Nykäsen Matin nerokas lohkaisu "Elämä on ihmisen parasta aikaa." saattaa elää paljon pidempään kuin Matti itse. Mutta kun aika jättää Matista, niin miten käy Matin tietoisuuden?
Sehän on selvä juttu, että monet ihmiset haluaisivat olla kuolemattomia. Siksi on ihan luonnollista kehittää itselleen ja uskontoihin ajatus kuolemattomuudesta. Kristinuskossa kuolemattomuus on sen verran selvänä pidetty asia, että sen varaan on rakennettu myös ajatukset kadotuksesta ja pelastuksesta, jotka eivät rajoitu pelkästään ihmisen biologisen elämänkaaren ajalle vaan ulottuvat ikuisuuksiin. Kristinuskoon siis kuuluu ilmeisesti ajatus että ihmisen minuus ja tietoisuus eivät kuole.
Toisaalta nykyajan sivistyneet ihmiset tietävät, että minuus ja tietoisuus perustuvat aivotoimintaan, eikä niillä ole fysiologisia mahdollisuuksia toimia, kun aivot lakkaavat kuoleman yhteydessä toimimasta.
Sivistynytkään kristinuskova ei kuitenkaan voi luokittella ajatusta ikuisesta elämästä saduksi, koska sitten hän ei enään olisi kristinuskova. Tässä valossa minua kiinnostaisi kuulla näkemyksiä siitä, miten sivistynyt uskova käsittelee tämän ristiriidan. Kieltääkö hän kokonaan ajatuksen tietoisuuden fysiologisesta perustasta vai omaksuuko hän dualistisen ajatuksen, joka mahdollistaa tietoisuuden asua aivoissa kunnes se kuoleman koittaessa taikatempun kautta siirtyy jonnekin muualle?
Ikuiset tietoisuus ja minuus
13
407
Vastaukset
- en usko
Minuus on ajatusharha, tietoisuuteen ei tarvita aivoja.
Kastemadolla ei ole aivoja, mutta tekee silti tietoisesti asioita. Kasveillakaan ei ole aivoja, mutta niin vain tietoisesti tapahtuu kasveissakin asioita. Tietoisuudella on eri asteita, esim. kivelläkin on sen verran tietoisuutta, että se voi olla kivi.
Kuolemaa voidaan tarkastella eri näkökulmista. Aineiden energiahan ei katoa, se vain muuttaa muotoaan. Tällä periaatteella tarkasteltuna kaikki on kuolematonta, eli vain muuttuvaa. Tietoisuuden asteet muuttuvat olomuotojen mukana heikoista vahvempiin ja toisin päin.
Uskovainen ja sivistys ovat ristiriitainen yhdistelmä. Riittävästi sivistynyt ihminen ei kerta kakkiaan voi olla uskovainen.
Mutta mutta.. Matin tietoisuus hajaantuu kehon lahoamisen myötä, ja lopettaa olemasta Matin olomuodon tietoisuus. Atomin osaset pikkuisine tietoisuuksineen jatkavat elämäänsä ilmentyen eri muodoissa, mutta juuri Matin tietoisuudesta ei ole silloin enää kysymys."tietoisuuteen ei tarvita aivoja."
Olisin tietenkin voinut tämän tiedostaen kirjoittaa laajemmin millaisesta tietoisuudesta kirjoitan kun kirjoitan ihmisen tietoisuudesta. Kun tuossa kirjoitan tietoisuudesta, niin tarkoitan sillä mm. ihmiselle ominaista kykyä tiedostaa missä on, mitä tietää, mitä tahtoo, miksi tahtoo, mistä on vastuussa, mitä aikoo haluineen ja vastuineen tehdä jne. Kivi ei tuohon pysty ja madollakin saattaa joiltain osin tökkiä.
"Minuus on ajatusharha"
Voisitko hieman laajentaa tuota lausuntoa, kun ei okein avaudu. Itse ajattelen minuudella sitä, että ihminen tai muu kehittynyt eläin osaa tiedostaa itsensä erillisenä toimijana. Minuuteen liittyy minäkuva eli käsitys siitä millainen on suhteessa muihin olentoihin ja ympäristöön. Tämä kaikki perustuu tiedostavaan ajatteluun, enkä näe miksi se tulisi luokitella harhaksi.
