Elikkäs kerro tarinasi, miten koirasi nolasi sinut ja salli muiden nauraa!
Itselleni kävi niin, että olin koiran kanssa lenkillä metsätiellä jossa koira käppäili ojan pohjalla ryteikössä. Sieltä se sitten tuli kuollut orava suussaan oikein ylpeänä minun vierelleni kävelemään. Yritin siinä sitten avata kaikin keinoin koirani suuta, mutta ne oli niin lukossa ja kiinni ettei onnistunut. Hävetti erittäin paljon kävellä loppumatka kotiin ihmisten katsoessa huvittuneina.
Itselleni kävi niin, että olin koiran kanssa lenkillä metsätiellä jossa koira käppäili ojan pohjalla ryteikössä. Sieltä se sitten tuli kuollut orava suussaan oikein ylpeänä minun vierelleni kävelemään. Yritin siinä sitten avata kaikin keinoin koirani suuta, mutta ne oli niin lukossa ja kiinni ettei onnistunut. Hävetti erittäin paljon kävellä loppumatka kotiin ihmisten katsoessa huvittuneina.
Vastaukset 14
Vanhimmat
työntää päänsä jonkun ventovieraan jalkoväliin. Hajuhan sitä aina kiinnostaa, mutta silti se outojen ihmisten kanssa noloa.
Meksikolaisella ukolla on keitään mielistelemätön tapa ottaa ihmisistä haju ja sitten räkii päälle, myös samaan aikaan puistaa päätään - tämä on huvittanut moneen kertaan. Usein vielä tuon yhden räkäisyn jälkeen kiertää uudelleen paikalle ja kun on sivuuttamassa saman ihmisen, lennossa puistaa päätään ja tuhahtaa ilmaan.
Saattaa olla että meksikolaisen mielipide on "hirveää hajua *sensuroitua kiroilua*" hajujen oton yhteydessä tai sitten eräänlaista hyväksyntää, jota käsittelee räkien.
Tuhahtelu pään puistamisin on tyypillistä tämän ukon elekieltä, tämä tarvii nähdä käytännössä jotta huomaa äijämäisen sävyn siinä. ;-)
Koiran suun saa auki kun painaa sormilla "huulet" sisällepäin eli hampaita vasten tai hampaiden väliin. Koira avaa suunsa vaistomaisesti. Kivutonta ja helppoa.
Omistan pienen pitkäkarvaisen valkoisen koiran (sekarotuinen). Kesällä koirallani oli maha ihan sekaisin (äitini syöttänyt sille liikaa herkkuja kun oli hoidossa) ja sitten kun se teki tarpeitaan niin se liru värjäsi koko koiran takamuksen ja häntäkin oli puoliksi ihan ruskea. Sillon hävetti ja suoraan sanottuna vitutti pestä koiraa ja myöhästyä töistä kun olin iltavuoroon menossa. Kyllä se jälkeenpäin naurattaa =)
mitä sattuu.
ei meidän jääräpää vaan suutansa avannut, vaikka painoin kyllä huulia hampaita vasten.
Mentiin kaukolinjan bussilla ajoaika tunti ja koiran olin lenkittänyt kyllä mutta minkä teet kun luonto kutsuu jälleen. Koira alkoi pieremään bussissa kunnon tuhnuja..jossain vaiheessa mulle tuli paniikki tuskanhien jälkeen ja jäin huomattavasti aiemmin bussista pois, prrr prrr pruit ja p****kadulle..siinä minä pyörin kuin h moilanen ja kaavin kakit ja etsin roskista pyntättyjen ihmisten välissä tuntien itseni kakkosluokkaan kuuluvaksi. Ei missään..paikallisbussin näkyessä vippasin kakkapussin kaupungin kukkaistutukseen kun en muutakaan voinut; en todellakaan halunnut jäädä viimeisestä bussista pois.
