Onko kenelläkään (esim. terveydenhoitajana työskentelevällä tms.) tietoa siitä, millaisille ihmisille lapsettomuushoitoja ei anneta?
Yleisesti ottaen väitetään, että lapsettomuushoitoja saisivat kaikki ja että ainoastaan adoptioissa olisi rajoituksia, mutta käsittääkseni esimerkiksi vammaisilla ja ainakin jossain määrin myös lyhytkasvuisilla olisi vaikeuksia päästä hoitoihin. Näin siis ainakin julkisella puolella. Yksityisestä en tiedä.
Mitä kaikkia ns. normaalista poikkeravia ryhmiä lapsettomuushoitojen saamattomuus mahtaa koskea? Annetaanko hoitoja esim. sokeille tai kuuroillekaan ja entä he, joilla on neurologista poikkeavuutta, mutta jotka eivät kuitenkaan sinänsä täytä vammaisen luokitusta, kuten Adhd:stä tai autismista kärsivät?
Käydäänkö ensimmäisellä hoitoihin hakeutumiskerralla läpi hoitoja hakevan pariskunnan terveystiedot esim. Hyksin potilasrekisteristä vai haastatellaanko vaan ja katsotaan, että molemmat vaikuttavat päällisin puolin fiksuilta ja ns. normaaleilta?
Olen päällisin puolin aivan tavallisen näköinen ja minulla on korkeakoulututkinto ja koulutustani vastaava vakituinen työpaikka, enkä ole mitenkään muuten poikkeava, mutta minulla on diagnoosi varsin laaja-alaisesta aivojen kehityshäiriöstä (joka minun kohdallani tarkoittaa Aspergerin syndroomaa ts. autismin lievempää muotoa, joka sekin on tutkimuksen mukaan lievänä, eikä kaikilta osin tyypillisenä). Voiko tällainen diagnoosi estää minulta lapsettomuushoitojen saamisen (jos miehellä ei ole yhtään mitään normaalista poikkeavaa) ? Ettei vaan käy niin, että ensin luvataan hoidot, mutta että kun näkevät potilastiedoistani edellä mainitun, niin hoidot tyssäävät siihen (siitäkin huolimatta, ettei vaivani ole estänyt minua kirjoittamasta ylioppilaaksi, valmistumasta normaalia lyhyemmässä ajassa korkeakoulusta ja saamasta koulutusta vastaavaa vakituista työpaikkaa ja olemasta yleisesti ottaen kaikin puolin normaalin ja fiksun oloinen jne.).
Yleisesti ottaen väitetään, että lapsettomuushoitoja saisivat kaikki ja että ainoastaan adoptioissa olisi rajoituksia, mutta käsittääkseni esimerkiksi vammaisilla ja ainakin jossain määrin myös lyhytkasvuisilla olisi vaikeuksia päästä hoitoihin. Näin siis ainakin julkisella puolella. Yksityisestä en tiedä.
Mitä kaikkia ns. normaalista poikkeravia ryhmiä lapsettomuushoitojen saamattomuus mahtaa koskea? Annetaanko hoitoja esim. sokeille tai kuuroillekaan ja entä he, joilla on neurologista poikkeavuutta, mutta jotka eivät kuitenkaan sinänsä täytä vammaisen luokitusta, kuten Adhd:stä tai autismista kärsivät?
Käydäänkö ensimmäisellä hoitoihin hakeutumiskerralla läpi hoitoja hakevan pariskunnan terveystiedot esim. Hyksin potilasrekisteristä vai haastatellaanko vaan ja katsotaan, että molemmat vaikuttavat päällisin puolin fiksuilta ja ns. normaaleilta?
Olen päällisin puolin aivan tavallisen näköinen ja minulla on korkeakoulututkinto ja koulutustani vastaava vakituinen työpaikka, enkä ole mitenkään muuten poikkeava, mutta minulla on diagnoosi varsin laaja-alaisesta aivojen kehityshäiriöstä (joka minun kohdallani tarkoittaa Aspergerin syndroomaa ts. autismin lievempää muotoa, joka sekin on tutkimuksen mukaan lievänä, eikä kaikilta osin tyypillisenä). Voiko tällainen diagnoosi estää minulta lapsettomuushoitojen saamisen (jos miehellä ei ole yhtään mitään normaalista poikkeavaa) ? Ettei vaan käy niin, että ensin luvataan hoidot, mutta että kun näkevät potilastiedoistani edellä mainitun, niin hoidot tyssäävät siihen (siitäkin huolimatta, ettei vaivani ole estänyt minua kirjoittamasta ylioppilaaksi, valmistumasta normaalia lyhyemmässä ajassa korkeakoulusta ja saamasta koulutusta vastaavaa vakituista työpaikkaa ja olemasta yleisesti ottaen kaikin puolin normaalin ja fiksun oloinen jne.).
