon sinua. Yksi tuttava vaihtoi hektiseltä it-alalta luokanopettajaksi ja palkka pieneni toista tonnia brutto, mutta ei ole katunut kuulemma päivääkään.
Kuulostat todellakin klopilta joka ei ole yliopistoa nähnytkään... "Kova hinku tehdä jotain hyödyllistä.." Mitä jos kävisit sen amiksen ensin loppuun? "Vähän tietysti psykologiset testit jännittävät, sillä tunnistan itsessäni hieman kaikkitietävän vikaa" - Jos olisit oikeasti opiskellut DI:ksi, et todellakaan "tunnistaisi" itseäsi "kaikkitietäväksi"! Ja vielä tiedoksi muillekin tätä ketjua lukeville; Suomessa maksetaan opintotukea vain yhteen korkeakoulututkintoon.
Huhhuh, en ole ap, mutta joidenkin ihmisten kyllä sietäisi katsoa peiliin. Muuten Suomessa maksetaan opintotukea korkeakouluopintoihin se 70 kk ja sitä tukea saa kyllä myös toiseen tutkintoon, jos niitä kuukausia on jäljellä. Riippuu tietenkin paljonko ekaan käyttää, mutta esim normi 300 op FM on muistaakseni voinut käyttää korkeintaan 55, joten kyllä sitä opintotukea pitäisi joksikin aikaan jäädä. Tietysti jos on DI niin ehkä vähemmän. Lisäksi toisen asteen opintoihin opintotukea saa useampaan tutkintoon, koska aikaisemmat eivät vaikuta.
Minulla kului opintotukea 43 kk DI-opintoihin, sillä diplomityötä tehdessä tajusin, etten tule koskaan työllistymään tälle alalle ainakaan Suomessa. Niinpä en viimeiseen viiteen kuukauteen nostanut opintotukea ollenkaan. Siten opintotukikuukausia on käyttämättä 27 kk, mikä vastaa kolmen vuoden opiskelua. Ja varmasti puoli vuotta saan hyväksiluettua AMK-opintoja DI-tutkinnollani. Joten osaltani opintotukiasiat on kunnossa.
Nimimerkille Di ja ylpeä siitä haluaisin sanoa, että esimerkiksi mekaanista puunjalostusta lukeneista diplomi-insinööreistä, jotka kuuluvat liittoon, on tällä hetkellä 42 % työttömänä. Paperi- ja sellutekniikkaa lukeneista "vain" 35 % on kortistossa. Koska monet opiskelijat eivät opiskellessaan kuuluneet liittoihin ja yliopistoista vuonna 2009 valmistuneista 47 % päätyi opintojen jälkeen kortistoon, voisi työttömyysprosenttien olettaa olevan vielä paljon suuremmat. Sellutekniikkaa lukeneena en ymmärrä muista insinöörialoista yhtään mitään, korkeintaan energiatekniikasta jotain. Työllisyysnäkymäni ovat siis oikeasti todella surkeat ja uuden ammatin lukeminen on oikeastaan ainoa keino saada leipää pöytään ja tuntea itsensä edes jonain päivänä arvokkaaksi yhteiskunnan osaseksi. Älä sinä vaivaa päätäsi minun ratkaisullani, sillä tuskin sitä tulet ikinä ymmärtämään. Minulla on tulen palava halu mennä elämässä eteenpäin ja sosionomiopinnot on valitsemani polku. Toivotan sinulle silti onnea akateemiselle urallesi. Juuri sinun kaltaisesi ihmiset saivat minut arvostamaan pehmeitä arvoja ja valitsemaan tämän polun.
Kaikille vastanneille kiitos rohkaisusta ja kannustuksesta! Arpa on nyt heitetty ja olen päätökseni tehnyt. Toivottavasti se osoittautuu oikeaksi tulevaisuudessa!