"Kuolemaa voidaan tarkastella eri näkökulmista. Aineiden energiahan ei katoa, se vain muuttaa muotoaan. Tällä periaatteella tarkasteltuna kaikki on kuolematonta, eli vain muuttuvaa. Tietoisuuden asteet muuttuvat olomuotojen mukana heikoista vahvempiin ja toisin päin."
Aineen ja energin osalta näin voitaneen todella sanoa. Mutta kuinkas käy kun tarkasteluun otetaan yksilön harjoittama ajattelu, joka tapahtuu päänsisäisenä aineen ja energian vuorovaikutuksena. En osaa keksiä minkäänlaista luonnollista selitystä sille miten ajattelu voisi jatkua kun aivoille ei enään toimiteta ravintoa eikä happea ja niiden aineenvaihdunta muuttuu ylläpitävästä mädättäväksi. Mielikuvituksen varassa voi tietenkin kehitellä erilaisia ratkaisiuja. Ajattelu, tietoisuus ja minuushan voisivat loikata aivoista vaikka osaksi Maailmankaikkeuden Tajunnankierrätyskeskuksen Yleistä Kuusiulotteista Tajunnanvirran Pyörrettä.- en usko
A10097 kirjoitti:
"tietoisuuteen ei tarvita aivoja."
Olisin tietenkin voinut tämän tiedostaen kirjoittaa laajemmin millaisesta tietoisuudesta kirjoitan kun kirjoitan ihmisen tietoisuudesta. Kun tuossa kirjoitan tietoisuudesta, niin tarkoitan sillä mm. ihmiselle ominaista kykyä tiedostaa missä on, mitä tietää, mitä tahtoo, miksi tahtoo, mistä on vastuussa, mitä aikoo haluineen ja vastuineen tehdä jne. Kivi ei tuohon pysty ja madollakin saattaa joiltain osin tökkiä.
"Minuus on ajatusharha"
Voisitko hieman laajentaa tuota lausuntoa, kun ei okein avaudu. Itse ajattelen minuudella sitä, että ihminen tai muu kehittynyt eläin osaa tiedostaa itsensä erillisenä toimijana. Minuuteen liittyy minäkuva eli käsitys siitä millainen on suhteessa muihin olentoihin ja ympäristöön. Tämä kaikki perustuu tiedostavaan ajatteluun, enkä näe miksi se tulisi luokitella harhaksi.
"Kuolemaa voidaan tarkastella eri näkökulmista. Aineiden energiahan ei katoa, se vain muuttaa muotoaan. Tällä periaatteella tarkasteltuna kaikki on kuolematonta, eli vain muuttuvaa. Tietoisuuden asteet muuttuvat olomuotojen mukana heikoista vahvempiin ja toisin päin."
Aineen ja energin osalta näin voitaneen todella sanoa. Mutta kuinkas käy kun tarkasteluun otetaan yksilön harjoittama ajattelu, joka tapahtuu päänsisäisenä aineen ja energian vuorovaikutuksena. En osaa keksiä minkäänlaista luonnollista selitystä sille miten ajattelu voisi jatkua kun aivoille ei enään toimiteta ravintoa eikä happea ja niiden aineenvaihdunta muuttuu ylläpitävästä mädättäväksi. Mielikuvituksen varassa voi tietenkin kehitellä erilaisia ratkaisiuja. Ajattelu, tietoisuus ja minuushan voisivat loikata aivoista vaikka osaksi Maailmankaikkeuden Tajunnankierrätyskeskuksen Yleistä Kuusiulotteista Tajunnanvirran Pyörrettä.Tietoisuus ei ole ajattelua. Tietoisuus on olemista. Vaikka ihmisen aivot olisivat ns. tiedottomassa tilassa, kehon toiminnot jatkavat tietoista elämäänsä itsenäisesti (autonominen järjestelmä).
Minuutta ei ole olemassa. On harhaista kuvitelmaa, että minuus olisi olemassa. Minäkuva on ajatusharhaa. Minää ei ole. Olemme kaikki yhtä suhteessa toisiimme. Erilaisissa olomuodoissa, mutta kaikki yhtä.
Ajattelu voidaan normaalielämässä, siis elinaikana, haluttaessa lakkauttaa ja taas ottaa käyttöön, jos tietää miten se tehdään. Ajattelu ei voi jatkua, kun ihminen on fyysiseltä olomuodoltaan kuollut eli elintoiminnot ovat lakanneet toimimasta keskenäisessä suhteessa toisiinsa nähden.