Toinen ikimuistoinen tapahtuma oli kun oottelin jälleen bussia niin koiruus teki kakit ennen bussia ja kun kumarruin noukkimaan ne niin olkapäältäni valahti käsilaukkuni suoraan läjään. Siinä sitten yritin puhdistaa pikkuruiseen jäljelle jääneeseen hyvin niistettyyn nenäliinaan käsilaukkuani. Haiskahti hieman vielä kun annoin rahoja bussikuskille varsinkin kun huomasin että sitä ihteä oli peukalossanikin,
Kolmas tapahtuma pilkkimiesten keltaiset kuravellit rannalla jonka koiruus meni syömään ja piehtaroimaan. Tule siinä sitten keltaisen ruskea koira lasten ohitse kun ne huutelee äiteelle haukku tulee..grr
Urokseni pallukat muuttuivat lähes mustiksi reilun 1/2-v iässä. Olin kauhuissani, kun huomasin ja olin jo viemässä ell ja pelkäsin kivessyöpää tms. Onneksi fiksummat valaisivat, että ne muuttavat uroksilla väriään. Olisi varmaan ell naureskellut kahvitunnilla muille :)
Meillä tosiaan koiran kanssa alettiin viime kesänä vetämään rengasta perässä,
Viime sysynä sitten oilin koiran kanssa veto lenkillä ja meillä on sellainen flexi käytössä,
koko aamun oli vettä tullut kaatamalla ja lätäköitä oli paljon, lenkkipolulla sitten pysähdyin ja ihailin hetken
metsän keltaisa lehtiä, yhtäkkiä koirani sinkaisikin renkaan kanssa eteenpäin, toisen koiran nähdessään, ja
en ajoissa tajunnut rengasta vaan kävi niin että rengas tuli takaani ja kaatoi minut kumoon. siinä sitten olin tuulihousut aivan märkänä keskellä lenkkipolkua. Koira vielä kaiken lisäksi pääsi irti ja meni toisen koiran luokse, onneksi koiran omistaja oli tuttu ja koiramme tulee toimeen hyvin, vieläkin olen saanut kaveriltani kuulla että meneekös vetolenkit syksyiseen malliin.
Tosiaan koiramme harvoin sinkaiseen toisen koiran luokse, ja tietenkin tämä oli niistä harvoista kerroista :)
Omisti Borzoin, ja sehän oli loistava nolojen tilanteiden herra.
Kerran se lähti hihnassa kissan perään eikä sitä saanut pidettyä. Kissan omistajalla oli kahvikutsuilla kavereineen ja toki kissa juoksee kotiin turvaan. Borzoi juoksee kissan perässä ympäri kahvipöytää kun ihmiset kiljuu ja kiipeää pöydän päälle. Oli vähän noloa äidille käydä hakemassa se anteeksi pyydellen.
Samainen koira myös oli äidin kanssa lenkillä kun pomo tuli vastaan. Pomo oli juuri kehumassa kuinka komea tämä koira on ja taputteli päähän kun koira työnsi pitkän nenänsä haaroväliin ja nuuski kunnolla. Normaalia, mutta kyllähän se sai punan poskille.
Mummoni joutui vahtimaan kyseistä koiraa ja päästi tämän ulos takapihalle pissille. Naapuri oli jättänyt paistin ikkunalaudalle jäähtymään. Vaikea arvata miten kävi.
Kyllähän se koira pääsi aina karkuun ja juoksi sinne tänne vaistonsa takia. Joku mies aina huusi että ei noin pienen tytön pitäisi noin isoa koiraa ulkoiluttaa. ;)
Yksi tapaus mikä liittyy koiriin:kuten koiraihmiset yleensä puhun toisten kasvattajien kanssa paljon puhelimessakin,silloin oli vielä nää lankapuhelimet vallan käytössä,yhdellä tuttavalla oli ikuisuusongelma,se puhelu katkes aina kun luuria väärin liikautti yleensä hän soitti heti uudestaan ja niinhän se soi silloinkin ja minä selityksiä odottamatta hihkasin sinne:heit vittuun koko puhelin!Pitkään oli hiljaista ja sit eräs mies kysyi pentua.Olis edes ymmärtänyt sulkea sen puhelimen,mutta kuitenkin me tapaaminen sovittiin ja aikanaan pentu heidän perheeseen muutti.Onneksi sattui sellainen huumor mies oleen.Kyllä hävetti se ensitapaaminen.
Olin lähdössä mastiffini kanssa bussilla liikenteeseen ja lenkitin sen ennen, ettei keskustassa pääsisi luonto kutsumaan.. No jo ihan bussimatkalla sain sen päiväiset huudot hienommalta herraspapalta, kun mastiffini ohikulkiessaan jätti pienen kuolan papan takkiin.. Pyytelin kovasti anteeksi, eikä minulla edes ollut sitä perskeleen nenäliinaa, jota minulta kovaan ääneen vaadittiin. Hävetti!
Kun luulin ettei päivä voi enää pas*emmin alkaa, niin.. Jäimme bussiasemalla pois, kun se luonto sitten vaan otti ja kustui aivan bussiaseman ovien edessä! Voitte kuvitella mikä määrä sontaa irtoaa 80kg koirasta, joten ei muuta kun kaksin käsin kaapimaan...... Oli kiva reissu ;)
Olin koirani kanssa ulkoilemassa. Naapuri halusi tulla sitä silittelemään. Koirani päästi haisevan, äänettömän "paukun". Hieman hävetti jos tuo naapuri luuli että se olin minä. En viitsinyt ruveta selittelemään että se oli koira.
Oltiin koiranpennun kanssa kävelyllä Kampin kauppakeskuksessa, käveltiin siinä keskellä pääkäytävää ja pissat tuli sitten ihan keskelle ihmisjoukkoa... Nenäliinoja tai mitään tällaistakaan ei ollut mukana, kaapattiin pentu vaan nopeasti syliin ja mentiin ulos, josko tulis sitten lisää...