Aika hiljaa mataa,
valkoisena maa.
Lunta hiljaa sataa.
Katson huurteisia puita,
joska sineen kurkottaa.
Värejä ei muita.
Onhan sentään hiukan,
lähes peittyneenä
näen hiekan niukan.
Tai se jatkuu taivaanrantaan
sirottuna lailla linnunradan
tähän tummaan santaan.
- Hiekkaa linnunrata,
silti maailmoja sisältää
sen hento jata.
Salaisuuden taakse verhon
aineen, kätkee kivensiru
kotelona perhon.
Läpi pimeän ja sumun,
kautta koko linnunradan,
kuulen avaruuden kumun.
valkoisena maa.
Lunta hiljaa sataa.
Katson huurteisia puita,
joska sineen kurkottaa.
Värejä ei muita.
Onhan sentään hiukan,
lähes peittyneenä
näen hiekan niukan.
Tai se jatkuu taivaanrantaan
sirottuna lailla linnunradan
tähän tummaan santaan.
- Hiekkaa linnunrata,
silti maailmoja sisältää
sen hento jata.
Salaisuuden taakse verhon
aineen, kätkee kivensiru
kotelona perhon.
Läpi pimeän ja sumun,
kautta koko linnunradan,
kuulen avaruuden kumun.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Toivoisin saavani joskus käteeni kirjan - Teen Runoja -
Siellä kansien välissä olisi ehdottomasti myös tämä runo !!!
Olet upea kirjoittaja - kertakaikkiaan !!!
kauniista arvostelusta ja ehdotuksestakin. Vaikka olen lukenut joskus, että vain prosentti kustantamoille tarjotuista käsikirjoituksista hyväksytään. - Täällä hyväksymisprosentti on korkeampi.