Kristinuskonto nojaa pelkästään juuri mielikuvituksen varaan. Ihmisiä on kautta aikojen kiinnostaneet nuo asiat, mistä sinäkin olet nyt kiinnostunut. Kaikenlaista tarinaa asioiden selittämiseksi mielikuvitus saa aikaan, joista monet uskonnotkin ovat saaneet alkunsa. On siis hyvä ymmärtää jumalauskonnot vain mielikuvituksellisen luomiksi jutuiksi.
Löytäisitköhän täältä selityksiä moneen kysymykseesi:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Buddhalaisuus en usko kirjoitti:
Tietoisuus ei ole ajattelua. Tietoisuus on olemista. Vaikka ihmisen aivot olisivat ns. tiedottomassa tilassa, kehon toiminnot jatkavat tietoista elämäänsä itsenäisesti (autonominen järjestelmä).
Minuutta ei ole olemassa. On harhaista kuvitelmaa, että minuus olisi olemassa. Minäkuva on ajatusharhaa. Minää ei ole. Olemme kaikki yhtä suhteessa toisiimme. Erilaisissa olomuodoissa, mutta kaikki yhtä.
Ajattelu voidaan normaalielämässä, siis elinaikana, haluttaessa lakkauttaa ja taas ottaa käyttöön, jos tietää miten se tehdään. Ajattelu ei voi jatkua, kun ihminen on fyysiseltä olomuodoltaan kuollut eli elintoiminnot ovat lakanneet toimimasta keskenäisessä suhteessa toisiinsa nähden.
Kristinuskonto nojaa pelkästään juuri mielikuvituksen varaan. Ihmisiä on kautta aikojen kiinnostaneet nuo asiat, mistä sinäkin olet nyt kiinnostunut. Kaikenlaista tarinaa asioiden selittämiseksi mielikuvitus saa aikaan, joista monet uskonnotkin ovat saaneet alkunsa. On siis hyvä ymmärtää jumalauskonnot vain mielikuvituksellisen luomiksi jutuiksi.
Löytäisitköhän täältä selityksiä moneen kysymykseesi:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Buddhalaisuus"Tietoisuus ei ole ajattelua. Tietoisuus on olemista. Vaikka ihmisen aivot olisivat ns. tiedottomassa tilassa, kehon toiminnot jatkavat tietoista elämäänsä itsenäisesti (autonominen järjestelmä)."
Minä en nimeäisi elinten autonomista toimintaa tai kasvien reaktioita tai mitä tahansa olemista tietoisuudeksi edes tämän keskustelun ulkopuolella, mutta esiin nostamani pohdinnan osalta voimme ymmärtää, että tarkoitan tietoisuudella nimenomaan tiedostavaa ajattelua.
"Minuutta ei ole olemassa. On harhaista kuvitelmaa, että minuus olisi olemassa. Minäkuva on ajatusharhaa. Minää ei ole. Olemme kaikki yhtä suhteessa toisiimme. Erilaisissa olomuodoissa, mutta kaikki yhtä."
Tuo ajattelutapa ei nyt oikein minulla iske kipinää. Totta kai ihmisen minäkuva on vääristynyt ja siinä mielessä harhaista, mutta ihmisen ajatteluun liittyy käsitys minuudesta ja se ajattelu on aidosti tapahtuva asia.
"Ajattelu voidaan normaalielämässä, siis elinaikana, haluttaessa lakkauttaa ja taas ottaa käyttöön, jos tietää miten se tehdään. Ajattelu ei voi jatkua, kun ihminen on fyysiseltä olomuodoltaan kuollut eli elintoiminnot ovat lakanneet toimimasta keskenäisessä suhteessa toisiinsa nähden."
Näin epäilemättä juurikin on.
"Kristinuskonto nojaa pelkästään juuri mielikuvituksen varaan. Ihmisiä on kautta aikojen kiinnostaneet nuo asiat, mistä sinäkin olet nyt kiinnostunut. Kaikenlaista tarinaa asioiden selittämiseksi mielikuvitus saa aikaan, joista monet uskonnotkin ovat saaneet alkunsa. On siis hyvä ymmärtää jumalauskonnot vain mielikuvituksellisen luomiksi jutuiksi."
OK.
