Pimeimpään päivään vuoden
se syttyi palamaan.
Kuin pienen valon tuoden
synkkään maailmaan.
Se kukka amppelissa
on pienin kukka varmaan.
Ja melkein kadoksissa
keskellä kaiken harmaan.
Vaan silti - se on tähti
ja ilo silmien.
Mitätön kukka josta lähti
valo sydämen.
se syttyi palamaan.
Kuin pienen valon tuoden
synkkään maailmaan.
Se kukka amppelissa
on pienin kukka varmaan.
Ja melkein kadoksissa
keskellä kaiken harmaan.
Vaan silti - se on tähti
ja ilo silmien.
Mitätön kukka josta lähti
valo sydämen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Alkoi vain kiinnostaa. Nätti runo muutenkin.
Kukka on korallikaktus, outo otus kyllä, kun puhkeaa kukkaan vuoden pimeimpään aikaan. Mutta ehkäpä se noudattaa alkuperämaansa oloja, missä se sitten lieneekin. Kiitos mielenkiinnosta!
oli pakko vastata! yleensä vaa luen täält runoja ja haen inspiraatioo , mut nyt törmäsin runoon mikä oli aivan ihana!!:o iha ihmettelen että miten joku osaa noi hyvi pukee tavallisen asian runoks! kiitti tästä:))
Kiitos itsellesi kommentista! Muuten mitä runojen aiheeseen tulee, olen sitä mieltä, että mikä tahansa asia, joka kiinnostaa, kelpaa aiheeksi ja voi sytyttää myös inspiraation, vaikkapa pieni kasvi tai hiekanmuru.
Runon kannalta ei edes ole pieniä asioita, koska runon olemuskin on kuvata pientä sirpaletta maailmasta, luonnosta, ihmisestä, vaikka yhtä tunnetta.
Mikä sinulla siellä oikein kukkii?
Ai että sinä olet ihana! Yhdelle kysyjälle jo vastasinkin tämän kysymykseen. Korallikaktukseksi olen kukkaa kuullut sanottavan. Pienet keltaiset, tähtimäiset kukat pitkien, matomaisten ja riippuvien oksien päissä. Ne oksat muuten helposti katkeilevat ja kasvi lisääntyy niistä. Sen kukinta-aika ja moni muukin asia siinä on kyllä aika outo. Hullu kukka.
Taidan pistää saint pauliani sulle ( 4 kukkii vielkin) jospa niistäkin saisi runon=)
Minulla on niitä parikymmentä, kaikkia on hoidettu samoin ja nämä neljä sinnittelevät vielä
kukkien joulukuussa?
Sydämen iloa, sitä me jokainen tarvitsemme, ja sinun runosi ovat kyllä sieluun ja sydämeen meneviä.
Kiitos tee.
Kiitos kukista virtuaalisista ihan oikeasti! Niitä st.paulioita minulla ei ole, joten en tunne niiden sielunelämää. Ja ilman sitä on vaikea kirjoittaa niistä runoa. Ja kuten sinun kukistasi näkyy, nekin ovat vielä yksilöitä, eikä mitään laumaa. Ehkäpä, jos joskus sellaiseen paremmin tutustun.
Ilo on, jos runollaan pystyy lukijaa edes vähän ilahduttamaan. Myöhäistä jouluiloa sinulle toivon!
runosi innoittamana
tarkastin katsoin omaani
kappas vain
keltainen tähtönen, toinen
monta ilon tuojaa
hienon runosi lisäksi
Mukavaa, että joku muukin saa nauttia samasta harvinaisesta ilosta, keskitalven tähdestä.
Ehkäpä se on kotoisin jostain eteläiseltä pallonpuoliskolta eikä ole muuttanut mieltään oikean kukinta-ajan suhteen. Ilo se kuitenkin on.
Nettipostisi taitaa olla luukkua myöten täynnä, eikä se enää vastaanota postia!
Olikohan tämä pilailua vai totta? No ystävällistä postia mahtuu aina ja kriittistäkin kohtuudella!
Jos oli kysymys sähköpostiongelmasta, niin oliko osoite oikein? ( saka12@suomi24 )
Hyvää ja runollista uutta vuotta toivottaen
Ihana runo! Se muistutti minua kuolleesta pikku veljestä.Aivan ihana!
Kauniisti kerrot pienestä kaunottaresta. En tunne kyseistä oikein..
Vaan on varmasti kaunis kuin runosikin.
Kiitoksia tee..