Minä olen myös vaihtanut yliopisto-tutkinnon ammattikorkeaan. Kyllästyin/ väsyin luokanopen tehtäviin ja hakeuduin sairaanhoitajan koulutukseen. En ole katunut
Minulla on neljä ammattia, joista puolitoista olen käynyt työn ohessa, eli yhden kokonaan ja toisen osittain, siirryin kokopäivätoimiseksi opiskelijaksi jäätyäni työttömäksi. Yllättäen sain tänä syksynä työn, jossa on hyötyä kahdesta tutkinnostani. Joskus vain voin löytyä se oma juttu vähän vahingossa, johon sopii omaperäinenkin yhdistelmä. Älä välitä noista lapsista, ala vaihto on vain nykyaikaa, aloja loppuu ja uusia tulee tilalle. Ne noista kakaroista, jotka luulevat käyvänsä yhden koulun ja olenvansa alalla lopun ikäänsä, ovat heikoimmilla. Työn ohessa on nykyään joka tapauksessa pakko kouluttautua, jos meinaa pysyä kärryillä.
Yleisesti ottaen miehet naisvaltaisilla aloilla tuntuvat työllistyvän aika hyvin. Minulla on muutama tuttu hoitoalalla ja heitä kyllä pyydetään töihin, ei tarvitse itse hakea. En sosionomeista tiedä, mutta hoitoalalla ainakin tarvitaan voimaa. ainakin omassa ex-amk:ssa hyväksytään joitakin kursseja yliopistosta, mutta en tiedä hoitoalaa. TEkniikan alalla hyväksytään mitä vaan viiden opintoviikon verran, meillä päin siis. Kannattaa opiskella sitä mikä kiinnostaa, korkeakoulututkinnon glamour on hävinnyt jo aikaa sitten ja akateemisia työttömiä on paljon. Jos haluat vaikka siivoojaksi, niin siitä vaan. Itsekin hain siivoojan paikkoja, mutta en päässyt, helpompaa oli päästä omalle alalle.
Sosionomin ammatillakaan ei kamalasti työllisty...... Voisitko ajatella lukevasi tuohon DI:n tutkintoon jotain, joka tukisi sitä? Tai esim. hallintoa? Palkkakaan sosionomeilla ei mitenkään päätä huumaa.. Dippainssinä saisit monta tonnia kuussa enemmän!
Tuskin mitään muuta saat hyväksiluettua, kuin valinnaiset kurssit, joita on muutama. Käytännössä et voi kuitenkaan valmistua siis aiemmin.
ymmärtää et jos toi ap on oikeesti opiskellu DI:ksi etteikö lähempää löytyisi sopivampaa alaa jotta hyötyisi edellisestä tutkinnosta. jos noin radikaalin alan vaihdon tekee niin on sen täytynyt käydä mielessä jo paljon aikaisemminkin. sääliksi käy jos noin kovan työn jälkeen muka täytyy täysin alaa vaihtaa. kannattaisi käydä juttelemassa ammatinvalintapsykologilla ja oikeasti opinto-ohjauksesta jotain tietävien kanssa, nuorilla ei välttämättä oma tietämys riitä ajattelemaan asioita vaan tarvitaan vanhempien ja kokeneempien näkemystä ja kannustusta. ja mä luulen kyllä että dippainssi mmärtää tehdä sen itsekin...opinto-ohjaus on tässä maassa täysin retuperällä ollut jo pitkään ei sitä voi pelkästään nuorten piikkiin laitta!