"Löytäisitköhän täältä selityksiä moneen kysymykseesi:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Buddhalaisuus"
Buddhalaisuudesta varmasti löytyy näihinkin asioihin omat selitykset, mutta buddhalaisuus ei kerro sitä, että hylkääkö kristitty ajatuksen tietoisuuden ja minuuden perustumisesta fysiologiaan.
Kyllä tietoisuus ja minuus lähtevät aivoista, eikä ihminen ole kuoleman jälkeen samalla tavoin tietoinen olemisestaan kuin nyt, sen perusteella, miten kirkossa Raamatun mukaan tätä ajatellaan. Ihminen ei siis ajattele kuoltuaan: jahas, tällaista täällä nyt sitten on leijua tai vastaavasti, tällaisenko arkun minulle ostivat. Ihminen ei ole tietoinen ajasta eikä mahdollisesti kohtaamistaan ihmisistä. Uskomme mukaan sielu jatkaa elämäänsä ja se on erilainen osa ihmistä kuin tietoisuus. Minä ymmärrän tietoisuuden niin, että siihen sisältyy myös opittu tieto ja elämänkokemus. Sielu taas kuuluu tunnepuoleen, jossa vaikuttaa usko, ei järki.
pappi SonjaAi tällä tavalla kirkossa Raamatun mukaan ajatellaan. Eli vaikka tietoisuus kuolee aivojen mukana, niin sielu sieltä tunnepuolelta siirtyy johonkin muualle. Onko sielu persoonaton, kun tietoisuus itsestä ei pääse kyytiin?
Hyvää Joulua!A10097 kirjoitti:
Ai tällä tavalla kirkossa Raamatun mukaan ajatellaan. Eli vaikka tietoisuus kuolee aivojen mukana, niin sielu sieltä tunnepuolelta siirtyy johonkin muualle. Onko sielu persoonaton, kun tietoisuus itsestä ei pääse kyytiin?
Hyvää Joulua!Tässä on nyt kyse termeistä ja siitä, miten ne käsitetään. Ajatus ikuisesta elämästä edellyttää, että jokin osa ihmisestä jatkaa siellä ikuisessa elämässä. Kirkon mukaan ajatellaan, että se on sielu. Taivaassa ihminen on erilainen kuin nyt. Ei tunneta vihaa, katkeruutta eikä rakkauttakaan ihmisiä kohtaan, vaan Jumalan läheisyys riittää. Olemme siis erilaisia kuin nyt, koska maailmassa eläessämme olemme monenlaisten ajatusten, tunteiden ja tietojen kanssa tekemisissä. On vaikea ja mahdotonkin kuvitella olemustamme kuoleman jälkeen, mutta samanlainen ajatuksista lauseita muodostava kaiken nykyisen elämänkokemuksen ja muistojen muovaama ihminen tuskin kukaan meistä taivaassa on. Sielu ei ole persoonaton, joten tietoisuus itsestä siinä muodossa kuin sinä sen esität varmastikin kuuluu sieluun.
pappi Sonja- sekavaa puhetta
kuunteleva_kirkko kirjoitti:
Tässä on nyt kyse termeistä ja siitä, miten ne käsitetään. Ajatus ikuisesta elämästä edellyttää, että jokin osa ihmisestä jatkaa siellä ikuisessa elämässä. Kirkon mukaan ajatellaan, että se on sielu. Taivaassa ihminen on erilainen kuin nyt. Ei tunneta vihaa, katkeruutta eikä rakkauttakaan ihmisiä kohtaan, vaan Jumalan läheisyys riittää. Olemme siis erilaisia kuin nyt, koska maailmassa eläessämme olemme monenlaisten ajatusten, tunteiden ja tietojen kanssa tekemisissä. On vaikea ja mahdotonkin kuvitella olemustamme kuoleman jälkeen, mutta samanlainen ajatuksista lauseita muodostava kaiken nykyisen elämänkokemuksen ja muistojen muovaama ihminen tuskin kukaan meistä taivaassa on. Sielu ei ole persoonaton, joten tietoisuus itsestä siinä muodossa kuin sinä sen esität varmastikin kuuluu sieluun.
pappi Sonjaja kuolleitten ylösnousemus yhteen?
Hautajaispuheissa minua aina riipoo, kun papit puhuvat asiasta eri tavoin.
Mitä siellä teologisessa tiedekunnassa opitaan?
Platon uskoi kuolemattomaan sieluun...
