Tämä ei ole mikään piikittelyviesti tai morkkaamista, mutta vain ihan herännyt kysymys kun tätäkin palstaa lukee ja käsittänyt, että osa kirjoittajista on ollut toistakymmentä vuottakin 100% selvinpäin:
Vieläkö raittiita päiviä ja selviä aikoja lasketaan maailman tappiin jos nyt sanotaan 10 vuottakin ollut jo selvinpäin ja kyseessä ei sikäli enää edes valinta, vaan automaattinen elämäntapa? Vai kuuluuko päivien, viikkojen, kuukausien ja vuosien laskeminen enemmänkin selvänä olon alkuaikoihin (vuosiin) ja sitten se muuttuu samaksi kuin "millaista on aina ollutkin" eikä asiaa ajattele sen enempää?
Ainahan sanotaan tietysti, että tarpeeksi reipas alkoholismi on elinikäinen juttu ja toki todella yksilöllistä miten asiat ja juomisen/raitistumisen (ja kaiken siltä väliltä) kokee, mutta missä vaiheessa lakkaa laskemasta "selviä päiviä" ja homma muuttuu ihan itsestään selvyydeksi, vähän kuin ei koskaan olisi juonutkaan? Vai vaaniiko todella jokin muistigeeni ja vaara jokaisella kauppareissulla kun kävelee kaljahyllyn ohi tai hakee alkosta merkkipäivän muistamispullon sukulaiselle.
Vai onko hieman ns. itselle hyväksi mieleksi jäävä tapa vain, että lasketaan kaikki raittiit päivät.
Vieläkö raittiita päiviä ja selviä aikoja lasketaan maailman tappiin jos nyt sanotaan 10 vuottakin ollut jo selvinpäin ja kyseessä ei sikäli enää edes valinta, vaan automaattinen elämäntapa? Vai kuuluuko päivien, viikkojen, kuukausien ja vuosien laskeminen enemmänkin selvänä olon alkuaikoihin (vuosiin) ja sitten se muuttuu samaksi kuin "millaista on aina ollutkin" eikä asiaa ajattele sen enempää?
Ainahan sanotaan tietysti, että tarpeeksi reipas alkoholismi on elinikäinen juttu ja toki todella yksilöllistä miten asiat ja juomisen/raitistumisen (ja kaiken siltä väliltä) kokee, mutta missä vaiheessa lakkaa laskemasta "selviä päiviä" ja homma muuttuu ihan itsestään selvyydeksi, vähän kuin ei koskaan olisi juonutkaan? Vai vaaniiko todella jokin muistigeeni ja vaara jokaisella kauppareissulla kun kävelee kaljahyllyn ohi tai hakee alkosta merkkipäivän muistamispullon sukulaiselle.
Vai onko hieman ns. itselle hyväksi mieleksi jäävä tapa vain, että lasketaan kaikki raittiit päivät.
Vastaukset 6
Vanhimmat
tsekatuksi ajoittain; pitää sormilla laskea onko menossa kahdestoista vai kolmastoista vai mikä vuosi. Päiviä en ole laskenut koskaan. "Retkahtamisen" vaaraa en liioin ole kokenut. Juovana aikananikin, kun yritin päästä eroon alkosta, juomisen aloittaminen tapahtui vasta pitkän henkisen valmistelun - tai taistelun - jälkeen; ei siis niin, että olisin mielijohteesta rynnännyt krouviin ohikulkiessani ja alkanut ryystää.
Kaljahyllyn ohitan mitään tuntematta, siinä kuin limonaatihyllynkin, en käytä kumpaakaan. Lahjat hankin muista liikkeistä kuin Alkosta.
Syy miksi kirjoittelen tänne on toive, että joku voisi hyötyä kokemuksistani ja päästä irti alkosta vähemmin kolhuin.
Pari vuotta tullut oltua selvin päin entisen jokapäiväisen kännin sijaan.
Alku oli vaikeaa hermoilua ja kärvistelyä tulisilla hiilillä, mutta nykyään viina on samantekevä asia, ja mitään poltetta ei ole enää.
Voin istua kapakassakin kahvilla, kun muut ryystävät viinaa. Se ympäristö ja seurakunta tosin etoo, ja viihdyn muualla paremmin.
Muut saavat käydä kiirastulensa läpi vuorollaan. Joku siitä nousee, joku ei.
Alkuaikojen laskemista ainakin minulla.
Nyt täytyyy jo tarkistaa että laskinko oikein ja kaljahyllyt voin ohittaa huoletta.
Ei tartte enää kärvistellä kuten alussa.
Et ymmärrä, he eivät ole parantuneet sairaudesta, mitä ei edes ole.
He ovat ns. kuivajuoppoja..
Only for you:
http://piv.pivpiv.dk/
ONNISTUNUT lopettaminen ole mielessä...
Vain silloin kun joku kysyy tai törmää tilanteeseen missä asioista keskustellaan.
Vuosia raittiina olleet elää normaalia elämää vaikka puseron sisällä on voittajan fiilis !
Raitistumista ei ymmärrä kuin toinen raitistunut