Totta kai alan vaihtaminen on pyörinyt mielessä jo kauan. Lapsena halusin rekkakuskiksi, lukiossa kiinnostuin metsäteollisuudesta ja hankin DI-paperit, diplomityötä tehdessä tajusin, etten kykenisi tekemään loppuelämääni sitä työtä. Näin liikaa loppuun palaneita ihmisiä, jotka joutuivat reissaamaan vasten tahtoaan ympäri maailmaa ja Suomea 2-3 päivää viikossa, ja jotka eivät saaneet tehdä mitään "oikeaa", kuten käyttöinssit ja laborantit tekevät. En todellakaan ole sitä tyyppiä, joka jaksaa reissata OMALLA AJALLA työasioissa, istua kaiket päivät täysin turhissa palavereissa, pitää turhia powerpoint-esityksiä ja näytellä pomoille tekeväni muka jotain hyödyllistä. Valitettavasti sellutekniikan diplomi-insinöörin työ paljastui olevan juuri sitä. No, joku voisi kysyä, miksen ala laborantiksi tai käyttöinssiksi, jos kerran ne hommat kiinnostavat. Syy on yksinkertainen: koulutukseni on väärä niihin hommiin ja työkokemusta on liian vähän. Se on nähty työhakemuksia tehdessä ja haastatteluissa käydessä. Olen niin pettynyt koko alaan ja vallitsevaan systeemiin, ettei minusta yksinkertaisesti ole enää tekniikan alalle. Se ei kiinnosta yhtään. Tekisi mieleni polttaa DI:n tutkintotodistukseni, sillä olen todella turhautunut tähän. On toisaalta typerää tuntea näin voimakasta vihaa, mutten todellakaan lukenut viittä vuotta hiki hatussa yliopistossa sellutekniikkaa päätyäkseni tähän jamaan. Itsesääliäkään tämä ei ole, sillä haluan mennä eteenpäin ja alkaa sosionomiksi. Saan tehdä vaativaa asiakaspalvelutyötä ja auttaa kenties jotain toista vittuuntunutta dippa-inssiä ongelmissaan. Piste.
Ja todellakin, sosionomin palkka lisineen on tällä hetkellä aika tasan tarkkaan sama, kuin DI:n alkupalkka. Rahallisesti en menetä mitään ensimmäisinä työvuosina. Toisaalta en ole mitenkään rahan perään, työssä viihtyminen on minulle paljon tärkeämpää. Henkisesti saisin sitä, mitä tarvitsen. Ja töitä löytyy ohjaajana vaikka mistä, sillä olen valmis muuttamaan työn perässä minne päin Suomea tahansa.
"Sosionomin ammatillakaan ei kamalasti työllisty...... "
Jos sellu- ja paperitekniikan insinööreistä sekä diplomi-insinööreistä on joka kolmas työttömänä, niin sosionomeista ehkä joka kahdeskymmenes on työtön. Siinä on aika merkittävä ero... Luvut voi tarkistaa Paperi-insinöörit ry:n ja kunnallisalan sivuilta, mutta muistaakseni olivat 35 % vs. 4,8 %.
oravanpyörä pyörii ja sosiaalialan buumi on nyt, tilastot muuttuu, pian se on sos-alakin ylikoulutettu, vakipaikat täytetty ja palkat poljettu ja ulkomailta tulee halvemmat (vuokra)tekijät peliin mukaan. Ja sitten taas työkkäreissä tädit ovat työntämässä sinne mikä milloinkin on muotia.
Diplomi-insinöörinä varmasti osaat hyvin matikkaa, joten miksi et lukisi lääkäriksi?
Koska opintotukea korkeakouluopintoihin saa vain 70 kuukautta. 43 kuukautta on käytetty (hukkaan menneisiin) DI-opintoihin ja lääkäriopinnot kestävät 6-8 vuotta. Talous ei yksinkertaisesti anna myötä. Sellutekniikka on niin oma lajinsa, ettei muualle teollisuuteen ole mahdollista työllistyä maisterisuman aikana.
Lähde ihmeessä opiskelemaan sosionomiksi! Mukavaa, että arvosi ovat pehmentyneet ja haluat työskennellä ihmisten parissa. Olet vielä nuori, moni työllistyy jo opiskeluaikana, kolmekymppisenä olet jo varmasti uuden alan töissä. Kannustan ehdottomasti uudelleen kouluttautumaan, monet ihmiset lukee nykyään kolmekin eri ammattia.