Ja jos sielu on kuolematon, miksi tarvittiin Jeesus kuolemaan tämän kuolemattoman sielun puolesta? kuunteleva_kirkko kirjoitti:
Tässä on nyt kyse termeistä ja siitä, miten ne käsitetään. Ajatus ikuisesta elämästä edellyttää, että jokin osa ihmisestä jatkaa siellä ikuisessa elämässä. Kirkon mukaan ajatellaan, että se on sielu. Taivaassa ihminen on erilainen kuin nyt. Ei tunneta vihaa, katkeruutta eikä rakkauttakaan ihmisiä kohtaan, vaan Jumalan läheisyys riittää. Olemme siis erilaisia kuin nyt, koska maailmassa eläessämme olemme monenlaisten ajatusten, tunteiden ja tietojen kanssa tekemisissä. On vaikea ja mahdotonkin kuvitella olemustamme kuoleman jälkeen, mutta samanlainen ajatuksista lauseita muodostava kaiken nykyisen elämänkokemuksen ja muistojen muovaama ihminen tuskin kukaan meistä taivaassa on. Sielu ei ole persoonaton, joten tietoisuus itsestä siinä muodossa kuin sinä sen esität varmastikin kuuluu sieluun.
pappi Sonja"Tässä on nyt kyse termeistä ja siitä, miten ne käsitetään."
Ainakin minun kohdallani kyse on käsityksistä, joita käsitteiden kautta käsittelemme. Minä käsitän minuuden niin, että se on sellainen osa ihmisen tietoisuutta, joka koskee ihmisen omakuvaa ja sen suhdetta ympäröivään todellisuuteen ja uskomuksiin. Tietoisuus on ajattelua. Ajattelu toimii aivoissa.
"Ajatus ikuisesta elämästä edellyttää, että jokin osa ihmisestä jatkaa siellä ikuisessa elämässä. Kirkon mukaan ajatellaan, että se on sielu."
Näinhän se juuri on. Tempaisit kehiin termin, jolle on paljon selityksiä. Moni selittää ihan Raamatun pohjalta, että sielu on elävä kokonainen ihminen. Toinen selittää, että sielu on jokin ihmiselle ominainen henkinen lisäke. Jälkimmäisessä lienee kyse vartavasten keksitystä kuvitteellisesta ilmiöstä, jota tarvitaan, jotta kuolemattomuususkomus voidaan edes jollakin tavalla perustella ihmiselle.
Huomaathan, mikä edellä tässä kiivetään puuhun - tai taivaaseen? Kun on toiveajatus ja uskomus ikuisesta elämästä, ja on tajuttu, että ihmisen kuolleen fyysisen olemuksen on vaikea taivaaseen nousta, niin pitää keksiä sille henkiselle osalle jokin kuljetin. Kyse siis ei ole havainnoista sielun olemassaolosta ja sen jatkumosta fyysisen kuoleman jälkeen. Kyse on myyttisestä selityksestä, jonka varassa mahdollistetaan se toivottu hengen kuolemattomuus. Sielu on Jumalan tapaan selityksenä tarpeeksi epämääräinen, jotta sitä ei voida todistaa olemattomaksi.
"Taivaassa ihminen on erilainen kuin nyt. Ei tunneta vihaa, katkeruutta eikä rakkauttakaan ihmisiä kohtaan, vaan Jumalan läheisyys riittää. Olemme siis erilaisia kuin nyt, koska maailmassa eläessämme olemme monenlaisten ajatusten, tunteiden ja tietojen kanssa tekemisissä. On vaikea ja mahdotonkin kuvitella olemustamme kuoleman jälkeen, mutta samanlainen ajatuksista lauseita muodostava kaiken nykyisen elämänkokemuksen ja muistojen muovaama ihminen tuskin kukaan meistä taivaassa on. Sielu ei ole persoonaton, joten tietoisuus itsestä siinä muodossa kuin sinä sen esität varmastikin kuuluu sieluun."
Hmm... Samalla kun tunnustetaan, ettei osata sanoa millaisia oltaisiin, niin osataan sanoa, että ihminen on taivaassa erilainen kuin maan päällä, ja osataan sanoa mitä ihminen ei voi taivaassa tuntea ja mikä ihmiselle siellä riittää. Osataan myös sanoa, että sielu ei ole peroonaton, vaikka toisaalla sanotaan, ettei kuoleman rajan takana olla samalla tavalla tiedostavia kuin elämässä. Aika ristiriitaista ja sekavaa.