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö ja lapsettomuuspolilla gyne sanoi että tarvii psykiatrin lausunnon onko musta äidiksi. Kävin psykologiset testit mitkä kesti n.puoli vuotta. Sain puhtaat paperit. Työryhmä oli kuulema pohtinut pitkään lausuntoa, äänestänyt ja vielä pohtinut ja lopulta psykiatrin lausunto oli että 5 vuoden aikana henkistä kehitystä oli tapahtunut ja sairaus on hallinnassa, MUTTA kielteinen lausunto ja katsotaan 1-2 vuoden päästä uudelleen. Perusteli vielä sitä niin, että pitää olla yhtä tiukka kuin adoptiossa. Mulla todettiin tunneherkkyyttä mikä kuulema vaikeuttaa lapsen kanssa toimimista. Testeissä oli monta eri osiota ja yhdessä osiossa käytiin läpi omaa lapsuutta ja mulla on ollut aika traumaattinen lapsuus...
Onko tietoa päteekö sama myös yksityisellä puolella ja tarkistaako yksityinen puoli potilastiedot julkiselta puolelta ennen hoitojen aloittamista?
sama asia yksityissektorillakin
Mulle sanottiin että hedelmöityshoitolaki vaatii hoitavan lääkärin lausunnon jos on diagnosoitu joku sairaus. Koneeltahan kaikki sun sairaudet ja lääkitykset näkyy. Kuulema ihan lääkäristä riippuu miten tiukkoja ovat. Jotkut vaatii täydellisyyttä, toisille taas riittää että kykenee huolehtimaan lapsesta. Meillä tutkimukset aloitettiin ja keskeytettiin sitten noiden psykologisten testien ajaksi, eikä tietenkään enää jatkettu. Myöhemmin kun aloitin terapian (ihan vaan että pääsisin noista traumoista ym.), psykiatri sanoi ettei ole mitään esteitä luomuraskauteen ja että tukevat kaikin tavoin. No nyt mulla on takana 2 keskenmenoa, luomuraskauksia, ja nyt aletaan tutkia syytä keskenmenoille. Siihen en enää tarvitse psykiatrin lausuntoa. Uuden lausunnon saisin jos vielä haluaisin, koska edellisestä on jo yli 2 vuotta, mutta enpä taida tarvita.
Tällaisissa asioissa tarkastellaan ainoastaan etiikka kuka raskautta vastustaa ja miksi, kohdituuko se esim. omaan raskauteen , sekä toteuttaako asianlaatu ihmisoikeuksia rikkomatta niitä
Mikäli lapsettomuushoitojen kieltäminen mitenkään perustuu siihen, millaisia traumoja lapselle oletetaan koituvan ko. vanhempien kasvattamana elämisestä, niin kaiken järjen mukaan esim. homoparin kanssa elämisestä luulisi tulevan enemmän tarumoja kuin yhden lievästi autistisen vanhemman kanssa elämisestä (etenkin jos toinen vanhempi tosiaan on TÄYSIN normaali).
Ei sillä, etteivätkö homoparit voisi olla hyviä vanhempia, mutta jos yhteiskunnan ihanteiden mukaan mennään, niin yhteiskunnan ihanne ei ole se, että lapsella olisi esim. 2 äitiä...
itselläni on epilepsia, ja myös korkeakoulututkinto,DI, hyvä työpaikka, on verenpainetta, ja lapsettomuuden syynäkin suvussa periytyvä kromosomihäiriö, jonka kuitenkin ollessa "tasapainossa" olemme kaikki täysjärkisiä kansalaisia, heh! (tai niin me ainakin kuvittelemme!)
Ollaan käyty sekä yksityisellä että kunnallisella, eikä kukaan ole puuttunut epilepsiaan mitenkään muutoin, kuin että tiedustelevat, mikä lääke käytössä ja että seuraahan oma neurologi tilannetta sitten raskausaikana.
Kolmatta nyt odotan, ja vielä raskauksien aikana on puhjennut raskausdiabetes, elikkäs kaikenlaista vikaa löytyy! Eipä kukaan päällepäin uskoisi, kun olen niitä salailijoita, jotka eivät taudeistaan puhu ;o)
Ai niin ja refluksitautikin diagnosoitiin pari vuotta sitten.