Ainoa asia joka minussa herättää kummastusta on se, että jos joku näkee niin paljon vaivaa, että opiskelee DI:ksi niin miksi ihmeessä erikoistua selluteollisuuteen...
töihin voi mennä opiskelun ohella...sosionomit kelpaa hoitotöihinkin ..vaikkei. Siis mikä hinku sulla on niitä opintotukeja saada, kaikki pyörii näköjään sen ympärillä, vaikka paasaat, ettet välitä rahasta. Sosionomeilla on sitäpaitsi turhan korkea palkka verrattuna työn rasittavuuteen, hoitajat tekee raskaat työt ja pienempi palkka...Kyllä sinne yksi sosionomi lisää mahtuu, mitäs ihmettä jossain di-tutkinnossa muuten on?Niitähän valmistuu, kuin sieniä sateella!
:)
MIkäli sosiaali- ja terveyala kiinnostaa, niin sinun tapauksessani ja opiskelikokemuksella hakisin ennemmin yliopistoon lukemaan sosiaalityötä.
tai sitten voisi hakea talkkariksi yliopistolle...
Voisitko perustella, ilmeisesti omasta mielestäsi, nerokkaankin heittosi?
Olen itse opiskellut noin viiden vuoden ajan DI:ksi, en valmistunut kuitenkaan vaan vaihdoin sosionomiopintoihin. Olen nyt valmistumassa TAMK:ista ja olen erittäin tyytyväinen opetuksen korkeaan tasoon verattuna yliopistoni opetukseen. Opettajat valmistelevat tunnit erittäin hyvin, opetus tapahtuu pienryhmissä, kirjallisia töitä (esseet,ryhmätyöt) on samaa tahtia, kuin teekkarien harkkatöitä (eli paljon). Työtilanne on myös hyvä, paras tällä hetkellä pääkaupunkiseudulla.
Koulussamme on melko vähän miespuolisia opiskelijoita, mutta he ovat sulautunet erittäin hyvin porukkaan ja heidät lähes revitään jo kesken opintoja töihin.
"Miehiseksi" työksi voisi ainakin käsittää kriminaalihuoltoalan sekä päihdekuntoutuksen, jos halutaan tällaistä jakoa tehdä. Lastensuojelussa, vammaistyössä, vanhustyössä, sosiaalisessa kuntoutuksessa ja nuorten maahanmuuttajien kanssa tehtävässä työssä tarvitaan toki myös miehiä.
Ala on naisvaltainen, mutta ne harvat miehet, jotka siellä toimivat, ovat arvostettuja, koska ovat todella motivoituneita työhönsä ja tuovat uutta näkökulmaa sosiaalialalle.
Tsemppiä pääsykokeisiin, itse ainakin olen tyytyväinen, että vaihdoin alaa :)
kemian opettajana tai sijaisena, jossain syrjäisellä paikkakunnalla, jonne ei muuten saada kemian/fysiikan/matiikan päteviä opettajia? Tai amk-koulun opettajana.
Ethän kai opeksi muutenkaan tarviaisi kuin 30 ov:n pedagogiset opinnot????? Vai, en tiedä.
Pedagoginen pätevyys on oltava syrjäkylilläkin tätä nykyä, sillä myös opettajia on maisterisuman vuoksi runsaasti tarjolla. Sinänsä pedagoginen pätevyys ei ole vaikea suorittaa, mutta opiskelemaan pääsyyn vaaditaan kaksi vuotta valmistumisen jälkeistä ammatillista työkokemusta ja siksi monikaan ei kurssille pääse.
Esimerkiksi minulla ei valmistumisen jälkeistä työkokemusta ole päivääkään.