En tiedä kuinka iso osa kristityistä allekirjoittaa esittämäsi ajatukset sielun, tietoisuuden ja minuuden taivaaseen nousemisen osalta, mutta monet ovat ainakin minulle opettaneet, että ihminen saa pitää oman tietoisuutensa ja persoonansa. Ihanan ajatus siitä, että pahat ominaisuudet jäävät pois mielestä, esiintyy kyllä vaikka mitään selkeää listaa kuolevista ja elämään jäävistä ominaisuuksista ei osatakaan antaa.
Vaikka nimimerkki "en usko" yllä esittääkin, ettei tietoisuus ole ajattelua, eikä minuutta edes ole muuta kuin harhana, niin itse käsitän minuuden juurikin tietoisuudeksi itsestä ja tietoisuuden ajatteluksi, jolla on fysiologinen perusta. Myös kaikkien tunteiden kokemuksen näen ilmiselvästi pohjautuvan fysiologiaan.
Mutta okei - ainakaan Sonjan mukaan, tietoisuuden fysiologista perustaa ei olla kieltämässä, mutta jonkin tunne-elämään liittyvän osuuden ihmisen minuutta ajatellaan jollain selittämättömällä tavalla jäävän elämään kun aivot, järki ja ajattelu kuolevat.- hyvä tyttö
A10097 kirjoitti:
"Tässä on nyt kyse termeistä ja siitä, miten ne käsitetään."
Ainakin minun kohdallani kyse on käsityksistä, joita käsitteiden kautta käsittelemme. Minä käsitän minuuden niin, että se on sellainen osa ihmisen tietoisuutta, joka koskee ihmisen omakuvaa ja sen suhdetta ympäröivään todellisuuteen ja uskomuksiin. Tietoisuus on ajattelua. Ajattelu toimii aivoissa.
"Ajatus ikuisesta elämästä edellyttää, että jokin osa ihmisestä jatkaa siellä ikuisessa elämässä. Kirkon mukaan ajatellaan, että se on sielu."
Näinhän se juuri on. Tempaisit kehiin termin, jolle on paljon selityksiä. Moni selittää ihan Raamatun pohjalta, että sielu on elävä kokonainen ihminen. Toinen selittää, että sielu on jokin ihmiselle ominainen henkinen lisäke. Jälkimmäisessä lienee kyse vartavasten keksitystä kuvitteellisesta ilmiöstä, jota tarvitaan, jotta kuolemattomuususkomus voidaan edes jollakin tavalla perustella ihmiselle.
Huomaathan, mikä edellä tässä kiivetään puuhun - tai taivaaseen? Kun on toiveajatus ja uskomus ikuisesta elämästä, ja on tajuttu, että ihmisen kuolleen fyysisen olemuksen on vaikea taivaaseen nousta, niin pitää keksiä sille henkiselle osalle jokin kuljetin. Kyse siis ei ole havainnoista sielun olemassaolosta ja sen jatkumosta fyysisen kuoleman jälkeen. Kyse on myyttisestä selityksestä, jonka varassa mahdollistetaan se toivottu hengen kuolemattomuus. Sielu on Jumalan tapaan selityksenä tarpeeksi epämääräinen, jotta sitä ei voida todistaa olemattomaksi.
"Taivaassa ihminen on erilainen kuin nyt. Ei tunneta vihaa, katkeruutta eikä rakkauttakaan ihmisiä kohtaan, vaan Jumalan läheisyys riittää. Olemme siis erilaisia kuin nyt, koska maailmassa eläessämme olemme monenlaisten ajatusten, tunteiden ja tietojen kanssa tekemisissä. On vaikea ja mahdotonkin kuvitella olemustamme kuoleman jälkeen, mutta samanlainen ajatuksista lauseita muodostava kaiken nykyisen elämänkokemuksen ja muistojen muovaama ihminen tuskin kukaan meistä taivaassa on. Sielu ei ole persoonaton, joten tietoisuus itsestä siinä muodossa kuin sinä sen esität varmastikin kuuluu sieluun."
Hmm... Samalla kun tunnustetaan, ettei osata sanoa millaisia oltaisiin, niin osataan sanoa, että ihminen on taivaassa erilainen kuin maan päällä, ja osataan sanoa mitä ihminen ei voi taivaassa tuntea ja mikä ihmiselle siellä riittää. Osataan myös sanoa, että sielu ei ole peroonaton, vaikka toisaalla sanotaan, ettei kuoleman rajan takana olla samalla tavalla tiedostavia kuin elämässä. Aika ristiriitaista ja sekavaa.