Hienoa että uskallat kuunnella sisäistä ääntäsi ja suunnittelet uranvaihtoa alalle, josta olet todella kiinnostunut. Se on rohkea teko nykypäivän maailmassa, jossa monelle merkitsee liikaa raha ja titteli. Itse olen myös akateemisesti koulutettu, korkeasti arvostetulta ja hyvin työllistävältä alalta ja olen vakavasti harkitsemassa ammatin vaihtoa. Nykyisen alan valitsin parikymppisenä sen arvostuksen perusteella. Harmittelen,kun silloin en kuunnellut itseäni laisinkaan vaan annoin liikaa ympäristöni vaikuttaa valintaani. Kuitenkin jo opiskelujen alussa huomasin etten ole tarpeeksi kiinnostunut kyseisestä alasta, mutta en halunnut jättää tutkintoani kesken. Nyt perheen myötä olen viimein ymmärtänyt, että raha ei tee onnelliseksi, enkä halua kuluttaa itseäni loppuun työssä, jonka saa mielenterveyteni horjumaan. Työpäivän jälkeen haluan jaksaa harrastaa ja puuhastella, enkä vain miettiä kuinka selviydyn huomisesta. Myös itse suunnittelen vaihtoa terveys- tai sosiaalialalle, jossa todella saa kohdata ihmisiä. Palkka minullakin tulee laskemaan mutta se ei haittaa,tärkeämpää on saada ammatti, jonka tuntee omakseen. Olen myös ilokseni huomannut että meitä uranvaihtoa suunnittelevia on korkeasti koulutetuissa useita muitakin. Ja kannustankin kaikkia teitä jakamaan tänne omia kokemuksianne, sillä vertaistuki on voimia antavaa ja sitä tarvitsemme tässä kovassa maailmassa!
tää kuulostaa ihan siltä, että sama tyyppi kirjottelee itelleen vastauksia ja uskottelee itselleen / kannustaa itseään alan vaihtoon. Ettei vain olis tilanne se, ettei tää alan vaihto ollutkaan niin hyvä veto kuin kuvitteli ja nyt pitäis saada muutkin uskomaan tähän juttuun... Vertaistukea itse itseäni kannustaen, hehe =))))
mukava lukea täällä että löytyy muitakin korkeasti arvostttuja akateemisia jotka myös ovat vaihtamassa täysin eri alalle. Itsekin huomasin ettei aikuisten oikeasti kiinnosta enää ja nyt olen vaihtamassa kaiken pehmeisiin arvoihin. Minullakin palkka tulee vielä nousemaan ja muita ennen elämänlaatu. Itsekin ihan ilostun kun töiden jälkeen on niin helppoa! Löytyisikö vielä muita samiksia tai kohtalotovereita tukemaan päätöstä? :)
akateemisen uran vaihto huonommin palkattuun alaan kummastuttaa juuri niitä kateellisia duunareita, joilla ei koskaan ole ollut mahdollisuuttakaan edes ajatella yliopisto-opintoja, koska koulumenestys on ollut niin heikkoa. On helppo huudella sivusta, kun itse ei ole koskaan joutunut tekemään oikeasti vastuullista ja stressaavaa työtä! On aivan eri juttu ottaa teoista ja päätöksistä todella vastuu kun vain hoitaa työt oman työvuoron osalta ja haukkua pomoa työtovereiden kanssa kahvitauolla! Työt on helppo jättää työpaikalle, kun seuraava tulee jatkamaan ja jos menee pieleen niin aina voi syyttää esimiehiä.
Täälläpä jälleen yksi loikkausta suunnitteleva! Hakeuduin yliopistoon opiskelemaan ainetta, jossa olin lukiossa hyvä, mutta joka ei minua kuitenkaan enää valtavasti kiinnosta. Ne ammatit, joissa voisin mahdollisen valmistumiseni jälkeen työskennellä, eivät tunnu kovin kiinnostavilta eikä niitä totta puhuen hurrattavaa määrää olekaan.