En tiedä kuinka iso osa kristityistä allekirjoittaa esittämäsi ajatukset sielun, tietoisuuden ja minuuden taivaaseen nousemisen osalta, mutta monet ovat ainakin minulle opettaneet, että ihminen saa pitää oman tietoisuutensa ja persoonansa. Ihanan ajatus siitä, että pahat ominaisuudet jäävät pois mielestä, esiintyy kyllä vaikka mitään selkeää listaa kuolevista ja elämään jäävistä ominaisuuksista ei osatakaan antaa.
Vaikka nimimerkki "en usko" yllä esittääkin, ettei tietoisuus ole ajattelua, eikä minuutta edes ole muuta kuin harhana, niin itse käsitän minuuden juurikin tietoisuudeksi itsestä ja tietoisuuden ajatteluksi, jolla on fysiologinen perusta. Myös kaikkien tunteiden kokemuksen näen ilmiselvästi pohjautuvan fysiologiaan.
Mutta okei - ainakaan Sonjan mukaan, tietoisuuden fysiologista perustaa ei olla kieltämässä, mutta jonkin tunne-elämään liittyvän osuuden ihmisen minuutta ajatellaan jollain selittämättömällä tavalla jäävän elämään kun aivot, järki ja ajattelu kuolevat.Sielu on yhteydessä ihmisen elämään ja henkeen. Ihminen on kokonaisuus, johon kuuluvat ruumis ja sielu. Raamatussa sielu kuvaa ihmisen henkistä olemusta, jota ilman ihmisellä ei olisi elämää. Muovattuaan ihmisen maan tomusta Jumala puhalsi häneen elämän henkäyksen (1.Moos.2:7). Kuollessa henkäys poistuu. Sielu-sanalla kuvataan myös ihmisten kiitollisuutta Jumalaa kohtaan. Neitsyt Maria kunnioitti Jumalaa sanomalla ”Minun sieluni ylistää Herran suuruutta” (Luuk.1:46). Psalmeissa kehotetaan ”Ylistä Herraa, minun sieluni” (Ps.103:1-2). Kuoleman jälkeen sielu odottaa ylösnousemuksen päivää. Aikojen lopulla tapahtuvassa ylösnousemuksessa kaikki kuolleet nousevat haudoistaan (Joh.5:28-29). Kristukseen uskova saa silloin uuden ja kuolemattoman hengellisen ruumiin, jonka esikuva on Jeesuksen ylösnousemusruumis (1.Kor.15:40,42-54; 1. Tess.4:14-16).
löysin tämän evl.fi sivulta
Minulla on se käsitys, että raamattua saa selittää miten vain tykkää silloin kun sen maine pitää säilyttää. Uskovatko edes itse kaikkia selityksiä.?? - ~~~
kuunteleva_kirkko kirjoitti:
Tässä on nyt kyse termeistä ja siitä, miten ne käsitetään. Ajatus ikuisesta elämästä edellyttää, että jokin osa ihmisestä jatkaa siellä ikuisessa elämässä. Kirkon mukaan ajatellaan, että se on sielu. Taivaassa ihminen on erilainen kuin nyt. Ei tunneta vihaa, katkeruutta eikä rakkauttakaan ihmisiä kohtaan, vaan Jumalan läheisyys riittää. Olemme siis erilaisia kuin nyt, koska maailmassa eläessämme olemme monenlaisten ajatusten, tunteiden ja tietojen kanssa tekemisissä. On vaikea ja mahdotonkin kuvitella olemustamme kuoleman jälkeen, mutta samanlainen ajatuksista lauseita muodostava kaiken nykyisen elämänkokemuksen ja muistojen muovaama ihminen tuskin kukaan meistä taivaassa on. Sielu ei ole persoonaton, joten tietoisuus itsestä siinä muodossa kuin sinä sen esität varmastikin kuuluu sieluun.
pappi SonjaKaru mutta kaiketi välttämätön kuva. Meistä siis tulisi epäinhimillisiä, tunteettomia olioita. Tämä toki poistaa sen ongelman, miten voisimme taivaassa riemuita tietäen rakkaidemme kituvan helvetissä samaan aikaan. Toisaalta, tuollaiseksiko haluaisimme muuttua? Rakkaudettomiksi, kylmiksi, tunteettomiksi?