Nostan hattua kaikille, jotka tässä rahan ja kovien arvojen käskyttämässä maailmassa suunnittelevat opintoja pehmeiden arvojen parissa. Sellainen työ ei koskaan mene hukkaan.
Minua kiinnostaisi opiskella erään tietyn aineen opettajaksi. Sisäänpääsy on kuitenkin vaikeata, enkä tahdo enää välivuosia (sellainenkin on tullut vietettyä). Toisena vaihtoehtona minulla on sosionomin tutkinto, mitä jotkut läheiseni ovat suuresti hämmästelleet ja surkutelleet. "Lähihoitajan hommiin joudut", "paska palkka" ja "täh, sun papereilla?!". Kirjoitin yo-kirjoituksissa viisi eximiaa ja yhden laudaturin.
Arvomaailmaltani olen kuitenkin hyvin ihmisläheinen, mikä on elämänkoulun opetuksien ansiota.
Olen myös sitä mieltä, että on hyvin vanhanaikaista määritellä nykyajan ihmistä koulutuksen tai työn perusteella. Maisterin paperit eivät takaa enää nykyisin töitä, vaan alati muuttuvassa työmaailmassa ihminen saattaa joutua opiskelemaan itselleen useitakin tutkintoja.
Niin, melkein unohdin. Tärkeintä on tehdä sitä, minkä itse kokee tärkeäksi ja mistä itse saa voimaa. Miksi kituuttaa ja tahkota alalla, joka tuntuu paskanjauhannalta, jos jokin toinen ala tuntuu oikeammalta. "Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa..."
Tuohon edellisen kirjoittajan tekstiin on pakko kommentoida. Itse kirjoitin myös hyvät paperit lukiosta, ja joskus on tuntunut että ehkä olisi helpompi jos olisin saanut huonompia arvosanoja. Olen hyvän lukiotodistukseni takia joutunut kohtaamaan suoraa ja epäsuoraa ihmettelyä alavalinnastani, koska "minulla olisi mahdollisuuksia vaikka mihin". Mutta jos luonne tai mielenkiinto ei yksinkertaisesti riitä lääkäriksi, juristiksi tai vastaavaksi, niin ei siinä voi pelkkiä arvosanoja katsoa. Kyllä se oma mielenkiinto ja luonne ratkaisee asian. Kummastelen todella paljon sitä, että monet näkevät jotenkin mahdollisuuksien tai kykyjen haaskauksena jos lähtee opiskelemaan hyvillä papereilla vaikka sairaanhoitajaksi tai sosionomiksi. Mikä voisi olla merkityksellisempää työtä? Yleisestikin hoidolliset ja ihmisläheiset ammatit eivät lääkärin ammattia lukuunottamatta ole niin sanotusti arvostettuja. Kyllä on jotain pahasti vinksallaan, kun raha ja tittelit merkitsevät ihmistä enemmän. En väitä, että esimerkiksi kaupallinen työ ei olisi tärkeää, olen sitä mieltä että kaikenlaisia osaajia tarvitaan. Mutta kyllä tässä maailmassa vallitsee mielestäni silti aika nurinkurinen tärkeysjärjestys näissä asioissa. Johan se näkyy palkassakin.
Monilla on myös todella vääristynyt käsitys yliopistotutkinnosta. Nykyään maisterin tutkinto ei todellakaan takaa yhtään mitään, monilla aloilla jopa päinvastoin. Harhaluuloja on todella paljon.
Näissä asioissa täytyy kuunnella itseään ja tehdä niinkuin itsestä tuntuu parhaalta. Pelkät tittelit eivät takaa työtä tai onnea.
Onnea ja menestystä. Olet suorittanut ilmeisemmin elämän suurimman koulutuksen hetki sitten. Tien omaan minään.
Ihmiset tehkää sitä mitä haluatte eikä sitä mitä saatte. Raivatkaa tosikot tieltä ja eläkää :)