Liekö sellaisella olennolla sitten paljonkaan väliä, onko sitä taivaassa vai helvetissä. - Huijattu
~~~ kirjoitti:
Karu mutta kaiketi välttämätön kuva. Meistä siis tulisi epäinhimillisiä, tunteettomia olioita. Tämä toki poistaa sen ongelman, miten voisimme taivaassa riemuita tietäen rakkaidemme kituvan helvetissä samaan aikaan. Toisaalta, tuollaiseksiko haluaisimme muuttua? Rakkaudettomiksi, kylmiksi, tunteettomiksi?
Liekö sellaisella olennolla sitten paljonkaan väliä, onko sitä taivaassa vai helvetissä.Minulle on rippikoulussa opetettu että ihmisen sielu säilyy muuttumattomana kun se siirtyy taivaaseen. Ja siellä opetettiin myös (kun erikseen kysyttiin) että kaikenlainen tunne-elämä ja ajattelu on sielussa (ei vain mukavat tunteet tai uskonnollisuus).
Pitääköhän tässä nyt kirkon oppeja kääntämään päässä uuteen asentoon. Meinaan että nyt järkiajattelu ja keljut tunteet pitäisikin jättää maan uumeniin kun vajavainen sielu lähtee autuaammille metsästysmaille. kuunteleva_kirkko kirjoitti:
Tässä on nyt kyse termeistä ja siitä, miten ne käsitetään. Ajatus ikuisesta elämästä edellyttää, että jokin osa ihmisestä jatkaa siellä ikuisessa elämässä. Kirkon mukaan ajatellaan, että se on sielu. Taivaassa ihminen on erilainen kuin nyt. Ei tunneta vihaa, katkeruutta eikä rakkauttakaan ihmisiä kohtaan, vaan Jumalan läheisyys riittää. Olemme siis erilaisia kuin nyt, koska maailmassa eläessämme olemme monenlaisten ajatusten, tunteiden ja tietojen kanssa tekemisissä. On vaikea ja mahdotonkin kuvitella olemustamme kuoleman jälkeen, mutta samanlainen ajatuksista lauseita muodostava kaiken nykyisen elämänkokemuksen ja muistojen muovaama ihminen tuskin kukaan meistä taivaassa on. Sielu ei ole persoonaton, joten tietoisuus itsestä siinä muodossa kuin sinä sen esität varmastikin kuuluu sieluun.
pappi SonjaSinä taas puhut niin sekavia, ettet edes itse tiedä mitä puhut. Sinä selität miten sielu on erillainen taivaassa ja miten osa siitä vai suodattuu sinne ja lopussa jo kerrotkin, miten ihminen ei ymmärrä asiaa? Aina tuota samaa kuraa pitää levittää.
Onko cp-vammainen, asperger, ADHD, tourette ym. vipertäjät, onko he samalla viivalla, kun tässä maailmassa aivojen rakene ja toimivuus sanelee heidän käytöstään. Taivaassa sinun "ihannevaltiossa" sitten ei enää ole näitä vammoja, vaan siellä on suodatettu sielu, missä on poistettu näiden haittojen aiheuttamat ongelmat. Kuitenkin taivaspaikkan saavuttaakseen pitää käyttää noita vammaisia aivoja ja tämä on sitten sitä rakastavan Jumalan lempeyden osoitusta? :D .....Ymmärrän kyllä hyvinkin, miksi naisten ei sallittu opettaa. Tuskin ennenkään naisten logiikka on ollut tuon parempaa kuin tänä päivänä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Jos yhdistät nimikirjaimet
Jos yhdistät sinun ja kaivattusi ensimmäisten nimien alkukirjaimet mitkä nimikirjaimet tulee? Sinun ensin ja sitten häne1086917- 954431
Mies vinkkinä sulle
Jos pyytäisit kahville tai ihan mihin vaan, niin lähtisin varmasti välittämättä muista483826Kyllä se taitaa olla nyt näin
Minusta tuntuu et joku lyö nyt kapuloita rattaisiin että meidän välit menisi lopullisesti. Sinä halusit että tämä menee483522- 513508
- 1883455
Odotan että sanot
Sitten siinä että haluaisit vielä jutella kahdestaan kanssani ja sitten kerrot hellästi että sinulla on ollut vaikea san242959- 672664
- 462501
- 131884